Lue keskustelun säännöt.
Masennus, ei enää voimia eikä tukiverkkoa.
25.11.2019 |
Pakko avautua johonkin anonyymisti.
Oon ihan loppu. Masennus ja paniikkihäiriö ollut jo monta vuotta. Vuosi sitten hoitokontakti vaihtui muuton myötä, enkä pitänyt uuden kuntani psykiatrisesta yhtään. Jutteluhetki psykologin kanssa pilasi viikosta kolme päivää - yhden stressasin tulevaa, sinä päivänä voin pahoin menemisestä ja kolmantena morkkis siitä, että olin kaksi päivää vain itkenyt hoitoon menemisen ahdistusta. Kesällä vointi vähän parani ja lopetin käymisen, syön edelleen lääkkeitä.
Nyt pari kuukautta olen ollut ihan loppu. Masennus on vetänyt pohjattomaan kuiluun. 1,5kk sitten lähti työt aivan yllättäen (0 sopimus ja aina ennen ollut täydet tunnit). Viime viikolla lähti mies. Enää ei edes itketä, möllötän vaan tyhjän ja loputtoman pahan olon kanssa. Koti muistuttaa päivä päivältä enemmän kaatopaikkaa. Laskut kasaantuu. Mikään ei tuota iloa. Ei edes lemmikit, niiden hoitaminen tuntuu taakalta. En jaksaisi mennä edes vessaan, suihkuun tai harjata hampaita. Työhakemusten kirjoittamisesta puhumattakaan, yhtäkään en ole kuukauteen tehnyt. Nukun vain pari tuntia, en saa syötyä.
Raha stressaa. Kohta loppuu säästöt, joilla olen elänyt. Pitäisi ilmoittautua työttömäksi kelan tuen saamiseksi. Tiedän mitä se rumaba työkkärin kanssa on, tuntuu etten pysty!
En tahtoisi kuolla, mutta myöskään elää tätä elämää. Monena yönä olen meinannut soittaa kriisipuhelimeen, mutta en uskalla. Joka yö mietin "huomenna on pakko mennä lääkäriin", mutta en uskalla soittaa. Miten minua voisi edes auttaa? Mitä sanoisin lääkärille? Sen sijaan itken yksin likaisessa kodissa ja haisen pahalta. Joka päivä tekisi mieli tarttua pulloon, silti en ole vielä sortunut.
Mistä ihmeestä saan voimaa hakea apua ja mistä sitä kannattaa hakea? Ihan terveyskeskuksesta? Yksityiseltä? (Sain jo ajat sitten mieheltä rahat mennä puhumaan tästä yksityislääkärille.) On vaan semmonen kutina, ettei ne kuitenkaan ota tosissaan.. Joskus vuosia sitten kävin tk vähän samanlaisessa (paitsi lievemmässä) tilanteessa ja siellä ei suostuttu muuttamaan lääkkeitä, sillä halusivat psykiatrini tekevän sen.
Psyk. polin aika tulee menemään viikkojen päähän, mahdollisesti ensi vuoden puolelle, jos sieltä varaisin ajan.
Kiitos, jos jaksoit lukea loppuun. Voisin jatkaa kirjoittamista loputtomiin. On niin paha olla, niin paljon sanottavaa, muttei yhtään tukiverkkoa.
Kommentit (81)
Vierailija kirjoitti:
Miten minua voisi edes auttaa?
Sairaus puhuu sinussa, et sinä. Depressiolle tyypillistä on toivottomuus ja usko siihen, ettei mikään apu kuitenkaan auta. Nyt juuri, kun voimasi ovat täysin lopussa, sinulla pitäisi olla voimaa hakea apua. Hae apua, vaikka et uskoisikaan siihen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ilmoita sinne työkkäriin, siellä on myös mahdollista saada kuntoutus tai sitten suoraan sairaslomaa.
