"Kun muutkin eroaa" on todella hyvä argumentti erota kirkosta

Vierailija kirjoitti:

Loppuvuodesta tällä palstalla kirjoittaa aina liuta ihmisiä, jotka haluavat muiden eroavan kirkosta.

Hämmästyttävää.

En eroa, koska kirkko auttaa pulassa olevia ihmisiä, huolehtii lapsista ja vanhuksista ja moni haluaa edelleen käydä kirkosta. Uskonnosta voi olla apua sairastuneille. Kirkollisveron maksamalla teen hyväntekeväisyyttä.

Niin minäkin ennen ajattelin, mutta luovuin siitä kun aloin ymmärtämään enemmän maailman menosta. Kymmenen vuotta sitten erosin kirkosta.

Vierailija kirjoitti:

Lapseni on kastettu kirkossa, ja olen mennyt kirkossa naimisiin. Minulle kirkko on tärkeä paikka.

Saan myös hoitoapua lapselle kirkon kautta. Kerran viikossa lapsi on kirkon kerhossa, pääsen jumppaan silloin.

Sunnuntaisin käyn kirkossa ja lapselle on hoito järjestetty messun ajaksi. Saan itse pienen levähdystauon hektisen viikonlopun jälkeen.

Minulle kirkko tuo pysyvyyttä ja turvaa elämään. Ihmiset ympärillä ainakin yrittävät olla elämässä hyviä ja tehdä oikein.

Ikävää, että kirkolla on niin vanhanaikainen kaiku ja on trendikästä erota kirkosta. Usko tuo apua elämään.

Suomessa on mielialalääkkeiden käyttö huipussaan: moni hukassa oleva voisi löytää apuja elämäänsä uskosta.

Samaa mieltä. Tosin erosin aikoinani luterilaisesta kirkosta ja liityin myöhemmin ortodoksiseen kirkkoon, koska se tuntui oikealta.

Ortodoksiseen uskoon kuuluu synnintunnustus ja vaikka alussa arastelinkin sitä, tuntuu se minusta nyt hyvältä ja haluan mennä sinne. On hyvä kelata välillä, mitä typerää on tullut tehtyä ja saada vahvistusta sille, ettei enää tee niin.

Lisäksi ortodoksisuudessa pyritään mielestäni paljon voimakkaammin kasvamaan paremmaksi ihmiseksi ja uskovaiseksi. Nytkin on paaston aika ja se herättelee ajattelemaan enemmän Jumalaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kastaminen on kaksituhatta vuotta vanha perinne. Kun lapseni kastettiin, minusta oli hienoa, että hänet liitettiin osaksi kristillistä yhteisöä. Koen, että kaste suojelee lasta.

Kirkossa naimisiin meneminen oli unelmani pitkään. Halusin, että avioliittomme siunataan kirkossa. Jumala yhdisti meidät - sitä ei tule ihmisen erottaa.

Kun vuosikymmenien päästä kuolen, tuhkani laitetaan kirkon maille. Haluan, että lapseni voivat käydä haudallani tuomassa kukkia ja muistamassa minua.

Aivan niin, kun olen tehnyt isovanhempieni haudalla. Perinteet ovat hieno asia.

Mitäs sitten, jos lapsesi eivät haluakaan jatkaa perinnettä?

He voivat erota kirkosta. Voisivat uskonnottomiksi kasvatettuina valita itse kirkon. Valinnanvapaus on hieno asia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eroaminen on oikeastaan helpompaa kuin liittyminen. Tietysti on helpointa, jos on tullut jo vauvana liitetyksi, mutta sehän ei olekaan ollut oma päätös. Jos sitä ei koe omakseen, on ihan ok erota, vaikka sitten siksi kun muutkin. En ymmärrä miksi aikuisena pitäisi kuulua johonkin, johon vanhemmat ovat liittäneet muutaman viikon iässä, jos ei koko toimintaan ole itse osallistunut.

Mitä muuta päätösvaltaa vanhemmilta pitäisi viedä pois? Oikeus päättää lapsen nimi ja esim ekaluokkalaisen kouluvalinnat?

