Millaisia kokemuksia sinulla on ihmisten ilkeydestä?
Joo, olen ehkä liian kiltti kaikille, ja yleensä minuakin kohdellaan hyvin. Välillä on kuitenkin sellaista käytöstä jossa ihan yllättäen joku on tehnyt jotain ilkeää ajatellen vain omaa etuaan. Esimerkiksi naapurin lapsi kulkee usein minun kyydissäni oman lapseni harrastukseen. Kun kerran kysyin vastapalvelusta, hän sanoi että vie vain oman lapsensa. En kyllä ymmärrä miksi joku toimii näin.
Kommentit (13)
No ilkeitä ihmisiä maailma täynnä. Kuten tuo joka vastasi sulle ensimmäisenä :)
Ihan aikuisen (50+) ihmisen kiusaamista poikkeavasta neurologiasta ja fyysisestä sairaudesta. Suoraan ja epäsuoraan. Tämän lisäksi pilkkaa kaventuneesta elämästä ja elänlaadusta (en pysty töihin, enkä enää paljoa liikkumaan muualla kuin kotiympäristöissä). Sokerina pohjalla epäsuoraa huomauttelua lihavuudesta (turvotusta kortisonista). Ja ”mitään ei ole tarkoituksella tehnyt, sun pitää ymmärtää ettet ole normaali!”
Ihmisyys on hieno laji!
Onkiminen kesällä. Talvella pilkitään.
On kokemusta ihan laidasta laitaan. Hämmentävimpiä ovat tilanteet, joissa ihminen jonka tiedän korkeintaan ulkonäöllisesti, suhtautuu minuun avoimen negatiivisesti. Päätä on autto heti ensimmäisessä keskustelussa useampaankin otteeseen. Selän takana on puhuttu yhtä jos toista, asioita joilla ei ole minkäänlaista todellisuuspohjaa. Jotkut naiset ovat tykänneet arvostella ulkonäköäni. Kaikkea tällaista.
Vieläkin on mysteeri, mikä on minussa se piirre joka saa aikaan tällaista käytöstä, sillä en koe millään lailla provosoineeni siihen. Itse suhtaudun ihmisiin lähtökohtaisesti positiivisesti ja muodostan mielipiteeni vasta sitten, kun heidät henkilökohtaisesti tunnen. Suurin osa kohtaamistani ihmisistä on tietysti ollut ihan asiallisia, mutta näitä poikkeuksia on tullut elämän aikana todella paljon vastaan.
Vierailija kirjoitti:
On kokemusta ihan laidasta laitaan. Hämmentävimpiä ovat tilanteet, joissa ihminen jonka tiedän korkeintaan ulkonäöllisesti, suhtautuu minuun avoimen negatiivisesti. Päätä on autto heti ensimmäisessä keskustelussa useampaankin otteeseen. Selän takana on puhuttu yhtä jos toista, asioita joilla ei ole minkäänlaista todellisuuspohjaa. Jotkut naiset ovat tykänneet arvostella ulkonäköäni. Kaikkea tällaista.
Vieläkin on mysteeri, mikä on minussa se piirre joka saa aikaan tällaista käytöstä, sillä en koe millään lailla provosoineeni siihen. Itse suhtaudun ihmisiin lähtökohtaisesti positiivisesti ja muodostan mielipiteeni vasta sitten, kun heidät henkilökohtaisesti tunnen. Suurin osa kohtaamistani ihmisistä on tietysti ollut ihan asiallisia, mutta näitä poikkeuksia on tullut elämän aikana todella paljon vastaan.
*autto = auottu
Vierailija kirjoitti:
On kokemusta ihan laidasta laitaan. Hämmentävimpiä ovat tilanteet, joissa ihminen jonka tiedän korkeintaan ulkonäöllisesti, suhtautuu minuun avoimen negatiivisesti. Päätä on autto heti ensimmäisessä keskustelussa useampaankin otteeseen. Selän takana on puhuttu yhtä jos toista, asioita joilla ei ole minkäänlaista todellisuuspohjaa. Jotkut naiset ovat tykänneet arvostella ulkonäköäni. Kaikkea tällaista.
