Lue keskustelun säännöt.
En tunne mitään positiivista puolisoa kohtaan
24.11.2019 |
Todella inhottava olo, mutta en kykene enää tuntemaan minkäänlaista positiivista tunnetta puolisoa kohtaan vaikka kuinka yritän päivästä ja viikosta toiseen.
Päätä alkaa särkemään, kun hän tulee kotiin ja loppupäivä menee keksien syitä miksi oleskella eri huoneessa.
Kurjaa olisi erotakaan, toinen lapsi alle 2v ja toinen tulossa. Voiko minkäänlaiset positiiviset tunteet tulla enää takaisin?
Kommentit (52)
Vierailija kirjoitti:
Kai se ärsyttääkin kun pihtaamisesta huolimatta toinen painaa paksuksi. Sitten vielä päätit pitää mukulan. Vasektomia miehelle että lakkaa pilaamasta sun elämää.
Jepjep
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai tää tilanne on ihan yön yli vaan muuttunut tällaiseksi? Yleensä kai tapahtuu asteittain. Mikä siinä kumppanissa hiertää?
Hiertää oikeastaan kaikki, en osaa edes eritellä.
Ehkä on aika katsoa peiliin.
Olen peiliä pyöritellyt ylös ja alas, ja tuijottanut sinne lukuisia tunteja, ilman minkäänlaista vastausta.
Eli sinä olet ihana upea mukava, iloinen ja yhteistyökykyinen vaimo ja äiti, mutta mies on täysi paska? Tuskin.
No en tietenkään ole.
Olen vihainen,hankala,ahdistunut, ärsyttävä ja paska äiti enkä ole muuta väittänytkään. Enkä ole miestä paskaksi väittänyt, en haluaisi inhota ja vihata häntä mutta en voi sille mitään.
No ei tuossa sitten auta mikään muu kuin sinun lähteä etsimään mielekkäämpää elämää. Jos teillä ei ole mitään yhteistä, ei seksiä, ei juttelua tai mitään, niin mikä järki on olla yhdessä? Lapsi jää eniten tarjoavalle ja elämä jatkuu. Steriloi itsesi nopeasti ja anna miehelle mahdollisuus löytää ihana puoliso, joka rakastaa häntä, jonka kanssa on hyvä olla, helppo puhua ja rakastaa myös sängyssä. Sinä et tarvii varmaan mitään sellaista, vaan vain sen peilin.
Vierailija kirjoitti:
Johtuu raskaushormoneista.
Kolmatta odottaessani olisi mieli tehnyt häipyä rakas esikoinen kainalossa jonnekin ja jättää muut keskenään ikiajoiksi.
Nyt masuvauva 4v ja kaikki perheessä ok :)
Mikä vtun masuvauva...🤮
Jos et ole koskaan pystynyt puhumaan kenellekään asioistasi, niin et taida olla ollenkaan parisuhde ihminen 🤔
Eli miksi olette alunperinkään pariutuneet miehesi kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai tää tilanne on ihan yön yli vaan muuttunut tällaiseksi? Yleensä kai tapahtuu asteittain. Mikä siinä kumppanissa hiertää?
Hiertää oikeastaan kaikki, en osaa edes eritellä.
Ehkä on aika katsoa peiliin.
Olen peiliä pyöritellyt ylös ja alas, ja tuijottanut sinne lukuisia tunteja, ilman minkäänlaista vastausta.
Eli sinä olet ihana upea mukava, iloinen ja yhteistyökykyinen vaimo ja äiti, mutta mies on täysi paska? Tuskin.
No en tietenkään ole.
