Lue keskustelun säännöt.
Lapsen lihavat kaverit ihmetyttää
25.11.2019 |
Ala-asteikäisistä lapsista on kysymys, ja heistä moni on jo yllättävän lihavia. Välillä mietin, eivätkö vanhemmat ymmärrä pitää parempaa huolta ruokavaliosta?
Nämä lihavat on yleensä niitä joiden kotona ei ole ikinä kunnon ruokailuaikoja, vaan koko ajan syödään välipaloja. Eivätkö vanhemmat huolestu lapsen kiloista? Miksi annetaan välipalapatukkaa tai muuta makeaa joka välissä? En ymmärrä.
Kommentit (222)
Ne on turtuneet siihen, että läskiys on normaalia. Surullista, mutta totta. Sääliksi käy lihavia lapsia, vaikken lapsista juuri perusta, ei silti tulisi vanhemmilla olla oikeutta pilata jälkikasvunsa terveyttä alusta alkaen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olin alakouluikäinen lihava, ison sisarusparven ainoa pullero, vaikka ihan sitä samaa 90-luvun kotiruokaa vihersalaatteineen popsittiin ja harrastin mm. taitoluistelua. Haluni syödä oli vain kyltymätön, ja annoskoon rajoittaminen aiheutti ruuan varastamista ja salaa ahmimista. Joten en osaa suhtautua lasten lihavuuteen itsessään kovin tuomitsevasti, koska en tunnista "missä meni vikaan" omalla kohdalla, mistä syömisen himoni syntyi.
Huonoihin elämäntapoihin kyllä suhtaudun kriittisesti, mm. siihen kun tyttäreni kertoi että "Kallella" on aina välipalaksi suklaacroissanteja ja siksi Kalle ei halua tulla meille suoraan koulusta kun meillä on täysjyväleipää, hedelmiä ja maustamatonta jogurttia. Ymmärrän kyllä Kallea mutta en Kallen vanhempia.
Ekaluokkalaisellani on yksi lihava kaveri. Siinä missä tarjoan esim. ennen päivällistä kylään tulevalle lapselle hedelmiä tai vihannespaloja, tämän kaverin luona on joka päivä kaakaota, keksejä jne. Ei toisten lihavuus minulle kuulu, ihmettelen vaan että eikö lapsen vanhemmilla soi kellot kun oma lapsi on ainakin 10kg ylipainoinen jo tuossa iässä, ja kotona on koko ajan herkkuja.
Melkoisia pulleroita on ne vanhemmatkin usein. Läskiä lootiinaaaa...
Koululaisista en tiedä muutakuin sen, mitä nyt kaupungilla näkee. Oma lapseni on päiväkodissa ja ryhmässä on 12 lasta, hänet mukaanlukien. 8 lapsista on selkeästi ylipainoisia, yksi aika pullea, muttei yhtä iso kuin muut.
Oman lapseni painoa olen seurannut ja ollut äärettömän tarkka, ettei pääsisi lihomaan, koska itse olin lihava lapsi ja se oli kamalaa. En tietenkään anna lapsen huomata sitä, vaan teen siitä hauskaa hänelle, tuskin edes tajuaa, miksi käy välillä vaa'alla. Toisin kuin oma äitini, jonka muistan huutaneen minulle 5-vuotiaana, miksi syön salaa, vaikken syönyt ja haukkui minua läskipunkeroksi, kun punnitsi minut joka päivä ja teki kaikesta siitä kauhean numeron ja suurieleisesti aina merkitsi painoni pieneen vihkoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nuo on niitä, joilla on aina mehua kotona.
Meilläkin on aina mehua kotona.
Keksejäkin ja kaakaota. Ja lapset saavat rasvalisää ja proteiinilisää, ihan ravitsemusterapeutin ohjeiden mukaan.
Silti lapset ovat hyvin hoikkia. Painoa yritetään saada lisää, varsinkin nuorimmalle, joka on pahasti alipainoinen.
Syytä alipainolle ei ole vielä löytynyt missään tutkimuksissa. Ja niitä tutkimuksia on tehty todella paljon. Onneksi veriarvot ovat hyvät eikä mitään puutoksia ole löytynyt.
Jotain erikoista hänen kasvussaan kuitenkin on. Lapsi on pisin kaikista kolmesta lapsestamme, vaikka on tosiaan nuorin. Hän myös painaa vähemmän kuin sisaruksensa. Sisarukset ovat normaalipainon alarajoilla.
Ehkä pitää vaan hyväksyä, että ihmiset ovat eri kokoisia ja muotoisia. Kaikki eivät mahdu keskiverto-normaali-muottiin.
