Kuinka vanhaksi lapsesi saa asua kotona?

Ei se kyllä ole normaalia jos sihen kotiin jäädään vanhempien jalkoihin pyörimään, miten pojilla esim, naissuhteet sun muut ja miten oppii elämään kun vanhemmista joskus aika jättää?

Lapsi lentää omille siivilleen, kun sen aika tulee. Se tulee sitten, kun tuntuu, että omat siivet kantaa. Yleensä ne kantaa jo parinkympin molemmin puolin. Toisilla ennen, toisilla hiukka myöhemmin. En ikinä ees vihjais asiasta.

Niin kauan kuin haluaa,

Hienoa vielä olisi jos omat asiansa osaa hoitaa ja osallistuu tarvittaessa kodin kuluihin tai ruokaostoksiin yms :)

Myös läheltä seuranneena en voi käsittää miten aikamiespoika keksii aina jotain tekosyitä miksei voi osallistua kodin töihin sun muihin, vanhemmat tekee lumityöt sun muut siivoukset, poika kyl muistaa nukkuu koko päivän et jaksaa pelata tosiaan yöt läpeensä, ei ole naisystävää eikä ajokorttia tosin taitaa vanhemmis pikkusen olla vikaa kun eivät saa poikaa liikkeelle.

Silloin on aika lähtee kun sukulaiset alkaa kyselee et millon muutat omilles.

Ihmettelen kun tääl jotku hyysää et ei ole mitää aikaa! No on se perheen perustaminen aika vaikeeta siin omien vanhempien luona sun muut omaan elämään liittyvät asiat.

Sitten kun se on mahdollista. Ollaan sijoitettu lapsilisät joten varmaan halutessaan hyvinkin voisi ostaa parikymppisenä (nyt 13) oman asunnon. Jos ei, niin saa tietysti asua kotona, ja jos tekee töitä opintojen ohessa niin vahditaan että säästää/sijoittaa rahoja. Osallistuu sitten menoihin lähinnä maksamalla omia kustannuksiaan, esim harrasteet jne. Ruoasta ja asumisesta en ala veloittamaan.

Jos valmistuttua vielä asuu kotosalla (eli noin 25->) niin sitten saatan alkaa hellästi rohkaisemaan lasta ulko-ovea kohden. Mutta kodin ovi on tietysti aina auki, jos elämä ei sujukaan suunnitelmien mukaan.

Meillä ajankohtaista. Poika 19. Aloittaa armeijan kesällä. Saa työttömyyspäivärahaa ja maksaa siitä 100 minulle ruokarahaa (laitan sen summan pojan sijoitustilille, ei sitä tiedä). Jos pääsee töihin ennen armeijaa, maksaa 200/kk. Näin sovimme.

Armeijan jälkeen voi rauhassa miettiä mikä suunta. En aja kotoa pois. Maailman tilannekin mietityttää, nyt katsotaan ihan rauhassa mitkä kuviot vuoden päästä.

Opetellaan kovasti hoitamaan arjen asioita mm verotusta, laskuista huolehtimista ym ha kodinhoitoa kerrataan.

Esikoinen on nyt 19v ja aikoo syksyllä muuttaa muualle opintojen perässä. Nuorimmainen saa olla niin pitkään kun haluaa.

Vierailija kirjoitti:

Minä en tajua näitä kun antaa lastensa loisia nurkissa loputtomiin. Minä ainakin haluan aloittaa elämän kun tämä 25 vuoden urakka on loppu. Hankkia vihdoin oman kodin ja alkaa elää. Eikö teille ikinä tule halua päästä vapauteen?

Vapaus omasta lapsesta? Jos lapsi on aikuinen niin hän menee kyllä pitkälti omia menojaan, eikä tarvitse huolehtia esim. lapsenvahtia tms. Mitä se haittaa että asuu saman katon alla? Ihmetyttää miten paljon on ihmisiä, jotka vihaa lapsiaan. 

Mutta entä tällaisessa tapauksessa jossa sukulaisetkin jo huomanneet että kaikki ei ole kohillaan ja apuakin hienovaraisesti tarjottu mutta siitä seuraa kuukausien vihanpito, mikä neuvoksi?

Onneksi ei oikeasti tarvitse tällaisia miettiä. Luotan siihen, että kun ovat valmiita lähtemään kotoa pois, niin lähtevät. Minun puolestani ei ole kiirettä. Mutta kun kotona asutaan, niin hoidetaan tietysti oma osa kotitöistä jne. 18-vuotiaani hankki muutama viikko sitten oma-aloitteisesti työpaikan opintojensa oheen. Eilen hämmästyin, kun huomasin, että hän oli käynyt laittamassa tililleni pikku summan "bensarahaa". Tällaisesta ei siis mitään ole sovittu, vaan on saanut lainata autoani aina silloin kun on oikeasti tarve päästä johonkin, mihin ei pyörällä oikein viitsi sutata. Olin kyllä ylpeä, että hoksasi ajatella tuollaista asiaa ihan itse, vaikkei itselläni olisi tullut mieleenkään edes ehdottaa. 

En ole mitään takarajaa asettanut, mutta toivon, että heillä menee elämässä hyvin ja haluavat/pystyvät itsenäistyä. Luonnollinen siirtymä ehkä on sitten, kun lukion jälkeen lähtee jatko-opintoihin. Meiltä on aika pitkä matka kaikkiin korkeakouluihin. Tai no, itse ainakin mielummin muuttaisin kuin kulkisin 50km aamuin ja illoin.

Toi on kyl harvinaista, yleensä ne on käsi ojossa pyytämässä.

Naapurissa vanhapoika Teppo +50 asuu vielä isän ja äidin kanssa.

Mielenterveys ongelmat nykysin aika paljon vaikuttaa ja ne on sellanen tabu josta ei puhuta. Tai puhutaan vasta sitte kun ei pystytä enää salaamaan.

Vanhemmat asuu alakerrassa, hoitaja käy pari kertaa päivässä.

Ollaan perheen kanssa täällä yläkerrassa. Vaimo kotiäiti. Lapsia neljä, 2+2.

Eläköidyn pian biologian opettajan ammatista.

T, Mies 62 v.

Varmaan viimeistään 24, ja 22 alkaisin ääneen pohtimaan mihin aikoo muuttaa. Lapseni ovat kyllä sen tyyppisiä, että pelkään heidän lähtevän ilman kehotuksia, vaikka mielelläni pitäisin heidät pitkään. 

Kyllä sen ihmisestä huomaa et kaikki ei ole kunnossa kun naapurissa sellanen aikamiespoika asuu ja välil sitä siin vanhempien seuras näkee.

Minulla ei ole lapsia, mutta antaisin asua ainakin opintojen alkupuolen jos kyseessä olisi korkeakouluopinnot (muiden, nuorempana suoritettavien opintojen osalta pidempäänkin) eli noin 22-vuotiaaksi. On hyvä rohkaista itsenäistymään, mutta 18-vuotias on liian nuori olemaan oman onnensa nojassa varsinkin kun ei ole kummoisia keinoja elättää itseään.