Lue keskustelun säännöt.
Asuinpaikkakunnallamme ei ole minulle töitä, mutta miehelleni on. Mitä tehdä kun meillä on myös pieni lapsi?
18.11.2019 |
Asumme suht pienessä kaupungissa, joka on samalla myös opiskelukaupunkini, ja jossa miehelläni on hyvä vakityö. Valmistuin vajaa kaksi vuotta sitten ja meillä on 1-vuotias lapsi.
Ongelma on se, että tässä kaupungissa en saa uraani edistettyä mitenkään. Alani työllistää hyvin, mutta paikat olisivat pk-seudulla ja ylipäänsä muualla Suomessa. Lisäksi alani opiskelijoista ja valmistuneista on ylitarjontaa täällä, sillä tämä on myös opiskelijakaupunki.
Olen osallistunut aktiivisesti alani tapahtumiin (käynyt konferensseissa ym.) lapsen tulon jälkeenkin ja yritän koko ajan kartoittaa työmahdollisuuksia. Tällä hetkellä olen kokoaikaisessa määräaikaisessa työsuhteessa, joka loppuu ensi keväänä. Jatkoa ei ole tiedossa, vaikka haluaisivat sitä tarjota. Ahdistaa.
Tällä paikkakunnalla saan heittää hyvästit mielekkäälle uralleni ja ammattitaitoni kehittämiselle, mutta miehellä taas on yliopistolla hyvä ja mielekäs vakipaikka, josta hän ei noin vain voi lähteä. Hän kyllä olisi valmis lähtemään muuallekin, mutta vastaavia virkoja ei ihan helposti ole tarjolla (hän on yliopistolla töissä). Eli tyhjän päälle ei tietenkään voi heittäytyä.
Mitä tässä voi tehdä? Olen 38-vuotias, joten olisi hyvä päästä pian kiinni kunnon hommiin ja ura käyntiin. Kun niitä paikkoja olisi muualla, mutta lapsen ja miehen vuoksi olen sidottu tähän paikkakuntaan. Jos lapsi olisi isompi, voisin asua viikot muualla, mutta nyt se ei ole mahdollista. Turhauttaa.
Onko muita samassa tilanteessa olleita?
Kommentit (76)
Hankalaa vaihtaa alaa ja kouluttautua uudelleen, kun ikää on jo 38 v.
Eikä kuitenkaan takeita, että sittenkään töitä löytyisi nykyisestä kaupingista.
Jos saa muualta töitä, kannattaa ehdottomasti lähteä, ja elää perheen kanssa vkonloppuelämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuules nyt ap. Kaikella rakkaudella. Sulla on koko elämäsi aikaa tehdä vielä töitä. Sinuna keskittyisin nyt siihen pikkuiseen 1 vuotiaaseesi, joka on vielä hyvin pieni ja tarvitsee äitiään. Oikein suru tulee kun tälläistä lukee. Hänen kuuluisi olla nyt elämäsi keskipiste eikä minkään työn ja muuttojen. Lapsuutta ei saa ikinä takaisin mutta töitä tulee aina.
Voisi se oma olosikin rauhoittua kun laittaisit nyt asiat tärkeysjärjestykseen ja voisit huomata että ihan hyvä on kotonakin etkä miettisi.mitään lapsen erottamista äidistään.Kyllä naisella on oikeus laittaa asiat tärkeysjärjestykseen myös siten, ettei lapsi ole uran edellä, vaikka varmasti lapsen hyvinvointi onkin prioriteetti no. 1.
Ei se lapselta pois ole, kun on jo tottunut hoitopaikkaansa, kun öiti miettii uraansa.
Kyllä niitä katkeroituneita uhrautujia on Suomi väärällään, joten hyvä, kun ap ainakin miettii jotakin muuta vaihtoehtoa.
Ei ole lapsen etu lainsinkaan, jos on v-tuneen mutsin kanssa kotona kimppatylsistymässä.
