Mies ei suostu siihen, että suorittaisin työharjoittelun ulkomailla
Opiskelen siis ja ensi kesänä olisi kuukauden mittainen työharjoittelu edessä. Sen olisi mahdollista suorittaa myös ulkomailla. Innostuin asiasta tosi paljon mutta mies tyrmäsi idean jo heti alkujaan. Ei kuulemma missään nimessä suostu olemaan muksujen kanssa kuukautta. Lapsia kolme (3v. 9v. ja 13v.). Tästä ollaan saatu muheva riita aikaiseksi. Tuo työharjoittelu näyttäisi hyvältä cv:ssä, jossa muutenkin on vuosien aukko lasten takia.
Mitä tässä pitäisi tehdä? Annanko vain olla ja nielen pettymyksen vai alanko sopia koulun kanssa harjoitteluun liittyvistä asioista?
Kommentit (191)
Vierailija kirjoitti:
Mikä teitä vaivaa? Ihmettelette kuinka pask@ isä on kun ei pärjää kotona lasten kanssa. Hmm johtuisikohan siitä että pärjää oikesti mutta masentuu kun arjessa ei ole mukana oma kulta? Eli mies reagoi vaan aidolla tunteellaan. Oma mies ei ainakaan päästäisi minua lähtemään yksin. Itse taas olisin surullinen mutta pystyisin tärkeässä tapauksessa olemaan yksin kotona kuukauden. Annetaanko jo miesten olla se herkempi sukupuoli tässä asiassa.
Kyllä on parasta, että te mammat ja herkät isät pysytte ihan vaan siellä koti-työpaikka-kauppa- kolmion sisällä. Älkää missään nimessä Lähtekö kansainväliselle uralle tai rakastuko ihmuseen, jolla sellainen on!
Terveisiä maailmalta!
Vierailija kirjoitti:
Olen huomannut korkeasti koulutettujen uraputken katkeavan, jos suostuvat vuodeksi tai pariksi ulkomaille. Siis saman firman palvelussa ulkomailla olleet jotenkin joutuvat sivuraiteelle.
Ovat olleet pois pitämässä paikkaansa täällä. Ylennyksistä on kova kilpailu. Puhun siis hyväpalkkaisista akateemisista.
Minulla päinvastainen kokemus. DI-mieheni oli kolmeen otteeseen ulkomailla komennuksella. Aloitti ison kansainvälisen firman harjoittelijana ja päätyi toimitusjohtajaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä teitä vaivaa? Ihmettelette kuinka pask@ isä on kun ei pärjää kotona lasten kanssa. Hmm johtuisikohan siitä että pärjää oikesti mutta masentuu kun arjessa ei ole mukana oma kulta? Eli mies reagoi vaan aidolla tunteellaan. Oma mies ei ainakaan päästäisi minua lähtemään yksin. Itse taas olisin surullinen mutta pystyisin tärkeässä tapauksessa olemaan yksin kotona kuukauden. Annetaanko jo miesten olla se herkempi sukupuoli tässä asiassa.
Kyllä on parasta, että te mammat ja herkät isät pysytte ihan vaan siellä koti-työpaikka-kauppa- kolmion sisällä. Älkää missään nimessä Lähtekö kansainväliselle uralle tai rakastuko ihmuseen, jolla sellainen on!
Terveisiä maailmalta!
Ei tässä todellakaan ole mistään kansainvälisestä urasta kysymys, hih.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän jos kyseessä on joku tradenomin pilipali tutkinto, jolla pääset kaupan kassaksi tai tupperin myyjäksi, silloin tuo kuukausi on opiskelun kannalta turhaa.
Tää
Perheellisen on hankalampi irrottautua, ymmärrän miestäsi. Mikäli ette voi lähteä koko perhe, en lähtisi sinunakaan. Perheen hyvinvointi on laitettava oman itsen edelle. Työharjoittelun voit ihan hyvin hoitaa täälläkin.
Hoida nyt se opiskelu ihan vaan kotimaassa. Lähdette sitten koko perheen voimin yhdessä sinne ulkomaille, jos lomaa haluatte.
Vierailija kirjoitti:
Olenko todella ainoa nainen, joka ei ihan niin vain suostuisi siihen, että mies ottaa parisuhteesta kuukauden loman ja lähtee ulkomaille?