Mitä ihmettä, miksi kuvittelet että olisin viemässä tuota oikeutta vanhemmilta pois? Nyt jo jokaisella on aikuisena oikeus erota kirkosta, ja puhun tässä koko ajan vain aikuisista. Ei sillä ole mitään tekemistä sen kanssa, saako vanhemmat liittää lapsensa uskontokuntaan. Olen itsekin ollut jopa seurakunnan työntekijä ja todellakin kirkon jäsen, mutta en silti näe järkeä siinä, että kirkkoon kuulutaan vain tavan vuoksi. Miksi ihmeessä pitäisi kuulua mihinkään, minkä sanoma tai toiminta ei mitenkään liity omaan elämään? Tai no, jos anti on ne riparit ja kirkkohäät, niin toki sitten kannattaa olla mukana. Ei se minulta ole mitään pois, jos ihmiset eroavat kirkosta. Sen sijaan lasten liittäminen vauvana kirkkoon on tietenkin ok! Yhtä ok siitä on kuitenkin erota, kun asiasta saa päättää itse. Eikä tämä tarkoita sitäkään, että kirkosta nyt sitten kaikkien pitäisi erota, vaan sitä, että eroaminen on aivan hyväksyttävää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapseni on kastettu kirkossa, ja olen mennyt kirkossa naimisiin. Minulle kirkko on tärkeä paikka.

Saan myös hoitoapua lapselle kirkon kautta. Kerran viikossa lapsi on kirkon kerhossa, pääsen jumppaan silloin.

Sunnuntaisin käyn kirkossa ja lapselle on hoito järjestetty messun ajaksi. Saan itse pienen levähdystauon hektisen viikonlopun jälkeen.

Minulle kirkko tuo pysyvyyttä ja turvaa elämään. Ihmiset ympärillä ainakin yrittävät olla elämässä hyviä ja tehdä oikein.

Ikävää, että kirkolla on niin vanhanaikainen kaiku ja on trendikästä erota kirkosta. Usko tuo apua elämään.

Suomessa on mielialalääkkeiden käyttö huipussaan: moni hukassa oleva voisi löytää apuja elämäänsä uskosta.

No suurin osa suomalaisista ei käy kirkossa, eivätkä näin ollen halua maksaa mitään verojakaan tuosta. Ja se on aivan ymmärrettävää. Jos sinä voit paremmin kirkon avulla, niin hyvä niin. Lapsen kastaminen onkin sitten eri juttu. Lapsesi ei ole sinun jatkeesi. Siksi olen sitä mieltä, että lapsen tulisi itse päättää mihin haluaa kuulua/uskoa.

Kaste suojelee lasta, uskon näin. Halusin, että lapseni liitettiin kirkkoon perinteisin menoin.

Oli hienot ristiäiset:) Ystäväni soitti selloa lapseni ristiäisissä, musiikki kaikui kirkkosalista. Vanhempani taisivat olla kaikista onnellisempia ristiäisissä. Heille se oli iso asia.

Ok. Kai nyt kuitenkin ymmärrät, että lapsesi ei aikuisena välttämättä osaa/halua arvostaa tätä sun ajatusmaailmaa? Mitä jos lapsesi haluaa valita toisin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kastaminen on kaksituhatta vuotta vanha perinne. Kun lapseni kastettiin, minusta oli hienoa, että hänet liitettiin osaksi kristillistä yhteisöä. Koen, että kaste suojelee lasta.

Kirkossa naimisiin meneminen oli unelmani pitkään. Halusin, että avioliittomme siunataan kirkossa. Jumala yhdisti meidät - sitä ei tule ihmisen erottaa.

Kun vuosikymmenien päästä kuolen, tuhkani laitetaan kirkon maille. Haluan, että lapseni voivat käydä haudallani tuomassa kukkia ja muistamassa minua.

Aivan niin, kun olen tehnyt isovanhempieni haudalla. Perinteet ovat hieno asia.

