Kerro tapauksesta, jossa loukkaannuit kun ei pyydetty kummiksi.

Vierailija kirjoitti:

Ensin pyydettiin kummiksi puolisoni kanssa. Sanoin että joo, voidaan olla.

Sitten päästiin kirkkoon ja mieheni ohjataan sinne eteen ja minut jätetää ihan siihen paikoilleen seisomaan. Siinä selviää mulle että hetkonen, minusta ei nyt sitten tullutkaan kummia. Siinä hetkellä olen ihan vaan niin hämmästynyt että en osaa sanoa asiaan mitään.

Jälkikäteen minulle jotenkin tuli paska ja petetty fiilis.

Tänä päivänä, mulle ihan se ja sama, ei olla miehen kanssa enää yhdessä ja hoitakoot kummiudensa ihan miten lystää. Eipä mun tartte asiaan vaivautua. En kyllä silloin kun oltiin vielä yhdessä vaivautunut tekemään asian eteen mitään, ja miehenikään ei koskaan tajunnut ostaa kummitytölleen mitään kun en muistuttanut enkä hoitanut sitä asiaa.

Ehkä vanhemmat tajusivat että jos olisivat pyytäneet minutkin, sieltä olisi myös tullut lahjoja, mutta jos ei, niin ei.

Miksi alunperin pyydettiin kummiksi? Miksi ei voitu sanoa suoraan että "hei, sorry, mutta me otetaankin nyt joku muu kummiksi". Tai annettu mun vaan olla kummi ja lisätty ne muut kummit jotka halusivat vielä siihen?

Järkyttäviä kiusaajia! 😔 Oikein tuli paha mieli sun puolesta. Onneks pääsit eroon moisista ääliöistä.

Olen (olin) ex-miehen sukulaislapsen kummi.

Mikä riesa! Onneksi pääsin siitä eron myötä.

Älkää vaan suostuko kummiksi, ellei teillä ole kiinteät ja läheiset välit monen vuoden ajalta.

Silti kummiuden myötä välit voivat muuttua yksipuoliseksi hyväksikäytöksi.

Voi ilmetä vaikka mitä oletuksia, mitä ei olisi arvannut.

Yhteistä niille on se, että kummi maksaa ja lahjoo, ja tekee mitä vaan kehdataan pyytää/vaatia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä miehen veli vaimoineen pyysi mieheni kummiksi esikoiselleen mutta ei minua. Oltiin oltu yhtä kauan yhdessä kuin miehen velikin puolisoineen eli useita vuosia jo. Nyt jo viis veisaan koko asiasta mutta kyllä se silloin kirpaisi kun juhlavasti pyydettiin kummiksi ja sitten tarkennettiin, että tämä kutsuhan koskee vain miestäni, ei minua.

Kauheaa, mitä kiusaajia! 😢 Ovat varmaan olleet kateellisia sinulle tai jotain, älä välitä.

Meillä sama mutta meitä pitkään naimisissa olleita ei miehen veli pyytänyt meitä ollenkaan esikoisensa, ainoan lapsensa kummiksi. Pyysi toista veljeä (Tämä OK), ja tämän täysin uutta tyttöystävää. Tämähän oli ihan puhdasta vittuilua vain minulle, etten kelpaa, ja tälle uudelle naiselle vaivaannuttava tilanne, mennä kummiksi perheeseen jota ei edes tunne. Me siellä paikalla, ja surullisin mielin. Kauhea muisto heistä....

Kun tarkemmin ajattelen, heidän toimintansa meitä syvästi vieläkin, ja mietitään, halutaanko pyytää heitä kun nyt on tulossa oman vauvan ristiäiset.... Normaalisti on aina pyydetty vanhinta sisarusta ensin jne. pisimpään yhdessä olleita. Tähän kuulisin kommentteja mielelläni, miten toimia viisaasti. Vaikea antaa anteeksi ja unohtaa tuota loukkausta.

Sanoisin että olette itse keksineet ’sääntöjä’ ja loukkaantuneet kun muut eivät niitä noudata. Kummiksi ei kuulu pyytää vanhinta sisarusta, vaan uskovat vanhemmat pyytävät uskovaksi tunnettuja, ja maallistuneet muuten vain läheisiä. Tuo veli nyt oli läheisempi kuin miehesi, eikä teillä puolisoilla ollut asian kanssa mitään tekemistä.

Eli unohda koko asia ja valitse kummiksi teille läheinen ihminen.