Oman lapsen koossa on niin paljon ihmettelemistä, etten jaksa muiden lasten kokoja ihmetellä.
Lapseni luokalla ei ole yhtään lihavaa lasta. Ja aika harvinaista näytti olevan koko koulussa, kun viimeksi oli yhteistyöpäivä. En mä näe paljonkaan lihavia lapsia missään. Ja me asutaan maalla pienehkössä kunnassa. Ei sitä lapsilihavuutta täällä ainakaan näy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin hoikan, liikunnallisen ja terveellisesti syövän perheen lihava lapsi.
Toisista tulee juoppoja, toisista seksiaddikteja, kolmansista narkkareita, neljänsistä lääkkeiden väärinkäyttäjiä ja minusta tuli syöppö. Ihmiset ovat erilaisia.
Vierailija kirjoitti:
Koululaisista en tiedä muutakuin sen, mitä nyt kaupungilla näkee. Oma lapseni on päiväkodissa ja ryhmässä on 12 lasta, hänet mukaanlukien. 8 lapsista on selkeästi ylipainoisia, yksi aika pullea, muttei yhtä iso kuin muut.
Oman lapseni painoa olen seurannut ja ollut äärettömän tarkka, ettei pääsisi lihomaan, koska itse olin lihava lapsi ja se oli kamalaa. En tietenkään anna lapsen huomata sitä, vaan teen siitä hauskaa hänelle, tuskin edes tajuaa, miksi käy välillä vaa'alla. Toisin kuin oma äitini, jonka muistan huutaneen minulle 5-vuotiaana, miksi syön salaa, vaikken syönyt ja haukkui minua läskipunkeroksi, kun punnitsi minut joka päivä ja teki kaikesta siitä kauhean numeron ja suurieleisesti aina merkitsi painoni pieneen vihkoon.
Kuulostaa melkoiselta, että kahdestatoista lapsesta kahdeksan olisi ylipainoisia. Itse olen havainnut lapseni ryhmässä yhden, joka on hiukan pullea. Ehkä näet ylipainoa normaaleissakin lapsissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun tyttö on vähän pyöreä, mutta huomattavasti isompi kuin ikäisensä yleensä. Mä joskus ajattelen, että eikö ne toiset saa ruokaa kun ovat niin kovin hentoja, mutta sitten muistan miltä niiden vanhemmat näyttää :) Moneella on rakenteesta kiinni tai kasvaa eri tahdilla, mutta varmasti on syömisestäkin kiinni. Siskontyttö käy kolmessa eri urheiluharrastuksessa ja jos hän sanoo ruoka-ajan ulkopuolella, että on nälkä, niin sanotaan, että ei ole, tunnin päästä vasta. On melko hoikka, mutta ei pieni hänkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuo on niitä, joilla on aina mehua kotona.
Meilläkin on aina mehua kotona.
Keksejäkin ja kaakaota. Ja lapset saavat rasvalisää ja proteiinilisää, ihan ravitsemusterapeutin ohjeiden mukaan.
Silti lapset ovat hyvin hoikkia. Painoa yritetään saada lisää, varsinkin nuorimmalle, joka on pahasti alipainoinen.Syytä alipainolle ei ole vielä löytynyt missään tutkimuksissa. Ja niitä tutkimuksia on tehty todella paljon. Onneksi veriarvot ovat hyvät eikä mitään puutoksia ole löytynyt.
Jotain erikoista hänen kasvussaan kuitenkin on. Lapsi on pisin kaikista kolmesta lapsestamme, vaikka on tosiaan nuorin. Hän myös painaa vähemmän kuin sisaruksensa. Sisarukset ovat normaalipainon alarajoilla.Ehkä pitää vaan hyväksyä, että ihmiset ovat eri kokoisia ja muotoisia. Kaikki eivät mahdu keskiverto-normaali-muottiin.
Oman lapsen koossa on niin paljon ihmettelemistä, etten jaksa muiden lasten kokoja ihmetellä.
Niin tuttua... Mä olen varma että tää johtuu geeneistä. Kun tää vanhin on juuri sellainen jolla on ollut painoa liian vähän ja isänsä on edelleen todella hoikka, mutta tää toinen on selvästi tullut äitiinsä ja painoa on tarkkailu että ei nouse liikaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiukilla herkkurajoituksilla kotona voi saada aikaan person pikkuahmijan, joka heinäsirkan lailla tyhjää kylässä herkkupöydän. Seen that.
