Kertokaa kerrostaloasujat, mitä ihmettä te jyskytätte ja paiskotte pitkin seiniä ja lattioita?
Kertokaa kerrostaloasujat, mitä ihmettä te jyskytätte ja paiskotte pitkin seiniä ja lattioita? Olen muuttanut väliaikaisesti kerrostaloon ja uudet naapurini tuntuvat pitävän jumppa- ja punttisaleja kodeissaan, ainakin äänistä päätellen. Mitä ihmiset tekevät kodeissaan, että jatkuva töminä ja pauke raikaa pitkin taloa? Musiikki ei onneksi raikaa mutta tämä tällainen käsittämätön hakkaamisen tahti ihmetyttää? Talossa ei asu lapsia.
Kommentit (1698)
On varmaan ikävä kuunnella kaikkea meteliä, mitä kuuluu kerrostalossa. Mutta kerrostalo on kerrostalo. Ihmisiä yläpuolella ja alapuolella ja kaikilla sivuilla. Vanhoissa puutaloissa on se huono puoli, että hyvin usein lattiat ovat puuta eivätkä betonia. Eipä puu juuri ääntä eristä. Vähän nuoremmat talot taas jo ovat elemettitaloja, jotka ovat erittäin hyviä kaikukammioita. Itse asuin kerrostalossa 30 vuotta. Tarkasti tiesi, mitä yläkerran vessassa tapahtui, onko vatsa kovalla vai ruikulla. Kylppärissä sai tietää perheen yksityissalaisuuksia ollessaan kylvyssä. Pikkulasten ääni kuuluu aina eikä lasten äänistä voi valittaa. Jos taas koira pitää meteliä, siitä saa valittaa. Ihmiset elävät. Sehän tässä valittajia harmittaa. Joku jumppaa, toinen soittaa, kolmas katselee televisiota, neljäs kuuntelee musiikkia ja kaikista kuuluu ääni. Ehkä niiden ihmisten, jotka eivät kestä toisten asukasten ääniä, pitäisi muuttaa muunlaiseen asumismuotoon. Jos kyseessä on vanhus, kannattaa muuttaa alueelle, jossa on paljon vanhuksia. Siellä on hiljaista. Jos taas vuorotyöntekijä tarvitsee lepoa päivällä, hankkikoon korvatulpat. Omakotitaloja saa suhteellisen halvalla nykyään. Siellä saa olla rauhassa. Hermoilijalle kerrostalo on huonoin mahdollinen vaihtoehto. Rivitalo, jossa on on betoniset väliseinät on parempi, kuin sellainen, jossa asuntojen väliseivät ovat kipsiä. Itse asun nykyään rivitalossa, jossa on paljon vanhuksia ja betoniset väliseinät ja on hiljaista kuin huopatossutehtaassa.
Vierailija kirjoitti:
Itse asun 1970-luvulla rakennetussa kerrostalossa, jossa tosiaan äänieristyksestä ei ole tietoakaan ja jossa on nyt onneksi tupakointikielto kaikissa asunnoissa, koska tupakansavu kulkeutuu sähköjohtojen käytäviä pitkin asunnosta toiseen (ei, en liioittele, tämä ihan oikeasti on tilanne), mutta se miksi tässä yhä viihdyn on se homeettomuus. Ette uskoisikaan miten monessa rakennuksessa homealtistunut ihminen saa oireita vaikka mitään ei virallisesti todettaisikaan.
Mutta juu, eniten olen ihmetellyt sellaista ääntä yläkerran naapurilta, jota voisi kuvitella tulevan jos keilapallo rullaa pitkin puulattiaa. Tiedän asunnossa kuitenkin olevan samanlainen muovimattopäällysteinen betonilattia kuin omassani. Ja ei siis raahaamisääni vaan nimenomaan rullaamisääni.
Tuollaista keilapallo puulattialla ääni kuuluu meilläkin, yleensä öisin ja ylhäältä päin tuntui tulevan. En kuitenkaan usko, että siellä vanhempi muuten hiirenhiljainen pariskunta keilaisivat yökaudet. Varmaan jokin putkihomma. Talo on 60-luvulta. Onko jollain varmempaa tietoa?