Höpö höpö. Tässä ei uskonnon kanssa ole mitään tekemistä. Me kuulumme kirkkoon, tämä veli ei. Loukkaamista ei tarvi sietää, ihme neuvoja sinulta.

Vierailija kirjoitti:

Kai minä vähän loukkaannuin siitä ettei 50 vuoden aikana ole pyydetty. En kyllä edes kuulu kirkkoon, mutta ei sitä kukaan tiedä.

Kaikki läheiset, ex-mies kai aikoinaan pyydettiin.

Onhan se tyhmää kun olisi joka tapauksessa pitänyt sanoa ei, mutta kun se samalla kertoi myös siitä ettei minun ajateltu olevan hyvä kummi/pitkäaikainen puoliso.

Niin että syy ei voinut olla se, ettet kuulu kirkkoon?

Vierailija kirjoitti:

Ensin pyydettiin kummiksi puolisoni kanssa. Sanoin että joo, voidaan olla.

Sitten päästiin kirkkoon ja mieheni ohjataan sinne eteen ja minut jätetää ihan siihen paikoilleen seisomaan. Siinä selviää mulle että hetkonen, minusta ei nyt sitten tullutkaan kummia. Siinä hetkellä olen ihan vaan niin hämmästynyt että en osaa sanoa asiaan mitään.

Jälkikäteen minulle jotenkin tuli paska ja petetty fiilis.

Tänä päivänä, mulle ihan se ja sama, ei olla miehen kanssa enää yhdessä ja hoitakoot kummiudensa ihan miten lystää. Eipä mun tartte asiaan vaivautua. En kyllä silloin kun oltiin vielä yhdessä vaivautunut tekemään asian eteen mitään, ja miehenikään ei koskaan tajunnut ostaa kummitytölleen mitään kun en muistuttanut enkä hoitanut sitä asiaa.

Ehkä vanhemmat tajusivat että jos olisivat pyytäneet minutkin, sieltä olisi myös tullut lahjoja, mutta jos ei, niin ei.

Miksi alunperin pyydettiin kummiksi? Miksi ei voitu sanoa suoraan että "hei, sorry, mutta me otetaankin nyt joku muu kummiksi". Tai annettu mun vaan olla kummi ja lisätty ne muut kummit jotka halusivat vielä siihen?

Meillä myös näin. Miehen pitkäaikainen lapsuudenystävä soitti, että haluavat vain mieheni kummiksi. Mies ilmoitti että olemme yhdessä (nyt jo 16v) ja tulemme yhdessä tai ei ollenkaan.

Ei menty kun en vissiin kelvannut, ja ei ole tätä poikaa, tai miehen ystäväperhettä sen jälkeen nähty. Vieläkin ajattelen miten huippu mies mulla❤️, ja miten typeriä nämä kaverit. Eivät näköjään olleet oikeita kavereita.

En olisi kuvitellut että tämä on oikeasti näin päin ongelma joillekin!

Vierailija kirjoitti:

Sama tilanne kuin tuossa jollain aikaisemmin. Mieheni pyydettiin veljenpoikansa kummiksi, minua ei. Minä olen meistä se, joka kuuluu kirkkoon.

Meillä täysin sama kuvio. Harmittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä miehen veli vaimoineen pyysi mieheni kummiksi esikoiselleen mutta ei minua. Oltiin oltu yhtä kauan yhdessä kuin miehen velikin puolisoineen eli useita vuosia jo. Nyt jo viis veisaan koko asiasta mutta kyllä se silloin kirpaisi kun juhlavasti pyydettiin kummiksi ja sitten tarkennettiin, että tämä kutsuhan koskee vain miestäni, ei minua.

Kauheaa, mitä kiusaajia! 😢 Ovat varmaan olleet kateellisia sinulle tai jotain, älä välitä.

Meillä sama mutta meitä pitkään naimisissa olleita ei miehen veli pyytänyt meitä ollenkaan esikoisensa, ainoan lapsensa kummiksi. Pyysi toista veljeä (Tämä OK), ja tämän täysin uutta tyttöystävää. Tämähän oli ihan puhdasta vittuilua vain minulle, etten kelpaa, ja tälle uudelle naiselle vaivaannuttava tilanne, mennä kummiksi perheeseen jota ei edes tunne. Me siellä paikalla, ja surullisin mielin. Kauhea muisto heistä....

