Kerro tapauksesta, jossa loukkaannuit kun ei pyydetty kummiksi.

Meillä miehen veli vaimoineen pyysi mieheni kummiksi esikoiselleen mutta ei minua. Oltiin oltu yhtä kauan yhdessä kuin miehen velikin puolisoineen eli useita vuosia jo. Nyt jo viis veisaan koko asiasta mutta kyllä se silloin kirpaisi kun juhlavasti pyydettiin kummiksi ja sitten tarkennettiin, että tämä kutsuhan koskee vain miestäni, ei minua.

Kun sain lapsen niin äitini "pakotti" nimeämään siskoni lapsen sylikummiksi. Suostuin, vaikka oltiin miehen kanssa ajateltu kyllä toisin. Kun sisko sitten sai lapsen, niin eipä pakotettu valitsemaan mua, vaan kummiksi pyydettiin joku kaveri.. vähän oon ihmetellyt et miksi, ehkä oon sit vaan niin epäluotettava äidin ja siskon mielestä.

Kummius on kunnia, ja osoitus siitä, kenet haluaa ja kokee läheiseksi ja haluaa lapsen elämässä olevan mukana. Kyllä minä loukkaantuisin, jos omat sisarukset ei pyytäisi kummiksi vaan joku kaveri menisi edelle.

Vierailija kirjoitti:

Veljen kahden lapsen kummiksi ei ole pyydetty. Veljen vaimo selitteli päätöstä sillä, että olen täti ja kuitenkin lapsille läheinen eikä tätejä, enoja tai setiä pyydetä kummiksi. Kummasti veljen vaimon veli, joka ei edes kuulu kirkkoon, on molemmilla lapsilla kummina. Veljelle en ole loukkaantunut, koska tiedän ettei asia merkitse hänelle mitään. Veljen vaimolle olen olen loukkantunut valehtelusta. Pidän veljen vaimoon välimatkaa, enkä luota häneen enää. 

Oikeasti kirkkoon kuulumaton ei voi olla kummi.

Vierailija kirjoitti:

Tai asia tosinpäin: pyydettiin ensimmäisen yhteisen lapsen kummiksi hyvää ystävää(mies) joka oli otettu kummiudesta...oltiin tekemisissä paljon ja vaikka muutettiin kauemmaksi niin kaikki jatkui kuin ei mitään.

Mutta mies kun löysi vaimoehdokkaan joka KIELSI pitämästä yhteyttä kummipoikaansa ja perheeseemme.... joulukortti joka joulu, koulukuva joka vuosi,kutsut on lähetetty joka synttäreille, rippijuhliin,valmistujaisiin,ja taisinpa ilmoittaa että kummipoika käväisi armeijaa vuoden...mutta eeiii....kyllä oli selittelemistä pojalle pienempänä miksi kummisetä ei haluu pitää enää yhteyttä..

Kyllä tossa surullisinta on aikuinen mies, joka ei itse saa päättää ihmissuhteistaan.

Sama tilanne kuin tuossa jollain aikaisemmin. Mieheni pyydettiin veljenpoikansa kummiksi, minua ei. Minä olen meistä se, joka kuuluu kirkkoon.

Jälkeenpäin mietin, että kumpa olisin kieltäytynyt kummin tehtävistä. Mieluummin olisin loukkaantunut ettei kukaan olisi pyytänyt, kuin että suostuin :(

Kyllä se jostain kertoo pyydetäänkö kummiksi vai ei. 

Vittumainen ystäväni (joo.. on tästä huolimatta ystäväni) ei ole kenenkään kummi ja ei ole pyydetty.  Itse olen neljän lapsen kummi ja pyydetty on useamminkin. Pakko on ollut kieltäytyä, kun itselläkin kolme lasta ja kummius velvoittaa lapsen muistamiseen elämässä. 

Ja nyt en tarkoita mitään lahjoja. 

Eräs ihminen(sukulaiseni)oletti, että hän pääsee oman lähisukulaisensa vauvan kummiksi. Hän on myös perheen edellisen lapsen kummi. No häntä ei "valittu" tuohon tehtävään... Suuttui sitten tästä minulle (olen itse molempien lasten kummi) sekä sen vauvan perheelle. Haukkuikin meidän molempien perheet. Nytpä ei ollakaan oltu tekemisissä pian kahteen vuoteen.

Vierailija kirjoitti:

Tai asia tosinpäin: pyydettiin ensimmäisen yhteisen lapsen kummiksi hyvää ystävää(mies) joka oli otettu kummiudesta...oltiin tekemisissä paljon ja vaikka muutettiin kauemmaksi niin kaikki jatkui kuin ei mitään.

