Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kukaan ei halua juhlia mun kanssa mun nelikymppisiä :0
23.11.2019 |
Olin luullut, että on ystäviä ja läheisiä perheenjäseniä/sukulaisia. Ja tavallaan onkin, mutta näköjään vain heidän ehdoilla. Täytän viikon päästä 40 ja olisin halunnut juhlia läheisten kanssa pienimuotoisesti. Mutta kukaan ei viitsi osallistua, kaikki keksi jonkun aivan ilmeisen tekosyyn, että ei käy. Tai siis kyllä monellekin kuulemma kävisi, mutta vaan, jos juhlat on paikassa x, y tai z (heidän määrittelemät, mutta minun kannalta käytännön syistä tällä hetkellä mahdottomat). Elämäntilanteeni vuoksi ikävä kyllä nyt onnistuu vain sellaiset juhlat, jotka on joko kotonani tai lähellä kotiani ja jotka kestää melko lyhyen aikaa. Mutta sellaisiin ei kukaan läheisistäni suostu tulemaan :( . Kai sitten syön vain kakun yksin kotona :( .
Kommentit (51)
Vierailija kirjoitti:
Mulla on ongelma päinvastoin. Itse en haluaisi juhlia, mutta ystävät ja sukulaiset jo täpinöissään kyselee juhlien perään. =/ En ole yhtään juhlien keskipiste -tyyppiä ja juhlien järjestely on hirveän vaivan ja rahanmenon takana. Täytän ensi vuonna 2020 40 v. Vähän tuskissanikin olen miettinyt onko mun pakko järjestää jonkinlaiset kemut ja millaiset.
Sama vika. Ensi vuonna tulee 50 täyteen, ja nyt jo sukulaiset kyselleet, missä juhlitaan ja miten. En ollut miettinyt koko asiaa, ja nyt vähän ahdistaa. En ollut ajatellut juhlia mitenkään erityisemmin, ehkä miehen kanssa joku isompi reissu tms. Ei jaksaisi järjestää mitään ihmeellistä, vaikka sukulaiset mukavia ovatkin.
Onnea kuitenkin ap:lle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No mä koin tuon jo kolmekymppisillä joten nelikymppisillä en enää edes kuvitellut juhlivani. Mutta kurjaahan tuo on, varsinkin kun kaikkien muiden kaveripiiriin kuuluneiden synttäreitä (sun muita häitä ja tupareita) kuitenkin juhlittiin ihan isosti. Itsekin ilmoitin kuten muutkin ajoissa ja hommasin tarjoilut, mutta niin siinä kävi että söin niitä sitten itsekseni viikon verran ennen kuin jouduin heittämään ne roskiin. Kukaan kun ei "päässyt".
Jep, mulla kävi samoin. Ei ole juhlittu minkäänlaisia synttäreitä missään porukassa sitten sen jälkeen, kun täytin 18. Nekin oli 3 kaverin kanssa kakkua naamaan-synttärit.
Täytän muutaman vuoden päästä 40 enkä aio pitää juhlia, koska ei niihin tulisi ketään. Säästän itselleni synttärikassaa ja juhlin keskenäni, todennäköisesti pitkällä matkalla. Yhdysvallat houkuttelisi.
Jos koskaan menen naimisiin, saan EHKÄ haalittua häihin 10 ihmistä, jos ulkomailla asuvat ystäväni pääsevät tulemaan. Tosin ensin pitää löytää sulhanen :D
N37
Olen pahoillani puolestasi ap! Oikein paljon onnea sinulle ja iloisempia päiviä tulevaisuuteen!
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata välittää paskaakaan. Itsellä tuli nelkyt just kesällä täyteen, en mainostanut sitä kenellekään enkä ajatellut edes koko asiaa. Ei ole mitään väliä. Ei siinä ole mitään juhlimista että hengenlähtö on taas yhtä vuosikymmentä lähempänä. Aivan turhaa draamailua 0-arvoisesta asiasta.
älä tuupi omaa pahoinvointiasi muille, hautaudu omiin murheisiisi ja pysy poissa muiden elämästä, näin kaikilla olisi kivempaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Viimeisen kymmenen vuoden aikana kaikki juhannukset, uudetvuodet, synttärit, nimipäivät ja karkauspäivät olen "juhlinut" yksin. Enkä yksin siten. että tunnen oloni yksinäiseksi väkijoukossa, vaan ihan yksin. Itse olen puhaltanut kynttilät sammuksiin, ampunut raketit ja kussut veneestä järveen. Joskus on tuntunut pahalta, mutta pakko tähän on tottuakin.
Miksi on pakko? Inhoan tätä, että ihmiset alistuu kohtaloonsa ja jää yksin ja olen ainoa joka edes haluaa muuttaa mitään ja kerätä väkeä kasaan. Onko tämä joku suomalainen juttu että jos ei voi saada parisuhdetta niin uhallakin sitten pelkkiä itsemurhajouluja?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viimeisen kymmenen vuoden aikana kaikki juhannukset, uudetvuodet, synttärit, nimipäivät ja karkauspäivät olen "juhlinut" yksin. Enkä yksin siten. että tunnen oloni yksinäiseksi väkijoukossa, vaan ihan yksin. Itse olen puhaltanut kynttilät sammuksiin, ampunut raketit ja kussut veneestä järveen. Joskus on tuntunut pahalta, mutta pakko tähän on tottuakin.
Miksi on pakko? Inhoan tätä, että ihmiset alistuu kohtaloonsa ja jää yksin ja olen ainoa joka edes haluaa muuttaa mitään ja kerätä väkeä kasaan. Onko tämä joku suomalainen juttu että jos ei voi saada parisuhdetta niin uhallakin sitten pelkkiä itsemurhajouluja?
