Lue keskustelun säännöt.
Kuinka vanhaksi lapsesi saa asua kotona?
21.11.2019 |
Olettaen, että lapsi itse ei tee elettäkään poismuuttamiseen. Esim opiskelee kotipaikkalunnalla, käy töissä ja säästää rahaa jne.
Kommentit (224)
22 v kotona. Jätti lukion kesken. Ei tee muuta kuin istuu netissä, nukkuu ja syö. Ei käy koskaan kodin ulkopuolella. Kolistelee ja keittelee kahvia mihin vuorokauden aikaan vaan. Ei ole aikomustakaan enää opiskella tai hakea töitä. Mikäpä se tässä kotona siivellä eläessä on. Kaikki valmiina kuin Manulle illallinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse lähdin vasta yli kolmekymppisenä :D
Vierailija kirjoitti:
Meillä on tilaa paljon ja nuoret opiskelee ahkerasti. Tottakai asuvat kotona ja saavat elää vapaasti. Hyvin pitävät kotia siistinä ja ymmärtävät osallistua sopivasti kotihommiin. Siis pesukoneiden käyttö ,ruokia valmistavat ja nurkat siistinä pitäen aivan samoin , kuin me työssäkäyvät vanhemmatkin Ei niitä paapota.
Muuttavat sitten kun haluavat.
Nuori on eri asia kuin nuori aikuinen. Tottakai nuoret asuvat kotona, ainakin osittain jos viikot opiskelija-asuntolassa.
treffit kirjoitti:
Rakkaat lapset kirjoitti:
Lapseni saavat asua kotona tasan niin pitkään kuin haluavat. Olen heille sanonutkin ( ovat nyt muualla opiskelemassa jo) että kotiin saa aina tulla. Mielelläni heitä aina viikonloppuisin näen ja vapaasti saavat tulla asumaan takaisinkin jos elämäntilanne heillä on sellainen.
Mun aiti sanoi mulle just noin kun nuoruuden uhmassani (ja -kiimassani?) muutin 19-vuotiaana yhteen hanelle ei-niin-mieleisen kundin kanssa.
24-vuotiaana olin sitten kiitollinen etta mulla oli paikka mihin menna, kun tajusin etta ko. parisuhde on mulle ihan vaara.
Ellei aiti olisi sanonut tuota niin olisin ylpeyttani ja/tai hapeasta saattanutkin jaada tuohon suhteeseen, mika oli mulle seka fyysisesti etta psyykkisesti aika...haastava.
Eli olet ihana aiti lapsillesi, sen vaan halusin tulla sanomaan. <3
19 vuotias uhmassaan muuttaa pois. 🤣 Koska se sitten olisi aika tehdä itsenäisiä päätöksiä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on enemmän, että kuinka vanhaksi pitää elää kotona. Äiti ei haluaisi päästä minua varmaan koskaan muuttamaan pois. Hetken on pois, niin kiire saada takaisin. Mahdolliset tyttöystävät äiti näkee uhkana. Mustasukkaisuutta on ilmassa. Täytyy yrittää saada tyttöystävä ja äiti kilpailemaan keskenään.
No onneksi voit kuitenkin sanoa äidillesi, että tyttöystävä on nro 1 sun elämässä 18 vuoden jälkeen. Oli hän siitä asiasta mitä mieltä tahansa.
Kyllä äiti on tärkein nainen ainakin kolmekymppiseksi asti. Kuka psykologi se nyt olikaan, joka sanoi että äidin ja pojan välinen side on kaikkein ainutlaatuisin.
Mikäs trollipeikko siellä kirjoittelee😁
Äitien ja poikien välillä on erityinen side: "Hän rakastaa minua eri tavalla kuin tyttöni"
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/aitien-ja-poikien-valilla-on-erityi…
Tämä selittänee sitä miksi äiti ja poika tulevat yleensä hyvin toimeen keskenään, mutta tyttäret puivat traagista äiti-tytär-suhdettaa lehtien palstoilla, kirjoissa ja näytelmissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saa asua pitkäänkin, mutta täytyy olla yhteistyökykyinen ja kohtelias. Esikoispoika muutti omilleen 18 vuotiaana ja hyvä niin. En sitä kapinointia ja sotkemista enää olisi jaksanut katsoa. Muutto lähti kuitenkin pojan aloitteesta eli en käskenyt pois. Nuoremmat saa asua, mutta ehto on että töissä tai koulussa pitää olla.