Mitäs sitten, jos lapsesi eivät haluakaan jatkaa perinnettä?

He voivat erota kirkosta. Voisivat uskonnottomiksi kasvatettuina valita itse kirkon. Valinnanvapaus on hieno asia.

Eli loppupeleissä perinteillä ei sitten olekaan niin suurta merkitystä. Ok.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eroaminen on oikeastaan helpompaa kuin liittyminen. Tietysti on helpointa, jos on tullut jo vauvana liitetyksi, mutta sehän ei olekaan ollut oma päätös. Jos sitä ei koe omakseen, on ihan ok erota, vaikka sitten siksi kun muutkin. En ymmärrä miksi aikuisena pitäisi kuulua johonkin, johon vanhemmat ovat liittäneet muutaman viikon iässä, jos ei koko toimintaan ole itse osallistunut.

Mitä muuta päätösvaltaa vanhemmilta pitäisi viedä pois? Oikeus päättää lapsen nimi ja esim ekaluokkalaisen kouluvalinnat?

Ei vanhemmat nytkään saa päättää lapsensa uskontokuntaa kuin silloin lapsena. Jokainen saa aikuisena erota, eikä se ole pois vanhempien päätösvallasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kastaminen on kaksituhatta vuotta vanha perinne. Kun lapseni kastettiin, minusta oli hienoa, että hänet liitettiin osaksi kristillistä yhteisöä. Koen, että kaste suojelee lasta.

Kirkossa naimisiin meneminen oli unelmani pitkään. Halusin, että avioliittomme siunataan kirkossa. Jumala yhdisti meidät - sitä ei tule ihmisen erottaa.

Kun vuosikymmenien päästä kuolen, tuhkani laitetaan kirkon maille. Haluan, että lapseni voivat käydä haudallani tuomassa kukkia ja muistamassa minua.

Aivan niin, kun olen tehnyt isovanhempieni haudalla. Perinteet ovat hieno asia.

Mitäs sitten, jos lapsesi eivät haluakaan jatkaa perinnettä?

Se on heidän valintansa. Uskon kuitenkin, että arvot säilyvät heidän elämässään. Toisten ihmisten kunnioittaminen ja auttaminen on tärkeää. Se, että elämässä raha ei ole tärkeintä. Se on tärkeää, mutta ei tärkeintä.

Erosin 18-vuotiaana, en kestänyt sitä, että hiippaskunta oli ihan fine sen kanssa, että piispa voi pettää papin kanssa molempien omia perheitään (molemmat avioliitossa tahoiltaan ja monta lasta)ja perustaa pikku perheen, koska pappi tuli raskaaksi. Ja silti jäädä samaan seurakuntaan yhdessä.

Pari vuotta tapahtuneen jälkeen erään toisen kaupungin Piispa erotettiin, koska petti vaimoaan jonkun random naisen kanssa.

Miten toi voi olla isompi juttu?

Vierailija kirjoitti:

Mä aikoinaan pienituloisena opintolainan maksajana ja asp-säästäjänä Erosin, kun muutakin rahanmenoa oli. Enkä ole liittymässä takaisin, lähes 800 vuodessa tais olla laskurin mukaan mun osuuteni nykyään. Tuli tsekattu kun miehen äiti ihmetteli et eihän se oo kuin pari kymppiä vuodes. Ei varmaan pienituloisella eläkeläisellä olekaan, mut tämmösellä keskituloisella sit vähän jo kirpasis.

Saman verran oli minunkin maksu, kun erosin. En käytä mitään palveluja ja suurin osa kirkollisverosta menee henkilökunnan palkkoihin ja kiinteistön kuluihin, ei mihinkään hyväntekeväisyyteen. En antaisi rahaa muillekaan uskonnollisille yhteisöille, mutta minuthan on kasteessa kirkkoon liitetty ennen kuin itse ymmärsin asiaa. Lähes tuhat euroa vuodessa on iso summa järjestölle, johon en koe yhteyksiä. Ennemmin antaisin rahat kirjastojen ystävyysliitolle kuin millekään uskonnolliselle järjestölle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kastaminen on kaksituhatta vuotta vanha perinne. Kun lapseni kastettiin, minusta oli hienoa, että hänet liitettiin osaksi kristillistä yhteisöä. Koen, että kaste suojelee lasta.

