Masennus raittiudesta

Normaalia. Jos oot juonut as real, sanoisin, että AA-ryhmään. Jos kevyemmin, niin on aika keksiä hyvää sisältöä ja toteuttaa sitä, vaikka väkisin. Musiikkia, liikuntaa, aktiviteetteja. Ajatus itsestä pois aina välillä.

Mutta toi tosiaan kuuluu asiaan. Aivokemioiden korjaantuminen vie aikaa.

No toivottavasti raittiina tästä eteenpäinkin. Ei kai kukaan luvannut että se on helppoa, riippuen toki käyttöasteestasi. Suosittelen lukemaan Päihdelinkin keskustelupalstaa (Me Lopettajat), siellä monella samanlaisia kertomuksia. Ei tullut alkoholin käytön lopetettua yhtäkkistä onnea ja autuutta, tuli tyhjyys ja alakulo. Kuuluu asiaan, menee ohi.

Vierailija kirjoitti:

Normaalia. Jos oot juonut as real, sanoisin, että AA-ryhmään. Jos kevyemmin, niin on aika keksiä hyvää sisältöä ja toteuttaa sitä, vaikka väkisin. Musiikkia, liikuntaa, aktiviteetteja. Ajatus itsestä pois aina välillä.

Mutta toi tosiaan kuuluu asiaan. Aivokemioiden korjaantuminen vie aikaa.

Kevyemmin mutta säännöllisesti olen juonut. En voi työssäkäyvänä perheenäitinä viettää aikaani vapaasti missään mukavissa aktiviteeteissa, enimmäkseen elämä on muiden palvelemista . Ap

Mulla kans oli masentunut olo ja sen jälkeen ehkä 2-3kk kohdalla tuli sellanen katkeruus/itsesääli/angsti, että pidin tosi epäreiluna sitä että muut voi juoda ja mä en. Siitä vähän eteenpäin ja ensimmäiset syvät, selkeät kiitollisuuden tunteet raittiudesta alkoi tulla joskus 5-6kk kohdalla. Sitten tuntuikin että on tippa linssissä siitä kiitollisuudesta, että on selvänä. Esim että olet selvinpäin jossain läheiselle tärkeässä tilaisuudessa. Illat kesämökillä kun oletkin selvinpäin, ei tuntunutkaan että jotain puuttuu vaan kiität suurinpiirtein jumalaa että olet siinä ja pystyt siihen, mulla seurasi se jokapäiväinen kiitollisuus tosi vahvana jossain vaiheessa. Toki oli hetkiä et teki mieli juoda mutta onneksi se päivittäinen kiitollisuus auttoi pitämään kuivilla.

Ja aloin tuntea ihan suunnatonta myötätuntoa mennyttä juovaa itseäni kohtaan. Että olen ollut kuin etsinyt hätäinen lapsi viinan käyttöni kanssa tavallaan, tunsin että se on sydäntä särkevää miten hukassa olin ollut. Mutta nää tunteet alkoi tosiaan vasta lähempänä puolen vuoden kohdalla.

Hyvä sinä!!!! Ihan luonnollista, elimistö totuttelee uutteen tilanteeseen. Krapulaankin usein kuuluu ns. sunnuntaimasis, se menee ohi kun muistaa todellisen maalin olevan kaukana tulevaisuudessa. Sinnittele ja keksi jotain mielekästä tässä hetkessä. Moni aloittaa lenkkeilyn tai ulkoilun ylipäätään, sen avulla pääsee itsensä ja omien tuntemustensa yläpuolelle helposti.

(Ja pakollinen lisäys: Oikea masennus on jotain ihan muuta kuin suuren elämänmuutoksen aiheuttama viikon kestänyt alakulo / hämmennys. )

Selvinpäin palaa mieleen kaikki ne asiat, joiden takia on juonut. Niitä pitäisi ryhtyä ratkomaan. Vaan entäpä jos ei pysty ratkomaan? Jos ongelmat ovat niin suuria, että on ihan sama onko raitis vai ei?

Hyvä sinä 👍

Elämäni parhaat muistot on humalassa. Muu on aina osittain teeskenneltyä

Kerron oman tarinani joka osuu tähän aiheeseen.

Olen siis ihan normaali töissä käyvä mies, sain sairaskohtauksen noin muutama vuosi sitten ja sen jälkeen en enään saannut käyttää alkoholia.

En ole koskaan ollut mikään alkoholin suurkuluttaja vaan muutamia kertoja kuukaudessa kokoonnuttiin ystävien kanssa viettämään iltaa ja siihen kuului tietenkin alkoholi aina mukaan.

No nyt kun en enään voi juoda niin ystävät ovat etääntyneet ja olen aikalailla yksinäinen sekä minulla taitaa olla jonkinlainen masennus kun mikään ei kiinnosta sekä yksinäisyys on ollut kova paikka kun ennen olen ollut sosiaalinen.

En vain halua olla porukan ainoa selväpäinen koska se ei ole mukavaa, pahimmat on juhlapyhät kun on yksin kotona kun muut juhlii.

Ei tulisi kuuloonkaan lähteä vaikka laivalle tai festareille.

Noh kyllä tämä varmaan tästä, kohta se on uusivuosi edessä ja saa laittaa korvatulpat päähän ja purra hammasta kotona.