Meidän 21-v asuu vielä kotona. Käy töissä ja säästää omaan asuntoon, maksaa pientä vuokraa. On siitä meillekin hyötyä, että loma-ajoille on talonvahti ja meidän vanhempien lisäksi kolmas aikuinen kuskaamassa nuorempaa harrastuksiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Saa asua pitkäänkin, mutta täytyy olla yhteistyökykyinen ja kohtelias. Esikoispoika muutti omilleen 18 vuotiaana ja hyvä niin. En sitä kapinointia ja sotkemista enää olisi jaksanut katsoa. Muutto lähti kuitenkin pojan aloitteesta eli en käskenyt pois. Nuoremmat saa asua, mutta ehto on että töissä tai koulussa pitää olla.
Itse en pitäisi töissä oloa noin ehdottomana. Jos lähtee työ alta ja joutuu työttömäksi, niin en sen takia potkia nuorta kodistaan.
Vierailija kirjoitti:
treffit kirjoitti:
Rakkaat lapset kirjoitti:
Lapseni saavat asua kotona tasan niin pitkään kuin haluavat. Olen heille sanonutkin ( ovat nyt muualla opiskelemassa jo) että kotiin saa aina tulla. Mielelläni heitä aina viikonloppuisin näen ja vapaasti saavat tulla asumaan takaisinkin jos elämäntilanne heillä on sellainen.
Mun aiti sanoi mulle just noin kun nuoruuden uhmassani (ja -kiimassani?) muutin 19-vuotiaana yhteen hanelle ei-niin-mieleisen kundin kanssa.
24-vuotiaana olin sitten kiitollinen etta mulla oli paikka mihin menna, kun tajusin etta ko. parisuhde on mulle ihan vaara.
Ellei aiti olisi sanonut tuota niin olisin ylpeyttani ja/tai hapeasta saattanutkin jaada tuohon suhteeseen, mika oli mulle seka fyysisesti etta psyykkisesti aika...haastava.
Eli olet ihana aiti lapsillesi, sen vaan halusin tulla sanomaan. <3
19 vuotias uhmassaan muuttaa pois. 🤣 Koska se sitten olisi aika tehdä itsenäisiä päätöksiä?
Jalkikateen en olisi ehka muuttanut juuri tuolloin, miehen piti menna inttiin 2 kk:n paasta muutosta ja tama teki taloudellisen tilanteen aika haastavaksi. Mutta kun oli pakko paasta kimppaan asumaan. Itsekin olin vasta lukiosta paassyt, ei saastoja eika vakiduunia. Tein sitten opettajan sijaisuuksia etta sain vuokrarahat kasaan.
Mieluummin kotona niin kauan etta opinnot on suoritettu ja eka tyopaikkakin plakkarissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä en tajua näitä kun antaa lastensa loisia nurkissa loputtomiin. Minä ainakin haluan aloittaa elämän kun tämä 25 vuoden urakka on loppu. Hankkia vihdoin oman kodin ja alkaa elää. Eikö teille ikinä tule halua päästä vapauteen?
Mihin vapauteen? Meillä on runsaasti tilaa ja en koe omia lapsiani rasituksena. Ainakin opiskeluajan voivat halutessaan asua kotona ja aina tarvittaessa myöhemminkin. Toki avustamme asunnon kanssa jos lähtevät toiselle paikkakunnalle opiskelemaan.
Saavat asua kotona mutta siinä vaiheessa kun täyttävät 18 joutuvat osallistumaan kodin maksuihin.ilmaiseksi ei täysi-ikäiset meillä asu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Saavat asua kotona mutta siinä vaiheessa kun täyttävät 18 joutuvat osallistumaan kodin maksuihin.ilmaiseksi ei täysi-ikäiset meillä asu.
Enta jos opiskelevat?
Ma en esimerkiksi saanut (!) kayda toissa ennen kuin lukio oli suoritettu.