Olen vihainen,hankala,ahdistunut, ärsyttävä ja paska äiti enkä ole muuta väittänytkään. Enkä ole miestä paskaksi väittänyt, en haluaisi inhota ja vihata häntä mutta en voi sille mitään.No ei tuossa sitten auta mikään muu kuin sinun lähteä etsimään mielekkäämpää elämää. Jos teillä ei ole mitään yhteistä, ei seksiä, ei juttelua tai mitään, niin mikä järki on olla yhdessä? Lapsi jää eniten tarjoavalle ja elämä jatkuu. Steriloi itsesi nopeasti ja anna miehelle mahdollisuus löytää ihana puoliso, joka rakastaa häntä, jonka kanssa on hyvä olla, helppo puhua ja rakastaa myös sängyssä. Sinä et tarvii varmaan mitään sellaista, vaan vain sen peilin.
Ei tässä mitään järkeä tunnu olevankaan. Kummallakaan ei ole toiselle mitään asiaa, eikä minkäänlaista kiinnostusta viettää toisen kanssa aikaa edes samassa huoneessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuskin tunteet palaavat, jos ne ovat menneet. Erota voi, ehkä voitte asua lähellä toisianne, niin lastenhoito helpompaa.
Vierailija kirjoitti:
Tuskin tunteet palaavat, jos ne ovat menneet. Erota voi, ehkä voitte asua lähellä toisianne, niin lastenhoito helpompaa.
Ikävä kyllä eron tullen emme voi asua lähekkäin. Joudun muuttamaan n.500km päähän missä minulla olisi töitä jolla saisin itseni ja lapset elätettyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuskin tunteet palaavat, jos ne ovat menneet. Erota voi, ehkä voitte asua lähellä toisianne, niin lastenhoito helpompaa.
Ikävä kyllä eron tullen emme voi asua lähekkäin. Joudun muuttamaan n.500km päähän missä minulla olisi töitä jolla saisin itseni ja lapset elätettyä.
Jahas, vai että näin synkät realiteetit... ei kai tuohon voi muuta sanoa kuin että tsemppiä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuskin tunteet palaavat, jos ne ovat menneet. Erota voi, ehkä voitte asua lähellä toisianne, niin lastenhoito helpompaa.
Ikävä kyllä eron tullen emme voi asua lähekkäin. Joudun muuttamaan n.500km päähän missä minulla olisi töitä jolla saisin itseni ja lapset elätettyä.
Siis nytkö et käy töissä? Asut 500km päässä paikkakunnalta jossa sulla olisi töitä &oma elämä?. Vähempikin alkas vtuttaa, olla ilman töitä ja pyöriä vaan kodin piirissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuskin tunteet palaavat, jos ne ovat menneet. Erota voi, ehkä voitte asua lähellä toisianne, niin lastenhoito helpompaa.
Eikä tunteiden minun puolestani tarvitsisi edes palata. Minulle olisi ihan ok olla tuntematta mitään, pääasia että loppuisi tämä inho ja viha.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuskin tunteet palaavat, jos ne ovat menneet. Erota voi, ehkä voitte asua lähellä toisianne, niin lastenhoito helpompaa.
Ikävä kyllä eron tullen emme voi asua lähekkäin. Joudun muuttamaan n.500km päähän missä minulla olisi töitä jolla saisin itseni ja lapset elätettyä.
Siis nytkö et käy töissä? Asut 500km päässä paikkakunnalta jossa sulla olisi töitä &oma elämä?. Vähempikin alkas vtuttaa, olla ilman töitä ja pyöriä vaan kodin piirissä.
Käyn töissä, mutta täällä en voi työllistyä sellaiseen työhön, että tulisin palkalla toimeen. Kotona viihdyn muuten, en tarvitse "omaa elämää".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuskin tunteet palaavat, jos ne ovat menneet. Erota voi, ehkä voitte asua lähellä toisianne, niin lastenhoito helpompaa.
Ikävä kyllä eron tullen emme voi asua lähekkäin. Joudun muuttamaan n.500km päähän missä minulla olisi töitä jolla saisin itseni ja lapset elätettyä.
Toivottavasti mies tykkää lapsesta. Kerropa vähän historiastanne. Miksi ihmeessä lähdit miehen matkaan toiselle puolelle Suomea? Missä isovanhemmat ovat?