Tähän on varmasti monia syitä miksi juhlat jäävät yksikseen vietettäviksi, oletettaen, että henkilö on lapseton sinkku ilman sosiaalisia tai mielenterveydellisiä ongelmia
- Kaikilla kavereilla on puolisot/perheet/lapsuuden perheet, joiden kanssa he viettävät juhlapyhät ja lomat
- Työkaverit eivät ole niin läheisiä, että heidän seuraan voisi tuppautua, plus taas perhe/parisuhdekortti
- Vanhemmat kuolleet
- Huonot välit vanhempiin ja/tai sisaruksiin
- Pitkä välimatka vanhempiin ja/tai sisaruksiin
- Pitkät välimatkat ystävien luo (voivat asua ulkomailla)
- Ihmisillä on kiire, vaikeaa sovittaa aikatauluja yhteen ruuhavuosissa elävien kanssa
- Ihmiset ovat väsyneitä ja stressaantuneita, eivätkä halua ylimääräistä häslinkiä, vaan viettävät mieluummin vapaata yksin tai perheen kesken leväten
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä luulen että mulle käy vielä samoin. En ole koskaan synttäreitäni juhlinut mutta jostain syystä nelikymppisiä haluan juhlia.
Ap, mä voisin lähteä juhliin, missä asut? Tuntemattomia ei tarvitse kotiin tietenkään kutsua mutta vaikka ravintolaillallinen?
Ap ei halua mennä ravintolaan vaan hän haluaa vieraat kotiinsa, koska hänellä ei ole varaa ravintolaan.
Aikuiselle on ylipäänsä vaikea keksiä lahjaa, rahaa ei kehtaa antaa mutta ei tyhjinkään käsin voi synttärijuhlaan mennä. Nelikymppiset eivät ole niin arvokas juhla, että haluaisi siihen lahjaan mitään kallista ostaa. Aikusille ostetaan lahja lähinnä häissä tai isoissa kymmenjuhlissa tai muissa sellaisissa, ei missään kissanristiäisissä.
Monilla on nyt töissä kiirettä ja on lisäksi omat/lasten/harrastusten kaiken maailman pikkujoulujuhlat sekä tulevan joulun lahjaostot, jotka kaikki vievät ihmisten aikaa ja rahaa. Anteeksi nyt vain, mutta sukulaisen nelikymppiset ovat lähipiirin juhla eivätkä sinun sukulaisesi katso kuuluvansa tähän lähipiiriin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viimeisen kymmenen vuoden aikana kaikki juhannukset, uudetvuodet, synttärit, nimipäivät ja karkauspäivät olen "juhlinut" yksin. Enkä yksin siten. että tunnen oloni yksinäiseksi väkijoukossa, vaan ihan yksin. Itse olen puhaltanut kynttilät sammuksiin, ampunut raketit ja kussut veneestä järveen. Joskus on tuntunut pahalta, mutta pakko tähän on tottuakin.
Miksi on pakko? Inhoan tätä, että ihmiset alistuu kohtaloonsa ja jää yksin ja olen ainoa joka edes haluaa muuttaa mitään ja kerätä väkeä kasaan. Onko tämä joku suomalainen juttu että jos ei voi saada parisuhdetta niin uhallakin sitten pelkkiä itsemurhajouluja?
Kavereilla on perheet ja lapset ja lapsiperheiden pirit. Ei sinne yksinäisiä sinkkuja haluta. Toki voisin lähteä etsimään uusia kavereita tai katselemaan menoa juhlapyhinä, ja olen näin tehnytkin, mutta ihmisillä on aika vahvat ja sulkeutuneet seurueet, joissa noita juhlia juhlitaan. Harvoin niihin uusia, tuntemattomia halutaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki kyseli etukäteen, että miten aiot juhlistaa pyöreitä vuosia. Pitää kuulemma järjestää juhlat ja kutsua kaikki. Näin kävin mun nelikymppisillä, jotka oli joulukuussa: Lähetin tiedon kutsutuille syyskuun alussa ja kutsun lokakuussa. Varasin kabinetin hyvästä ruokaravintolasta. (Tarjosin 3 ruokalajia, alkumaljan ja yhden kaadon ruokajuomaa, sillä tiesin, että muutama lapsiperheellinen jäisi pois kustannusten vuoksi). Ei lahjatoiveita - tärkeitä, että ollaan yhdessä. Kutsuin lähes 40 ihmisiä, joista lopulta saapui 9 aikuista ja 2 kummilastani. Pari kutsutuista piti auki ihan edelliseen iltaan saakka, ja jätti tulematta, "koska ei jaksa lähteä". Moni perusteli pois jääntiään sillä, että joulukuussa ja lapsiperheessä on niin paljon ohjelmaa ja kiirettä (yhden miehellä oli pikkujoulut edellisenä iltana, toisen lääkärimiehellä oli takapäivystys samana viikonloppuna ja jonkun lapsella futisturnaus tms. samana viikonloppuna, joten aamulla pitää herätä aikaisin)
Mitä tästä opin? Mikä meni pieleen? Juhliin tulivat ne, joiden kanssa olen muutenkin säännöllisesti tekemisissä. Muille olen täysin yhdentekevä ihminen, jonka seurassa ei haluta edes yhtä iltaa viettää.
Alue: Aihe vapaa
Se on hyvä. Mun elämään tois lisää sisältöä jos voisin ilahduttaa jotain läheistä. Ihmiset on erilaisia.