Mutta mies kun löysi vaimoehdokkaan joka KIELSI pitämästä yhteyttä kummipoikaansa ja perheeseemme.... joulukortti joka joulu, koulukuva joka vuosi,kutsut on lähetetty joka synttäreille, rippijuhliin,valmistujaisiin,ja taisinpa ilmoittaa että kummipoika käväisi armeijaa vuoden...mutta eeiii....kyllä oli selittelemistä pojalle pienempänä miksi kummisetä ei haluu pitää enää yhteyttä..

Kauheaa! Meillä taas pyydettiin ensin kummiksi, ja nyt tämä sisatuksemme, myös puoliso, käski katkaista välit meihin. Oltiin innostuneita kummeja, mutta pyytämisemme ei näköjään ole merkinnyt heille mitään. Kau-he-aa. Lapsi on nyt vielä pieni. Miten sinun poikasi reagoi? Häpeäisi, tämä mies, mikä tossukka ja luuseri. Kuin myös tämä meidän tapauksen mies, sielläkin vaimo jyrää ja määrää ja toinen tottelee... Huh huh!

Älkää suostuko, ellette ole aivan aivan varmoja päätöksestä. Miettikää tarkkaan asiaa monelta eri kantilta!

En ole loukkaantunut, tällaiset on hyvin henkilökohtaisia asioita.

Kerra olisin loukkaantunut jos ei olisi pyydetty, mutta olin silloin nuorempi ja lapsellisempi.

Vierailija kirjoitti:

Meillä miehen veli vaimoineen pyysi mieheni kummiksi esikoiselleen mutta ei minua. Oltiin oltu yhtä kauan yhdessä kuin miehen velikin puolisoineen eli useita vuosia jo. Nyt jo viis veisaan koko asiasta mutta kyllä se silloin kirpaisi kun juhlavasti pyydettiin kummiksi ja sitten tarkennettiin, että tämä kutsuhan koskee vain miestäni, ei minua.

Kauheaa, mitä kiusaajia! 😢 Ovat varmaan olleet kateellisia sinulle tai jotain, älä välitä.

Meillä sama mutta meitä pitkään naimisissa olleita ei miehen veli pyytänyt meitä ollenkaan esikoisensa, ainoan lapsensa kummiksi. Pyysi toista veljeä (Tämä OK), ja tämän täysin uutta tyttöystävää. Tämähän oli ihan puhdasta vittuilua vain minulle, etten kelpaa, ja tälle uudelle naiselle vaivaannuttava tilanne, mennä kummiksi perheeseen jota ei edes tunne. Me siellä paikalla, ja surullisin mielin. Kauhea muisto heistä....

Kun tarkemmin ajattelen, heidän toimintansa meitä syvästi vieläkin, ja mietitään, halutaanko pyytää heitä kun nyt on tulossa oman vauvan ristiäiset.... Normaalisti on aina pyydetty vanhinta sisarusta ensin jne. pisimpään yhdessä olleita. Tähän kuulisin kommentteja mielelläni, miten toimia viisaasti. Vaikea antaa anteeksi ja unohtaa tuota loukkausta.

Sisarus sai lapsen, ja me muut sisarukset ajattelimme, että joku meistä sisaruksista varmaan kysytään kummiksi. Suoraan mitään ei kerrottu, vaan ihan itse piti päätellä, että kummiski valittiin meistä se "huolettomin", joka ei nyt lapsen ollessa pari vuotias, ole kovin paljoa ollut lapsen kanssa tekemisissä. Muutenkin on sellainen vähän ajattelematon tyyppi eli ei ikinä tuo esim. kahvipöytään tuliaisia tai auta keittiön laitossa tms.

Muttajoo, enemmän loukkasi tuo "salailu" eli asiasta ei suoraan kerrottu kaikille, vaan sai muuta kautta tietää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Veljen kahden lapsen kummiksi ei ole pyydetty. Veljen vaimo selitteli päätöstä sillä, että olen täti ja kuitenkin lapsille läheinen eikä tätejä, enoja tai setiä pyydetä kummiksi. Kummasti veljen vaimon veli, joka ei edes kuulu kirkkoon, on molemmilla lapsilla kummina. Veljelle en ole loukkaantunut, koska tiedän ettei asia merkitse hänelle mitään. Veljen vaimolle olen olen loukkantunut valehtelusta. Pidän veljen vaimoon välimatkaa, enkä luota häneen enää. 

Veljellesi oli aivan yhdentekevää, oletko hänen lapsensa kummi vai et, ja sinä suutut kummittomuudestasi veljen vaimolle. Huikeeta. :D

Veli ei kuulu kirkkoon, joten kummius ei ole hänelle merkittävä asia ja kuten sanoin, olen veljen vaimolle loukkaantunut valehtelusta.

Kirkosta eronnut ei voi olla virallinen kummi.

