Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mies ei suostu siihen, että suorittaisin työharjoittelun ulkomailla
19.11.2019 |
Opiskelen siis ja ensi kesänä olisi kuukauden mittainen työharjoittelu edessä. Sen olisi mahdollista suorittaa myös ulkomailla. Innostuin asiasta tosi paljon mutta mies tyrmäsi idean jo heti alkujaan. Ei kuulemma missään nimessä suostu olemaan muksujen kanssa kuukautta. Lapsia kolme (3v. 9v. ja 13v.). Tästä ollaan saatu muheva riita aikaiseksi. Tuo työharjoittelu näyttäisi hyvältä cv:ssä, jossa muutenkin on vuosien aukko lasten takia.
Mitä tässä pitäisi tehdä? Annanko vain olla ja nielen pettymyksen vai alanko sopia koulun kanssa harjoitteluun liittyvistä asioista?
Kommentit (191)
Kannattaa tällainen tilaisuus käyttää hyväksi ja mennä maailmalle, kuukausi on lyhyt aika.
M35
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiesittekö, että jotkut kampaajatkin käyvät ulkomailla hakemassa lisää kokemusta? Ja kokit. Ja hevostenhoitajat. Ja lastenhoitajat.
Eikö saisi?
Ja moni ulkomailla reissaaja on ihan "vain" asentajia tai koneistajia tai putkimiehiä ammatiltaan. Kunhan ovat sattuneet sellaiseen paikkaan töihin, josta lähdetään muihin maihin joko asentamaan tai korjaamaan jotakin.
Vierailija kirjoitti:
Olenko todella ainoa nainen, joka ei ihan niin vain suostuisi siihen, että mies ottaa parisuhteesta kuukauden loman ja lähtee ulkomaille?
Siis tietenkin jokainen on yksilö, ja jokainen yksilö tekee omat päätöksensä. Mutta ei se nyt ainakaan minulla mene niin että toinen huikkaa ovelta että meitsi lähtee, terppa! En minä istu kotona itsestään selvyytenä odottelemassa että toinen tulee reissultaan takaisin.
En siis ikinä myöskään seurustelisi reissutyötä tekevän ihmisen kanssa. Olen sitten varmaan "huonosti koulutettu" ja "juntti" ja "sovinisti" ja mitä näitä nyt on.
Et varmaan ole ainoa. Mutta ei se sinusta ja kaltaisesti ajattelevista silti fiksuja tee. Haloo, kuukausi elämästä. Sitäkö aikaa ei voi olla yksin lasten kanssa ja/tai pysyä parisuhdeuskollisena? Voi v*ttu.
No, ehkä perspektiiviä elämään antaa ikä ja monen vuoden yksinhuoltajuus ja myös monta vuotta kestänyt kaukosuhde, jossa nähtiin 2-5 viikon välein.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai ottaisit vanhimman mukaasi? Siitähän voisi jo olla apua miehellesi.
Ei se ulkomaan harjoittelu näytä yhtään hienommalta CV.ssä. Voisi herättää päin vastoin ihmetystä kolmen lapsen äidistä.Ei herranjestas. Onko vuonna 2019 vielä ajatus, ettei äiti saa tehdä mitään muuta kuin elää lapsilleen? 😂😂
mitä vuosiluvulla on asian kanssa tekemistä?
Ei tarvitse kovinkaan montaa vuosikymmentä mennä taaksepäin, kun roolijako oli aika erilainen.
ei historia ole lineaarinen. 100 vuoden päästä finlanistan nimisessä kàlifikunnassà on taas eri meininki.
Näet tuollaisen tulevaisuusvision ja tiedät itsekin miksi: ei teistä suomalaisista vellihousuista ole tätä maata puolustamaan. Valittaa osaatte, ette mitään muuta.
puolusta itse tätä maata. miksi minä puolustaisin tämän hetkistä femisti-suomea? onpas sakea ajatus, että pitäisi hengelläni puolustaa feministien noitavoimailuja.