Meidän talossa öisin melskaava sossutapaus pelasi yhtenä ehtoona kavereittensa kanssa lätkää yksiössään. Tai siis lähinnä tekivät maaleja hirveän metelin säestyksellä. Kun niille kävi kertomassa, että ovat häiriöksi, tuli vastaus: mitä sitten? Tyypillä on jo yksi varoitus ja toinen on naapurien kesken tekeillä. Eipä tunnu valitukset häntä kiinnostavan, koska "mulla on oikeus".
Meillä yläkerran naapuri laittoi aina lapsen, ehkä 3-5vuotta, kiljumaan rappukäytävään, kun lapsi sai sellaisen raivokohtauksen. Välillä lähes tunnin huusi siellä.
Ja toisella naapurilla oli jatkuvasti musiikki täysillä, pihalla ramppasi jumputtavia autoja, mies hakkasi ja kun heitti miehen ulos huusi ja heitteli kiviä ikkunoihin tuntikausia.
Vaikka yritän olla syrjimättä ketään, nykyään uutta asuntoa etsiessä katson näkyykö itänaapurin oloisia nimiä. Jos näkyy mietin löydänkö muun asunnon.
Vierailija kirjoitti:
Täällä naapuri paiskoo ulko-oveaan vartin väkein, varsinkin öisin. En ymmärrä miksi?
Myy huumeita?
Vierailija kirjoitti:
Meillä yläkerran naapuri laittoi aina lapsen, ehkä 3-5vuotta, kiljumaan rappukäytävään, kun lapsi sai sellaisen raivokohtauksen. Välillä lähes tunnin huusi siellä.
Ja toisella naapurilla oli jatkuvasti musiikki täysillä, pihalla ramppasi jumputtavia autoja, mies hakkasi ja kun heitti miehen ulos huusi ja heitteli kiviä ikkunoihin tuntikausia.Vaikka yritän olla syrjimättä ketään, nykyään uutta asuntoa etsiessä katson näkyykö itänaapurin oloisia nimiä. Jos näkyy mietin löydänkö muun asunnon.
Mistä tiedät, että se oli täysillä? Kovalla kyllä, senhän voi todeta kuulemalla mutta että täysillä? Sen kun voi todeta vain näkemällä, onko volyymin säädössä vielä varaa nostaa.
Esim. omat stereoni (kyllä, peräisin ajalta, jolloin kaksikanavainen äänentoisto riitti) ovat sen verran tehokkaat, että naapurit todennäköisesti olettaisivat mun kuuntelevan täysillä, jos nostaisin volyymiksi edes 3/10.
(Ja ei, en nosta)
Jep, ongelma varsinkin vanhoissa kerrostaloissa. Muutimme puolison kanssa vuosia sitten tällaiseen asuntoon, oli aluksi unelmapaikka asua hiljaisuutensa vuoksi. Ei mennyt kauaa niin yläkertaan muutti pariskunta, jonka jokaisen äänen kuulee. Kantapäiden töminää, ovien paiskomista, huonekalujen siirtelyä, jatkuvaa tavaroiden pudottelua. Kaiken lisäksi heillä on vielä erilainen vuorokausirytmi eli kun arki-iltana makaat kuuntelemassa hereillä sitä töminää vielä klo 23.55 aikaan ja herätyskello soi 6 tunnin kuluttua, niin eipä paljoa naurata. Siinä vaiheessa kun selvisi, että heille oli tulossa lapsi, ilmoitin puolisolle, että nyt riittää. En enää ikinä muuta vanhaan kerrostaloon, tämän kokemuksen opetus oli, että olen omakotitaloasuja. Vanhoissa taloissa on varmasti omanlaisensa tunnelma ja muita kivoja yksityiskohtia, mutta arvotan hiljaisuutta ja yöunta korkeammalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä naapuri paiskoo ulko-oveaan vartin väkein, varsinkin öisin. En ymmärrä miksi?
