Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kerro tapauksesta, jossa loukkaannuit kun ei pyydetty kummiksi.
20.11.2019 |
Miksi ei pyydetty? Katkesiko ihmissuhde vai miten eteenpäin..?
Kommentit (99)
No mua pyydettiin kummiksi, oikein vielä julkisesti juhlissa. Pyyntöä oli todistamassa iso joukko yhteisiä ystäviä. Pyyntö tehtiin puoli vuotta ennen laskettua aikaa.
No sitten vauva syntyi, eikä alkanut olla mitään puhetta ristiäisistä tms. Tiesin, että ristiäiset pidetään niin kaukana, että pitäisi varata junaa, majoitusta yms, mutta ystävästä ei kuulunut mitään. Sitten kyselin perään, että mikä on tilanne, niin hän sitten ihan vähän ennen ristiäisiä soitti ja pahoitteli, että joutuu perumaan kummiksi pyynnön. Heillä oli ilmeisesti suvussa ollut ikäviä sattumuksia, jonka johdosta halusikin pyytää jonkun muun minun sijastani. En kyllä ihan uskonut tätä selitystä, hän oli sellainen ystävä, että puhui aina kymmenen hyvää ja yksitoista kaunista, mutta todellisuudessa unohti puolet lupauksistaan yms. Ei varmaan tehnyt sitä tahallaan, mutta ärsyttävää silti.
Tämän jälkeen välit vähän jäähtyivät, oltiin kyllä tekemisissä, mutta ei niin paljon kuin aiemmin. Pikkuhiljaa yhteydenpito jäi kokonaan, mutta ei tämä kummiasia siinä päälimmäisenä ollut. Elämä vaan vei erilleen ja sellainen ystävyys, jossa koskaan et voi toisen sanaan luottaa, on pidemmän päälle raskasta..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä miehen veli vaimoineen pyysi mieheni kummiksi esikoiselleen mutta ei minua. Oltiin oltu yhtä kauan yhdessä kuin miehen velikin puolisoineen eli useita vuosia jo. Nyt jo viis veisaan koko asiasta mutta kyllä se silloin kirpaisi kun juhlavasti pyydettiin kummiksi ja sitten tarkennettiin, että tämä kutsuhan koskee vain miestäni, ei minua.
Tykkäilee omia kommenttejaan🤣
Kauheaa, mitä kiusaajia! 😢 Ovat varmaan olleet kateellisia sinulle tai jotain, älä välitä.
Meillä sama mutta meitä pitkään naimisissa olleita ei miehen veli pyytänyt meitä ollenkaan esikoisensa, ainoan lapsensa kummiksi. Pyysi toista veljeä (Tämä OK), ja tämän täysin uutta tyttöystävää. Tämähän oli ihan puhdasta vittuilua vain minulle, etten kelpaa, ja tälle uudelle naiselle vaivaannuttava tilanne, mennä kummiksi perheeseen jota ei edes tunne. Me siellä paikalla, ja surullisin mielin. Kauhea muisto heistä....
Kun tarkemmin ajattelen, heidän toimintansa meitä syvästi vieläkin, ja mietitään, halutaanko pyytää heitä kun nyt on tulossa oman vauvan ristiäiset.... Normaalisti on aina pyydetty vanhinta sisarusta ensin jne. pisimpään yhdessä olleita. Tähän kuulisin kommentteja mielelläni, miten toimia viisaasti. Vaikea antaa anteeksi ja unohtaa tuota loukkausta.
Sanoisin että olette itse keksineet ’sääntöjä’ ja loukkaantuneet kun muut eivät niitä noudata. Kummiksi ei kuulu pyytää vanhinta sisarusta, vaan uskovat vanhemmat pyytävät uskovaksi tunnettuja, ja maallistuneet muuten vain läheisiä. Tuo veli nyt oli läheisempi kuin miehesi, eikä teillä puolisoilla ollut asian kanssa mitään tekemistä.
Eli unohda koko asia ja valitse kummiksi teille läheinen ihminen.
Höpö höpö. Tässä ei uskonnon kanssa ole mitään tekemistä. Me kuulumme kirkkoon, tämä veli ei. Loukkaamista ei tarvi sietää, ihme neuvoja sinulta.
Jos veli ei kuulu kirkkoon, hän ei voi olla kummi.
Ja kyse ei ole loukkaamisesta, kun mitään sääntöä vanhemmasta sisaruksesta ei todellakaan ole.