Kun tarkemmin ajattelen, heidän toimintansa meitä syvästi vieläkin, ja mietitään, halutaanko pyytää heitä kun nyt on tulossa oman vauvan ristiäiset.... Normaalisti on aina pyydetty vanhinta sisarusta ensin jne. pisimpään yhdessä olleita. Tähän kuulisin kommentteja mielelläni, miten toimia viisaasti. Vaikea antaa anteeksi ja unohtaa tuota loukkausta.

Sanoisin että olette itse keksineet ’sääntöjä’ ja loukkaantuneet kun muut eivät niitä noudata. Kummiksi ei kuulu pyytää vanhinta sisarusta, vaan uskovat vanhemmat pyytävät uskovaksi tunnettuja, ja maallistuneet muuten vain läheisiä. Tuo veli nyt oli läheisempi kuin miehesi, eikä teillä puolisoilla ollut asian kanssa mitään tekemistä.

Eli unohda koko asia ja valitse kummiksi teille läheinen ihminen.

Höpö höpö. Tässä ei uskonnon kanssa ole mitään tekemistä. Me kuulumme kirkkoon, tämä veli ei. Loukkaamista ei tarvi sietää, ihme neuvoja sinulta.

Jos veli ei kuulu kirkkoon, hän ei voi olla kummi.

Ja kyse ei ole loukkaamisesta, kun mitään sääntöä vanhemmasta sisaruksesta ei todellakaan ole.

Kummiksi pyytämisestä en loukkaantunut, kun emme kuulu kirkkoon, mutta pidin enemmän kuin vähän outona että yksi mies, joka totta kai oletti olevansa oman mieheni bestman, ei kutsunut meitä lapsensa nimenantojuhliin. En käsitä miksi. Pidin niin itsestäänselvänä että olin suunnitellut kallista lahjaa ja sitten kuultiinkin että juhlat oli jo.

Vierailija kirjoitti:

Elämäni suurin virhe oli suostua kummiksi :( En ole väleissä lapsen vanhempien kanssa enkä kummilasta nähnyt pariin vuoteen. Kummilapsen vanhemmat toivoi vähän väliä lahjoja: synttärit, nimipäivä, joulu... ja "lapsen" toiveet oli kohtalaisen kalliita. KOSKAAN ei tullut lapselta mitään korttia tai piirrustusta tai mitään muutakaan. Olin pelkästään lahjakone. Onneksi imperfektissä. 

 

Valitettavan yleistä että kummia pidetään lahjaautomaattina, myös minua. Kun en sitten enää suostunutkaan, yhteys vanhempiin katkesi ja sitä myötä lapseen. Olen kieltäytynyt kummin tehtävästä monesti, ikäviä kokemuksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Veljen kahden lapsen kummiksi ei ole pyydetty. Veljen vaimo selitteli päätöstä sillä, että olen täti ja kuitenkin lapsille läheinen eikä tätejä, enoja tai setiä pyydetä kummiksi. Kummasti veljen vaimon veli, joka ei edes kuulu kirkkoon, on molemmilla lapsilla kummina. Veljelle en ole loukkaantunut, koska tiedän ettei asia merkitse hänelle mitään. Veljen vaimolle olen olen loukkantunut valehtelusta. Pidän veljen vaimoon välimatkaa, enkä luota häneen enää. 

Veljellesi oli aivan yhdentekevää, oletko hänen lapsensa kummi vai et, ja sinä suutut kummittomuudestasi veljen vaimolle. Huikeeta. :D

Veli ei kuulu kirkkoon, joten kummius ei ole hänelle merkittävä asia ja kuten sanoin, olen veljen vaimolle loukkaantunut valehtelusta.

Ihan höpöhöpöä luitenkin viestissäsi lepertelit. Ei kirkkoon kuulumaton voi olla kummi. Ei sellainen kelpaa siihen tehtävään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä miehen veli vaimoineen pyysi mieheni kummiksi esikoiselleen mutta ei minua. Oltiin oltu yhtä kauan yhdessä kuin miehen velikin puolisoineen eli useita vuosia jo. Nyt jo viis veisaan koko asiasta mutta kyllä se silloin kirpaisi kun juhlavasti pyydettiin kummiksi ja sitten tarkennettiin, että tämä kutsuhan koskee vain miestäni, ei minua.

Kauheaa, mitä kiusaajia! 😢 Ovat varmaan olleet kateellisia sinulle tai jotain, älä välitä.