M28

Itse olen kokenut sen taas melkeinpä helpotuksena, että nyt on syy olla enää osallistumatta mihinkään rientoihin joissa käytetään alkoholia. En aidosti koskaan ole viihtynyt niissä enkä yhtään missään juhlissakaan. Ap

Up

Mä olen ollut kolme viikkoa juomatta, aika samanlaisia fiiliksiä. Ei oikein mikään tunnu miltään, ei tee mieli edes seksiä. Eikä kyllä oikein saa mitään aikaiseksi, aloittaminen tuntuu niin vaikealta. Toivottavasti tämä menee parempaan suuntaan kohtapuoliin. 

Ilo ilman viinaa on teeskentelyä.

Jouduin tekemään töitä että sain rahat viinipulloon ja röökit pummattua.

Minä aloitin kuntokuurin yhtä aikaa viinan lopettamisen kanssa. Pistin myös aina saunan päälle kun alkoi olo olla harmaa, eli aika usein.

Kolmen kuukauden jälkeen, kun alkoi kuntokin nousta, tuli sellainen spartalainen hyvänolon tunne.

Vierailija kirjoitti:

Kerron oman tarinani joka osuu tähän aiheeseen.

Olen siis ihan normaali töissä käyvä mies, sain sairaskohtauksen noin muutama vuosi sitten ja sen jälkeen en enään saannut käyttää alkoholia.

En ole koskaan ollut mikään alkoholin suurkuluttaja vaan muutamia kertoja kuukaudessa kokoonnuttiin ystävien kanssa viettämään iltaa ja siihen kuului tietenkin alkoholi aina mukaan.

No nyt kun en enään voi juoda niin ystävät ovat etääntyneet ja olen aikalailla yksinäinen sekä minulla taitaa olla jonkinlainen masennus kun mikään ei kiinnosta sekä yksinäisyys on ollut kova paikka kun ennen olen ollut sosiaalinen.

En vain halua olla porukan ainoa selväpäinen koska se ei ole mukavaa, pahimmat on juhlapyhät kun on yksin kotona kun muut juhlii.

Ei tulisi kuuloonkaan lähteä vaikka laivalle tai festareille.

Noh kyllä tämä varmaan tästä, kohta se on uusivuosi edessä ja saa laittaa korvatulpat päähän ja purra hammasta kotona.

M28

Ihan mielenkiinnosta, siis miksi et saa ottaa? Mietin vaan kun itse saan säännöllisen epäsäännöllisesti eli 0-2 krt vuodessa sairaskohtauksia, eikä yksikään lääkäri ole kieltänyt alkoholin käyttöä.

Mulla kolme viikkoa takana. Olen yrittänyt pitää itseni toimeliaana, mutta mieli ei vain parane. Olen käynyt vertaistukiryhmissä, kulttuuririennoissa, siivonnut ja liikkunut maanisesti, mutta mikään ei oikein auta. Toivon, että muutamassa kuukaudessa aivokemiat lähtisivät korjaantumaan.

Itse join pullon viiniä ja toisinaan myös pari saunaolutta suurin piirtein joka viikonloppu viitisen vuotta. Ihan kotona join, sillä kapakoissa en ole käynyt kahteentoista vuoteen. Liittyi ensi alkuun avioliiton ongelmiin ja yleiseen hatutukseen ja viime vaiheessa eroprosessiin. Sitten kun muutin oman katon alle, jätin juomisen pois. Kaksi kuukautta on mennyt. Aika ajoin olen kaivannut nousuhumalaa, mutta toisinaan kun on väsynyt ja syö pussillisen karkkia, tuntuu melkein samalta kuin silloin, kun oli oikeasti humalassa.

Toiveissa olisi olla ilman alkoholia mahdollisimman pitkään. Siinä mielessä vaikuttaa helpolta, että juomiseni ei liittynyt sosiaalisiin tilanteisiin. Se oli enemmän sitä, että menin sänkyyn ipadi sylissä ja lueskelin lehtiä ja kuuntelin musaa ja siinä meni sitten ensimmäinen puolikas perjantai-iltana ja loput lauantai-iltana. Juomiseni oli kohtuullista ja sitä myöten vaarallista, sillä en ollut koskaan krapulassa eikä siis tullut erityistä morkkista.

Mielenkiinnolla odotan, miltä alkaa tuntua henkisesti ja fyysisesti, kun kuukaudet kuluvat eikä enää edes laske, kauanko on ollut raitis. Juuri nyt on aika ajoin alakuloinen olo, mutta se johtuu siitä, että käsittelen edelleen eroani ja eihän tämä vuodenaikakaan nyt kaikkein hohdokkain ole. Vaan tämä aamuna mietin, että jättäisikö seuraavaksi myös kahvin pois. Luulen, että kofeiini vaikuttaa yleisvointiini paljon enemmän kuin alkoholi.

Mä olin juomatta vuoden, masennus vain syveni eikä mikään tuntunut miltään, aloitin lopulta taas juomiseen ja kerran kuussa juon putkeen kolme päivää, fiilis on nyt paljon parempi, juominen sopii mulle, se on faktaa.

Mulla eka vuosi oli vaikea. Nyt seitsemäs vuosi menossa ja en voisi kiitollisempi olla,että selvisin siitä tuskasesta alusta. Tsemppiä:) ja suunta on oikea vaikka kuinka vaikealta tuntuis.