Mitä sinä jankutat? Eihän tässä mistään säännöstä ole kyse vaan siitä että me olimme olleet 15v naimisissa, ja tunsimme todella hyvin nämä lapsen vanhemmat molemmat. Pyysivät silti mieluummin nuorempaa veljeä täysin tuntemattoman ihmisen kanssa! Kyllä, vaikka ei ole sääntöä, niin MEITÄ loukkasi ja loukkaa syvästi edelleen tämä tarkoituksellinen toiminta pyytää mieluummin vierasta ihmistä.
Kyllä tässä on kyse siitä, että olet vähän hukassa sääntöinesi ja muutenkin höpötät kummallisuuksia. Ei se nuorempi veli voi olla kummi, jos ei kuulu kirkkoon. Ehkä häntä pyydettiin, mutta ilmeisesti sitten kieltäytyi tehtävästä.
Toisekseen, tuo "ensin pyydetään vanhinta sisarusta" -sääntösi on ihan omaa keksintöäsi. Lapsen vanhemmat pyytävät ihan ketä itse haluavat ja sinun loukkaantumisesi on nyt vain tautisen tyhmää.
Sinä vastailet itsellesi, olet kirjoittanut 3-4 viimeistä vastausta, joissa jankutat samaa mantraasi.
Meitä, ja muitakin normaalilla tunneälyllä varustettuja hyväkäytöksisiä perinteitä vaalivia ihmisiä tuo toiminta loukkasi, ja loukkaa vieläkin.
Ihan sama mitä mieltä sinä siitä olet, mutta meistä se tuntui/tuntuu pahalle, ja sattui/sattuu. Sinun jankkaamisesi on tyhmää, eikä muuta heidän huonoa käytöstään.
Vai minä se jankkaan tässä, mutta silti sinä vastaat minulle... Varmaankin se teitä loukkasi, mutta syynä on se, että keksitte itse jotain kummallisia sääntöjä joita odotatte muiden noudattavan. Itse olette syy omaan loukkaantumiseenne. He eivät käyttäytyneet huonosti sillä, etteivät noudattaneet teidän keksimiä sääntöjä.
Jos jankkaaminen sinua oikeasti kiusaa, jätät tähän vastaamatta.
Mitä sääntöjä, voi luoja opettelehan luetun ymmärtämistä. Eihän tuossa säännöistä puhuta mitään, vaan siitä että ovat tunteneet paljon kauemmin.
Millainen ihminen muutenkaan kutsuu tuntemattoman tyttöystävän kummiksi? Epävarma.
Epävarma mistä?
Teistä ilmeisesti.
Käyttäjä31931 kirjoitti:
No mua pyydettiin kummiksi, oikein vielä julkisesti juhlissa. Pyyntöä oli todistamassa iso joukko yhteisiä ystäviä. Pyyntö tehtiin puoli vuotta ennen laskettua aikaa.
No sitten vauva syntyi, eikä alkanut olla mitään puhetta ristiäisistä tms. Tiesin, että ristiäiset pidetään niin kaukana, että pitäisi varata junaa, majoitusta yms, mutta ystävästä ei kuulunut mitään. Sitten kyselin perään, että mikä on tilanne, niin hän sitten ihan vähän ennen ristiäisiä soitti ja pahoitteli, että joutuu perumaan kummiksi pyynnön. Heillä oli ilmeisesti suvussa ollut ikäviä sattumuksia, jonka johdosta halusikin pyytää jonkun muun minun sijastani. En kyllä ihan uskonut tätä selitystä, hän oli sellainen ystävä, että puhui aina kymmenen hyvää ja yksitoista kaunista, mutta todellisuudessa unohti puolet lupauksistaan yms. Ei varmaan tehnyt sitä tahallaan, mutta ärsyttävää silti.
Tämän jälkeen välit vähän jäähtyivät, oltiin kyllä tekemisissä, mutta ei niin paljon kuin aiemmin. Pikkuhiljaa yhteydenpito jäi kokonaan, mutta ei tämä kummiasia siinä päälimmäisenä ollut. Elämä vaan vei erilleen ja sellainen ystävyys, jossa koskaan et voi toisen sanaan luottaa, on pidemmän päälle raskasta..
Mulla on tälläinen ”ystävä”
Ollut häissäni mukana isossa roolissa - me emme saaneet kutsua heidän häihinsä tai ristiäisiinsä. En välittänyt.
Antoi lapselleen nimeksi sen nimen, jonka olin kertonut että me annamme omallemme. Loukkaannuin mutta vaihdoimme nimeä.
Lopulta matki urani. On nyt ollut samassa työpaikassa kanssani, eikä ole kahden vuoden aikana vaivautunut jakamaan tietoa minulle, tai edes ”työkaverina” pyytämään lounaalle. Nyt sitten kuuli että meille on tulossa lapsi, ja alkoi ottaa taas yhteyksiä.