Myy huumeita?
Tai on kaupallisella alalla toimiva nainen.
Mulla on muuten ihanan hiljaista, mutta naapurin nyrkillä tapettavat pikkukoirat räkyttävät kimakalla äänellä päivät pitkät.
Ihanaa, taisi juuri alkaa viikko rauhan aikaa kun naapurin kakarat lähtivät toiselle vanhemmalleen. Onneksi kotona olemista sietää edes joka toinen viikko kun nuo metelöivät hirviöt on muualla. Haaveilen pois muutosta, mikä ei kyllä kovin äkkiä mahdollista, eikä enää ikinä 70-luvun kerrostaloon.
Olen huomannut tuon tavan laittaa parkuva pikkulapsi yksin käytävään huutamaan olevan tyypillistä venäläisille. Ainakin kaksi entistä venäläistä naapuriperhettä on tehnyt sitä. Mitäpä siinä tekee, vaikka ei itse hyväksy sellaista tapaa osana kasvatusta, kun on kielimuuri ja saisi syytöksiä rasismista, jos tekisi lasun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä yläkerran naapuri laittoi aina lapsen, ehkä 3-5vuotta, kiljumaan rappukäytävään, kun lapsi sai sellaisen raivokohtauksen. Välillä lähes tunnin huusi siellä.
Ja toisella naapurilla oli jatkuvasti musiikki täysillä, pihalla ramppasi jumputtavia autoja, mies hakkasi ja kun heitti miehen ulos huusi ja heitteli kiviä ikkunoihin tuntikausia.Vaikka yritän olla syrjimättä ketään, nykyään uutta asuntoa etsiessä katson näkyykö itänaapurin oloisia nimiä. Jos näkyy mietin löydänkö muun asunnon.
Mistä tiedät, että se oli täysillä? Kovalla kyllä, senhän voi todeta kuulemalla mutta että täysillä? Sen kun voi todeta vain näkemällä, onko volyymin säädössä vielä varaa nostaa.
Esim. omat stereoni (kyllä, peräisin ajalta, jolloin kaksikanavainen äänentoisto riitti) ovat sen verran tehokkaat, että naapurit todennäköisesti olettaisivat mun kuuntelevan täysillä, jos nostaisin volyymiksi edes 3/10.
(Ja ei, en nosta)
Oli sellainen tyyppi, että jos olisi saanut musiikkia kovemmalle olisi varmasti laittanut. Mutta ihan puolikas kappale norjalaista death metallia omilla stereoilla siellä volyymi nelosella yleensä sai naapurin jumputuksen loppumaan. Valitettavasti itse kehtaisin tehdä tätä vain kello 10-20 välillä.
Vierailija kirjoitti:
Olen huomannut tuon tavan laittaa parkuva pikkulapsi yksin käytävään huutamaan olevan tyypillistä venäläisille. Ainakin kaksi entistä venäläistä naapuriperhettä on tehnyt sitä. Mitäpä siinä tekee, vaikka ei itse hyväksy sellaista tapaa osana kasvatusta, kun on kielimuuri ja saisi syytöksiä rasismista, jos tekisi lasun.
Mun ihan suomalainen naapuri, yh-mamma teki tuota samaa. Kukaan tässä rapussa ei tainnut kestää niiden helvetillistä elämää ja huutamista, ei etenkään se mamma itse joka ulkoisti välillä oikein kunnolla sen helvetin muille sulkemalla kakaran huutamaan rappukäytävään. Mietin että tuo olisi varmaan jo valitusperuste isännöitsijälle jos ei lasuperuste. Asunnossa tapahtuva elämöinti voi perustella ns normaaleiksi elämän ääniksi mutta rappukäytävä on yhteistä aluetta jossa pitäisi ajatella muitakin.