Kirkossa naimisiin meneminen oli unelmani pitkään. Halusin, että avioliittomme siunataan kirkossa. Jumala yhdisti meidät - sitä ei tule ihmisen erottaa.

Kun vuosikymmenien päästä kuolen, tuhkani laitetaan kirkon maille. Haluan, että lapseni voivat käydä haudallani tuomassa kukkia ja muistamassa minua.

Aivan niin, kun olen tehnyt isovanhempieni haudalla. Perinteet ovat hieno asia.

Mitäs sitten, jos lapsesi eivät haluakaan jatkaa perinnettä?

He voivat erota kirkosta. Voisivat uskonnottomiksi kasvatettuina valita itse kirkon. Valinnanvapaus on hieno asia.

Eli loppupeleissä perinteillä ei sitten olekaan niin suurta merkitystä. Ok.

Jokainen voi tehdä elämässä omat valintansa. Mielelläni menisin lapsenlapsieni ristiäisiin ja lapsieni ja lapsenlapsieni kirkkohäihin.

Kristilliset arvot, nimenomaan muiden kunnioittaminen ja sen näkeminen, että elämässä on muita arvoja kuin raha, on tärkeää.

Niin moni ihminen nykyään palvoo rahaa ja on valmis tekemään mitä tahansa saadakseen rahaa. Pinnallinen somekulttuuri ja ulkoisten asioiden arvostaminen on nykypäivää.

Ihmiset eivät mieti huomista pidemmälle.

Vierailija kirjoitti:

Kastaminen on kaksituhatta vuotta vanha perinne. Kun lapseni kastettiin, minusta oli hienoa, että hänet liitettiin osaksi kristillistä yhteisöä. Koen, että kaste suojelee lasta.

Kirkossa naimisiin meneminen oli unelmani pitkään. Halusin, että avioliittomme siunataan kirkossa. Jumala yhdisti meidät - sitä ei tule ihmisen erottaa.

Kun vuosikymmenien päästä kuolen, tuhkani laitetaan kirkon maille. Haluan, että lapseni voivat käydä haudallani tuomassa kukkia ja muistamassa minua.

Aivan niin, kun olen tehnyt isovanhempieni haudalla. Perinteet ovat hieno asia.

2000 vuotta sitten kastettiin aikuisia, ei lapsia. Lapsikaste on paljon myöhempää keksintöä.

Mutta onhan erikoinen kultti että vanhempasi voivat päättää puolestasi mihin tulee uskoa ja vielä sellaisessa yhteisössä johon kuululumiseen täytyy maksaa veroa. Veikkaanpa että moni nuori ei ole edes ajatellut koko asiaa (eikä käytä kirkon palveöuja) eikä tajua että kun rupeaa käymään töissä täysi-ikäisenä, joka palkasta kilahtaa kirkon laariin...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä aikoinaan pienituloisena opintolainan maksajana ja asp-säästäjänä Erosin, kun muutakin rahanmenoa oli. Enkä ole liittymässä takaisin, lähes 800 vuodessa tais olla laskurin mukaan mun osuuteni nykyään. Tuli tsekattu kun miehen äiti ihmetteli et eihän se oo kuin pari kymppiä vuodes. Ei varmaan pienituloisella eläkeläisellä olekaan, mut tämmösellä keskituloisella sit vähän jo kirpasis.

Saman verran oli minunkin maksu, kun erosin. En käytä mitään palveluja ja suurin osa kirkollisverosta menee henkilökunnan palkkoihin ja kiinteistön kuluihin, ei mihinkään hyväntekeväisyyteen. En antaisi rahaa muillekaan uskonnollisille yhteisöille, mutta minuthan on kasteessa kirkkoon liitetty ennen kuin itse ymmärsin asiaa. Lähes tuhat euroa vuodessa on iso summa järjestölle, johon en koe yhteyksiä. Ennemmin antaisin rahat kirjastojen ystävyysliitolle kuin millekään uskonnolliselle järjestölle.