Saa asua kotona ihan rauhassa, toinen opiskelee ja toinen työtön, oishan se kiva kun tällä hetkellä työtön sais asunnon vaan kun ei saa niin milläs muutat ja mihin muutat? Opiskelija asuu niin kauan kotona kun opiskelee kotikaupungissaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse muutin samantien kun täytin 18 niin sai kaikki viralliset asiat hoidettua itse. Halusin muuttaa poikaystäväni luokse ja koin että pitää alkaa aikuistumaan. Halusin oman kodin omilla säännöillä, omaa rauhaa ja tilaa parisuhteelle😊
Ei kaduta, joskus kun äitin kanssa tästä juttelin, sanoi että kyllä olisin saanut olla pitempään mutta vuokraa olis pitäny maksaa ja kotitöitä hoitaa. Olemme todella läheisiä, viestittelyä lähes päivittäin ja näemme muutaman kerran kuussa.
Eniten ihmetyttää näissä yli 20-vuotiaissa jotka asuvat vanhempiensa kanssa, että eikö heillä tule tunnetta että halua omaa asuntoa ja aikuistua..
N21
Vierailija kirjoitti:
Itse lähdin vasta yli kolmekymppisenä :D
On tätä saastaa ja sairautta ollut maailman sivu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en tajua näitä kun antaa lastensa loisia nurkissa loputtomiin. Minä ainakin haluan aloittaa elämän kun tämä 25 vuoden urakka on loppu. Hankkia vihdoin oman kodin ja alkaa elää. Eikö teille ikinä tule halua päästä vapauteen?
Mihin vapauteen? Meillä on runsaasti tilaa ja en koe omia lapsiani rasituksena. Ainakin opiskeluajan voivat halutessaan asua kotona ja aina tarvittaessa myöhemminkin. Toki avustamme asunnon kanssa jos lähtevät toiselle paikkakunnalle opiskelemaan.
Eikö oma rauha ja hiljaisuus merkitse mitään, oikeasti olla omassa kodissa eikä mikään olla leirikeskus ja kommuuni? Mikään ei ole parempaa elämässä kuin olla yksin. Etkö ikinä koe rasittuvasi äärimmilleen pelkästä tiedosta että kotonasi on muita kuin sinä?
Jos haluaa asua vielä korkeakouluopintojen ajan niin saa asua. Tavallaan tyhmäähän se on muuttaa 2km päähän yksiöön ja ottaa opintolainaa kun meilläkin on tilaa. Mutta ymmärrän kyllä itsenäisyyden kaipuun myös, luulen että lukion jälkeen muuttaa omilleen. Meillä on myös suunnitelmissa muuttaa pienempään asuntoon lasten aikuistuessa joten toivoisin että ainakin 25v mennessä muuttaisi omilleen.
Meillä on vasta 15-vuotias, joka on sen tyyppinen tapaus, että lähtee aikaisin omilleen. Mahdollisesti jo lukioon...
Mutta olen sitä mieltä, että tilanteen vaatiessa saisi lapsi asua kotona pidempäänkin. Tilannekohtaisesti pitää sitten katsoa, mikä se ikä on, missä patistellaan omilleen. Tilannekohtaisuus tarkoittaa siis sitä, että huomioidaan elämäntilanne, opiskeleeko, onko töissä, seurusteleeko, miten muuten pärjää elämässään jne. Kodin ovet ovat aina auki, jos joku tilanne sitä vaatii.
Minusta nuoren aikuisen (18-30v) olisi hyvä asua jonkin aikaa omillaan, jotta itsenäistyy. Jos sitten elämän tilanteen muuttuessa palaa takaisin vanhempiensa luo asumaan, osaa jo paremmin osallistua arjen askareisiin ja kustannuksiin.
Jo pari vuotta omillaan asunut lapseni jäi jokin aika sitten hänestä itsestään riippumattomien syiden vuoksi asunnottomaksi. Otimme hänet meille asumaan siksi aikaa kunnes löysi itselleen taas asunnon.
Toinen lapseni valmistuu nyt marras-joulukuun vaihteessa, ja suunnittelee jatkavansa ensi vuoden alusta opiskelua toisella paikkakunnalla. Opiskelupaikka varmistuu joulukuun aikana. Hän muuttaa nyt joulukuuksi meille asumaan.
Isoin ongelma ainakin meillä näissä tilanteissa, kun omillaan asunut nuori tulee meille väliaikaisesti asumaan, on se, mihin kaikki tavarat saadaan mahtumaan.
En nyt kyllä löytänyt tuosta mitään KOLMEKYMPPISEEN aikuiseen lapseen viittaavaa.