Jotkut huonosti eristetyt talot on sellaisia että ne toimivat melkein kuin kaikukoppina, ja ihan tavallinen elämä kuullostaa yllättävän kovaääniseltä. Olen itse todennut. Siis olen kuunnellut alakerrassa kun oma perheeni teki ihan tavallisia asioita, tyyliin lapset liikuskelevat keittiössä ja joku siirtelee tuoleja kun menee istumaan, joku ihan pienikin asia putoaa (vaikka pieni lelu) jne. Ja kuulostaa siltä, kuin menossa olisi isompikin hässäkkä. Ahdistavaa suorastaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä yläkerran naapuri laittoi aina lapsen, ehkä 3-5vuotta, kiljumaan rappukäytävään, kun lapsi sai sellaisen raivokohtauksen. Välillä lähes tunnin huusi siellä.
Ja toisella naapurilla oli jatkuvasti musiikki täysillä, pihalla ramppasi jumputtavia autoja, mies hakkasi ja kun heitti miehen ulos huusi ja heitteli kiviä ikkunoihin tuntikausia.Vaikka yritän olla syrjimättä ketään, nykyään uutta asuntoa etsiessä katson näkyykö itänaapurin oloisia nimiä. Jos näkyy mietin löydänkö muun asunnon.
Mistä tiedät, että se oli täysillä? Kovalla kyllä, senhän voi todeta kuulemalla mutta että täysillä? Sen kun voi todeta vain näkemällä, onko volyymin säädössä vielä varaa nostaa.
Esim. omat stereoni (kyllä, peräisin ajalta, jolloin kaksikanavainen äänentoisto riitti) ovat sen verran tehokkaat, että naapurit todennäköisesti olettaisivat mun kuuntelevan täysillä, jos nostaisin volyymiksi edes 3/10.
(Ja ei, en nosta)Oli sellainen tyyppi, että jos olisi saanut musiikkia kovemmalle olisi varmasti laittanut. Mutta ihan puolikas kappale norjalaista death metallia omilla stereoilla siellä volyymi nelosella yleensä sai naapurin jumputuksen loppumaan. Valitettavasti itse kehtaisin tehdä tätä vain kello 10-20 välillä.
Jos on niin halvat vehkeet, että niitä on pakko huudattaa täysillä saadakseen tarpeeksi ääntä, niin johan siinä äänen laatukin kärsii.
Meidän rapussa asuu melkein vain 60-70 vuotiaita, yläkerran rouva ja myös viereinen oleva rouva, ne marssii kämpässä aamusta iltaan, kokoajan kolisee, rapisee..
Siis mä en ymmärrä mitä helevetiä ne tekee! Eräs tuttava nainen minua paljon vanhempi sanoi että menee hermot olla äitinsä kanssa mökillä kun vanha äidillä on kokoajan joku touhu päälle.
Varsinkin olohuoneessa nää on aina kaatamassa tavaroita lattialle, siirtelemässä.
Siis mitä i ittoa on noin paljon siirtelemistä??? Mulla ainakin on siisti sisustus eikä ole tarvetta kokoajan siirrellä tavarat! Jos siivoon niin menee 30 min ja se on siinä.
Voi kun ymmärtäisin että mitä ne oikeesti kokoajan kolistelee JOPA YÖLLÄ
Ja asia mikä muo suuresti ihmetyttää on se ettei ovea kotoa lähtiessä voi laittaa kiinni hiljaa vaan se läväytetään voimalla ja sen jälkeen paukutetaan kaiteita oli vuorokauden aika mikä tahansa!!!
Toi kaiteiden paukuttelu on jotain mitä en ymmärrä millään!! Eikö oven heittäminen sattuu muilla korviin?? Itse en halua stressata itseäni äänillä!
Meillä myös just maalattiin rapun seinät kesällä ja ne on aivan sotkuisia ja naarmuisia. AIKUISET IHMISET OVAT JÄRKYTTÄVIÄ!!
Mua raivostuttaa aivan suunnattomasti ettei voida pitää huolta asioista ja antaa niille arvoa.
Ainakin meillä naapurin keski-ikäinen mies kirkuu ja huutonauraa yötä päivää. Koputtelee myös seiniin ja välillä jysäyttää oikein kunnolla niin että koko kerrostalo jytisee. Sairas mies.