Em syistä ei kiinnosta todellinen ystävyys. En pidä todellisena ystävyytenä.
Ohis
Mä olen ollut siskon poikani sylikummi 16-vuotiaana. Annoin kaiken apuni kun oli vauva ja siskonsa. Sitten sylikummipoikani, jota hoivasin vauvasta ja pikkusiskoaan alkoivat mua haukkua ikää saatuaan. Erosin kirkosta erään muun asian takia(metka tarina, ja ilman sitä aamua voisin vieläkin olla kirkon jäsen) Nyt en halua olla kirkon määrittelemä "kummi" tai "sylikummi". Vauvoista ja lapsista pidän ja hoidan sekä hoivaan. Olen 44-v. nainen. Pidän ihmisistä muutenkin autan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä miehen veli vaimoineen pyysi mieheni kummiksi esikoiselleen mutta ei minua. Oltiin oltu yhtä kauan yhdessä kuin miehen velikin puolisoineen eli useita vuosia jo. Nyt jo viis veisaan koko asiasta mutta kyllä se silloin kirpaisi kun juhlavasti pyydettiin kummiksi ja sitten tarkennettiin, että tämä kutsuhan koskee vain miestäni, ei minua.
Kauheaa, mitä kiusaajia! 😢 Ovat varmaan olleet kateellisia sinulle tai jotain, älä välitä.
Meillä sama mutta meitä pitkään naimisissa olleita ei miehen veli pyytänyt meitä ollenkaan esikoisensa, ainoan lapsensa kummiksi. Pyysi toista veljeä (Tämä OK), ja tämän täysin uutta tyttöystävää. Tämähän oli ihan puhdasta vittuilua vain minulle, etten kelpaa, ja tälle uudelle naiselle vaivaannuttava tilanne, mennä kummiksi perheeseen jota ei edes tunne. Me siellä paikalla, ja surullisin mielin. Kauhea muisto heistä....
Kun tarkemmin ajattelen, heidän toimintansa meitä syvästi vieläkin, ja mietitään, halutaanko pyytää heitä kun nyt on tulossa oman vauvan ristiäiset.... Normaalisti on aina pyydetty vanhinta sisarusta ensin jne. pisimpään yhdessä olleita. Tähän kuulisin kommentteja mielelläni, miten toimia viisaasti. Vaikea antaa anteeksi ja unohtaa tuota loukkausta.
Sanoisin että olette itse keksineet ’sääntöjä’ ja loukkaantuneet kun muut eivät niitä noudata. Kummiksi ei kuulu pyytää vanhinta sisarusta, vaan uskovat vanhemmat pyytävät uskovaksi tunnettuja, ja maallistuneet muuten vain läheisiä. Tuo veli nyt oli läheisempi kuin miehesi, eikä teillä puolisoilla ollut asian kanssa mitään tekemistä.
Eli unohda koko asia ja valitse kummiksi teille läheinen ihminen.
Höpö höpö. Tässä ei uskonnon kanssa ole mitään tekemistä. Me kuulumme kirkkoon, tämä veli ei. Loukkaamista ei tarvi sietää, ihme neuvoja sinulta.
Jos veli ei kuulu kirkkoon, hän ei voi olla kummi.
Ja kyse ei ole loukkaamisesta, kun mitään sääntöä vanhemmasta sisaruksesta ei todellakaan ole.
Mitä sinä jankutat? Eihän tässä mistään säännöstä ole kyse vaan siitä että me olimme olleet 15v naimisissa, ja tunsimme todella hyvin nämä lapsen vanhemmat molemmat. Pyysivät silti mieluummin nuorempaa veljeä täysin tuntemattoman ihmisen kanssa! Kyllä, vaikka ei ole sääntöä, niin MEITÄ loukkasi ja loukkaa syvästi edelleen tämä tarkoituksellinen toiminta pyytää mieluummin vierasta ihmistä.
Kyllä tässä on kyse siitä, että olet vähän hukassa sääntöinesi ja muutenkin höpötät kummallisuuksia. Ei se nuorempi veli voi olla kummi, jos ei kuulu kirkkoon. Ehkä häntä pyydettiin, mutta ilmeisesti sitten kieltäytyi tehtävästä.
Toisekseen, tuo "ensin pyydetään vanhinta sisarusta" -sääntösi on ihan omaa keksintöäsi. Lapsen vanhemmat pyytävät ihan ketä itse haluavat ja sinun loukkaantumisesi on nyt vain tautisen tyhmää.
Sinä vastailet itsellesi, olet kirjoittanut 3-4 viimeistä vastausta, joissa jankutat samaa mantraasi.