Meillä sama mutta meitä pitkään naimisissa olleita ei miehen veli pyytänyt meitä ollenkaan esikoisensa, ainoan lapsensa kummiksi. Pyysi toista veljeä (Tämä OK), ja tämän täysin uutta tyttöystävää. Tämähän oli ihan puhdasta vittuilua vain minulle, etten kelpaa, ja tälle uudelle naiselle vaivaannuttava tilanne, mennä kummiksi perheeseen jota ei edes tunne. Me siellä paikalla, ja surullisin mielin. Kauhea muisto heistä....

Kun tarkemmin ajattelen, heidän toimintansa meitä syvästi vieläkin, ja mietitään, halutaanko pyytää heitä kun nyt on tulossa oman vauvan ristiäiset.... Normaalisti on aina pyydetty vanhinta sisarusta ensin jne. pisimpään yhdessä olleita. Tähän kuulisin kommentteja mielelläni, miten toimia viisaasti. Vaikea antaa anteeksi ja unohtaa tuota loukkausta.

Sanoisin että olette itse keksineet ’sääntöjä’ ja loukkaantuneet kun muut eivät niitä noudata. Kummiksi ei kuulu pyytää vanhinta sisarusta, vaan uskovat vanhemmat pyytävät uskovaksi tunnettuja, ja maallistuneet muuten vain läheisiä. Tuo veli nyt oli läheisempi kuin miehesi, eikä teillä puolisoilla ollut asian kanssa mitään tekemistä.

Eli unohda koko asia ja valitse kummiksi teille läheinen ihminen.

Höpö höpö. Tässä ei uskonnon kanssa ole mitään tekemistä. Me kuulumme kirkkoon, tämä veli ei. Loukkaamista ei tarvi sietää, ihme neuvoja sinulta.

Jos veli ei kuulu kirkkoon, hän ei voi olla kummi.

Ja kyse ei ole loukkaamisesta, kun mitään sääntöä vanhemmasta sisaruksesta ei todellakaan ole.

Mitä sinä jankutat? Eihän tässä mistään säännöstä ole kyse vaan siitä että me olimme olleet 15v naimisissa, ja tunsimme todella hyvin nämä lapsen vanhemmat molemmat. Pyysivät silti mieluummin nuorempaa veljeä täysin tuntemattoman ihmisen kanssa! Kyllä, vaikka ei ole sääntöä, niin MEITÄ loukkasi ja loukkaa syvästi edelleen tämä tarkoituksellinen toiminta pyytää mieluummin vierasta ihmistä.

Kaverini sai toisen lapsen,ensimmäisen lapsensa kummina oli kaverini sisko,sanoi että toisen lapsen kummiksi pyytää samaa siskoaan,koska ei hänellä ole sellaisia ystäviä joita voisi pyytää.

Loukkaannuin.

En nyt varsinaisesti loukkaantunut, mutta olin vähän pettynyt kun minua ja miestäni ei pyydetty miehen siskon esikoisen kummiksi. Oma siskoni ja miehen sisko saivat melkein samaan aikaan esikoistyttönsä ja olin odottanut, että pääsisimme molempien kummeiksi. Suunnittelin, kuinka tutustuttaisin tytöt toisiinsa ja olisin ottanut heitä hoitoon samaan aikaan, hemmotellut tasapuolisesti ja vienyt eri paikkoihin, ja heillä olisi ollut seuraa toisistaan. No, en tiedä olisiko toteutunut. Oman siskoni tytön kummeiksi siis päästiin ja miehen siskonkin kolmannen lapsen.

Vierailija kirjoitti:

Sisarus sai lapsen, ja me muut sisarukset ajattelimme, että joku meistä sisaruksista varmaan kysytään kummiksi. Suoraan mitään ei kerrottu, vaan ihan itse piti päätellä, että kummiski valittiin meistä se "huolettomin", joka ei nyt lapsen ollessa pari vuotias, ole kovin paljoa ollut lapsen kanssa tekemisissä. Muutenkin on sellainen vähän ajattelematon tyyppi eli ei ikinä tuo esim. kahvipöytään tuliaisia tai auta keittiön laitossa tms.

Muttajoo, enemmän loukkasi tuo "salailu" eli asiasta ei suoraan kerrottu kaikille, vaan sai muuta kautta tietää.

