Nummelan ponitalli- sarja - mitä kettua?!
Muistelin juuri lapsuuteni suosikkiheppasarjaa ja yhtäkkiä mieleen pöllähti sellainen muistikuva että kun tallin "väki" lähti jonnekin ratsastusretkelle, niin taukopaikalla ne rassasi toistensa ahtereita mehiläisvahalla. Voiko olla? Tämä ei ole nyt mitään pervoilua, vaan oikea viaton kysymys. Muutenkin tuntuu että tuo oli muissakin kirjoissa läsnä. En kai ole voinut keksiä tällaista omasta päästä.
Onko täällä ponitallitietäjiä?
Kommentit (735)
Aaah, kiitos aloittajalle, muistot tulvahti mielee kun ahmin näitä kirjoja (ja satoja muitakin heppa- jännityssarjoja). RAKASTIN Nummela- sarjaa lapsena/teininä (Olen s. 1971). Ratsastin itsekin ja nämä olivat huippuja,olin ihastunut Repeen tai ainakin siihen pieneen kirjojen romantiikkaan. Muistin heti tuon Päkän koiran nimen. Uudempaa tuotantoa en ole lukenut jäi siis tuli kulutettua 80-luvun alkupuolella. Täytyypä lainata kirjastosta yksi ja katsoa mitä vaikuttaa aikuisena luettuna. Muistan pitäneeni erityisesti Tunturiratsastuksesta ja Ponisaaren arvoituksesta, mutta juonikuviot ei enää muistu mieleen.
Mun suosikki oli Kenttäkilpailut, koska Päkä oli siinä enemmän pääosassa kuin Kikka. Haaveilin samanlaisesta elämästä niin että joskus lukiessa korvasin Päkän nimen mielessäni omallani 😂
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ohis mutta muistaako kukaan vastaavien englannista käännettyjen heppasarjojen nimiä? Tykkäsin kovasti yhdestä enkä ole sitä koskaan enää löytänyt.
Osaatko kertoa jotain muuta sarjasta? Hahmoja tai tapahtumia? Kansikuvia? Luin heppakirjoja pienenä kirja per päivä tahdilla niin saatan muistaa.
Muistan, että niissä oli hienot piirretyt kannet, jotenkin metsäiset, ja nimessä oli jokin lintu, mikä lie kottarainen tai korppi.
Joskus mietin, olenko keksinyt itse koko sarjan.
Muistatko vuosikymmentä tai -lukua milloin luit niitä?
Vierailija kirjoitti:
Älkää unohtako että Nummelan virallinen naissankari eli Repe seurusteli myös Kikan luokkakaverin Tertun kanssa! Kikka ja Terttu ei tietenkään tullut toimeen keskenään, koska Terttu oli ilkeä ja juonitteleva.
Jossain kirjassa taas tytöt tapailivat joitain purjehtijoita mutta muistaakseni hekin osoittautuivat lopulta ikäviksi tyypeiksi. Muistan vain että tekstissä käsiteltiin pidemmästikin jiippiä.
muistan kun luin vaara raudikkotiellä, ja se oli niin jännä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ohis mutta muistaako kukaan vastaavien englannista käännettyjen heppasarjojen nimiä? Tykkäsin kovasti yhdestä enkä ole sitä koskaan enää löytänyt.
Osaatko kertoa jotain muuta sarjasta? Hahmoja tai tapahtumia? Kansikuvia? Luin heppakirjoja pienenä kirja per päivä tahdilla niin saatan muistaa.
Muistan, että niissä oli hienot piirretyt kannet, jotenkin metsäiset, ja nimessä oli jokin lintu, mikä lie kottarainen tai korppi.
Joskus mietin, olenko keksinyt itse koko sarjan.
Muistatko vuosikymmentä tai -lukua milloin luit niitä?
90-luvulla luin, mutta minusta näyttivät vanhemmilta kirjoilta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun suosikki oli Myrsky missä Kikka jäi loukkuun johonki ja kun Repe meni pelastamaan sitä niin ne suuteli :D
Jostain niistä kirjoista jäi myös mieleen hahmojen keskustelu:
"Kuuletko, hevoset juoksevat"
"Yhtä lujaa kuin minun sydämeni"Ihanaa eli Kikka ja Repe päätyivät lopulta yhteen. Tätä jaksoin aina toivoa, mutta sitä ei tapahtunut ennen kuin minä kasvoin kirjoista ohi.
Kyllä ne ainaki kiehnäs toisissaan kunnes Kristian Starck aina ilmesty jostain. Ja sitä aina korostettiin miten "pitkänhuiskea Kristian astui huoneen poikki parilla harppauksella"
Kristian oli myös aina ärsyttävän kunnollinen. Muistan että jossain kirjassa oli kohta missä Kikka oli lähtenyt vanhemmilta salaa ulos ja meni tapaamaan Kristiania. Juoni latistui kun Kristian vain kehotti Kikkaa palaamaan kotiin ja tottelemaan vanhempiaan...
Vaara raudikkotiellä. Ja se yliajaja sitten tekeytyi Kristianiksi puhelimessa ja houkutteli Kikan tallille,sitoi tämän karsinan oveen ja aikoi polttaa koko tallin. :D Samaan aikaan Kristian meni esittäytymään Kikan vanhemmille kunnollisena miehenä ja Mika valahti kalpeaksi kun tajusi että soittaja olikin ollut joku muu kuin Kristian. Sitten he riensivät pelastamaan Kikan.7
Liinakkotien painajainen oli lapsena hirveän pelottava, varsinkin kun se Kikan kidnappaaja lähetti Mikalle hautauskukkia ja niissä luki että:Mika Lahden omaiset. Ja yritti siepata myös Mikan, mutta Fifi pelasti. :D Ja oli pelottavia ne puhelinsoitot yms
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ohis mutta muistaako kukaan vastaavien englannista käännettyjen heppasarjojen nimiä? Tykkäsin kovasti yhdestä enkä ole sitä koskaan enää löytänyt.
