Mies ei suostu siihen, että suorittaisin työharjoittelun ulkomailla

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuommoiset asiat sovitaan yhdessä. Hyväksyisitkö miehen työharjoittelun ulkomailla? Arvelisin, että et.

Et minulta kysy, mutta vastaan silti. Tottakai hyväksyn. Mieheni on useaan otteeseen ollut pitkilläkin työmatkoilla. Aivan sama, onko kyseessä työharjoittelu vai työmatka tai vaikka harrastematka.

Viimeistään nyt tajuan, miten rajoittunutta elämää moni palstalainen elää.

Aijaa, no kun olet noin kaiken kokenut, niin miten sulla sujui lastenhoito silloin, kun sulla oli selkä paskana, olit työkyvytön ja miehesi jätti sut yksin kotiin kolmen muksun kanssa kuten ap meinaa tehdä? 

Ei ap:n mies vaikuta kovin vammaiselta, kun kesäsuunnitelmiin kuuluu mökkeilyä ja veneilyä.

Ehkä sitä pitäisi osata arvostaa omaa puolisoa enemmän. Nyt vasta tajuan, että on myös pariskuntia, joissa toisella ei ole lupa opiskella, työskennellä tai matkustella myös ulkomailla. Yksi kuukausi aiheuttaa noin kamalan vastustuksen, yksi ainoa kuukausi.

Meillä on onneksi perhe-elämä jo takana, mutta enpä minäkään olisi ilahtunut, jos mies olisi halunnut jättää perheen selviämään keskenään ja lähtenyt kuukaudeksi ulkomaille.

Voin kyllä niin hyvin kuvitella tämän keskustelun käännettynä :D 

Siellä haukuttaisiin ukko pataluhaksi, todettaisiin että eihän vartijan ammatti ole edes mikään oikea ammatti joten ei tietenkään lähdetä kuukaudeksi lomailemaan viimeisillä rahoilla ja jätetä sairasta, korjaan kuntoutuvaa, vaimoa kotiin monen lapsen kanssa. Onpa harvinaisen sika mies, jätä se, ansaitset parempaa olisi tuomio.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ilman muuta lähdet ulkomaille harjoitteluun. Mies pärjää lasten kanssa kuukauden.

Eikö se ole heitteille jättö?

Heitteillejättö on YHDYSSANA. Voi hyvänen aika!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuommoiset asiat sovitaan yhdessä. Hyväksyisitkö miehen työharjoittelun ulkomailla? Arvelisin, että et.

Et minulta kysy, mutta vastaan silti. Tottakai hyväksyn. Mieheni on useaan otteeseen ollut pitkilläkin työmatkoilla. Aivan sama, onko kyseessä työharjoittelu vai työmatka tai vaikka harrastematka.

Viimeistään nyt tajuan, miten rajoittunutta elämää moni palstalainen elää.

Aijaa, no kun olet noin kaiken kokenut, niin miten sulla sujui lastenhoito silloin, kun sulla oli selkä paskana, olit työkyvytön ja miehesi jätti sut yksin kotiin kolmen muksun kanssa kuten ap meinaa tehdä? 

Et varmaan usko, mutta minulla oli silloin välilevyn repeämä ja monena aamuna nousin sängystä kontalleni pudottautumalla. Siihen vielä pariin otteeseen rintatulehdus ja 40 asteen kuume. Eli nuorin oli vauva. Kyllä ihminen monesta selviää, kun haluaa ja täytyy. Minulla ei ole ollut tapana valittaa.

Ja mitä ap:n miehen tulee, ei vaikuta siltä, että selkä olisi paskana, jos eniten harmittaa se, ettei pääse kesäkuussa veneilemään. Ja heidän lapsethan ovat jo aika isoja ja omatoimisia.

no ilman muuta mies pärjää kuukauden yksin lasten kanssa. mee vaan....tai tosin tuosta kirjoituksesta on jo niin pitkä aika...olis kiva tietää menitkö ja miten kävi parisuhteen? 

kaikkea hyvää! 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pelkääkö mies jotakin (esim. ettei pärjää lasten kanssa, tai että teidän parisuhde kärsii)?

Kuukausi on tosi lyhyt aika. Itse antaisin miehen ehkä hetken vielä sulatella ajatusta, ja pyrkisin sitten perustelemaan vielä kaikessa rauhassa uudelleen miksi tuo olisi sulle tärkeää. Nostaisin esiin myös seikat jotka olisi koko perheen kannalta hyväksi (isän suhde lapsiin lujittuu, perheen yhteinen tulotaso voisi olla tulevaisuudessa korkeampi jos saat ulkomaan harjoittelusta hyvän työpaikan saantia puoltavaa kielitaitoa ja kokemusta jne). Yrittäisin myös ennakoida asioita, jotka tuossa mahdollisesti hiertää miestä, ja miettiä niihin ratkaisuehdotukset jo valmiiksi (on se sitten vaikka reissun rahoitus, etukäteen suunniteltu kuukauden ruokalista, sopiminen tukiverkkojen kanssa lastenhoitoavusta, yhteydenpitotavat matkan aikana tai mitä ikinä).

