Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Nummelan ponitalli- sarja - mitä kettua?!
20.11.2019 |
Muistelin juuri lapsuuteni suosikkiheppasarjaa ja yhtäkkiä mieleen pöllähti sellainen muistikuva että kun tallin "väki" lähti jonnekin ratsastusretkelle, niin taukopaikalla ne rassasi toistensa ahtereita mehiläisvahalla. Voiko olla? Tämä ei ole nyt mitään pervoilua, vaan oikea viaton kysymys. Muutenkin tuntuu että tuo oli muissakin kirjoissa läsnä. En kai ole voinut keksiä tällaista omasta päästä.
Onko täällä ponitallitietäjiä?
Kommentit (735)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikäs se kirja oli, jossa taasen lähtivät johonkin leirille ja suolla paloivat jotkut valot? Oliko just Ponisaaren kirous? Jännää oli.
Oliko ne valot virvatulia?
Mäkin muistan tän! Olisikohan muistaakseni ollut niin että Titta ja Kikka tai Titta ja Siru, tai vastaava parivaljakko jäi pitämään vahtia virvatulien varalta ja sitten niille suututtiin kun ne nukahti :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä muuten oli teidän suosikkikirja, tai mitkä? Omia suosikkeja oli Kadonnut hopeareki ja Ponisaaren kirous. Joku niissä historiallisissa jutuissa oli kiehtovaa. Ja sitten se missä paljastui että Päkän serkun äiti onkin elossa, Kuutamoratsastus?
Tunturiratsastus oli paras niin jännä ja pelottava ala-aste ikäisen mielestä. Siinä oli ihmissusi.
Vierailija kirjoitti:
Mikä oli sen Repen hevosen nimi, jonka osti Penalta jollain satasella ja siitä tulikin yhtäkkiä 140-hyppääjä? Kafka tms...?
Luin hirveästi Nummelaa nuorena, mutta sitten niiden juoni alkoi menemään vähän turhan överiksi. Pitäisi lukea ne vanhat joskus uudestaan läpi nostalgian vuoksi. Oma suosikkini oli aina Päkä, minusta häntä kohdeltiin kamalan epäreilusti, vain koska hänellä sattui olemaan rikas perhe. Kikka oli kamala Mary Sue ja suurin osa oli kateellisia tälle, mikä oli ärsyttävää. Päkä oli vain Päkä eikä pyydellyt sitä anteeksi, se tuntui kamalan virkistävältä, mutta aika on varmaan kullannut muistot... :D
Repen hevonen oli Kafka, musta ruuna. Ja vielä jollain pilkkahinnalla ostettu GP-tason hevonen :D
Vierailija kirjoitti:
Mikä muuten oli teidän suosikkikirja, tai mitkä? Omia suosikkeja oli Kadonnut hopeareki ja Ponisaaren kirous. Joku niissä historiallisissa jutuissa oli kiehtovaa. Ja sitten se missä paljastui että Päkän serkun äiti onkin elossa, Kuutamoratsastus?
Olen alkuperäinen ketjun aloittaja ja minun suosikkikirja oli juuri tuo missä oli aloituksessa mainitsemani kohtaus. En enää muista kirjan nimeä, tietääkö täällä kukaan?
Merja Jalo, mutta innosta pompin lapsena kun nämä oli luettu moneen kertaan niin löytyi Marvi Jalon heppakirjoja myös. Tosin ei montaa. Nämä oli helmiä heppatytölle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olipa yllätys että Merja Jalo kirjoittaa näitä edelleen, viimeisin ilmestynyt huhtikuussa. Onko kukaan lukenut näitä uudempia, millaisia ovat?
Voi hitsi. Vieläköhän näitä kehtaisi kirjastosta hakea? Voisi ottaa vaikka julkaisujärjestyksessä kaikki mitä hyllystä löytyy, eivät olleet pituudella pilattuja, mutta ainakin silloin lapsuudessa/nuoruudessa jännittäviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ne virvatuliksi luullut olivat taskulampun valokiiloja, joiden avulla tarinan pahikset näkivät puuhata hämärähommiaan öisellä suolla. Samassa tarinassa Repe ja Siru pussailivat ja myöhemmin erosivat.
Pelkäsin aivan hirveästi sitä valkoisena öisin hohtavaa hevosta!
Ja Husaari ei ollut ratsastuskoulun hevonen, vaan Kikan oma. Kirjoissa käsiteltiin kyllä sitä, kuinka epävakaa se oli, eikä Kikka itsekään saanut sillä aina ratsastaa. Sittenhän Husaarin kohtalo olikin meetwurstitehdas. Itkin silmät päästäni!
Ihania muistoja kuitenkin. Voi varhaisnuoruutta!
Mun suosikki oli Myrsky missä Kikka jäi loukkuun johonki ja kun Repe meni pelastamaan sitä niin ne suuteli :D
Jostain niistä kirjoista jäi myös mieleen hahmojen keskustelu:
"Kuuletko, hevoset juoksevat"
"Yhtä lujaa kuin minun sydämeni"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ne virvatuliksi luullut olivat taskulampun valokiiloja, joiden avulla tarinan pahikset näkivät puuhata hämärähommiaan öisellä suolla. Samassa tarinassa Repe ja Siru pussailivat ja myöhemmin erosivat.