Vierailija kirjoitti:

Sisarus sai lapsen, ja me muut sisarukset ajattelimme, että joku meistä sisaruksista varmaan kysytään kummiksi. Suoraan mitään ei kerrottu, vaan ihan itse piti päätellä, että kummiski valittiin meistä se "huolettomin", joka ei nyt lapsen ollessa pari vuotias, ole kovin paljoa ollut lapsen kanssa tekemisissä. Muutenkin on sellainen vähän ajattelematon tyyppi eli ei ikinä tuo esim. kahvipöytään tuliaisia tai auta keittiön laitossa tms.

Muttajoo, enemmän loukkasi tuo "salailu" eli asiasta ei suoraan kerrottu kaikille, vaan sai muuta kautta tietää.

Meitäkin loukkaa varmaan enemmän tuo salailu, etteivät sano suoraan asiasta miten ovat kummeihin päätyneet.

T. Nämä 10 vuotta parhaita ystäviä olleet.

Ensin pyydettiin kummiksi puolisoni kanssa. Sanoin että joo, voidaan olla.

Sitten päästiin kirkkoon ja mieheni ohjataan sinne eteen ja minut jätetää ihan siihen paikoilleen seisomaan. Siinä selviää mulle että hetkonen, minusta ei nyt sitten tullutkaan kummia. Siinä hetkellä olen ihan vaan niin hämmästynyt että en osaa sanoa asiaan mitään.

Jälkikäteen minulle jotenkin tuli paska ja petetty fiilis.

Tänä päivänä, mulle ihan se ja sama, ei olla miehen kanssa enää yhdessä ja hoitakoot kummiudensa ihan miten lystää. Eipä mun tartte asiaan vaivautua. En kyllä silloin kun oltiin vielä yhdessä vaivautunut tekemään asian eteen mitään, ja miehenikään ei koskaan tajunnut ostaa kummitytölleen mitään kun en muistuttanut enkä hoitanut sitä asiaa.

Ehkä vanhemmat tajusivat että jos olisivat pyytäneet minutkin, sieltä olisi myös tullut lahjoja, mutta jos ei, niin ei.

Miksi alunperin pyydettiin kummiksi? Miksi ei voitu sanoa suoraan että "hei, sorry, mutta me otetaankin nyt joku muu kummiksi". Tai annettu mun vaan olla kummi ja lisätty ne muut kummit jotka halusivat vielä siihen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä miehen veli vaimoineen pyysi mieheni kummiksi esikoiselleen mutta ei minua. Oltiin oltu yhtä kauan yhdessä kuin miehen velikin puolisoineen eli useita vuosia jo. Nyt jo viis veisaan koko asiasta mutta kyllä se silloin kirpaisi kun juhlavasti pyydettiin kummiksi ja sitten tarkennettiin, että tämä kutsuhan koskee vain miestäni, ei minua.

Kauheaa, mitä kiusaajia! 😢 Ovat varmaan olleet kateellisia sinulle tai jotain, älä välitä.

Meillä sama mutta meitä pitkään naimisissa olleita ei miehen veli pyytänyt meitä ollenkaan esikoisensa, ainoan lapsensa kummiksi. Pyysi toista veljeä (Tämä OK), ja tämän täysin uutta tyttöystävää. Tämähän oli ihan puhdasta vittuilua vain minulle, etten kelpaa, ja tälle uudelle naiselle vaivaannuttava tilanne, mennä kummiksi perheeseen jota ei edes tunne. Me siellä paikalla, ja surullisin mielin. Kauhea muisto heistä....

Kun tarkemmin ajattelen, heidän toimintansa meitä syvästi vieläkin, ja mietitään, halutaanko pyytää heitä kun nyt on tulossa oman vauvan ristiäiset.... Normaalisti on aina pyydetty vanhinta sisarusta ensin jne. pisimpään yhdessä olleita. Tähän kuulisin kommentteja mielelläni, miten toimia viisaasti. Vaikea antaa anteeksi ja unohtaa tuota loukkausta.

Sanoisin että olette itse keksineet ’sääntöjä’ ja loukkaantuneet kun muut eivät niitä noudata. Kummiksi ei kuulu pyytää vanhinta sisarusta, vaan uskovat vanhemmat pyytävät uskovaksi tunnettuja, ja maallistuneet muuten vain läheisiä. Tuo veli nyt oli läheisempi kuin miehesi, eikä teillä puolisoilla ollut asian kanssa mitään tekemistä.

Eli unohda koko asia ja valitse kummiksi teille läheinen ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Minua ei pyydetty tytön kummiksi, koska itselläni on pelkästään poikia ja kummipoikia, ja siksi tytön vanhemmat ajattelivat, etten osaisi olla tytön kummi. Kyllä harmitti. Olin niin toivonut että minulla olisi elämässäni yksi tärkeä tyttökin!

Miten tyttöjen ja poikien kummius eroaa toisistaan? En tajua.

Ei ole ikinä pyydetty kummiksi. Oletan sen johtuvan siitä, että olen lapseton. Sääli, olisi kiva kun olisi kummilapsi. Lahjojakin voisin ostella.