En tunne mitään positiivista puolisoa kohtaan
Todella inhottava olo, mutta en kykene enää tuntemaan minkäänlaista positiivista tunnetta puolisoa kohtaan vaikka kuinka yritän päivästä ja viikosta toiseen.
Päätä alkaa särkemään, kun hän tulee kotiin ja loppupäivä menee keksien syitä miksi oleskella eri huoneessa.
Kurjaa olisi erotakaan, toinen lapsi alle 2v ja toinen tulossa. Voiko minkäänlaiset positiiviset tunteet tulla enää takaisin?
Kommentit (52)
Kumpi teistä siis on muuttunut matkan varrella, sinä vai puolisosi? Vai mitä on tapahtunut?
Vierailija kirjoitti:
Ei kai tää tilanne on ihan yön yli vaan muuttunut tällaiseksi? Yleensä kai tapahtuu asteittain. Mikä siinä kumppanissa hiertää?
Hiertää oikeastaan kaikki, en osaa edes eritellä.
Vierailija kirjoitti:
Kumpi teistä siis on muuttunut matkan varrella, sinä vai puolisosi? Vai mitä on tapahtunut?
Varmaankin molemmat ovat muuttuneet, eikä lainkaan "samaan suuntaan".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kumpi teistä siis on muuttunut matkan varrella, sinä vai puolisosi? Vai mitä on tapahtunut?
Varmaankin molemmat ovat muuttuneet, eikä lainkaan "samaan suuntaan".
Miksi toinen lapsi laitettu alulle, vaikka suhde ei ole hyvä??
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai tää tilanne on ihan yön yli vaan muuttunut tällaiseksi? Yleensä kai tapahtuu asteittain. Mikä siinä kumppanissa hiertää?
Hiertää oikeastaan kaikki, en osaa edes eritellä.
Ehkä on aika katsoa peiliin.
Hiersikö jo ennen raskautta? Ettei johtuisi vain raskaushormoneista?
Mihin alun perin ihastuit hänessä?
Vierailija kirjoitti:
Hiersikö jo ennen raskautta? Ettei johtuisi vain raskaushormoneista?
Alkoi hiertää kun odotin esikoista, ja siksi laitoin hormonien piikkiin. Ei vaan missään vaiheessa mennyt ohi, ja pahenee vain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kumpi teistä siis on muuttunut matkan varrella, sinä vai puolisosi? Vai mitä on tapahtunut?
Varmaankin molemmat ovat muuttuneet, eikä lainkaan "samaan suuntaan".
Miksi toinen lapsi laitettu alulle, vaikka suhde ei ole hyvä??
Pakko myöntää, että oli aivan 100% vahinko. Ainoa kerta viimeisen vuoden aikana seksiä, ja silloin ehkäisy petti 😔
Lasten ollessa pieniä moni siihen liittyvä ärsyttää ja ennen lapsia olleet piirteet eivät ole enään käytännöllisiä/ hyödyllisiä. Esimerkiksi voi tuosta vaan lähteä reppumatkalle sukulaisiin niin kahden lapsen kanssa se ei olekkaan niin kivaa kun itse joutuu hädässä pakkaamaan kaikki mukaan ja toinen lapsista huutaa likaisissa vaipoissa.
On kuitenkin sanonta ettei alle kolmevuotiaiden lasten vanhempien tulisi erota. Sen jälkeen ne kivat vanhat jutut alkaa olemaan taas kivoja. Pikkulapsiaika on vain hyvin poikkeuksellista aikaa. Mies voi olla siinä täysin tohvelo, mutta isomman lapsen kanssa hoituukin läksyt ja ulkopelien opettelu.
Äidit monesti tuntevat lapsensa kohdussa ja mies kommunikoiman puheen avulla. Hieman yleistys, mutta toivo ei ole menetetty. Se tohvelo voi olla huvinkin tärkeä taas vuoden päästä.
Johtuu raskaushormoneista.
Kolmatta odottaessani olisi mieli tehnyt häipyä rakas esikoinen kainalossa jonnekin ja jättää muut keskenään ikiajoiksi.
Nyt masuvauva 4v ja kaikki perheessä ok :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai tää tilanne on ihan yön yli vaan muuttunut tällaiseksi? Yleensä kai tapahtuu asteittain. Mikä siinä kumppanissa hiertää?
Hiertää oikeastaan kaikki, en osaa edes eritellä.
Ehkä on aika katsoa peiliin.
Olen peiliä pyöritellyt ylös ja alas, ja tuijottanut sinne lukuisia tunteja, ilman minkäänlaista vastausta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hiersikö jo ennen raskautta? Ettei johtuisi vain raskaushormoneista?