Jos eivät kykyne pitämään huolta omista kiinteistöistään ja kirkoistaan omilla varoillaan vaan pitää ryöstää rahat tavallisilta ihmisiltä niin purkakoon ne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kastaminen on kaksituhatta vuotta vanha perinne. Kun lapseni kastettiin, minusta oli hienoa, että hänet liitettiin osaksi kristillistä yhteisöä. Koen, että kaste suojelee lasta.

Kirkossa naimisiin meneminen oli unelmani pitkään. Halusin, että avioliittomme siunataan kirkossa. Jumala yhdisti meidät - sitä ei tule ihmisen erottaa.

Kun vuosikymmenien päästä kuolen, tuhkani laitetaan kirkon maille. Haluan, että lapseni voivat käydä haudallani tuomassa kukkia ja muistamassa minua.

Aivan niin, kun olen tehnyt isovanhempieni haudalla. Perinteet ovat hieno asia.

Mitäs sitten, jos lapsesi eivät haluakaan jatkaa perinnettä?

He voivat erota kirkosta. Voisivat uskonnottomiksi kasvatettuina valita itse kirkon. Valinnanvapaus on hieno asia.

Eli loppupeleissä perinteillä ei sitten olekaan niin suurta merkitystä. Ok.

Jokainen voi tehdä elämässä omat valintansa. Mielelläni menisin lapsenlapsieni ristiäisiin ja lapsieni ja lapsenlapsieni kirkkohäihin.

Kristilliset arvot, nimenomaan muiden kunnioittaminen ja sen näkeminen, että elämässä on muita arvoja kuin raha, on tärkeää.

Niin moni ihminen nykyään palvoo rahaa ja on valmis tekemään mitä tahansa saadakseen rahaa. Pinnallinen somekulttuuri ja ulkoisten asioiden arvostaminen on nykypäivää.

Ihmiset eivät mieti huomista pidemmälle.

Sanoo hän kimpollessaan itse somessa...

Muiden kunnioittaminen ja sen näkeminen, että elämässä on muita arvoja kuin raha, eivät ole mitenkään leimallisesti kristillisiä arvoja. Ne ovat ihan yleisinhimillisiä arvoja, ja tuntuu ikävältä, että ne halutaan omia jonkun yksittäisen uskonnon nimiin.

Vierailija kirjoitti:

Lapseni on kastettu kirkossa, ja olen mennyt kirkossa naimisiin. Minulle kirkko on tärkeä paikka.

Saan myös hoitoapua lapselle kirkon kautta. Kerran viikossa lapsi on kirkon kerhossa, pääsen jumppaan silloin.

Sunnuntaisin käyn kirkossa ja lapselle on hoito järjestetty messun ajaksi. Saan itse pienen levähdystauon hektisen viikonlopun jälkeen.

Minulle kirkko tuo pysyvyyttä ja turvaa elämään. Ihmiset ympärillä ainakin yrittävät olla elämässä hyviä ja tehdä oikein.

Ikävää, että kirkolla on niin vanhanaikainen kaiku ja on trendikästä erota kirkosta. Usko tuo apua elämään.

Suomessa on mielialalääkkeiden käyttö huipussaan: moni hukassa oleva voisi löytää apuja elämäänsä uskosta.

Hienoa, että saat kirkosta jäsenmaksullesi vastinetta, mutta kirkosta eronneet eivät koe samoin. Kyse ei ole mistään trendistä, vaan siitä, etteivät kirkosta eronneet koe mitään yhteistä luterilaisen kirkon kanssa.