Minulla ja epäidenttisellä kaksosellani on ollut sama koti ja kasvatus, samat sapuskat. Minä olin pienestä pitäen pullea ja lihavuuteen taipuvainen, sisko taas langanlaiha, vaikka söi ihan mitä sattui.
Äitini, varmasti ihan hyvää tarkoittaen, otti painonhallintani erityisprojektikseen. Seurauksena jo lapsena alkaneista laihdutuskuureista oli jojoaminen joka jatkui pitkälle aikuisikään, ihan paska itsetunto ja syömishäiriö.
Nykyään siskoni on normaalipainon alarajoilla ja minä sairaanloisen lihava. Joskus mietityttää millainen olisin jos olisin saanut vaan rauhassa olla hieman pullea.
Ehkä niiden lastesi pulleiden kavereiden vanhemmat yrittävät antaa lapsilleen kasvurauhaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuo on niitä, joilla on aina mehua kotona.
Meilläkin on aina mehua kotona.
Keksejäkin ja kaakaota. Ja lapset saavat rasvalisää ja proteiinilisää, ihan ravitsemusterapeutin ohjeiden mukaan.
Silti lapset ovat hyvin hoikkia. Painoa yritetään saada lisää, varsinkin nuorimmalle, joka on pahasti alipainoinen.Syytä alipainolle ei ole vielä löytynyt missään tutkimuksissa. Ja niitä tutkimuksia on tehty todella paljon. Onneksi veriarvot ovat hyvät eikä mitään puutoksia ole löytynyt.
Jotain erikoista hänen kasvussaan kuitenkin on. Lapsi on pisin kaikista kolmesta lapsestamme, vaikka on tosiaan nuorin. Hän myös painaa vähemmän kuin sisaruksensa. Sisarukset ovat normaalipainon alarajoilla.Ehkä pitää vaan hyväksyä, että ihmiset ovat eri kokoisia ja muotoisia. Kaikki eivät mahdu keskiverto-normaali-muottiin.
Oman lapsen koossa on niin paljon ihmettelemistä, etten jaksa muiden lasten kokoja ihmetellä.
Meillä taas on kaikki kolme lasta (poikia) hoikkia, kaksi jopa alipainoisia. En ota tästä syyllisyyttä itselleni, koska kyseessä näyttää olevan pitkälti geneettinen piirre miehen suku huomioon ottaen. El ymmärrä muutenkaan kenenkään painon taivastelua.
Lihavuus viittaa lähes vääjäämättä tunneperäisiin syihin.
Vierailija kirjoitti:
Nuo on niitä, joilla on aina mehua kotona.
Ja keksejä.
Vierailija kirjoitti:
Minä olin alakouluikäinen lihava, ison sisarusparven ainoa pullero, vaikka ihan sitä samaa 90-luvun kotiruokaa vihersalaatteineen popsittiin ja harrastin mm. taitoluistelua. Haluni syödä oli vain kyltymätön, ja annoskoon rajoittaminen aiheutti ruuan varastamista ja salaa ahmimista. Joten en osaa suhtautua lasten lihavuuteen itsessään kovin tuomitsevasti, koska en tunnista "missä meni vikaan" omalla kohdalla, mistä syömisen himoni syntyi.
Huonoihin elämäntapoihin kyllä suhtaudun kriittisesti, mm. siihen kun tyttäreni kertoi että "Kallella" on aina välipalaksi suklaacroissanteja ja siksi Kalle ei halua tulla meille suoraan koulusta kun meillä on täysjyväleipää, hedelmiä ja maustamatonta jogurttia. Ymmärrän kyllä Kallea mutta en Kallen vanhempia.
Ei noi sunkaan eväät ole terveellisestä päästä.
Vierailija kirjoitti:
Mun tyttö on vähän pyöreä, mutta huomattavasti isompi kuin ikäisensä yleensä. Mä joskus ajattelen, että eikö ne toiset saa ruokaa kun ovat niin kovin hentoja, mutta sitten muistan miltä niiden vanhemmat näyttää :) Moneella on rakenteesta kiinni tai kasvaa eri tahdilla, mutta varmasti on syömisestäkin kiinni. Siskontyttö käy kolmessa eri urheiluharrastuksessa ja jos hän sanoo ruoka-ajan ulkopuolella, että on nälkä, niin sanotaan, että ei ole, tunnin päästä vasta. On melko hoikka, mutta ei pieni hänkään.
Mistä luulet tuon siskontytön hoikkuuden johtuvan? Lapsille on hyvä opettaa säännölliset ruoka-ajat ja katsoa etteivät napostele niiden välillä. Tavat tarttuu, joten kannattaa panostaa niihin hyviin.
Nuo on niitä, joilla on aina mehua kotona.