Alkoi hiertää kun odotin esikoista, ja siksi laitoin hormonien piikkiin. Ei vaan missään vaiheessa mennyt ohi, ja pahenee vain.
jos tuo on alkanut raskauden aikana, niin voi olla että olo menee sitten ohi. Esikoinen jos on alle 2v ja uusi on jo tulossa, niin hormonit ei ole päässeet missään välissä normalisoitumaankaan. Älkää nyt tehkö kolmatta, vaan annat hormonien tasaantua tämän seuraavan jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Lasten ollessa pieniä moni siihen liittyvä ärsyttää ja ennen lapsia olleet piirteet eivät ole enään käytännöllisiä/ hyödyllisiä. Esimerkiksi voi tuosta vaan lähteä reppumatkalle sukulaisiin niin kahden lapsen kanssa se ei olekkaan niin kivaa kun itse joutuu hädässä pakkaamaan kaikki mukaan ja toinen lapsista huutaa likaisissa vaipoissa.
On kuitenkin sanonta ettei alle kolmevuotiaiden lasten vanhempien tulisi erota. Sen jälkeen ne kivat vanhat jutut alkaa olemaan taas kivoja. Pikkulapsiaika on vain hyvin poikkeuksellista aikaa. Mies voi olla siinä täysin tohvelo, mutta isomman lapsen kanssa hoituukin läksyt ja ulkopelien opettelu.
Äidit monesti tuntevat lapsensa kohdussa ja mies kommunikoiman puheen avulla. Hieman yleistys, mutta toivo ei ole menetetty. Se tohvelo voi olla huvinkin tärkeä taas vuoden päästä.
On järjettömän pitkä aika elää näin vielä yli 3 vuotta 😮
Ja vaikka kuinka koitan ettei olotila näkyisi, niin piilottelu ja esittäminen on paikoin tosi vaikeaa.
Tuli mieleen, että onko sinulla asioita jotka vaivaavat/ärsyttävat miehessäsi? Oletko puhunut ja avautunut näistä miehellesi? Jos asioita pitää vaan sisällään eikä niistä keskustele, alkavat ajatukset suhdetta kohtaan muuttua negatiivisiksi.
Itselläni auttaa myös, jos opettelen myötätuntoa ja ymmärrystä miestä kohtaan :) Toinen ei välttämättä tarkoita mitään pahaa ja kyse voi olla väärinymmärryksistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai tää tilanne on ihan yön yli vaan muuttunut tällaiseksi? Yleensä kai tapahtuu asteittain. Mikä siinä kumppanissa hiertää?
Hiertää oikeastaan kaikki, en osaa edes eritellä.
Ehkä on aika katsoa peiliin.
Olen peiliä pyöritellyt ylös ja alas, ja tuijottanut sinne lukuisia tunteja, ilman minkäänlaista vastausta.
Eli sinä olet ihana upea mukava, iloinen ja yhteistyökykyinen vaimo ja äiti, mutta mies on täysi paska? Tuskin.
Vierailija kirjoitti:
Tuli mieleen, että onko sinulla asioita jotka vaivaavat/ärsyttävat miehessäsi? Oletko puhunut ja avautunut näistä miehellesi? Jos asioita pitää vaan sisällään eikä niistä keskustele, alkavat ajatukset suhdetta kohtaan muuttua negatiivisiksi.
Itselläni auttaa myös, jos opettelen myötätuntoa ja ymmärrystä miestä kohtaan :) Toinen ei välttämättä tarkoita mitään pahaa ja kyse voi olla väärinymmärryksistä.
On, ja en todellakaan ole puhunut. En ole koskaan pystynyt puhumaan kellekään ajatuksistani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai tää tilanne on ihan yön yli vaan muuttunut tällaiseksi? Yleensä kai tapahtuu asteittain. Mikä siinä kumppanissa hiertää?
Hiertää oikeastaan kaikki, en osaa edes eritellä.
Ehkä on aika katsoa peiliin.
Olen peiliä pyöritellyt ylös ja alas, ja tuijottanut sinne lukuisia tunteja, ilman minkäänlaista vastausta.
Eli sinä olet ihana upea mukava, iloinen ja yhteistyökykyinen vaimo ja äiti, mutta mies on täysi paska? Tuskin.
No en tietenkään ole.
Olen vihainen,hankala,ahdistunut, ärsyttävä ja paska äiti enkä ole muuta väittänytkään. Enkä ole miestä paskaksi väittänyt, en haluaisi inhota ja vihata häntä mutta en voi sille mitään.
Ei kai tää tilanne on ihan yön yli vaan muuttunut tällaiseksi? Yleensä kai tapahtuu asteittain. Mikä siinä kumppanissa hiertää?