Ei seuraavaa sotaa käydä pyssyillä, vaan netissä, ja siihen ei jalkovälilisuketta tarvita, eikä hengenmenetyksiä. Ei siis tarvitse sinunkaan muuta kuin pysyä katkerana siellä peräkammarissa elämässä yli 70 vuoden takaisia isoisoisien sotajuttuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olenko todella ainoa nainen, joka ei ihan niin vain suostuisi siihen, että mies ottaa parisuhteesta kuukauden loman ja lähtee ulkomaille?
Siis tietenkin jokainen on yksilö, ja jokainen yksilö tekee omat päätöksensä. Mutta ei se nyt ainakaan minulla mene niin että toinen huikkaa ovelta että meitsi lähtee, terppa! En minä istu kotona itsestään selvyytenä odottelemassa että toinen tulee reissultaan takaisin.
En siis ikinä myöskään seurustelisi reissutyötä tekevän ihmisen kanssa. Olen sitten varmaan "huonosti koulutettu" ja "juntti" ja "sovinisti" ja mitä näitä nyt on.
Et seurustelisi miehen kanssa vaikka hän olisi hyvässä asemassa oleva it-johtaja joka tienaa 160 000€/vuosi??
Epäilenpä että tuossa vaiheessa ei enää merkitsisi mitään se että mies on 3-5pv/kk reissussa:D
Minä olen ainakin selvinnyt aina kotitöistä ja lapsista ihan ilman miestänikin, en ole riippuvainen hänen läsnäolostaan. Ihanaa kun tulee kotiin mutta en itke ikävöimässä. Eikä hänkään minua kun olen poissa 3-14pv omilla työ- ja lomareissuillani. Kumpikin nauttii siitä että saa huusholleerata ihan itsekseen, tehdä omia lempiruokia (tai olla tekemättä) ja katsoa tv:stä mitä haluaa. Päivähoito-, harrastus- ja koulukuljetukset tms ei ole mikään rasite.
3-5 pv/kk ei vielä ole mikään varsinainen reissutyö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis eikö kuntouttavaan työtoimintaan pääse/joudu jos on nimenomaan elämänhallinnassa ongelmia.
Eipä tulisi mieleen jättää elämänhallinnan kanssa kamppailevaa kolmen lapsen yh:ksi kuukaudeksi.
” Kuntouttavan työtoiminnan tavoitteena on parantaa henkilön elämänhallintaa ja toimintakykyä”.
En yhtään ihmettele että miestä pelottaa ajatus olla yksin lasten kanssa jos tällaisia ongelmia on.
Höpö höpö.
Sinne joutuu aika moni ja ihan ilman syytä.
Olen kuntouttavassa ja syy on vaan työttömyys niin kuin monella muullakin.
Toisilla voi olla erilaisia ongelmia.
Osa ihan taviksia.Kunta säästää kun ei tarvitse maksaa kun puolet työttömyyskorvauksesta.
Tampere teki huikeat säästöt kun laittoivat ihmisiä kuntouttavaan.
Totta. Työpaikassani on ollut kuntouttavan työtoiminnan nimikkeellä ja surkealla "palkalla" täysin terveitä ja ammattitaitoisia ihmisiä, joiden tuottavuus työnantajan näkökulmasta on ollut hyvin merkittävä.
Kuntouttava on vain Suomen valtion tapa hoitaa asia, jota poliitikot eivät vain kykene hoitamaan.
Ap:lle sanoisin, että tarkastele reissua siltä kannalta, että näet sen myös ainutlaatuisena tilaisuutena perheen kanssa tehdä kiva reissu. Säästämään nyt ja otatte selvää halvasta asunnosta. Turistihintoja ei tarvitse lähteä maksamaan.
Vierailija kirjoitti:
Tiesittekö, että jotkut kampaajatkin käyvät ulkomailla hakemassa lisää kokemusta? Ja kokit. Ja hevostenhoitajat. Ja lastenhoitajat.
Eikö saisi?