Valitettavan monen nykynaisen asenne on minä minä minä ja ura. Muulla ei ole väliä. Miksi töitä ei voi etsiä muilta aloilta? Jos löytää työn minkä palkalla tulee toimeen. En pysty ymmärtämään näitä uraihmisiä. Itselle perhe on numero 1.
Vierailija kirjoitti:
Lähdet ma aamuna Hki töihin junalla ja tulet perjantaina tai torstaina takaisin riippuen työkuvioista. Näin joutuu usein tekemään mikäli haluaa sekä lapsen että uran.
Itse vaan en jaksaisi olla miehesi jos lähtisit.
Miehethän tekevät tätä jatkuvasti ja se ei ole sen kummempi moralisoinnin aihe, vaan se nähdään ehkä hieman harmillisena, mutta täysin ymmärrettävänä ratkaisuna. Osa jopa asuu toisessa maassa ja käyvät lomilla perheen luona. Naisen osa on sitten hyväksyä asia mukinoitta. On kyllä erikoista että syntyvyys laskee.
Miksi et voisi tehdä töitä muualla ja matkustaa kotiin viikonloppuisin tai tehdä esim. yhden etätyöpäivän viikossa tai osa-aikaista työviikkoa?
Ammattitaito ei välttämättä katoa esim. vuoden kotona olemisella, mutta pidempään voi olla vaarana. Työuraan kannattaa panostaa, koska koskaan et tiedä, milloin mies jättää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuules nyt ap. Kaikella rakkaudella. Sulla on koko elämäsi aikaa tehdä vielä töitä. Sinuna keskittyisin nyt siihen pikkuiseen 1 vuotiaaseesi, joka on vielä hyvin pieni ja tarvitsee äitiään. Oikein suru tulee kun tälläistä lukee. Hänen kuuluisi olla nyt elämäsi keskipiste eikä minkään työn ja muuttojen. Lapsuutta ei saa ikinä takaisin mutta töitä tulee aina.
Voisi se oma olosikin rauhoittua kun laittaisit nyt asiat tärkeysjärjestykseen ja voisit huomata että ihan hyvä on kotonakin etkä miettisi.mitään lapsen erottamista äidistään.Kyllä naisella on oikeus laittaa asiat tärkeysjärjestykseen myös siten, ettei lapsi ole uran edellä, vaikka varmasti lapsen hyvinvointi onkin prioriteetti no. 1.
Ei se lapselta pois ole, kun on jo tottunut hoitopaikkaansa, kun öiti miettii uraansa.
Kyllä niitä katkeroituneita uhrautujia on Suomi väärällään, joten hyvä, kun ap ainakin miettii jotakin muuta vaihtoehtoa.
Ei ole lapsen etu lainsinkaan, jos on v-tuneen mutsin kanssa kotona kimppatylsistymässä.
Valitettavan monen nykynaisen asenne on minä minä minä ja ura. Muulla ei ole väliä. Miksi töitä ei voi etsiä muilta aloilta? Jos löytää työn minkä palkalla tulee toimeen. En pysty ymmärtämään näitä uraihmisiä. Itselle perhe on numero 1.
Jos on opiskellut melkein 6 vuotta hyvään ammattiin itseä kiinnostavalle alalle niin pidän aivan luonnollisena asiana, että haluaa myös hyödyntää sitä koulutustaan ja kiinnostustaan. Mitäs järkeä sitä olisi jättää hyödyntämättä. Aika moni työura vaatii sen, että on valmis ainakin aluksi lähtemään työn perässä muualle ja kokemuksen karttuessa mahdollisuuksia voi aueta eri tavalla. Ainakin tuon tyyppisissä ammateissa.
Itse olen aikoinani jättänyt korkeakoulutukseni hyödyntämättä miltei samoista syistä ja päädyin lopulta matalapalkkaiselle ja raskaalle keittiöalalle. Jos nyt voisin vielä valita toisin niin olisin kyllä rohkeasti lähtenyt hakemaan työkokemusta muualta ja "jättänyt" lapset isälle viikoiksi. Kyllä se olisi järjestynyt, erilaisia tilanteita on maailman sivu täynnä.
