Masennus raittiudesta

Vierailija kirjoitti:

Mä olin juomatta vuoden, masennus vain syveni eikä mikään tuntunut miltään, aloitin lopulta taas juomiseen ja kerran kuussa juon putkeen kolme päivää, fiilis on nyt paljon parempi, juominen sopii mulle, se on faktaa.

Taidankin mennä kiskaisemaan aamuoluet!

Kuvittele iso pussi joka on täynnä serotoniinia, dopamiinia sekä muita "mielenhyvää" tuovia aineksia. Olet vuosien ajan päihteillä kerta toisensa jälkeen rusentanut tuon pussin kuivaksi.

Hyviä uutisia; se alkaa käytön loputtua pikkuhiljaa palautumaan täyteen ja toiminta normalisoitimaam.

Tämä aiheuttaa sen että raitistuneen alkoholistin/narkin elämä alkaa maistumaan makealta, koska mielihyvän säätelykeskus alkaa tuottaan hyvää ennen arkisilta tuntuneista asioista. Auttaa tosin että verrokkina on ajat jolloin ei juonut, mutta selvisi eteenpäin vain tahdonvoimalla seuraavaan ryyppyyn asti.

Se ottaa aikaa mutta palkinto on loppuiän kestävä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Normaalia. Jos oot juonut as real, sanoisin, että AA-ryhmään. Jos kevyemmin, niin on aika keksiä hyvää sisältöä ja toteuttaa sitä, vaikka väkisin. Musiikkia, liikuntaa, aktiviteetteja. Ajatus itsestä pois aina välillä.

Mutta toi tosiaan kuuluu asiaan. Aivokemioiden korjaantuminen vie aikaa.

Kevyemmin mutta säännöllisesti olen juonut. En voi työssäkäyvänä perheenäitinä viettää aikaani vapaasti missään mukavissa aktiviteeteissa, enimmäkseen elämä on muiden palvelemista . Ap

Mieti vakavasti pitäiskö sun muuttaa elämääsi noin muutenkin, jos se masentaa.

Vierailija kirjoitti:

Mulla kans oli masentunut olo ja sen jälkeen ehkä 2-3kk kohdalla tuli sellanen katkeruus/itsesääli/angsti, että pidin tosi epäreiluna sitä että muut voi juoda ja mä en. Siitä vähän eteenpäin ja ensimmäiset syvät, selkeät kiitollisuuden tunteet raittiudesta alkoi tulla joskus 5-6kk kohdalla. Sitten tuntuikin että on tippa linssissä siitä kiitollisuudesta, että on selvänä. Esim että olet selvinpäin jossain läheiselle tärkeässä tilaisuudessa. Illat kesämökillä kun oletkin selvinpäin, ei tuntunutkaan että jotain puuttuu vaan kiität suurinpiirtein jumalaa että olet siinä ja pystyt siihen, mulla seurasi se jokapäiväinen kiitollisuus tosi vahvana jossain vaiheessa. Toki oli hetkiä et teki mieli juoda mutta onneksi se päivittäinen kiitollisuus auttoi pitämään kuivilla.

Ja aloin tuntea ihan suunnatonta myötätuntoa mennyttä juovaa itseäni kohtaan. Että olen ollut kuin etsinyt hätäinen lapsi viinan käyttöni kanssa tavallaan, tunsin että se on sydäntä särkevää miten hukassa olin ollut. Mutta nää tunteet alkoi tosiaan vasta lähempänä puolen vuoden kohdalla.

<3