Ja moni ulkomailla reissaaja on ihan "vain" asentajia tai koneistajia tai putkimiehiä ammatiltaan. Kunhan ovat sattuneet sellaiseen paikkaan töihin, josta lähdetään muihin maihin joko asentamaan tai korjaamaan jotakin.
Siitä vaan jos on varaa siihen. Perheelliselle vähän vaikeampaa.
Ap joutuisi maksamaan lennot, oman asumisen ja syömisen ulkomailla, plus tietenkin ne kodin juoksevat kulut eli puolet asumiskuluista, lasten kuluista ym. mitkä juoksee koko ajan.
Tuohon tarvittaisiin useita tonneja.
Jos Ap: llä on rahaa, niin ei kai siinä sitten mitään... tosin epäilen.
Missä on hippejä ja hamppua, siellä tarvitaan Nokian kumipamppua
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tyypillisiä vastauksia taas, naiset huutaa kuorossa että lähde vaan ja mies haukutaan maan rakoon. Jos tää olisi toisinpäin, että ap sanoisi miehensä haluavan lähteä kuukaudeksi ulkomaille harjoitteleen vartijan hommia niin akkalauma repeäisi liitoksistaan kuinka itsekäs ukko!! Noin vaan jättäisi vaimonsa tenavien kanssa kotiin ja ihmeteltäisiin jotta mitä se ulkomailla vartijan hommista mitään oppii enempi kuin kotimaassakaan. Ja kaikenlisäksi sataprosenttisesti se ukko oisi pettämässäkin, ulkomaan naikkosten perään se vaan hinkuaa.
On tää hauska palsta. Jatkakaa.
Mulla itselläni oli kolmen kuukauden harjoitteluun ulkomaille apuraha. Mies ei suostunut lähtemään mukaan (taloudelliset syyt mm.) enkä todellakaan olisi ollut 3kk erossa lapsestani. Perhe-elämä on täynnä kompromisseja, suuntaan ja toiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilman muuta lähdet ulkomaille harjoitteluun. Mies pärjää lasten kanssa kuukauden.
Eikö se ole heitteille jättö?
Vain jos mies on vajaavaltainen ja -kykyinen. Miten sulle tulee edes mieleen mitään noin tyhmää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olenko todella ainoa nainen, joka ei ihan niin vain suostuisi siihen, että mies ottaa parisuhteesta kuukauden loman ja lähtee ulkomaille?
Siis tietenkin jokainen on yksilö, ja jokainen yksilö tekee omat päätöksensä. Mutta ei se nyt ainakaan minulla mene niin että toinen huikkaa ovelta että meitsi lähtee, terppa! En minä istu kotona itsestään selvyytenä odottelemassa että toinen tulee reissultaan takaisin.
En siis ikinä myöskään seurustelisi reissutyötä tekevän ihmisen kanssa. Olen sitten varmaan "huonosti koulutettu" ja "juntti" ja "sovinisti" ja mitä näitä nyt on.
Et seurustelisi miehen kanssa vaikka hän olisi hyvässä asemassa oleva it-johtaja joka tienaa 160 000€/vuosi??
Epäilenpä että tuossa vaiheessa ei enää merkitsisi mitään se että mies on 3-5pv/kk reissussa:D
Minä olen ainakin selvinnyt aina kotitöistä ja lapsista ihan ilman miestänikin, en ole riippuvainen hänen läsnäolostaan. Ihanaa kun tulee kotiin mutta en itke ikävöimässä. Eikä hänkään minua kun olen poissa 3-14pv omilla työ- ja lomareissuillani. Kumpikin nauttii siitä että saa huusholleerata ihan itsekseen, tehdä omia lempiruokia (tai olla tekemättä) ja katsoa tv:stä mitä haluaa. Päivähoito-, harrastus- ja koulukuljetukset tms ei ole mikään rasite.
3-5 pv/kk ei vielä ole mikään varsinainen reissutyö.
Jos olet lukenut ketjua niin tuo määrä on jo kipuraja täällä:)
Siksi mainitsin, mulle se ei tosiaan ole mikään reissutyö vielä.