Toivottavasti ap:n perhe löytää toimivan ratkaisun asiaan ja mielekäs ura pian urkenisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuules nyt ap. Kaikella rakkaudella. Sulla on koko elämäsi aikaa tehdä vielä töitä. Sinuna keskittyisin nyt siihen pikkuiseen 1 vuotiaaseesi, joka on vielä hyvin pieni ja tarvitsee äitiään. Oikein suru tulee kun tälläistä lukee. Hänen kuuluisi olla nyt elämäsi keskipiste eikä minkään työn ja muuttojen. Lapsuutta ei saa ikinä takaisin mutta töitä tulee aina.
Voisi se oma olosikin rauhoittua kun laittaisit nyt asiat tärkeysjärjestykseen ja voisit huomata että ihan hyvä on kotonakin etkä miettisi.mitään lapsen erottamista äidistään.Kyllä naisella on oikeus laittaa asiat tärkeysjärjestykseen myös siten, ettei lapsi ole uran edellä, vaikka varmasti lapsen hyvinvointi onkin prioriteetti no. 1.
Ei se lapselta pois ole, kun on jo tottunut hoitopaikkaansa, kun öiti miettii uraansa.
Kyllä niitä katkeroituneita uhrautujia on Suomi väärällään, joten hyvä, kun ap ainakin miettii jotakin muuta vaihtoehtoa.
Ei ole lapsen etu lainsinkaan, jos on v-tuneen mutsin kanssa kotona kimppatylsistymässä.
Valitettavan monen nykynaisen asenne on minä minä minä ja ura. Muulla ei ole väliä. Miksi töitä ei voi etsiä muilta aloilta? Jos löytää työn minkä palkalla tulee toimeen. En pysty ymmärtämään näitä uraihmisiä. Itselle perhe on numero 1.
Sinä et ole kuitenkaan yhtään sen parempi ihminen kuin kukaan muukaan, vaikka kuinka koitat nostaa itseäsi jalustalle.
Sano miehellesi, että sinä haluat olla perheen PÄÄELÄTTÄJÄ! Muutto, ura ja mies hoitaa kodin ja lapsen/lapset! Yksinkertaista ja nykypäivää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hankalaa vaihtaa alaa ja kouluttautua uudelleen, kun ikää on jo 38 v.
Eikä kuitenkaan takeita, että sittenkään töitä löytyisi nykyisestä kaupingista.Jos saa muualta töitä, kannattaa ehdottomasti lähteä, ja elää perheen kanssa vkonloppuelämää.
Tunnin työmatka ei ole nykyään yhtään mitään. Myös etätyö onnistuu. Eli pakkaa kampeesi ja muuta sinne pääkaupunkiseudulle. Sovi työnantajan kanssa, että teet myös etätöitä.
Kaikki miehet ei tästä tykkää, mutta jos todella haluat sen uran niin ei kait sitten voi mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuules nyt ap. Kaikella rakkaudella. Sulla on koko elämäsi aikaa tehdä vielä töitä. Sinuna keskittyisin nyt siihen pikkuiseen 1 vuotiaaseesi, joka on vielä hyvin pieni ja tarvitsee äitiään. Oikein suru tulee kun tälläistä lukee. Hänen kuuluisi olla nyt elämäsi keskipiste eikä minkään työn ja muuttojen. Lapsuutta ei saa ikinä takaisin mutta töitä tulee aina.
Voisi se oma olosikin rauhoittua kun laittaisit nyt asiat tärkeysjärjestykseen ja voisit huomata että ihan hyvä on kotonakin etkä miettisi.mitään lapsen erottamista äidistään.Kyllä naisella on oikeus laittaa asiat tärkeysjärjestykseen myös siten, ettei lapsi ole uran edellä, vaikka varmasti lapsen hyvinvointi onkin prioriteetti no. 1.