Meitä, ja muitakin normaalilla tunneälyllä varustettuja hyväkäytöksisiä perinteitä vaalivia ihmisiä tuo toiminta loukkasi, ja loukkaa vieläkin.
Ihan sama mitä mieltä sinä siitä olet, mutta meistä se tuntui/tuntuu pahalle, ja sattui/sattuu. Sinun jankkaamisesi on tyhmää, eikä muuta heidän huonoa käytöstään.
Vai minä se jankkaan tässä, mutta silti sinä vastaat minulle... Varmaankin se teitä loukkasi, mutta syynä on se, että keksitte itse jotain kummallisia sääntöjä joita odotatte muiden noudattavan. Itse olette syy omaan loukkaantumiseenne. He eivät käyttäytyneet huonosti sillä, etteivät noudattaneet teidän keksimiä sääntöjä.
Jos jankkaaminen sinua oikeasti kiusaa, jätät tähän vastaamatta.
Mitä sääntöjä, voi luoja opettelehan luetun ymmärtämistä. Eihän tuossa säännöistä puhuta mitään, vaan siitä että ovat tunteneet paljon kauemmin.
Millainen ihminen muutenkaan kutsuu tuntemattoman tyttöystävän kummiksi? Epävarma.
Leikitkö tyhmää? Vaikka hän ei käyttänyt sanaa sääntö, hän kuitenkin mainitsi säännön. Hän teki sen heti kirjoitettuaan "Normaalisti on aina pyydetty...". Tuossa se sääntö tuli. Ei kannata olla niin aspergeri, ettei ymmärrä muuta kuin rautalankaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisikin noin mutta ei ole...vaimo on sotilas eli kersantti karoliina ja se kuri on jotain jäätävää....äitinsä kertoi meille kun törmättiin kylillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä miehen veli vaimoineen pyysi mieheni kummiksi esikoiselleen mutta ei minua. Oltiin oltu yhtä kauan yhdessä kuin miehen velikin puolisoineen eli useita vuosia jo. Nyt jo viis veisaan koko asiasta mutta kyllä se silloin kirpaisi kun juhlavasti pyydettiin kummiksi ja sitten tarkennettiin, että tämä kutsuhan koskee vain miestäni, ei minua.
Kauheaa, mitä kiusaajia! 😢 Ovat varmaan olleet kateellisia sinulle tai jotain, älä välitä.
Meillä sama mutta meitä pitkään naimisissa olleita ei miehen veli pyytänyt meitä ollenkaan esikoisensa, ainoan lapsensa kummiksi. Pyysi toista veljeä (Tämä OK), ja tämän täysin uutta tyttöystävää. Tämähän oli ihan puhdasta vittuilua vain minulle, etten kelpaa, ja tälle uudelle naiselle vaivaannuttava tilanne, mennä kummiksi perheeseen jota ei edes tunne. Me siellä paikalla, ja surullisin mielin. Kauhea muisto heistä....
Kun tarkemmin ajattelen, heidän toimintansa meitä syvästi vieläkin, ja mietitään, halutaanko pyytää heitä kun nyt on tulossa oman vauvan ristiäiset.... Normaalisti on aina pyydetty vanhinta sisarusta ensin jne. pisimpään yhdessä olleita. Tähän kuulisin kommentteja mielelläni, miten toimia viisaasti. Vaikea antaa anteeksi ja unohtaa tuota loukkausta.
Sanoisin että olette itse keksineet ’sääntöjä’ ja loukkaantuneet kun muut eivät niitä noudata. Kummiksi ei kuulu pyytää vanhinta sisarusta, vaan uskovat vanhemmat pyytävät uskovaksi tunnettuja, ja maallistuneet muuten vain läheisiä. Tuo veli nyt oli läheisempi kuin miehesi, eikä teillä puolisoilla ollut asian kanssa mitään tekemistä.
Eli unohda koko asia ja valitse kummiksi teille läheinen ihminen.
Höpö höpö. Tässä ei uskonnon kanssa ole mitään tekemistä. Me kuulumme kirkkoon, tämä veli ei. Loukkaamista ei tarvi sietää, ihme neuvoja sinulta.
Jos veli ei kuulu kirkkoon, hän ei voi olla kummi.
Ja kyse ei ole loukkaamisesta, kun mitään sääntöä vanhemmasta sisaruksesta ei todellakaan ole.
Mitä sinä jankutat? Eihän tässä mistään säännöstä ole kyse vaan siitä että me olimme olleet 15v naimisissa, ja tunsimme todella hyvin nämä lapsen vanhemmat molemmat. Pyysivät silti mieluummin nuorempaa veljeä täysin tuntemattoman ihmisen kanssa! Kyllä, vaikka ei ole sääntöä, niin MEITÄ loukkasi ja loukkaa syvästi edelleen tämä tarkoituksellinen toiminta pyytää mieluummin vierasta ihmistä.