Jos et jaksa hoitaa eläimiä, niin ota yhteyttä oman paikkakunnan eläinsuojeluyhdistykseen.
Terveyskeskuseen kannattaa varata aika, sieltä laitetaan lähetteet psykiatrian poliklinikkalle. Joillakin paikkakunnilla on myös niitä mielenterveys "päivystyksiä", eli mihin pitäisi päästä jonottamatta/ ilman lähetettä psykologin puheille.
Ap.
Älä ikinä anna periksi.
Soita kriisipuhelimeen, nyt saman tien.
❤❤❤
Sinua voi ehkä hävettää se, ettet jaksa hoitaa lemmikkejä, mutta on parempi pyytää apua kuin antaa niiden kärsiä. Esyt ovat nähneet vaikka mitä, tuskin sinunkaan tilanteessasi on mitään mikä hämmästyttää heitä.
Onko sinulla ihmistä jolle voit puhua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Soita kriisinumeroon.
Mäkin soitin sun tilassa.
Onko sul ketään auttamaan eläinten hoidossa ja muussa?
Sait paljon hyviä neuvoja! Koita jaksaa. Kelasta voit myös viime kädessä saada toimeentulotukea. Ota yksi tehtävä kerrallaan voimiesi mukaan. Älä stressaa mistään turhasta, ota rauhassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Raha stressaa. Kohta loppuu säästöt, joilla olen elänyt. Pitäisi ilmoittautua työttömäksi kelan tuen saamiseksi. Tiedän mitä se rumaba työkkärin kanssa on, tuntuu etten pysty!
Hei, tiedän tuon tunteen, mutta ei se ole ollenkaan sellaista kuin pelkäät. Ei sinua nöyryytetä eikä sinulta vaadita kohtuuttomia. Se, mitä sinun pitää kuitenkin tehdä on ilmoittautua työttömäksi niin pian kuin voit niin varmistat rahan saamisen. Asian välttely ei vie eteenpäin.
Kuulostaa siltä ettet ole vielä työkykyinen ja ehdottaisinkin että menet terveyskeskukseen masennuksen vuoksi. Kun saat lääkäriltä b:n paperit, haet sairauspäivärahaa jonka avulla pärjäät ilman mitään velvotteita ja voit keskittyä itsesi kuntouttamiseen. Sairauspäivärahaa voi saada muistaakseni 6kk putkeen. Tätä varten sinun pitää kuitenkin olla työttömänä työnhakijana. Älä huoli, sairaana ei ole velvotteita. Tsemppiä!
Kriisipuhelin päivystää suomen kielellä
numerossa 09 2525 0111
vuoden jokainen päivä ja yö.
Aukioloajat:
arkisin klo 09.00–07.00
viikonloppuisin ja juhlapyhinä klo 15.00–07.00
Kriisipuhelimeen voi soittaa nimettömänä ja luottamuksellisesti. Puhelimessa vastaavat kriisityön ammattilaiset sekä koulutetut vapaaehtoiset ympäri Suomea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Diakonista myös keskusteluapua.
Ei saa jäädä yksin nyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos kaikille vastaajille.
Tiedän, että pitäisi mennä lääkäriin. Mitä ihmettä sanon sinne? Olen aiemmin ravannut paljon lääkärissä huonon olon (lähinnä ahdistuksen) takia, mutta tälle ololle ei ole sanoja. Entä jos en saa ilmaistua itseäni tarpeeksi hyvin tai lääkäri ei ota tosissaan? Onko sillä oikeastaan eroa menenkö nyt terveyskeskukseen vai yksityiselle, ennen kun saan vanhan hoitokontaktin psyk polilla takaisin?
Syvällä sisimmässäni nytkin tiedän, etten kuitenkaan saa varattua huomenna aikaa. Pelottaa, etten selviä.
Ap.