Lopuksi vielä yrität leimata kirkosta eronneet mielialalääkkeiden käyttäjiksi ja hukassaolijoiksi. Samalla tavallahan homoseksuaaleja kirkossa syrjitään. Olen voinut paljon paremmin sen jälkeen, kun tiedän varmasti, ettei rahojani käytetä ainakaan homojen syrjintään kotimaassa ja ulkomailla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapseni on kastettu kirkossa, ja olen mennyt kirkossa naimisiin. Minulle kirkko on tärkeä paikka.

Saan myös hoitoapua lapselle kirkon kautta. Kerran viikossa lapsi on kirkon kerhossa, pääsen jumppaan silloin.

Sunnuntaisin käyn kirkossa ja lapselle on hoito järjestetty messun ajaksi. Saan itse pienen levähdystauon hektisen viikonlopun jälkeen.

Minulle kirkko tuo pysyvyyttä ja turvaa elämään. Ihmiset ympärillä ainakin yrittävät olla elämässä hyviä ja tehdä oikein.

Ikävää, että kirkolla on niin vanhanaikainen kaiku ja on trendikästä erota kirkosta. Usko tuo apua elämään.

Suomessa on mielialalääkkeiden käyttö huipussaan: moni hukassa oleva voisi löytää apuja elämäänsä uskosta.

No suurin osa suomalaisista ei käy kirkossa, eivätkä näin ollen halua maksaa mitään verojakaan tuosta. Ja se on aivan ymmärrettävää. Jos sinä voit paremmin kirkon avulla, niin hyvä niin. Lapsen kastaminen onkin sitten eri juttu. Lapsesi ei ole sinun jatkeesi. Siksi olen sitä mieltä, että lapsen tulisi itse päättää mihin haluaa kuulua/uskoa.

Kaste suojelee lasta, uskon näin. Halusin, että lapseni liitettiin kirkkoon perinteisin menoin.

Oli hienot ristiäiset:) Ystäväni soitti selloa lapseni ristiäisissä, musiikki kaikui kirkkosalista. Vanhempani taisivat olla kaikista onnellisempia ristiäisissä. Heille se oli iso asia.

Ok. Kai nyt kuitenkin ymmärrät, että lapsesi ei aikuisena välttämättä osaa/halua arvostaa tätä sun ajatusmaailmaa? Mitä jos lapsesi haluaa valita toisin?

Lapseni on samanlainen kuin minä, herkkä. Minulla on ollut ihan pienestä lapsesta tunne jostain ihmistä suuremmasta asiasta maailmassa.

Olen saanut suuren lahjan myös.

Nuorempana olin enkelikokouksessa ja lopuksi kutsuimme enkeleitä ympärillemme. Sali oli täynnä ihmisiä. Jossain vaiheessa takanani istuva nainen kosketti olkapäätäni ja kuiskasi minulle, että sinä sait suuren lahjan. Hän näki, kuinka enkeli kiikutti minulle ison paketin: minun ei tarvitse koskaan olla elämässäni yksin. Ympärilläni on aina ihmisiä, jotka rakastavat minua.

Mikä suurenmoinen lahja!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kastaminen on kaksituhatta vuotta vanha perinne. Kun lapseni kastettiin, minusta oli hienoa, että hänet liitettiin osaksi kristillistä yhteisöä. Koen, että kaste suojelee lasta.

Kirkossa naimisiin meneminen oli unelmani pitkään. Halusin, että avioliittomme siunataan kirkossa. Jumala yhdisti meidät - sitä ei tule ihmisen erottaa.

Kun vuosikymmenien päästä kuolen, tuhkani laitetaan kirkon maille. Haluan, että lapseni voivat käydä haudallani tuomassa kukkia ja muistamassa minua.

Aivan niin, kun olen tehnyt isovanhempieni haudalla. Perinteet ovat hieno asia.

Mitäs sitten, jos lapsesi eivät haluakaan jatkaa perinnettä?

He voivat erota kirkosta. Voisivat uskonnottomiksi kasvatettuina valita itse kirkon. Valinnanvapaus on hieno asia.

Eli loppupeleissä perinteillä ei sitten olekaan niin suurta merkitystä. Ok.