Loppujen lopuksi näkisin tuon varmaan kuitenkin kompromissina. Pelkässä parisuhteessa olisi varaa olla itsekkäämpikin, mutta perheessä tuo taitaa olla kimurantimpaa. Joka tapauksessa vaatisin saada kuulla miehen vastustukselle rehelliset perustelut. Jos reissu on edessä vasta ensi kesänä, niin moneen asiaan on vielä mahdollista vaikuttaa ja tehdä järjestelyjä siten, että matka onnistuisi ilman suurempia ongelmia tai draamaa.

Kaiken varalta miettisin myös itse, että mikä ulkomaan harjoittelussa olisi tärkeintä, ja että olisiko niitä tavoitteita tarvittaessa mahdollista toteuttaa myös jotenkin muuten. Olisi itselläni jotenkin levollisempi mieli, kun on plan B takataskussa. Lisäksi voit myös esittää ne plan B:t miehelle niin voitte miettiä yhdessä, että mikä vaihtoehto olisi kokonaisuutena ja juuri sun tai teidän kannalta paras. Kokonaan en suostuisi luopumaan sellaisista asioista, jotka aidosti koen itselleni tärkeiksi. Mielestäni fiksu kumppani ymmärtää tällaisten asioiden positiiviset puolet myös parisuhteen ja perheen kannalta; ihminen jaksaa varmasti olla parempi ja motivoituneempi kumppani ja vanhempi, jos saa elämässään toteuttaa sopivissa määrin myös itseään.

Vaikea sanoa kun mies ei ole kovin puheliasta sorttia. Itse ajattelen, että ehkä voisi olla ihan epävarmuutta pärjäämisessä. Minä kun olen aina ollut siinä vieressä ja pitänyt kaiken kasassa. Toisaalta tänään mies kyllä sanoi, että ihme pelleilyä tuo koulutus nykyään kun kyse ei kuulemma ole kuin turvallisuusalan koulutuksesta (juu, minusta toivottavasti tulee vartija).  Työharjoittelu ulkomailla voisi olla etuna myös jatkoa ajatellen koska haaveena olisi kouluttautua lisää kunhan tämä tutkinto on suoritettu. Jos vaikka joku päivä pääsisi rise:lle töihin. Tässä kohtaa ulkomailla suoritetusta työharjoittelusta lienee vain hyötyä. Noh, mies on kyllä ollut vähän nyrpeä tuonkin osalta, pitäisi kuulemma riittää että on tuo perustutkinto suoritettu ja pääsee töihin. 

Ei sillä, kyllä yllätin itsenikin kun tajusin että oikeasti kiinnostuin työharjoittelusta ulkomailla. Olen aika arka uusissa tilanteissa ja pidättäytyn mieluummin tutussa ja turvallisessa. 

-ap-

No en kyllä näe miten hyötyä on olla vartijana ulkomailla kuukausi työharjoittelussa.

Pitääkö kohde maassa suorittaa erillinen vartijan koulutus jotta voit ylipäätään sielä toimia vartijana?

Mene harjoittelemaan täällä kotimaassa vartointi firmaan, suorita harjoittelu niin että saat siitä hyvät arvostelut ja sitä kautta muutaman vuoden työpaikan jolloin jo on mahdollista edetä esimiestehtäviin ja saada työkokemusta ja sitten haet sinne riseen kun on vähän työkokemustakin alla.

Mikä se semmoinen työ on, että kuukauden ulkomaankokemus toisi jotain etua? Kuulostaa enemmän kesäleiriltä eikä oikealta työharjoittelulta.

Itse en haluaisi olla kuukautta erossa lapsistani. Lähtisin vain, jos perhe lähtee mukaan. Käytännössä siis lasten kesälomalla. Jos ei, sitten en menisi.

Mun pienin on myös kolme ja en kyllä millään raaskisi olla kuukautta erossa hänestä, enkä kyllä olisi ollut aikoinaan muistakaan lapsistani, kun olivat noin pieniä. 3v on ihan pikkuinen vielä, hirveä ikävä tulisi.

Minä olen se, joka en ole koskaan tuollaisessa tilanteessa miettinyt minuuttiakaan.

Jos tilanne olisi toisin päin, eli mies olisi lähdössä, sopisiko se? Olen siis lähtenyt niin ulkomaille, opiskelemaan kuin töihin. Nuorena menin kuukaudeksi ulkomaille yksin, sitten lähti mies mukaan, kun lähdin opiskelemaan ja mies oli välillä yksin lasten kanssa kotona, kun olin toisella paikkakunnalla töissä.

Tuo on sinun tilaisuutesi, ei niitä tule jatkuvasti. Tulet katumaan, jos et käytä sitä. Anna miehelle aikaa tottua ajatukseen.