Mieli maasta -yhdistys järjestää vertaisryhmätapaamisia. Voin suositella!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, menet päivystykseen ja kuvailet asiat kuten aloituksessa. Saat akuuttiajan psyk polille ihan varmasti. Siitä se lähtee. Kerro myös taloudellisista vaikeuksista ja pyydä aika sosiaalityöntekijälle. Hän tekee tai ainakin auttaa sinua tekemään tarvittavat hakemukset.
Älä menetä toivoa ja uskoa parempaan huomiseen! ❤️
Voisiko seurakunnasta saada apua sen lääkäriajan varaamiseen? Jos sekin tuntuu mahdottomalta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Raha stressaa. Kohta loppuu säästöt, joilla olen elänyt. Pitäisi ilmoittautua työttömäksi kelan tuen saamiseksi. Tiedän mitä se rumaba työkkärin kanssa on, tuntuu etten pysty!
Hei, tiedän tuon tunteen, mutta ei se ole ollenkaan sellaista kuin pelkäät. Ei sinua nöyryytetä eikä sinulta vaadita kohtuuttomia. Se, mitä sinun pitää kuitenkin tehdä on ilmoittautua työttömäksi niin pian kuin voit niin varmistat rahan saamisen. Asian välttely ei vie eteenpäin.
Kuulostaa siltä ettet ole vielä työkykyinen ja ehdottaisinkin että menet terveyskeskukseen masennuksen vuoksi. Kun saat lääkäriltä b:n paperit, haet sairauspäivärahaa jonka avulla pärjäät ilman mitään velvotteita ja voit keskittyä itsesi kuntouttamiseen. Sairauspäivärahaa voi saada muistaakseni 6kk putkeen. Tätä varten sinun pitää kuitenkin olla työttömänä työnhakijana. Älä huoli, sairaana ei ole velvotteita. Tsemppiä!
heheh hehhe he heheheh!
en ole ap, mut mitään b lausuntoa ei joku terveyskeskus jannu kirjoittele yhtään kellekkään psykiatriselle potilaalle. Naurattaa teidän pelleilyohjeenne.
Ja muka "varaa aika terveysasemalle"? Mitä varten? Ei siellä masennuspotilaita hoideta. Nainen tulee ohjata soittamaan mt-toimistoon ja varaamaan ajan psykiatrille, tai soittaa akuutti tiimin kotiinsa. tai jonkun masennushoitajalle ajan. B lausinnon saa vain psykiatrilta ja se vaatii jonkun sortin tuntikausia kestävän keskustelun. muun kaltaiset lausunnot tulee kelalta bumerankina takaisin.
Kela ei myönnä yhtään mitään toimeentulotukea ensin on oltava todistus että on hakenut ensisijaiset tuet. No kai se voi netissä sen tehä.
Kyseessä ei niinkään ole sairaus kuin patologiseksi muuttunut tila kertyneistä huonoista asioista, jotka vievät pahimmillaan täysin voimat ja toimintakyvyn, ja oireilevat psyykkisesti monella tavalla. Eikä apua ole juuri saatavissa.
Et sä ole ainoa jolla on tuollaisia ongelmia, et todellakaan. Kyllä ne hoitajat ja lääkärit on nähneet vastaavaa aiemminkin, tuskin hämmästyvät yhtään. Tosin eivät tietenkään voi ymmärtää miltä tuntuu jos eivät ole itse kokeneet samaa. Mutta tietävät miten asiassa edetään.
Kannattaa lopettaa, (ei seinään todellakaan) tai ainakin vaihtaa se lääkitys, jos siitä ei mitään apua näy olevan. Voimia ihan hirveästi ❤❤ toivottavasti saat kontaktin kuntoon. Olet varmasti hieno, ja hyvä ihminen ❤❤
Voi sinua, kuulostaa todella raskaalta. Pyydän, soita kriisipuhelimeen heti, kun siltä tuntuu. Ja soita lääkärille. Sinä tarvitset apua eikä sinun tarvitse yrittää jaksaa yksin.