Siis tietenkin jokainen on yksilö, ja jokainen yksilö tekee omat päätöksensä. Mutta ei se nyt ainakaan minulla mene niin että toinen huikkaa ovelta että meitsi lähtee, terppa! En minä istu kotona itsestään selvyytenä odottelemassa että toinen tulee reissultaan takaisin.
En siis ikinä myöskään seurustelisi reissutyötä tekevän ihmisen kanssa. Olen sitten varmaan "huonosti koulutettu" ja "juntti" ja "sovinisti" ja mitä näitä nyt on.
Et ole ainut. Jos noilla spekseillä mieheni yrittäisi jättää minua yksin työharjoittelun ajaksi kuukaudeksi pienten lasten kanssa, en suostuisi ikinä. En myöskään jättäisi miestä yksin. Kakarat on tehty yhdessä ja ne hoidetaan yhdessä. Toki pakkoraossa tehdään mitä pitää, jos esim toinen joutuu pitkäksi aikaa sairaalaan, mutta sitä tilannetta ei tarkoituksella toiselle tehdä. Tottakai siitä selviää, mutta miksi pitäisi kuormittaa puoliso väkisin? Miksi pistää pienet lapset ikävöimään äitiä tai isiä noin pitkäksi aikaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis eikö kuntouttavaan työtoimintaan pääse/joudu jos on nimenomaan elämänhallinnassa ongelmia.
Eipä tulisi mieleen jättää elämänhallinnan kanssa kamppailevaa kolmen lapsen yh:ksi kuukaudeksi.
” Kuntouttavan työtoiminnan tavoitteena on parantaa henkilön elämänhallintaa ja toimintakykyä”.
En yhtään ihmettele että miestä pelottaa ajatus olla yksin lasten kanssa jos tällaisia ongelmia on.
Kyllä miehellä pääkoppa ihan kunnossa on. Selkä vain tohjona eikä työkkärissä oikein keksitty muuta kuin kuntouttava työtoiminta kun eläkepapereita mies ei halua (tätäkin on jo ehdotettu). Eikä mies siis missään pajalla tms. ole vaan seurakunnan hommissa. Tekee pihahommia yms. siinä määrin mitä selkä antaa myöten.
-ap-
Siis selkä paskana, ja meinaat, että hänen pitää yksin huolehtia kolmesta lapsesta?!!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähdet sinne ulkomaille, jos mies on lasten isä.
Juu, kyllä mies on lasten isä.
-ap-
Jos tilanne olisi toisin päin eli mies lähdössä niin miten toimisitte?
Meillä tuo olisi vain ilmoitusasia, joka tietenkin vaatisi vähän järjestelyjä.
Jaa, jos puolisolla on selkä tohjona ja käy kuntouttavassa työtoiminnassa, niin jättäisit yksin kolmen lapsen kanssa, joista nuorin vasta 3-vuotias? Seliseli, että vartijan tutkintoon kuuluva työharjoittelu on PAKKO suorittaa ulkomailla, kun Suomessa nyt ei vaan voi saada yhtää hyvää kokemusta. No haloo. Onpa täällä itsekkäitä ihmisiä.
Tuommoiset asiat sovitaan yhdessä. Hyväksyisitkö miehen työharjoittelun ulkomailla? Arvelisin, että et.
Uskomatonta. :O
Meillä on mies reissannut töiden takia ihan älyttömän paljon. Ikinä ei ole tullut mieleen että estäisin häntä. Ja viime kesänä olin itse lähes kuukauden vapaaehtoistöissä ulkomailla, eikä miehellä luonnollisesti ollut mitään asiaa vastaan. Se kumpi on kotona, hoitaa lapset. Jos mieheni olisi estänyt minua lähtemästä tuolle viime kesän reissulle, olisin kokenut sen senverran epäkunnioittavana ja ahdistavana että olisi varmaan ollut tämä avioliitto siinä.
