Lue keskustelun säännöt.
Masennus, ei enää voimia eikä tukiverkkoa.
25.11.2019 |
Pakko avautua johonkin anonyymisti.
Oon ihan loppu. Masennus ja paniikkihäiriö ollut jo monta vuotta. Vuosi sitten hoitokontakti vaihtui muuton myötä, enkä pitänyt uuden kuntani psykiatrisesta yhtään. Jutteluhetki psykologin kanssa pilasi viikosta kolme päivää - yhden stressasin tulevaa, sinä päivänä voin pahoin menemisestä ja kolmantena morkkis siitä, että olin kaksi päivää vain itkenyt hoitoon menemisen ahdistusta. Kesällä vointi vähän parani ja lopetin käymisen, syön edelleen lääkkeitä.
Nyt pari kuukautta olen ollut ihan loppu. Masennus on vetänyt pohjattomaan kuiluun. 1,5kk sitten lähti työt aivan yllättäen (0 sopimus ja aina ennen ollut täydet tunnit). Viime viikolla lähti mies. Enää ei edes itketä, möllötän vaan tyhjän ja loputtoman pahan olon kanssa. Koti muistuttaa päivä päivältä enemmän kaatopaikkaa. Laskut kasaantuu. Mikään ei tuota iloa. Ei edes lemmikit, niiden hoitaminen tuntuu taakalta. En jaksaisi mennä edes vessaan, suihkuun tai harjata hampaita. Työhakemusten kirjoittamisesta puhumattakaan, yhtäkään en ole kuukauteen tehnyt. Nukun vain pari tuntia, en saa syötyä.
Raha stressaa. Kohta loppuu säästöt, joilla olen elänyt. Pitäisi ilmoittautua työttömäksi kelan tuen saamiseksi. Tiedän mitä se rumaba työkkärin kanssa on, tuntuu etten pysty!
En tahtoisi kuolla, mutta myöskään elää tätä elämää. Monena yönä olen meinannut soittaa kriisipuhelimeen, mutta en uskalla. Joka yö mietin "huomenna on pakko mennä lääkäriin", mutta en uskalla soittaa. Miten minua voisi edes auttaa? Mitä sanoisin lääkärille? Sen sijaan itken yksin likaisessa kodissa ja haisen pahalta. Joka päivä tekisi mieli tarttua pulloon, silti en ole vielä sortunut.
Mistä ihmeestä saan voimaa hakea apua ja mistä sitä kannattaa hakea? Ihan terveyskeskuksesta? Yksityiseltä? (Sain jo ajat sitten mieheltä rahat mennä puhumaan tästä yksityislääkärille.) On vaan semmonen kutina, ettei ne kuitenkaan ota tosissaan.. Joskus vuosia sitten kävin tk vähän samanlaisessa (paitsi lievemmässä) tilanteessa ja siellä ei suostuttu muuttamaan lääkkeitä, sillä halusivat psykiatrini tekevän sen.
Psyk. polin aika tulee menemään viikkojen päähän, mahdollisesti ensi vuoden puolelle, jos sieltä varaisin ajan.
Kiitos, jos jaksoit lukea loppuun. Voisin jatkaa kirjoittamista loputtomiin. On niin paha olla, niin paljon sanottavaa, muttei yhtään tukiverkkoa.
Kommentit (81)
Vierailija kirjoitti:
Voisiko seurakunnasta saada apua sen lääkäriajan varaamiseen? Jos sekin tuntuu mahdottomalta?
ei voi. Soittaa itse mielenterveystoimistoon, joku akuuttikriisi työryhmä tulee kyllä vaikka kotiin.
Ja sitten niistä ei pääsekäkän eroon koko loppuelämänsä aikana, mut se on sitte toinen juttu....................
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa lopettaa, (ei seinään todellakaan) tai ainakin vaihtaa se lääkitys, jos siitä ei mitään apua näy olevan. Voimia ihan hirveästi ❤❤ toivottavasti saat kontaktin kuntoon. Olet varmasti hieno, ja hyvä ihminen ❤❤
Muista kuitenkin että et tee yksin päätöksiä vaan puhut ensin lääkärin kanssa.
Eri
Olen aikalailla samassa tilanteessa, enkä osaa oikein auttaa, mutta eiköhän me tästä vielä selvitä. Älä luovuta. ❤️
Vierailija kirjoitti:
Ilmoita sinne työkkäriin, siellä on myös mahdollista saada kuntoutus tai sitten suoraan sairaslomaa.
Jos et jaksa hoitaa eläimiä, niin ota yhteyttä oman paikkakunnan eläinsuojeluyhdistykseen.