Kaveriperheessä äiti on 8pv töissä maailmalla ja 8pv kotona, tuota tahtia menty parikymmentä vuotta. Toisessa perheessä isä poissa arkena, tulee vkl kotiin. Kummassakin onnelliset, fiksut ja tasapainoiset lapset sekä hyvä avioliitto. Oman lapsen perheessä molemmat reissaa 1-2 kertaa kuukaudessa sen 3-5 pv.
Kai se on vain niin ettei nuorempi ikäpolvi vaan kestä mitään, aina pitäisi olla pitämässä kädestä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pelkään, että realiteetit ovat hukassa tässä tapauksessa. Vaimo ollut vuosikausia kotona lasten kanssa. Mies on työttömänä. Ulkomaille kuukaudeksi lähteminen toisi pakosti ylimääräisiä kustannuksia. Onko ap osannut huomioida sen? En huomannut, että tästä on mainintaa. Ap:n ehdottama 13-vuotiaan mukaan ottaminen tuplaisi kustannukset.
Vierailija kirjoitti:
Olenko todella ainoa nainen, joka ei ihan niin vain suostuisi siihen, että mies ottaa parisuhteesta kuukauden loman ja lähtee ulkomaille?
Siis tietenkin jokainen on yksilö, ja jokainen yksilö tekee omat päätöksensä. Mutta ei se nyt ainakaan minulla mene niin että toinen huikkaa ovelta että meitsi lähtee, terppa! En minä istu kotona itsestään selvyytenä odottelemassa että toinen tulee reissultaan takaisin.
En siis ikinä myöskään seurustelisi reissutyötä tekevän ihmisen kanssa. Olen sitten varmaan "huonosti koulutettu" ja "juntti" ja "sovinisti" ja mitä näitä nyt on.
Ei se tietenkään mene niin, että toinen lähtee, vaikka toinen ei tahtoisi toisen lähtevän. Mutta voi miettiä miksi ei voi päästää. Kuukauden ulkomaan komennus on tietysti ikuisuus jossain elämänvaiheessa, mutta toisessa elämänvaiheessa taas ei.
Reissutyön tekeminen taas on täysin eri asia kuin lyhytaikaiset poissaolot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olenko todella ainoa nainen, joka ei ihan niin vain suostuisi siihen, että mies ottaa parisuhteesta kuukauden loman ja lähtee ulkomaille?
Siis tietenkin jokainen on yksilö, ja jokainen yksilö tekee omat päätöksensä. Mutta ei se nyt ainakaan minulla mene niin että toinen huikkaa ovelta että meitsi lähtee, terppa! En minä istu kotona itsestään selvyytenä odottelemassa että toinen tulee reissultaan takaisin.
En siis ikinä myöskään seurustelisi reissutyötä tekevän ihmisen kanssa. Olen sitten varmaan "huonosti koulutettu" ja "juntti" ja "sovinisti" ja mitä näitä nyt on.
Et seurustelisi miehen kanssa vaikka hän olisi hyvässä asemassa oleva it-johtaja joka tienaa 160 000€/vuosi??
Epäilenpä että tuossa vaiheessa ei enää merkitsisi mitään se että mies on 3-5pv/kk reissussa:D
Minä olen ainakin selvinnyt aina kotitöistä ja lapsista ihan ilman miestänikin, en ole riippuvainen hänen läsnäolostaan. Ihanaa kun tulee kotiin mutta en itke ikävöimässä. Eikä hänkään minua kun olen poissa 3-14pv omilla työ- ja lomareissuillani. Kumpikin nauttii siitä että saa huusholleerata ihan itsekseen, tehdä omia lempiruokia (tai olla tekemättä) ja katsoa tv:stä mitä haluaa. Päivähoito-, harrastus- ja koulukuljetukset tms ei ole mikään rasite.
3-5 pv/kk ei vielä ole mikään varsinainen reissutyö.
Jos olet lukenut ketjua niin tuo määrä on jo kipuraja täällä:)
Siksi mainitsin, mulle se ei tosiaan ole mikään reissutyö vielä.