Jokainen voi tehdä elämässä omat valintansa. Mielelläni menisin lapsenlapsieni ristiäisiin ja lapsieni ja lapsenlapsieni kirkkohäihin.

Kristilliset arvot, nimenomaan muiden kunnioittaminen ja sen näkeminen, että elämässä on muita arvoja kuin raha, on tärkeää.

Niin moni ihminen nykyään palvoo rahaa ja on valmis tekemään mitä tahansa saadakseen rahaa. Pinnallinen somekulttuuri ja ulkoisten asioiden arvostaminen on nykypäivää.

Ihmiset eivät mieti huomista pidemmälle.

Ja tämäkö viesti edustaa sitä muiden kunnioittamista :D  Jos kerran on muitakin arvoja kuin raha, niin miksi sitten kritisoit ja halvennat niiden arvoja, jotka eivät enää halua maksaa kirkolle avustusta omista varoistaan? Siksihän sinä tässä kirjoitat, että haluaisit kaikkien maksavan kirkolle, jotta sinulle tärkeä yhteisö saisi rahaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapseni on kastettu kirkossa, ja olen mennyt kirkossa naimisiin. Minulle kirkko on tärkeä paikka.

Saan myös hoitoapua lapselle kirkon kautta. Kerran viikossa lapsi on kirkon kerhossa, pääsen jumppaan silloin.

Sunnuntaisin käyn kirkossa ja lapselle on hoito järjestetty messun ajaksi. Saan itse pienen levähdystauon hektisen viikonlopun jälkeen.

Minulle kirkko tuo pysyvyyttä ja turvaa elämään. Ihmiset ympärillä ainakin yrittävät olla elämässä hyviä ja tehdä oikein.

Ikävää, että kirkolla on niin vanhanaikainen kaiku ja on trendikästä erota kirkosta. Usko tuo apua elämään.

Suomessa on mielialalääkkeiden käyttö huipussaan: moni hukassa oleva voisi löytää apuja elämäänsä uskosta.

No suurin osa suomalaisista ei käy kirkossa, eivätkä näin ollen halua maksaa mitään verojakaan tuosta. Ja se on aivan ymmärrettävää. Jos sinä voit paremmin kirkon avulla, niin hyvä niin. Lapsen kastaminen onkin sitten eri juttu. Lapsesi ei ole sinun jatkeesi. Siksi olen sitä mieltä, että lapsen tulisi itse päättää mihin haluaa kuulua/uskoa.

Kaste suojelee lasta, uskon näin. Halusin, että lapseni liitettiin kirkkoon perinteisin menoin.

Oli hienot ristiäiset:) Ystäväni soitti selloa lapseni ristiäisissä, musiikki kaikui kirkkosalista. Vanhempani taisivat olla kaikista onnellisempia ristiäisissä. Heille se oli iso asia.

Ok. Kai nyt kuitenkin ymmärrät, että lapsesi ei aikuisena välttämättä osaa/halua arvostaa tätä sun ajatusmaailmaa? Mitä jos lapsesi haluaa valita toisin?

Lapseni on samanlainen kuin minä, herkkä. Minulla on ollut ihan pienestä lapsesta tunne jostain ihmistä suuremmasta asiasta maailmassa.

Olen saanut suuren lahjan myös.

Nuorempana olin enkelikokouksessa ja lopuksi kutsuimme enkeleitä ympärillemme. Sali oli täynnä ihmisiä. Jossain vaiheessa takanani istuva nainen kosketti olkapäätäni ja kuiskasi minulle, että sinä sait suuren lahjan. Hän näki, kuinka enkeli kiikutti minulle ison paketin: minun ei tarvitse koskaan olla elämässäni yksin. Ympärilläni on aina ihmisiä, jotka rakastavat minua.

Mikä suurenmoinen lahja!

Justiinsa. Eli et pystynyt kirjoittamaan realistisesti vaan aloit hihhuloimaan. Lapsesi herkkyys ei valitettavasti vaan kerro hänen ajatuksistaan yhtään mitään aikuisuudessa. Voi olla, että näillä hihhuliajatuksillasi karkotat hänet kokonaan pois. No, se jää nähtäväksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapseni on kastettu kirkossa, ja olen mennyt kirkossa naimisiin. Minulle kirkko on tärkeä paikka.