Terveyskeskuseen kannattaa varata aika, sieltä laitetaan lähetteet psykiatrian poliklinikkalle. Joillakin paikkakunnilla on myös niitä mielenterveys "päivystyksiä", eli mihin pitäisi päästä jonottamatta/ ilman lähetettä psykologin puheille.
mikän työkkärin leidi ei tälle eik kellekkään kirjoita psykiatrista b lausuntoa , eikä jakele sairaslomia.
hahahahhahahahhahhah
Te toimisto ei tarjoa myöskään kuntoutusta kenellekkään.
mitään lähetettä ei mielenterveystoimistoon tarvita. Ottaa puhelimen käteen ja varaa ajan sielt äitse tai kävelee sinne sisään. On ne näitä nähny.
Ap, soita nyt kriisiapuun.
Huomenna palaa tänne kertomaan miten meni.
Jooko?
Mä _tiedän_ että sä selviäT.
Sä et ole ainut. Sä saat apua.
Mäkin auttaisin sua jos voisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa lopettaa, (ei seinään todellakaan) tai ainakin vaihtaa se lääkitys, jos siitä ei mitään apua näy olevan. Voimia ihan hirveästi ❤❤ toivottavasti saat kontaktin kuntoon. Olet varmasti hieno, ja hyvä ihminen ❤❤
Muista kuitenkin että et tee yksin päätöksiä vaan puhut ensin lääkärin kanssa.
Eri
ei lääkärit ole psykiatreja eik
psykologeja, lopettakaa tuo naurettavuus. Pääasioissa ei mennä lääkärille vaan terapeutille.
Vierailija kirjoitti:
Ap, menet päivystykseen ja kuvailet asiat kuten aloituksessa. Saat akuuttiajan psyk polille ihan varmasti. Siitä se lähtee. Kerro myös taloudellisista vaikeuksista ja pyydä aika sosiaalityöntekijälle. Hän tekee tai ainakin auttaa sinua tekemään tarvittavat hakemukset.
Älä menetä toivoa ja uskoa parempaan huomiseen! ❤️
nämä ei ole päivystyksellisiä asiota, van mieletervystoimiston asioita.
Mikä ihme teitä vaivaa?
sosiaalityöntekijä ei anna toimeentulotukea vaan Kela.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, odotan kuulevani susta huomenna.
Mä ihan totta voin kuvitella sun olon.
Mäkin selvisin vaikka asiat on vieläkin rempallaan, hain ja sain apua.
Mua hävetti kauheesti.
Ei hävetä enää yhtään
Hyvää yötä!🌼❤
Ikävää, että masennuksesi on nyt niskan päällä. Eikä ihme - olet kokenut monia menetyksiä lyhyen ajan sisään. Tiedän kokemuksesta jotakin siitä, miten kamala olo voi olla siellä syöverissä.
Mutta kokemusta on myös siitä, että sieltä mustasta aukosta voi nousta, niin mahdottomalta kuin se tuntuu sinusta nyt.
Itse sain avun menemällä pitkän, pitkän jahkaamisen jälkeen yksityiselle psykiatrille (ajan voi useimpiin paikkoihin varata netin kautta). Sieltä sain lähetteen psykiatrian polille. Joo, meni kuukauden päähän, mutta kävin sitten tällä yksityisellä sen ajan ja aloitin antidepressantit.
Ota nyt yhteys jonnekin, ihan minne tahansa. Kriisipuhelin, terveysneuvonta, diakonipalvelu, sukulainen, joku kaveri... ja kerro että tarvitset apua. lue vaikka tuo ensimmäinen viestisi sinne puhelimeen.
Tästä voi selvitä. Usko minua. Sinä voit parantua. Ansaitset olla onnellinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, menet päivystykseen ja kuvailet asiat kuten aloituksessa. Saat akuuttiajan psyk polille ihan varmasti. Siitä se lähtee. Kerro myös taloudellisista vaikeuksista ja pyydä aika sosiaalityöntekijälle. Hän tekee tai ainakin auttaa sinua tekemään tarvittavat hakemukset.
Älä menetä toivoa ja uskoa parempaan huomiseen! ❤️nämä ei ole päivystyksellisiä asiota, van mieletervystoimiston asioita.
Mikä ihme teitä vaivaa?
sosiaalityöntekijä ei anna toimeentulotukea vaan Kela.
Helsingissä ainakin on psykiatrinen päivystys sitä varten, jos olo tuntuu todella toivottomalta. Ja ihan normi sairaalan yhteydessä se on.
Samoin esimerkiksi psyk. poliklinikoiden kautta voi saada ajan tapaamaan sosiaalityöntekijää, joka voi sitten myöntää tarveharkintaista (jos Kelan kanssa vaikka kestää).
Tsemppiä paljon ap:lle, Arto Pietikäisen sanoja lainaten "et ole ajatuksesi, et ole tunteesi" - kyllä se siitä.
