Lue keskustelun säännöt.
En tunne mitään positiivista puolisoa kohtaan
24.11.2019 |
Todella inhottava olo, mutta en kykene enää tuntemaan minkäänlaista positiivista tunnetta puolisoa kohtaan vaikka kuinka yritän päivästä ja viikosta toiseen.
Päätä alkaa särkemään, kun hän tulee kotiin ja loppupäivä menee keksien syitä miksi oleskella eri huoneessa.
Kurjaa olisi erotakaan, toinen lapsi alle 2v ja toinen tulossa. Voiko minkäänlaiset positiiviset tunteet tulla enää takaisin?
Kommentit (52)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei ole läheisyyttä, rakkautta, seksiä, ei ole pian parisuhdettakaan.
Miksei ihmiset tajua tätä?
No ei kai sitä voi väkisin naida tai rakastaa, jos toinen inhottaa 🤷♀️
Suhdetta pitää hoitaa ja ylläpitää. Läheisyyttä pitää ruokkia.
Muuten ollaan pian kukin omassa nurkassaan ja sieltä sitten kyräillään ja oletetaan, että tuo toinen ajattelee minusta pahasti, hän on minulle vieras jne.
Eri asia sitten, jos toinen todellakin loukkaa jotenkin, mitä ei voi antaa anteeksi.
Mutta kun suhteessa on lapsia, pitäisi sen parisuhteenkin eteen nähdä hiukan vaivaa, joka päivä. Usein vain näyttää siltä, että kun ensi huuma on ohi, aletaan etsiä kumppanista vikoja ja etsivä löytää. - Itse kun on niin täydellinen.
Ei se hoitaminen ja ylläpitäminen vaan auta, jos toinen alkaa ärsyttää pikkuhiljaa enemmän ja enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei ole läheisyyttä, rakkautta, seksiä, ei ole pian parisuhdettakaan.
Miksei ihmiset tajua tätä?
No ei kai sitä voi väkisin naida tai rakastaa, jos toinen inhottaa 🤷♀️
Minä, minä, minä ja mun tunteet. Muiden tunteista viis.
Toiveena muutto 500 kilometrin päähän, koska minä.
Viis siitä, että lapset menettäisivät isänsä.
Mutta mun elämästä tulee parempi.
Mietis nyt vielä, mikä teidät yhteen veti ja mikä erotti. Se muuttoko tänne jonnekin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei ole läheisyyttä, rakkautta, seksiä, ei ole pian parisuhdettakaan.
Miksei ihmiset tajua tätä?
No ei kai sitä voi väkisin naida tai rakastaa, jos toinen inhottaa 🤷♀️
Minä, minä, minä ja mun tunteet. Muiden tunteista viis.
Toiveena muutto 500 kilometrin päähän, koska minä.
Viis siitä, että lapset menettäisivät isänsä.
Mutta mun elämästä tulee parempi.
Mietis nyt vielä, mikä teidät yhteen veti ja mikä erotti. Se muuttoko tänne jonnekin?
Muutto Ei tietenkään ole toiveena, vaan yksinkertaisesti eron tullessa pakollinen. Lukutaito, hoi! Ja missään ei lue, että mun elämästä tulee parempi, vaan ainoa tapa saada elätettyä lapset.
En ymmärrä tuollaisia väkisin väärinymmärtäjiä.
Eikä se ero nyt ole tässä ensimmäisenä vaihtoehtona muutenkaan, sanoinhan jo aiemmin että riittäisi kun loppuisi tämä inho ja viha niin ei tarvitsisi esittää jatkuvasti, näin elämä olisi kaikilla helpompaa.
Vierailija kirjoitti:
Eikä se ero nyt ole tässä ensimmäisenä vaihtoehtona muutenkaan, sanoinhan jo aiemmin että riittäisi kun loppuisi tämä inho ja viha niin ei tarvitsisi esittää jatkuvasti, näin elämä olisi kaikilla helpompaa.
Tarvitsisit nyt hyvän rentoutustekniikan, jonka avulla pääsisit kaivautumaan mielesi syvyyksiin tutkimaan, milloin ja miksi tämä kielteinen mieliala on syntynyt ja olisiko asia korjattavissa niin, että pääsisit vihasta eroon ja miettimään mahdollista uutta alkua suhteellenne ns. puhtaalta pöydältä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ongelmahan menee paljon taaksepäin, jos suhde on ollut sellainen että seksiä kerran vuodessa. Miksi olette olleet enää siinäkään vaiheessa yhdessä? Miksi et tehnyt aborttia, kun vahinko tapahtui?
Käsittämätöntä.
Oho, ajattelin ettei kellään muulla ole näin, mutta tämä oli kuin minun kirjoitukseni 😮
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onpa täällä negatiivisia vastauksia, syyllistetään siitä että tuntee negatiivisia tunteita puolisoaan kohtaan. Ei kukaan varmaan halua niin tuntea.
Mutta jos et kykene ottamaan tunteitasi puheeksi miehesi kanssa, mitään ei ole tehtävissä. Kerro hänelle, että sinun tekee tunnetasolla mieli erota, muttet missään tapauksessa toivo sitä. Luulisi herättävän teissä molemmissa jotain tuollainen keskustelunaloitus.
Suhdetta pitää hoitaa ja ylläpitää. Läheisyyttä pitää ruokkia.
Muuten ollaan pian kukin omassa nurkassaan ja sieltä sitten kyräillään ja oletetaan, että tuo toinen ajattelee minusta pahasti, hän on minulle vieras jne.
Eri asia sitten, jos toinen todellakin loukkaa jotenkin, mitä ei voi antaa anteeksi.
Mutta kun suhteessa on lapsia, pitäisi sen parisuhteenkin eteen nähdä hiukan vaivaa, joka päivä. Usein vain näyttää siltä, että kun ensi huuma on ohi, aletaan etsiä kumppanista vikoja ja etsivä löytää. - Itse kun on niin täydellinen.