Kipeä mies, hyvin rajallisilla työkokeilutuloilla ja vartijaopiskelija, kolme lasta - ja toinen aikuinen kokee välttämättömyydeksi lähteä ulkomaille työharjoitteluun? Näiden speksien jälkeen on ihan turha tehdä tästä mitään sukupuolikysymystä, vaan nyt realiteetit kehiin. Todellakaan ei ole ok lähteä ja ajaa perhettä vararikkoon tuollaisen uran takia. Onko ap koskaan edes käynyt ulkomailla? Vartijan uralle pääsee ihan hyvin kärryille lähikaupoissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä teitä vaivaa? Ihmettelette kuinka pask@ isä on kun ei pärjää kotona lasten kanssa. Hmm johtuisikohan siitä että pärjää oikesti mutta masentuu kun arjessa ei ole mukana oma kulta? Eli mies reagoi vaan aidolla tunteellaan. Oma mies ei ainakaan päästäisi minua lähtemään yksin. Itse taas olisin surullinen mutta pystyisin tärkeässä tapauksessa olemaan yksin kotona kuukauden. Annetaanko jo miesten olla se herkempi sukupuoli tässä asiassa.
Kyllä on parasta, että te mammat ja herkät isät pysytte ihan vaan siellä koti-työpaikka-kauppa- kolmion sisällä. Älkää missään nimessä Lähtekö kansainväliselle uralle tai rakastuko ihmuseen, jolla sellainen on!
Terveisiä maailmalta!Ei tässä todellakaan ole mistään kansainvälisestä urasta kysymys, hih.
Juu ei, mutta vastaukset olisivat samat joka tapauksessa.
Vierailija kirjoitti:
Tuommoiset asiat sovitaan yhdessä. Hyväksyisitkö miehen työharjoittelun ulkomailla? Arvelisin, että et.
Et minulta kysy, mutta vastaan silti. Tottakai hyväksyn. Mieheni on useaan otteeseen ollut pitkilläkin työmatkoilla. Aivan sama, onko kyseessä työharjoittelu vai työmatka tai vaikka harrastematka.
Viimeistään nyt tajuan, miten rajoittunutta elämää moni palstalainen elää.
Tekisin muistilistan miehelle, mitä muistaa ja pakkaisin laukun valmiiksi. Miehelläsi ei ole järkevää syytä kieltäytyä. Kiitä miestäsi jo etukäteen ja osoita että olet tosissasi lähdön kanssa. Lupaa auttaa myös jatkossa miestäsi toteuttamaan ammatillisia tavoitteitaan.
Suurin syy epävarmuuteen perheissä on se että nainen viimeiseen asti hakee hyväksyntää päätökselleen mieheltään. Osoita että olet fiksu, ja päätöksesi on sinun sekä perheen parhaaksi.
Ap taas
Rahallisesti työharjoittelu on mahdollinen. On mahdollisuus saada apuraha joka koulussa tehtyjen laskelmien mukaan kattaisi aika hyvin elämisen jos ei nyt mikään kauhea tuhlaaja ole. Lentoja ajatellen minulla on hiukan säästöjä, niillä saisi maksettua liput. Sen lisäksi saan koko harjoittelun ajan korotettua työmarkkinatukea.
Kyllä mies noiden lapsien kanssa pärjää, ei ole eka kerta kun on heidän kanssaan kotona. Joskin pisin pätkä ollut viikko. Tänään taas keskusteltu ja miestä tuntuu nyppivän aika paljon sekin, että koko kesäkuu menee hänellä hukkaan kun ei pääse veneilemään ja mökille (huom. yksin).
Työharjoittelu on itselleni tärkeä jo ihan jatkoakin ajatellen koska suunnitelmissa on hakea Laureaan opiskelemaan kunhan tämä koulutus on saatu päätökseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuommoiset asiat sovitaan yhdessä. Hyväksyisitkö miehen työharjoittelun ulkomailla? Arvelisin, että et.
Et minulta kysy, mutta vastaan silti. Tottakai hyväksyn. Mieheni on useaan otteeseen ollut pitkilläkin työmatkoilla. Aivan sama, onko kyseessä työharjoittelu vai työmatka tai vaikka harrastematka.
Viimeistään nyt tajuan, miten rajoittunutta elämää moni palstalainen elää.
Aijaa, no kun olet noin kaiken kokenut, niin miten sulla sujui lastenhoito silloin, kun sulla oli selkä paskana, olit työkyvytön ja miehesi jätti sut yksin kotiin kolmen muksun kanssa kuten ap meinaa tehdä?
Olet totaalinen idiootti