Mulle kerran sanottiin, että aikuisena elämänilo löytyy samoista asioista kun se löytyi lapsena. En uskonut. hain silti hevoshullu-lehtiä ja virkkasin liinaa, luin kirjaa, kävelin erään tallin ohi. Yllättäen tajusin, että se on totta. Kaiken kiireen ja stressin lomassa unohtaa täysin, mitkä asiat oikeasti tuovat onnea juuri minun elämääni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[/quote]
ei lääkärit ole psykiatreja eik
psykologeja, lopettakaa tuo naurettavuus. Pääasioissa ei mennä lääkärille vaan terapeutille.[/quote]
Vain lääkäri saa määrätä lääkkeitä, ei terapeutti. Terapiasta moni saa apua, mutta itse maksettuna se voi olla liian kallista. Kelan tukea saa, jos saa hakemukseen lääkärin puoltavan lausunnon - ja Kelalla on rahoja jäljellä - mutta prosessissa menee aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Mulle kerran sanottiin, että aikuisena elämänilo löytyy samoista asioista kun se löytyi lapsena. En uskonut. hain silti hevoshullu-lehtiä ja virkkasin liinaa, luin kirjaa, kävelin erään tallin ohi. Yllättäen tajusin, että se on totta. Kaiken kiireen ja stressin lomassa unohtaa täysin, mitkä asiat oikeasti tuovat onnea juuri minun elämääni.
Voi olla. Depressioon sairastunut tarvitsee muutakin apua kuin arjen harrasteita. Depressiossa ei yksinkertaisesti jaksa harrastella eikä entisetkään asiat enää tuota iloa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyseessä ei niinkään ole sairaus kuin patologiseksi muuttunut tila kertyneistä huonoista asioista, jotka vievät pahimmillaan täysin voimat ja toimintakyvyn, ja oireilevat psyykkisesti monella tavalla. Eikä apua ole juuri saatavissa.
”Juuri” on väärä sana. Apua ei ole saatavana - ellei pidä mielialalääkeresptiä kylmänkalsean terveyskeskuslääkärin käteen läimäyttämänä viiden minuutin ”haastattelun” jälkeen sellaisena. Tiedän monta, jotka ovat menneet yrittämään itsemurhaa heti tuollaisen tapaamisen jälkeen - se tavallaan alleviivaa yhteiskunnan mielipiteen: pärjää tai kuole pois.
Myös läheiset hylkäävät sairaat. Pahimmat kiusaavat sairauksista. Tällaisen lastin alta ei juuri jaksa enää nousta.
Silppu2 kirjoitti:
Ota matolääke niin pääset lorvikatarri loisistasi eroon
Ruma pershärö helvettiin ketjusta.
Hei!
Jos sulla kahden kuukauden sisään on mennyt työkuviot uusiksi ja ukko häipsiny, niin se on aivan ymmärrettävää, että on siipi maassa. Älä nyt antaudu angstin valtaan!
Pidä katse pallossa.
Käyt kylmässä suihkussa (auttaa) ja ilmoittaudut työkkäriin netissä (auttaa).
Ruoki elukat ja ulkoiluta ne, ei ole niiden vika että nyt pykii.
Kato asialliset hommat hoidetaan , muuten ollaan kuin ellun kanat .
(Vänrikki Koskelan motto Tuntemattomasta Sotilaasta).
Varaa terveyskeskuksesta aika mielenterveyshoitajalle. Ovat kumman hyviä tyyppejä siellä.
Saat juteltua oloa ulospäin, helppaa kummasti.
Vierailija kirjoitti:
Varaa terveyskeskuksesta aika mielenterveyshoitajalle. Ovat kumman hyviä tyyppejä siellä.
Saat juteltua oloa ulospäin, helppaa kummasti.
Ei helppaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle kerran sanottiin, että aikuisena elämänilo löytyy samoista asioista kun se löytyi lapsena. En uskonut. hain silti hevoshullu-lehtiä ja virkkasin liinaa, luin kirjaa, kävelin erään tallin ohi. Yllättäen tajusin, että se on totta. Kaiken kiireen ja stressin lomassa unohtaa täysin, mitkä asiat oikeasti tuovat onnea juuri minun elämääni.
Voi olla. Depressioon sairastunut tarvitsee muutakin apua kuin arjen harrasteita. Depressiossa ei yksinkertaisesti jaksa harrastella eikä entisetkään asiat enää tuota iloa.
Juuri näin.
Ei depression kuilun pohjalla mitään harrastella.
Siellä ollaan, jos suihkussa käyntikin tuntuu ylivoimaiselta.
Itse sain tk:sta parin viikon jonotuksella keskusteluapua(psyk.sh).
Saat varattua. Se on vain yksi puhelu. Ota numero eteesi, naputa ne puhelimelle ja paina vihreää. Jos auttaa niin juttele itsellesi lempeästi ääneen, kerro että kaikki on hyvin, ei ole mitään hätää, tämä on vain yksi aivan helppo puhelu.