Kyllä tässä on kyse siitä, että olet vähän hukassa sääntöinesi ja muutenkin höpötät kummallisuuksia. Ei se nuorempi veli voi olla kummi, jos ei kuulu kirkkoon. Ehkä häntä pyydettiin, mutta ilmeisesti sitten kieltäytyi tehtävästä.
Toisekseen, tuo "ensin pyydetään vanhinta sisarusta" -sääntösi on ihan omaa keksintöäsi. Lapsen vanhemmat pyytävät ihan ketä itse haluavat ja sinun loukkaantumisesi on nyt vain tautisen tyhmää.
Sinä vastailet itsellesi, olet kirjoittanut 3-4 viimeistä vastausta, joissa jankutat samaa mantraasi.
Meitä, ja muitakin normaalilla tunneälyllä varustettuja hyväkäytöksisiä perinteitä vaalivia ihmisiä tuo toiminta loukkasi, ja loukkaa vieläkin.
Ihan sama mitä mieltä sinä siitä olet, mutta meistä se tuntui/tuntuu pahalle, ja sattui/sattuu. Sinun jankkaamisesi on tyhmää, eikä muuta heidän huonoa käytöstään.
Vai minä se jankkaan tässä, mutta silti sinä vastaat minulle... Varmaankin se teitä loukkasi, mutta syynä on se, että keksitte itse jotain kummallisia sääntöjä joita odotatte muiden noudattavan. Itse olette syy omaan loukkaantumiseenne. He eivät käyttäytyneet huonosti sillä, etteivät noudattaneet teidän keksimiä sääntöjä.
Jos jankkaaminen sinua oikeasti kiusaa, jätät tähän vastaamatta.
Mitä sääntöjä, voi luoja opettelehan luetun ymmärtämistä. Eihän tuossa säännöistä puhuta mitään, vaan siitä että ovat tunteneet paljon kauemmin.
Millainen ihminen muutenkaan kutsuu tuntemattoman tyttöystävän kummiksi? Epävarma.
Leikitkö tyhmää? Vaikka hän ei käyttänyt sanaa sääntö, hän kuitenkin mainitsi säännön. Hän teki sen heti kirjoitettuaan "Normaalisti on aina pyydetty...". Tuossa se sääntö tuli. Ei kannata olla niin aspergeri, ettei ymmärrä muuta kuin rautalankaa.
Kyllä kuka tahansa loukkaantuisi tuosta. Yritä päästä yli säännöistä.. ja siitä, miten muita täällä on loukattu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on kaksi isosiskoa. Kun heistä vanhempi sai lapsen, olin ällistynyt, kun minua ei pyydetty kummiksi. No, seuraava sai lapsen, ei taaskaan. Tekivät sitten muutamat lapset lisää, ja kun lopulta pyydettiin, kieltäydyin, koska olimme muuttamassa ulkomaille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä miehen veli vaimoineen pyysi mieheni kummiksi esikoiselleen mutta ei minua. Oltiin oltu yhtä kauan yhdessä kuin miehen velikin puolisoineen eli useita vuosia jo. Nyt jo viis veisaan koko asiasta mutta kyllä se silloin kirpaisi kun juhlavasti pyydettiin kummiksi ja sitten tarkennettiin, että tämä kutsuhan koskee vain miestäni, ei minua.
Kauheaa, mitä kiusaajia! 😢 Ovat varmaan olleet kateellisia sinulle tai jotain, älä välitä.
Meillä sama mutta meitä pitkään naimisissa olleita ei miehen veli pyytänyt meitä ollenkaan esikoisensa, ainoan lapsensa kummiksi. Pyysi toista veljeä (Tämä OK), ja tämän täysin uutta tyttöystävää. Tämähän oli ihan puhdasta vittuilua vain minulle, etten kelpaa, ja tälle uudelle naiselle vaivaannuttava tilanne, mennä kummiksi perheeseen jota ei edes tunne. Me siellä paikalla, ja surullisin mielin. Kauhea muisto heistä....
Kun tarkemmin ajattelen, heidän toimintansa meitä syvästi vieläkin, ja mietitään, halutaanko pyytää heitä kun nyt on tulossa oman vauvan ristiäiset.... Normaalisti on aina pyydetty vanhinta sisarusta ensin jne. pisimpään yhdessä olleita. Tähän kuulisin kommentteja mielelläni, miten toimia viisaasti. Vaikea antaa anteeksi ja unohtaa tuota loukkausta.