Parisuhdeterapiaan! Nyt on aika kasvaa aikuiseksi ja opetella puhumaan. Ethän halua, että lapset kasvavat kodissa, jossa ei puhuta mitään ja pinnan alla kuplii? Vaikka päätyisittekin eroon, terapiasta olisi hyötyä molemmille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuskin tunteet palaavat, jos ne ovat menneet. Erota voi, ehkä voitte asua lähellä toisianne, niin lastenhoito helpompaa.
Ikävä kyllä eron tullen emme voi asua lähekkäin. Joudun muuttamaan n.500km päähän missä minulla olisi töitä jolla saisin itseni ja lapset elätettyä.
Toivottavasti mies tykkää lapsesta. Kerropa vähän historiastanne. Miksi ihmeessä lähdit miehen matkaan toiselle puolelle Suomea? Missä isovanhemmat ovat?
Tykkää tottakai, harvoin vain ehtii olla kotona.
Toiset isovanhemmat täällä lähellä, toiset kaukana omalla kotipaikkakunnallani.
Ja miksi sitä nyt ihmiset lähtee toisen perään?
Vierailija kirjoitti:
Parisuhdeterapiaan! Nyt on aika kasvaa aikuiseksi ja opetella puhumaan. Ethän halua, että lapset kasvavat kodissa, jossa ei puhuta mitään ja pinnan alla kuplii? Vaikka päätyisittekin eroon, terapiasta olisi hyötyä molemmille.
Terapia ei ole vaihtoehto. Mies ei suostuisi ikinä.
Niin että tiedostamattasi sinä syytät miestäsi koko elämäsi syöksemisestä ikuiseen tylsyyteen ja näköalattomuuteen. Suhteesi mieheen on vienyt elämänilosi koska ensinnäkään et ole perheihminen, et saa tyydytettyä mitään omia haluja elämässäsi koska perheesi tukahduttaa ne ja mies nyt vielä jatkaa kidutustasi teettämällä sinulle toisen kotikahleen. Myönnä pois. Vihaat miestäsi koska hän on vanginvartijasi. Koitappa olla rehellinen itsellesi. Ne ikävät vihantunteet on sinä joka halveksit itseäsi niistä tunteista ja ajatuksista joita et uskalla ajatella, mutta tunnet ne. Miehesi ei liity mitenkään siihen mitä tunnet.
Vierailija kirjoitti:
Niin että tiedostamattasi sinä syytät miestäsi koko elämäsi syöksemisestä ikuiseen tylsyyteen ja näköalattomuuteen. Suhteesi mieheen on vienyt elämänilosi koska ensinnäkään et ole perheihminen, et saa tyydytettyä mitään omia haluja elämässäsi koska perheesi tukahduttaa ne ja mies nyt vielä jatkaa kidutustasi teettämällä sinulle toisen kotikahleen. Myönnä pois. Vihaat miestäsi koska hän on vanginvartijasi. Koitappa olla rehellinen itsellesi. Ne ikävät vihantunteet on sinä joka halveksit itseäsi niistä tunteista ja ajatuksista joita et uskalla ajatella, mutta tunnet ne. Miehesi ei liity mitenkään siihen mitä tunnet.
En käsitä millä keittiöpsykologialla keksit moista sontaa. Mun lapseni on ehdottomasti elämän tärkein ja kallein asia, ei mitään kotikahleita tai kidutusta 🤬
Jos ei ole läheisyyttä, rakkautta, seksiä, ei ole pian parisuhdettakaan.
Miksei ihmiset tajua tätä?
Vierailija kirjoitti:
Jos ei ole läheisyyttä, rakkautta, seksiä, ei ole pian parisuhdettakaan.
Miksei ihmiset tajua tätä?
No ei kai sitä voi väkisin naida tai rakastaa, jos toinen inhottaa 🤷♀️
Kai se ärsyttääkin kun pihtaamisesta huolimatta toinen painaa paksuksi. Sitten vielä päätit pitää mukulan. Vasektomia miehelle että lakkaa pilaamasta sun elämää.