Vieläkin on mysteeri, mikä on minussa se piirre joka saa aikaan tällaista käytöstä, sillä en koe millään lailla provosoineeni siihen. Itse suhtaudun ihmisiin lähtökohtaisesti positiivisesti ja muodostan mielipiteeni vasta sitten, kun heidät henkilökohtaisesti tunnen. Suurin osa kohtaamistani ihmisistä on tietysti ollut ihan asiallisia, mutta näitä poikkeuksia on tullut elämän aikana todella paljon vastaan.
Sinulla menee liian hyvin? Kun olin masentunut, korkeintaan saamattomuuttani kommentoitiin harvoin. Vasta kun aloin pärjäämään opin kuinka hulluja ihmiset on. Ja miehille pärjääminen sallitaan paremmin.
Vahingoniloa sairaudesta. Syyllistämistä sairaudesta. Tyytyväisyyttä kun ihminen, kenelle oli kateellinen, kuoli.
Toisen hengen ja terveyden selkeästi vaarantaminen oman edun takia. Toiselle vuosikausien trauman aiheuttaminen oman nautinnon/vallantunteen takia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kokemusta ihan laidasta laitaan. Hämmentävimpiä ovat tilanteet, joissa ihminen jonka tiedän korkeintaan ulkonäöllisesti, suhtautuu minuun avoimen negatiivisesti. Päätä on autto heti ensimmäisessä keskustelussa useampaankin otteeseen. Selän takana on puhuttu yhtä jos toista, asioita joilla ei ole minkäänlaista todellisuuspohjaa. Jotkut naiset ovat tykänneet arvostella ulkonäköäni. Kaikkea tällaista.
Vieläkin on mysteeri, mikä on minussa se piirre joka saa aikaan tällaista käytöstä, sillä en koe millään lailla provosoineeni siihen. Itse suhtaudun ihmisiin lähtökohtaisesti positiivisesti ja muodostan mielipiteeni vasta sitten, kun heidät henkilökohtaisesti tunnen. Suurin osa kohtaamistani ihmisistä on tietysti ollut ihan asiallisia, mutta näitä poikkeuksia on tullut elämän aikana todella paljon vastaan.
Sinulla menee liian hyvin? Kun olin masentunut, korkeintaan saamattomuuttani kommentoitiin harvoin. Vasta kun aloin pärjäämään opin kuinka hulluja ihmiset on. Ja miehille pärjääminen sallitaan paremmin.
Enpäs tiedä, voi olla. Pinta on kuitenkin pelkkää pintaa ja täysin ulkopuolinen ihminen ei sen perusteella pysty arvioimaan, millainen persoona kukin on ja miten kenelläkin menee. Mutta tämän perusteella monet tuntuvat omat arvionsa tekevän. Vaikka ihmisellä menisikin hyvin, se ei koskaan oikeuta ilkeään käytökseen.
Minut on yllättänyt se, että on ihmisiä, jotka haukkuvat suoralta kädeltä kysymättä yhtään mistä on kyse. Se tuntuu ilkeältä, kun selkeästi tarkoitus ei ole lainkaan ymmärtää tai hoitaa asiaa, vaan vain purkaa ulkopuoliseen jotain omaa pahaa oloaan.
Minulle on sanottu suoraan päin naamaa, etten ansaitse miestäni enkä tätä elintasoa joka minua on. Ja huom, nyt ei puhuta mistään muusta kuin normaalista alemman keskiluokan elämästä, jossa joskus matkustetaan jonnekin ja joskus tehdään jotain mukavaa. Ei missään tapauksessa mitään ökyilyä.
Ja miksi en ansaitse? Koska "en ole tehnyt mitään sen eteen". Ja miksi en ole tehnyt? Olen työkyvyttömyyseläkkeellä. Että kiva, kiitos tosi paljon vain R, ja kiitos myös siitä että olet kertonut puolelle kaupunkia millainen sinun mielestäni olen.
Tuo selän takana juoruaminen on kyllä ilkeää. Törmäsin ilmiöön toden teolla vasta keski-ikäisenä. Sellaisia ihmisiä ei pysty arvostamaan.
Klassinen keskustelun avaukseksi naamioitu vuodatus siitä, kuinka AP on selkärangaton vätys, joka ei uskalla puhua suoraan asianomaiselle. Säälittävää!
Muistuteenpa taas kerran: AV ei ole ilmainen terapiaryhmäsi, tsemppikerhosi tai emotionaalinen paskasankosi.