Sanoisin että olette itse keksineet ’sääntöjä’ ja loukkaantuneet kun muut eivät niitä noudata. Kummiksi ei kuulu pyytää vanhinta sisarusta, vaan uskovat vanhemmat pyytävät uskovaksi tunnettuja, ja maallistuneet muuten vain läheisiä. Tuo veli nyt oli läheisempi kuin miehesi, eikä teillä puolisoilla ollut asian kanssa mitään tekemistä.
Eli unohda koko asia ja valitse kummiksi teille läheinen ihminen.
Höpö höpö. Tässä ei uskonnon kanssa ole mitään tekemistä. Me kuulumme kirkkoon, tämä veli ei. Loukkaamista ei tarvi sietää, ihme neuvoja sinulta.
Jos veli ei kuulu kirkkoon, hän ei voi olla kummi.
Ja kyse ei ole loukkaamisesta, kun mitään sääntöä vanhemmasta sisaruksesta ei todellakaan ole.
Mitä sinä jankutat? Eihän tässä mistään säännöstä ole kyse vaan siitä että me olimme olleet 15v naimisissa, ja tunsimme todella hyvin nämä lapsen vanhemmat molemmat. Pyysivät silti mieluummin nuorempaa veljeä täysin tuntemattoman ihmisen kanssa! Kyllä, vaikka ei ole sääntöä, niin MEITÄ loukkasi ja loukkaa syvästi edelleen tämä tarkoituksellinen toiminta pyytää mieluummin vierasta ihmistä.
Kyllä tässä on kyse siitä, että olet vähän hukassa sääntöinesi ja muutenkin höpötät kummallisuuksia. Ei se nuorempi veli voi olla kummi, jos ei kuulu kirkkoon. Ehkä häntä pyydettiin, mutta ilmeisesti sitten kieltäytyi tehtävästä.
Toisekseen, tuo "ensin pyydetään vanhinta sisarusta" -sääntösi on ihan omaa keksintöäsi. Lapsen vanhemmat pyytävät ihan ketä itse haluavat ja sinun loukkaantumisesi on nyt vain tautisen tyhmää.
Sinä vastailet itsellesi, olet kirjoittanut 3-4 viimeistä vastausta, joissa jankutat samaa mantraasi.
Meitä, ja muitakin normaalilla tunneälyllä varustettuja hyväkäytöksisiä perinteitä vaalivia ihmisiä tuo toiminta loukkasi, ja loukkaa vieläkin.
Ihan sama mitä mieltä sinä siitä olet, mutta meistä se tuntui/tuntuu pahalle, ja sattui/sattuu. Sinun jankkaamisesi on tyhmää, eikä muuta heidän huonoa käytöstään.
Vai minä se jankkaan tässä, mutta silti sinä vastaat minulle... Varmaankin se teitä loukkasi, mutta syynä on se, että keksitte itse jotain kummallisia sääntöjä joita odotatte muiden noudattavan. Itse olette syy omaan loukkaantumiseenne. He eivät käyttäytyneet huonosti sillä, etteivät noudattaneet teidän keksimiä sääntöjä.
Jos jankkaaminen sinua oikeasti kiusaa, jätät tähän vastaamatta.
Mitä sääntöjä, voi luoja opettelehan luetun ymmärtämistä. Eihän tuossa säännöistä puhuta mitään, vaan siitä että ovat tunteneet paljon kauemmin.
Millainen ihminen muutenkaan kutsuu tuntemattoman tyttöystävän kummiksi? Epävarma.
Leikitkö tyhmää? Vaikka hän ei käyttänyt sanaa sääntö, hän kuitenkin mainitsi säännön. Hän teki sen heti kirjoitettuaan "Normaalisti on aina pyydetty...". Tuossa se sääntö tuli. Ei kannata olla niin aspergeri, ettei ymmärrä muuta kuin rautalankaa.
Kyllä kuka tahansa loukkaantuisi tuosta. Yritä päästä yli säännöistä.. ja siitä, miten muita täällä on loukattu.
Ei loukkaantuisi, koska kuka tahansa ei päässään kehittele muille noudatettavaksi sääntöjä, joiden rikkomisesta sitten loukkaantua. Kyllä tuollainen pölhöily vaatii ihan omanlaisensa mielenmaiseman.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikesta sitä voikin pahoittaa mielensä
Kukaan ei ole pyytänyt minua koskaan lapsensa kummiksi. Siksi olen käytännössä erakoitunut kun en halua olla enää kenenkään kanssa missään tekemisissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä miehen veli vaimoineen pyysi mieheni kummiksi esikoiselleen mutta ei minua. Oltiin oltu yhtä kauan yhdessä kuin miehen velikin puolisoineen eli useita vuosia jo. Nyt jo viis veisaan koko asiasta mutta kyllä se silloin kirpaisi kun juhlavasti pyydettiin kummiksi ja sitten tarkennettiin, että tämä kutsuhan koskee vain miestäni, ei minua.