Siis miten muuta kautta? Eikö se nyt ristiäisissä selviä kaikille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä miehen veli vaimoineen pyysi mieheni kummiksi esikoiselleen mutta ei minua. Oltiin oltu yhtä kauan yhdessä kuin miehen velikin puolisoineen eli useita vuosia jo. Nyt jo viis veisaan koko asiasta mutta kyllä se silloin kirpaisi kun juhlavasti pyydettiin kummiksi ja sitten tarkennettiin, että tämä kutsuhan koskee vain miestäni, ei minua.

Kauheaa, mitä kiusaajia! 😢 Ovat varmaan olleet kateellisia sinulle tai jotain, älä välitä.

Meillä sama mutta meitä pitkään naimisissa olleita ei miehen veli pyytänyt meitä ollenkaan esikoisensa, ainoan lapsensa kummiksi. Pyysi toista veljeä (Tämä OK), ja tämän täysin uutta tyttöystävää. Tämähän oli ihan puhdasta vittuilua vain minulle, etten kelpaa, ja tälle uudelle naiselle vaivaannuttava tilanne, mennä kummiksi perheeseen jota ei edes tunne. Me siellä paikalla, ja surullisin mielin. Kauhea muisto heistä....

Kun tarkemmin ajattelen, heidän toimintansa meitä syvästi vieläkin, ja mietitään, halutaanko pyytää heitä kun nyt on tulossa oman vauvan ristiäiset.... Normaalisti on aina pyydetty vanhinta sisarusta ensin jne. pisimpään yhdessä olleita. Tähän kuulisin kommentteja mielelläni, miten toimia viisaasti. Vaikea antaa anteeksi ja unohtaa tuota loukkausta.

Sanoisin että olette itse keksineet ’sääntöjä’ ja loukkaantuneet kun muut eivät niitä noudata. Kummiksi ei kuulu pyytää vanhinta sisarusta, vaan uskovat vanhemmat pyytävät uskovaksi tunnettuja, ja maallistuneet muuten vain läheisiä. Tuo veli nyt oli läheisempi kuin miehesi, eikä teillä puolisoilla ollut asian kanssa mitään tekemistä.

Eli unohda koko asia ja valitse kummiksi teille läheinen ihminen.

Höpö höpö. Tässä ei uskonnon kanssa ole mitään tekemistä. Me kuulumme kirkkoon, tämä veli ei. Loukkaamista ei tarvi sietää, ihme neuvoja sinulta.

Jos veli ei kuulu kirkkoon, hän ei voi olla kummi.

Ja kyse ei ole loukkaamisesta, kun mitään sääntöä vanhemmasta sisaruksesta ei todellakaan ole.

Mitä sinä jankutat? Eihän tässä mistään säännöstä ole kyse vaan siitä että me olimme olleet 15v naimisissa, ja tunsimme todella hyvin nämä lapsen vanhemmat molemmat. Pyysivät silti mieluummin nuorempaa veljeä täysin tuntemattoman ihmisen kanssa! Kyllä, vaikka ei ole sääntöä, niin MEITÄ loukkasi ja loukkaa syvästi edelleen tämä tarkoituksellinen toiminta pyytää mieluummin vierasta ihmistä.

No teidän avioliittonne kesto ei liity mitenkään siihen, että toinen veli on tärkeämpi.

Ja edelleen, se kirkkoon kuulumaton veli ei voi olla kummi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Veljen kahden lapsen kummiksi ei ole pyydetty. Veljen vaimo selitteli päätöstä sillä, että olen täti ja kuitenkin lapsille läheinen eikä tätejä, enoja tai setiä pyydetä kummiksi. Kummasti veljen vaimon veli, joka ei edes kuulu kirkkoon, on molemmilla lapsilla kummina. Veljelle en ole loukkaantunut, koska tiedän ettei asia merkitse hänelle mitään. Veljen vaimolle olen olen loukkantunut valehtelusta. Pidän veljen vaimoon välimatkaa, enkä luota häneen enää. 

Oikeasti kirkkoon kuulumaton ei voi olla kummi.

Ihmisillä on näitä "haltijakummi" -virityksiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä miehen veli vaimoineen pyysi mieheni kummiksi esikoiselleen mutta ei minua. Oltiin oltu yhtä kauan yhdessä kuin miehen velikin puolisoineen eli useita vuosia jo. Nyt jo viis veisaan koko asiasta mutta kyllä se silloin kirpaisi kun juhlavasti pyydettiin kummiksi ja sitten tarkennettiin, että tämä kutsuhan koskee vain miestäni, ei minua.