Kaveriperheessä äiti on 8pv töissä maailmalla ja 8pv kotona, tuota tahtia menty parikymmentä vuotta. Toisessa perheessä isä poissa arkena, tulee vkl kotiin. Kummassakin onnelliset, fiksut ja tasapainoiset lapset sekä hyvä avioliitto. Oman lapsen perheessä molemmat reissaa 1-2 kertaa kuukaudessa sen 3-5 pv.
Kai se on vain niin ettei nuorempi ikäpolvi vaan kestä mitään, aina pitäisi olla pitämässä kädestä...
Kai se on niin, että nämä muutaman ulisijat (ja provolijat) edustavat sinulle sitä "koko nuorempaa ikäpolvea"
Onhan se tietysti selvää, että pikkulapsivaiheessa reissutyö on täysin eri asia kuin kouluikäisten perheessä, teineistä puhumattakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkälainen mies tekee lapsia, eikä osaa yhden kuukauden verran niistä huolehtia? Sinä olet kuitenkin huolehtinut hänen lapsista jo 13 vuotta. Etkö ole ansainnut tätä mahdollisuutta?
Vaikuttaa aika perinteiseltä miesten ajatustavalta, että vaimo töihin ja siinä "sivussa" vaimo on täydessä vastuussa yhteisistä lapsista ja perheestä. Eli työssäkäyvä kotiorja, jolla ei saa olla omaa elämää, koska mies ei halua hoitaa niitä lapsia edes kk verran itse.
Mitä? Onko tämä vaimo ollut 13 vuotta YKSIN lasten kanssa, niinkö?
Minun mies matkustaa työnsä puolesta silloin tällöin. Jo muutama päivä pienten lasten kanssa on tosi raskasta. En edes voi kuvitella kuukautta.Sama täällä. Reissaajan vaimo ilmottautuu. Meillä vain 2 lasta, toinen päiväkodissa toinen koulussa. Puolison matkoja ehkä 2 krt kuukaudessa, kolme yötä kerrallaan. Ja kyllä, se on v. i t t-um-a.is-ta aikaa. Ei voi tietää, ennen kun kokeilette. Helppo huudella.
No on helppo huudella, on! Minulla on kolme lasta, miehellä on aina ollut vaativa työ, paljon matkoja ulkomailla, pisimmillään kuukauden mittainen, viikko-pari, puhumattakaan muutaman päivän mittainen työmatka, on ihan normaalia. En minä ole valittanut, järjestän oman ja lasten päivän sen mukaan, mikä elämäntilanne on. Tukiverkostoja ei juuri ole ollut.
Onhan niitä herttilei sentään kolmen lapsen yksinhuoltajiakin, joilla isä ei tule koskaan kotiin!
Vierailija kirjoitti:
Ai ottaisit vanhimman mukaasi? Siitähän voisi jo olla apua miehellesi.
Ei se ulkomaan harjoittelu näytä yhtään hienommalta CV.ssä. Voisi herättää päin vastoin ihmetystä kolmen lapsen äidistä.
Ikinä ei oo kyllä kukaan ihmetellyt, kun minä pari vuotta sitten kahden pienen lapsen äitinä lähdin kolmeksi kuukaudeksi ulkomaille vaihtoon maisteriopintojeni viimeisenä vuotena. Minä olin 25 ja lapset olivat 5 ja 3. Mistä ne edes CV:sta sais tietää, että olen äiti?
"mitä tässä piätisi tehdä"? Kysytkö tosissasi? Annatko miehen päättää elämästäsi? Vaihtoon!
Vierailija kirjoitti:
Olenko todella ainoa nainen, joka ei ihan niin vain suostuisi siihen, että mies ottaa parisuhteesta kuukauden loman ja lähtee ulkomaille?
Siis tietenkin jokainen on yksilö, ja jokainen yksilö tekee omat päätöksensä. Mutta ei se nyt ainakaan minulla mene niin että toinen huikkaa ovelta että meitsi lähtee, terppa! En minä istu kotona itsestään selvyytenä odottelemassa että toinen tulee reissultaan takaisin.