Kauheaa, mitä kiusaajia! 😢 Ovat varmaan olleet kateellisia sinulle tai jotain, älä välitä.
Meillä sama mutta meitä pitkään naimisissa olleita ei miehen veli pyytänyt meitä ollenkaan esikoisensa, ainoan lapsensa kummiksi. Pyysi toista veljeä (Tämä OK), ja tämän täysin uutta tyttöystävää. Tämähän oli ihan puhdasta vittuilua vain minulle, etten kelpaa, ja tälle uudelle naiselle vaivaannuttava tilanne, mennä kummiksi perheeseen jota ei edes tunne. Me siellä paikalla, ja surullisin mielin. Kauhea muisto heistä....
Kun tarkemmin ajattelen, heidän toimintansa meitä syvästi vieläkin, ja mietitään, halutaanko pyytää heitä kun nyt on tulossa oman vauvan ristiäiset.... Normaalisti on aina pyydetty vanhinta sisarusta ensin jne. pisimpään yhdessä olleita. Tähän kuulisin kommentteja mielelläni, miten toimia viisaasti. Vaikea antaa anteeksi ja unohtaa tuota loukkausta.
Sanoisin että olette itse keksineet ’sääntöjä’ ja loukkaantuneet kun muut eivät niitä noudata. Kummiksi ei kuulu pyytää vanhinta sisarusta, vaan uskovat vanhemmat pyytävät uskovaksi tunnettuja, ja maallistuneet muuten vain läheisiä. Tuo veli nyt oli läheisempi kuin miehesi, eikä teillä puolisoilla ollut asian kanssa mitään tekemistä.
Eli unohda koko asia ja valitse kummiksi teille läheinen ihminen.
Höpö höpö. Tässä ei uskonnon kanssa ole mitään tekemistä. Me kuulumme kirkkoon, tämä veli ei. Loukkaamista ei tarvi sietää, ihme neuvoja sinulta.
Jos veli ei kuulu kirkkoon, hän ei voi olla kummi.
Ja kyse ei ole loukkaamisesta, kun mitään sääntöä vanhemmasta sisaruksesta ei todellakaan ole.
Mitä sinä jankutat? Eihän tässä mistään säännöstä ole kyse vaan siitä että me olimme olleet 15v naimisissa, ja tunsimme todella hyvin nämä lapsen vanhemmat molemmat. Pyysivät silti mieluummin nuorempaa veljeä täysin tuntemattoman ihmisen kanssa! Kyllä, vaikka ei ole sääntöä, niin MEITÄ loukkasi ja loukkaa syvästi edelleen tämä tarkoituksellinen toiminta pyytää mieluummin vierasta ihmistä.
Kyllä tässä on kyse siitä, että olet vähän hukassa sääntöinesi ja muutenkin höpötät kummallisuuksia. Ei se nuorempi veli voi olla kummi, jos ei kuulu kirkkoon. Ehkä häntä pyydettiin, mutta ilmeisesti sitten kieltäytyi tehtävästä.
Toisekseen, tuo "ensin pyydetään vanhinta sisarusta" -sääntösi on ihan omaa keksintöäsi. Lapsen vanhemmat pyytävät ihan ketä itse haluavat ja sinun loukkaantumisesi on nyt vain tautisen tyhmää.
Sinä vastailet itsellesi, olet kirjoittanut 3-4 viimeistä vastausta, joissa jankutat samaa mantraasi.
Meitä, ja muitakin normaalilla tunneälyllä varustettuja hyväkäytöksisiä perinteitä vaalivia ihmisiä tuo toiminta loukkasi, ja loukkaa vieläkin.
Ihan sama mitä mieltä sinä siitä olet, mutta meistä se tuntui/tuntuu pahalle, ja sattui/sattuu. Sinun jankkaamisesi on tyhmää, eikä muuta heidän huonoa käytöstään.
Vai minä se jankkaan tässä, mutta silti sinä vastaat minulle... Varmaankin se teitä loukkasi, mutta syynä on se, että keksitte itse jotain kummallisia sääntöjä joita odotatte muiden noudattavan. Itse olette syy omaan loukkaantumiseenne. He eivät käyttäytyneet huonosti sillä, etteivät noudattaneet teidän keksimiä sääntöjä.
Jos jankkaaminen sinua oikeasti kiusaa, jätät tähän vastaamatta.
Mitä sääntöjä, voi luoja opettelehan luetun ymmärtämistä. Eihän tuossa säännöistä puhuta mitään, vaan siitä että ovat tunteneet paljon kauemmin.