Pelkäsin aivan hirveästi sitä valkoisena öisin hohtavaa hevosta!
Ja Husaari ei ollut ratsastuskoulun hevonen, vaan Kikan oma. Kirjoissa käsiteltiin kyllä sitä, kuinka epävakaa se oli, eikä Kikka itsekään saanut sillä aina ratsastaa. Sittenhän Husaarin kohtalo olikin meetwurstitehdas. Itkin silmät päästäni!
Ihania muistoja kuitenkin. Voi varhaisnuoruutta!
Kävin jokin aika sitten nostalgiapäissäni lukemassa Wikipediasta(?) mitä Ponitallilla on tapahtunut sen jälkeen kun itse lakkasin siellä käymässä. Selvisi ettei se ollutkaan Husaari jolla oli aivokasvain ja kuoli vaan Husaarin kaksoisveli:).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olipa yllätys että Merja Jalo kirjoittaa näitä edelleen, viimeisin ilmestynyt huhtikuussa. Onko kukaan lukenut näitä uudempia, millaisia ovat?
Voi ei mikä nostalgiakaiho tuli tästä! Siis ajatelkaa, että ne on edelleen samalla tallilla, edelleen 16-vuotiaita, maailmassa on jotain pysyvää!
Vierailija kirjoitti:
Liinakkotien painajainen missä rassattiin.
Tuossa kuva sivusta. :D
Kiitos tästä! Pitääkin lainata tuo kirjastosta taas lukuun.
T. Ketjun aloittaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma suosikkini taisi olla Vaara Raudikkotiellä. Siinä vissiin Kikkaa alkoi vainota joku hullu mies, ja tämä ukko yritti jossain kohtaa ajaa Kikan päälle ja lopulta polttaa tytön elävältä.
Jossain kirjassa Siru istui sohvalla ja luuli Repen laittavan käsivarren Sirun harteille, mutta se olikin valtava käärme. Ainakin näin muistelisin, voin myös olla väärässä. :D
Vierailija kirjoitti:
Mun suosikki oli Myrsky missä Kikka jäi loukkuun johonki ja kun Repe meni pelastamaan sitä niin ne suuteli :D
Jostain niistä kirjoista jäi myös mieleen hahmojen keskustelu:
"Kuuletko, hevoset juoksevat"
"Yhtä lujaa kuin minun sydämeni"
Ihanaa eli Kikka ja Repe päätyivät lopulta yhteen. Tätä jaksoin aina toivoa, mutta sitä ei tapahtunut ennen kuin minä kasvoin kirjoista ohi.
Onks tää se kirjasarja missä teineillä on ikäloppujen vanhusten nimiä: Titta, Päivi, Mauri (!), Kirsti ja vaikka mitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne virvatuliksi luullut olivat taskulampun valokiiloja, joiden avulla tarinan pahikset näkivät puuhata hämärähommiaan öisellä suolla. Samassa tarinassa Repe ja Siru pussailivat ja myöhemmin erosivat.
Pelkäsin aivan hirveästi sitä valkoisena öisin hohtavaa hevosta!
Ja Husaari ei ollut ratsastuskoulun hevonen, vaan Kikan oma. Kirjoissa käsiteltiin kyllä sitä, kuinka epävakaa se oli, eikä Kikka itsekään saanut sillä aina ratsastaa. Sittenhän Husaarin kohtalo olikin meetwurstitehdas. Itkin silmät päästäni!
Ihania muistoja kuitenkin. Voi varhaisnuoruutta!
Kävin jokin aika sitten nostalgiapäissäni lukemassa Wikipediasta(?) mitä Ponitallilla on tapahtunut sen jälkeen kun itse lakkasin siellä käymässä. Selvisi ettei se ollutkaan Husaari jolla oli aivokasvain ja kuoli vaan Husaarin kaksoisveli:).
Muistan tämänkin! Ja Penan Majuri-hevonen taisi olla sokea, joku entinen sotahevonen tms. eikö se sitten lopulta kuollut ja sen prikulleen saman näköinen kaksoisveli tuotiin Nummelaan sen tilalle?
Vierailija kirjoitti:
Onks tää se kirjasarja missä teineillä on ikäloppujen vanhusten nimiä: Titta, Päivi, Mauri (!), Kirsti ja vaikka mitä.
Vanhuksetkin on joskus olleet teinejä, ja nämä hahmot on nimetty 70-luvun puolella.
Vierailija kirjoitti:
Oma suosikkini taisi olla Vaara Raudikkotiellä. Siinä vissiin Kikkaa alkoi vainota joku hullu mies, ja tämä ukko yritti jossain kohtaa ajaa Kikan päälle ja lopulta polttaa tytön elävältä.
Jossain kirjassa Siru istui sohvalla ja luuli Repen laittavan käsivarren Sirun harteille, mutta se olikin valtava käärme. Ainakin näin muistelisin, voin myös olla väärässä. :D
Vaara raudikkotiellä on myös huippu. Kartanon Kummitus on se missä tuo käärme on.
Alue: Aihe vapaa
Voi että, kun saisi takaisin lapsuuden tunteen, kun luki noita. Lotta-kirjat, Nummelat, viisikot. :(