Osaatko kertoa jotain muuta sarjasta? Hahmoja tai tapahtumia? Kansikuvia? Luin heppakirjoja pienenä kirja per päivä tahdilla niin saatan muistaa.
Muistan, että niissä oli hienot piirretyt kannet, jotenkin metsäiset, ja nimessä oli jokin lintu, mikä lie kottarainen tai korppi.
Joskus mietin, olenko keksinyt itse koko sarjan.
Muistatko vuosikymmentä tai -lukua milloin luit niitä?
90-luvulla luin, mutta minusta näyttivät vanhemmilta kirjoilta.
Kuulostaa hämärästi tutulta, mutta en muista noin vähäisestä kuvauksesta. Ehkä joku muu muistaa, kirjoita jos muistuu mieleen lisää.
Penalla oli Range Rover- auto :D
Pieniä palasia muistuu mieleen.
Vierailija kirjoitti:
Itse muistan näistä kirjoista kun poika pussaili jonkun tytön kanssa ja nuoli tämän korvaa sanoen ettei tykkää tytöistä joilla on korvikset koska ne häiritsevät pussailua? En muista näistä kirjoista oikeastaan muuta kun muutaman hevosen nimen ja edellisen mainitsemat valot suolla mutta tuo on jäänyt mieleen, se hämmensi minua niin paljon kun suunnilleen 10v luin. Miksi poika halusi niin kovasti nuolla tyttöjen korvia!? Muistaako kukaan muu vai olisiko ollut jossain muissa heppakirjoissa..? Kansia googlailin ja näyttivät kyllä tutuilta joten uskon että näistä on kyse
Ratsutyttö ja rakkaus.
Vierailija kirjoitti:
Liinakkotien painajainen missä rassattiin.
Tuossa kuva sivusta. :D
Apua mitä tekstiä 😂🤣😆
Punainen hevosenkenkä on kanssa jäänyt mieleen. Rosvot olivat piilottaneet varastamansa timantit Kikan voittamaan kiertopalkintoon.
Että ärsytti Epäilyttävä sulhasmies- kirjassa Jenni joka oli silloin mielestäni niin sinisilmäinen. Oli menossa naimisiin miehen kanssa joka kärkkyi vaan ponitallin rahoja! Kirjassa vielä korostettiin että Jenni keskittyi vaan tällätymiseen eikä enään hevosiin. Kikka ja kumppanit onneksi esti häät ja muuta en sitten muistakaan.
Tuli yhtäkkiä todella haikea olo, voi sitä vuosituhannen vaihteen aikaa! Olen syntynyt -91 joten tuossa ihan 90-luvun lopussa ja varsinkin 2000-luvun alussa tuli jatkuvasti oltua joku heppakirja kädessä, Nummela/Nea/Polluxin kirja/hevostietokirja.
Tuntuu, että tuo 2000-luvun alku oli ihan vasta mutta ei, siitä on aivan kohta 20 vuotta. Mitä ihmettä...
Luin nummeloita 8-10 -vuotiaana eli ihan alaluokilla. Ahmin luokilla 1-3 kaikki viisikotkin, Laura-hevostallisarjan ja suosikko tuolloin oli Piglet (ruotsista suomennettu paksu poniromaani). En noin nuorena kyllä tajunnut mitään kaksimielistä mehiläisvahasta ja ahterista:D
Puettiinko jossain sarjan osassa Repe naiseksi? Muistan hämärästi keltaisen kaftaanin Kikan äidin tai Päkän vaatekaapista ja olisiko korkkaritkin olleet. Vai olenko keksinyt tämän itse?
Muistan kuinka jossain osassa tallin väki järjesti Päkän perheen uima-altaalla naamiaiset, ja siellä tanssittiin tiputanssia. Joku oli pukeutunut johonkin eläinpukuun tms (?). Lopulta parhaan puvun palkinnon sai Päkä itse. :D
Muistaako kukaan Ratsutyttö-kirjoja? Ratsastusta harrastava tyttö muuttaa isänsä kanssa maalle ja ystävystyy Makkara-nimisen epäsuositun rikkaan tytön kanssa josta ei aluksi pidä. Tämä tyttö kuvattiin jotenkin vähemmän viehättävänä, ja määritelmään kuului mm. ylipaino ja punainen tukka. Myöhemmin hän koki jonkinlaisen muodonmuutoksen ja sitten hän olikin yhtäkkiä kaunis ja haluttu.
Ja sitten taisi olla vielä veli ja sisar joiden isä oli juoppo. Ratsutyttö taisi myöhemmin rakastua siihen veljeen. Kirjoissa oli jotenkin tunnelmalliset kannet.
Niissä kirjoissa oli minusta vähän hassua se, miten kaikki olivat tavallaan aikuisia ja lapsia samaan aikaan. Käyttäytyivät jotenkin epäjohdonmukaisesti. Päähenkilöllä saattoi olla esim. ponipenaali, mutta hän kuitenkin huiteli aika itsenäisen teinin tavoin.
Niillä taisi olla poliisikoirakin, schäfer Rita jos oikein muistan.