Millainen ihminen muutenkaan kutsuu tuntemattoman tyttöystävän kummiksi? Epävarma.
Epävarma mistä?
Teistä ilmeisesti.
Oikein kiusaaja siinä yksinään kirjoittelee ja vastailee itselleen, hah.
Vierailija kirjoitti:
Mun sisko sai 2 lasta ja meitä sisaruksia on siis 6. En päässyt siskon esikoisen kummiksi, mikä vähän harmitti. Sitten syntyi tämä toinen lapsi ja olin 100% varma että nyt pääsen kummiksi. Mutta ei! Ja siis KAIKKI muut meidän sisarukset eli muut 4 on näiden lasten kummeja. Ainostaan minut sulki ulkopuolelle.. Ja minä olin meistä sisaruksista eniten tekemisissä näiden lasten kanssa.. Harmitti kyllä paljon silloin.. Nyt omia lapsia ja omia kummilapsia myös aika paljon että ei enää harmita 🙂
Pyysitkö tätä siskoasi omille lapsillesi sittemmin kummiksi? 😊
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun sisko sai 2 lasta ja meitä sisaruksia on siis 6. En päässyt siskon esikoisen kummiksi, mikä vähän harmitti. Sitten syntyi tämä toinen lapsi ja olin 100% varma että nyt pääsen kummiksi. Mutta ei! Ja siis KAIKKI muut meidän sisarukset eli muut 4 on näiden lasten kummeja. Ainostaan minut sulki ulkopuolelle.. Ja minä olin meistä sisaruksista eniten tekemisissä näiden lasten kanssa.. Harmitti kyllä paljon silloin.. Nyt omia lapsia ja omia kummilapsia myös aika paljon että ei enää harmita 🙂
Pyysitkö tätä siskoasi omille lapsillesi sittemmin kummiksi? 😊
Kiinnostaa myös
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun sisko sai 2 lasta ja meitä sisaruksia on siis 6. En päässyt siskon esikoisen kummiksi, mikä vähän harmitti. Sitten syntyi tämä toinen lapsi ja olin 100% varma että nyt pääsen kummiksi. Mutta ei! Ja siis KAIKKI muut meidän sisarukset eli muut 4 on näiden lasten kummeja. Ainostaan minut sulki ulkopuolelle.. Ja minä olin meistä sisaruksista eniten tekemisissä näiden lasten kanssa.. Harmitti kyllä paljon silloin.. Nyt omia lapsia ja omia kummilapsia myös aika paljon että ei enää harmita 🙂
Pyysitkö tätä siskoasi omille lapsillesi sittemmin kummiksi? 😊
Kiinnostaa myös
Upupup
Minä ja ystäväni saatiin vauvat reilun parin kuukauden ikäerolla. Pyysin häntä meidän lapsen kummiksi jo ajoissa ja odotin tietysti että kutsu tulisi myös heiltä minulle. Hän oli vielä raskaana meidän lapsen ristiäisissä ja jotenkin siinä jutellessa tuntuikin siltä, että asia olisi ihan sovittu, kun höpöteltiin että kohta sitten juhlitaan heillä mutta roolit on toisinpäin. Ehkä ne sanamuodot eivät sitten ihan niin menneetkään, koska he pyysivät kummeiksi jotkut muut, emmekä saaneet kutsua ristiäisiin ollenkaan. Jäi tosi huono fiilis.
Ehkä loukkaantuminen on vähän väärä sana, mutta herätti ihmetystä kun (entinen) parhain ystäväni (Joka on minun lapsen kummi) ei pyytänyt minua kummiksi hänen lapselleen. Seuraavaksi huomasin, että ristiäiset meni enkä ollut kutsuttujen listalla.
Tästä meni n. Vuosi, ja ja alkoi tulla melko suoraa puhetta viestillä, kuinka en täytä ystäväni mielestä enää ystävän kriteerejä. Perusteluina mm. Näemme liian harvoin enkä ole tutustunut tarpeeksi hyvin hänen uuteen puolisoon.
Tätä kirjoittaessa on nyt ollut kaksi vuotta ilman mitään kontaktia kyseiseen henkilöön. Outoa.
Ehdin kuvitella, että meitä pyydetään ystäviemme kuopuksen kummeiksi. He ovat lapsemme kummeja ja ristiäisiin kutsuttiin hyvissä ajoin. Siellä sitten ihmettelin, mitä teen ristiäisissä, kun en ole sukulainen enkä kummi. Onko tavallistakin kutsua muita kavereita ristiäisiin?
Alue: Aihe vapaa
Epävarma mistä?
Teistä ilmeisesti.