Kauheaa, mitä kiusaajia! 😢 Ovat varmaan olleet kateellisia sinulle tai jotain, älä välitä.

Meillä sama mutta meitä pitkään naimisissa olleita ei miehen veli pyytänyt meitä ollenkaan esikoisensa, ainoan lapsensa kummiksi. Pyysi toista veljeä (Tämä OK), ja tämän täysin uutta tyttöystävää. Tämähän oli ihan puhdasta vittuilua vain minulle, etten kelpaa, ja tälle uudelle naiselle vaivaannuttava tilanne, mennä kummiksi perheeseen jota ei edes tunne. Me siellä paikalla, ja surullisin mielin. Kauhea muisto heistä....

Kun tarkemmin ajattelen, heidän toimintansa meitä syvästi vieläkin, ja mietitään, halutaanko pyytää heitä kun nyt on tulossa oman vauvan ristiäiset.... Normaalisti on aina pyydetty vanhinta sisarusta ensin jne. pisimpään yhdessä olleita. Tähän kuulisin kommentteja mielelläni, miten toimia viisaasti. Vaikea antaa anteeksi ja unohtaa tuota loukkausta.

Sanoisin että olette itse keksineet ’sääntöjä’ ja loukkaantuneet kun muut eivät niitä noudata. Kummiksi ei kuulu pyytää vanhinta sisarusta, vaan uskovat vanhemmat pyytävät uskovaksi tunnettuja, ja maallistuneet muuten vain läheisiä. Tuo veli nyt oli läheisempi kuin miehesi, eikä teillä puolisoilla ollut asian kanssa mitään tekemistä.

Eli unohda koko asia ja valitse kummiksi teille läheinen ihminen.

Höpö höpö. Tässä ei uskonnon kanssa ole mitään tekemistä. Me kuulumme kirkkoon, tämä veli ei. Loukkaamista ei tarvi sietää, ihme neuvoja sinulta.

Jos veli ei kuulu kirkkoon, hän ei voi olla kummi.

Ja kyse ei ole loukkaamisesta, kun mitään sääntöä vanhemmasta sisaruksesta ei todellakaan ole.

Mitä sinä jankutat? Eihän tässä mistään säännöstä ole kyse vaan siitä että me olimme olleet 15v naimisissa, ja tunsimme todella hyvin nämä lapsen vanhemmat molemmat. Pyysivät silti mieluummin nuorempaa veljeä täysin tuntemattoman ihmisen kanssa! Kyllä, vaikka ei ole sääntöä, niin MEITÄ loukkasi ja loukkaa syvästi edelleen tämä tarkoituksellinen toiminta pyytää mieluummin vierasta ihmistä.

Kyllä tässä on kyse siitä, että olet vähän hukassa sääntöinesi ja muutenkin höpötät kummallisuuksia. Ei se nuorempi veli voi olla kummi, jos ei kuulu kirkkoon. Ehkä häntä pyydettiin, mutta ilmeisesti sitten kieltäytyi tehtävästä.

Toisekseen, tuo "ensin pyydetään vanhinta sisarusta" -sääntösi on ihan omaa keksintöäsi. Lapsen vanhemmat pyytävät ihan ketä itse haluavat ja sinun loukkaantumisesi on nyt vain tautisen tyhmää.

Onko nämä kaikki Porvoossa? Vai oikeastiko joku loukkaantuu, jos ei pyydetä kuin puoliso? Ja vaimo päättää miehen puolesta, voiko mies olla kummi/pitää yhteyttä kummilapseen?

Uskomatonta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Veljen kahden lapsen kummiksi ei ole pyydetty. Veljen vaimo selitteli päätöstä sillä, että olen täti ja kuitenkin lapsille läheinen eikä tätejä, enoja tai setiä pyydetä kummiksi. Kummasti veljen vaimon veli, joka ei edes kuulu kirkkoon, on molemmilla lapsilla kummina. Veljelle en ole loukkaantunut, koska tiedän ettei asia merkitse hänelle mitään. Veljen vaimolle olen olen loukkantunut valehtelusta. Pidän veljen vaimoon välimatkaa, enkä luota häneen enää. 

Oikeasti kirkkoon kuulumaton ei voi olla kummi.

Ihmisillä on näitä "haltijakummi" -virityksiä.

Ellei kyseisellä henkilöllä ole siipiä ja hän ei liihottele ympäriinsä, niin tuollaiset kannattaa mieltää ihan eri jutuksi kuin kummius, josta tässä avauksessa on kyse.