En siis ikinä myöskään seurustelisi reissutyötä tekevän ihmisen kanssa. Olen sitten varmaan "huonosti koulutettu" ja "juntti" ja "sovinisti" ja mitä näitä nyt on.[/]
No se on sinun valintasi, jos miehen työ estää seurustelun. Minulla on ihana mies ja hänen työnsä vaatii ulkomaan matkoja. En ikinä voisi kuvitellakaaan, että vaatisin häntä luopumaan työstään, en myöskään olisi näin ihanaa miestä jättänyt ottamatta sen vuoksi.
Enkä tietenkään istu kotona odottelemassa ja valittamassa, minulla on ihan omakin elämä harrastuksineen ja ystävineen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkälainen mies tekee lapsia, eikä osaa yhden kuukauden verran niistä huolehtia? Sinä olet kuitenkin huolehtinut hänen lapsista jo 13 vuotta. Etkö ole ansainnut tätä mahdollisuutta?
Vaikuttaa aika perinteiseltä miesten ajatustavalta, että vaimo töihin ja siinä "sivussa" vaimo on täydessä vastuussa yhteisistä lapsista ja perheestä. Eli työssäkäyvä kotiorja, jolla ei saa olla omaa elämää, koska mies ei halua hoitaa niitä lapsia edes kk verran itse.
Mitä? Onko tämä vaimo ollut 13 vuotta YKSIN lasten kanssa, niinkö?
Minun mies matkustaa työnsä puolesta silloin tällöin. Jo muutama päivä pienten lasten kanssa on tosi raskasta. En edes voi kuvitella kuukautta.Sama täällä. Reissaajan vaimo ilmottautuu. Meillä vain 2 lasta, toinen päiväkodissa toinen koulussa. Puolison matkoja ehkä 2 krt kuukaudessa, kolme yötä kerrallaan. Ja kyllä, se on v. i t t-um-a.is-ta aikaa. Ei voi tietää, ennen kun kokeilette. Helppo huudella.
No, on helppo huudella,kun kokemusta on. Meillä kans kaksi lasta ja kun olivat pieniä miehellä saattoi olla 5 pv viikossa reissua töiden puolesta. Olihan siinä välillä hässäkkää, mutta ei mitään sellaista mistä ei selviäisi. Meillä ei olla pallo jalassa parisuhteessa, vaan huomioidaan kummankin tarpeet ja menot. Perhe on todella tärkeä ja viihdytään hyvin yhdessä, ehkä juurikin sen takia että voidaan olla juuri sellaisia kuin ollaan.
Yhdessä 27 vuotta ja mies edelleen reissuhommissa.
Alue: Aihe vapaa
En voi ymmärtää kaltaisiasi kontrollifriikkejä. Minusta oli vain ja ainoastaan upeaa kun mieheni lähti opiskelemaan toiselle puolen Suomea. Joo, ikävä oli aivan kauhea ja minua pelotti asua yksin täällä metsän keskellä niin, että en edes saanut öisin unta ja joskus kuumeessa ja mahataudissa oli todella ankeaa, mutta kyllä nyt hitto sentään toista kuuluu tukea ja kannustaa. Vuoden jälkeen mies sai siirron lähemmäs ja kaikki palasi ennalleen, sekin oli kuitenkin hyvin lyhyt aika kuitenkin tuo vuosi. Sittemmin mies mahdollisti sen, että jäin kokonaan pois työelämästä ja luin itseni maisteriksi.
Ex oli myös minun ulkomailla tekemääni työharjoitteluani vastaan.. Pelkäsi kai pettämistä ja ikävää. Onneksi viis veisasin ininästä, se oli todella loistavaa boostia uralleni ja mitä hittoa tuollaisessa epäluuloisessa, epäluottavaisessa nyhverössä kannattaa roikkua kiinni. Rakkaus on sitä, että haluaa nähdä kun toinen saa itsestään sen parhaan mahdollisen esiin. Ei sitä, että halutaan rajoittaa, vaatia ja tukahduttaa.