Saan myös hoitoapua lapselle kirkon kautta. Kerran viikossa lapsi on kirkon kerhossa, pääsen jumppaan silloin.

Sunnuntaisin käyn kirkossa ja lapselle on hoito järjestetty messun ajaksi. Saan itse pienen levähdystauon hektisen viikonlopun jälkeen.

Minulle kirkko tuo pysyvyyttä ja turvaa elämään. Ihmiset ympärillä ainakin yrittävät olla elämässä hyviä ja tehdä oikein.

Ikävää, että kirkolla on niin vanhanaikainen kaiku ja on trendikästä erota kirkosta. Usko tuo apua elämään.

Suomessa on mielialalääkkeiden käyttö huipussaan: moni hukassa oleva voisi löytää apuja elämäänsä uskosta.

No suurin osa suomalaisista ei käy kirkossa, eivätkä näin ollen halua maksaa mitään verojakaan tuosta. Ja se on aivan ymmärrettävää. Jos sinä voit paremmin kirkon avulla, niin hyvä niin. Lapsen kastaminen onkin sitten eri juttu. Lapsesi ei ole sinun jatkeesi. Siksi olen sitä mieltä, että lapsen tulisi itse päättää mihin haluaa kuulua/uskoa.

Kaste suojelee lasta, uskon näin. Halusin, että lapseni liitettiin kirkkoon perinteisin menoin.

Oli hienot ristiäiset:) Ystäväni soitti selloa lapseni ristiäisissä, musiikki kaikui kirkkosalista. Vanhempani taisivat olla kaikista onnellisempia ristiäisissä. Heille se oli iso asia.

Ok. Kai nyt kuitenkin ymmärrät, että lapsesi ei aikuisena välttämättä osaa/halua arvostaa tätä sun ajatusmaailmaa? Mitä jos lapsesi haluaa valita toisin?

Lapseni on samanlainen kuin minä, herkkä. Minulla on ollut ihan pienestä lapsesta tunne jostain ihmistä suuremmasta asiasta maailmassa.

Olen saanut suuren lahjan myös.

Nuorempana olin enkelikokouksessa ja lopuksi kutsuimme enkeleitä ympärillemme. Sali oli täynnä ihmisiä. Jossain vaiheessa takanani istuva nainen kosketti olkapäätäni ja kuiskasi minulle, että sinä sait suuren lahjan. Hän näki, kuinka enkeli kiikutti minulle ison paketin: minun ei tarvitse koskaan olla elämässäni yksin. Ympärilläni on aina ihmisiä, jotka rakastavat minua.

Mikä suurenmoinen lahja!

Et varmaan itse ymmärrä, että tuollaiset kertomukset kuulostavat hyvin erikoisilta. Uskonnot ovat siinä mielessä hyvin epäilyttäviä, että ne manipuloivat herkkiä ja haavoittuvaisia ihmisiä antamaan rahansa kaikenlaisen taikauskon avulla. Tosin luterilaiset Suomessa eivät ainkaan julkisuudessa olevien tietojen mukaan ole tähän syyllistyneet, varmaan juuri siksi, että asia hoidetaan pakkoverotuksen kautta.

Vierailija kirjoitti:

https://www.kotimaa24.fi/blogit/eroakirkosta-fi-on-kallis-ja-turha/#

Itse erosin maistraatin sivuilla, helppoa!

Siis parasta olisi että koko uskontokuntaan kuulumisen rekisteröiminen lopetettaisiin. Mitä se kenellekkään kuuluu että onko joku jossain uskontokunnassa jäsenenä vai ei? Valtio ei myöskään enää keräisi kirkon puolesta sen jäsenmaksuja, vaan kirkko lähettäköön itse jäsenlaskunsa jäsenilleen. Koko touhu on valtinkirkon etujen hyysäämistä.