Ei se lapselta pois ole, kun on jo tottunut hoitopaikkaansa, kun öiti miettii uraansa.
Kyllä niitä katkeroituneita uhrautujia on Suomi väärällään, joten hyvä, kun ap ainakin miettii jotakin muuta vaihtoehtoa.
Ei ole lapsen etu lainsinkaan, jos on v-tuneen mutsin kanssa kotona kimppatylsistymässä.
Valitettavan monen nykynaisen asenne on minä minä minä ja ura. Muulla ei ole väliä. Miksi töitä ei voi etsiä muilta aloilta? Jos löytää työn minkä palkalla tulee toimeen. En pysty ymmärtämään näitä uraihmisiä. Itselle perhe on numero 1.
Jos on opiskellut melkein 6 vuotta hyvään ammattiin itseä kiinnostavalle alalle niin pidän aivan luonnollisena asiana, että haluaa myös hyödyntää sitä koulutustaan ja kiinnostustaan. Mitäs järkeä sitä olisi jättää hyödyntämättä. Aika moni työura vaatii sen, että on valmis ainakin aluksi lähtemään työn perässä muualle ja kokemuksen karttuessa mahdollisuuksia voi aueta eri tavalla. Ainakin tuon tyyppisissä ammateissa.
Itse olen aikoinani jättänyt korkeakoulutukseni hyödyntämättä miltei samoista syistä ja päädyin lopulta matalapalkkaiselle ja raskaalle keittiöalalle. Jos nyt voisin vielä valita toisin niin olisin kyllä rohkeasti lähtenyt hakemaan työkokemusta muualta ja "jättänyt" lapset isälle viikoiksi. Kyllä se olisi järjestynyt, erilaisia tilanteita on maailman sivu täynnä.
Toivottavasti ap:n perhe löytää toimivan ratkaisun asiaan ja mielekäs ura pian urkenisi.
Turhaan jälkikäteen jossitella. Ei kaikista ole ”rohkeasti” lähtemään ja jättämään kotipaikka. Ministerin pesti olis itselle ainut syy jättää lapset isälle viikoksi. Mutta olenkin koti-ihminen enkä ura.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pk-seudulla on kallista asua. En suosittele. Minäkin olen unelma-alallani, pätkätöitä jo 12 vuotta valmistumisestani. Se on akateemisilla ihan tavallista nykyään. Miehelläni on ollut valmistuttuaan vain vakituisia työsuhteita. Lähdemme johonkin pienempään kylään, kun lapset ovat omillaan. Ensi vuonna esikoinen täysi-ikäistyy ja kuopus aloittaa lukion. Muutama vuosi vielä ollaan jumissa ruuhka-Suomessa.
N45
Selvää on, että pidät omasta urastasi kiinni, ja sun kohdalla se tarkoittaa sitä että muutat jonnekin, mistä saat töitä. Joko käyt viikonloppuisin nykyisellä asuinpaikkakunnallasi perheesi luona, tai sitten miehesi muuttaa perässäsi. Muita vaihtoehtoja ei kai oikein taida olla, sikäli tilanne on melko yksinkertainen.
On kyllä hankala tilanne, jos perheen vanhemmat eivät tahdo työllistyä samassa paikassa. Kumpikaan ei oikein voi jäädä toisen vuoksi ilman töitä, koska siinä vain katkeroituu, eikä se ole mitenkään reilua. Ideaali olisi, että muutetaan jonnekin, missä kummatkin voivat työllistyä. Jos se ei mitenkään ole mahdollista, ei oikein jää muuta vaihtoehtoa kuin matkustelu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mies voi asua viikot nykyisellä paikkakunnallanne.
Itse muutat lapsen kanssa johonkin missä sulle on töitä ja mies tulee sinne viikonlopuiksi, tekee ehkä jonkun päivän etätöitä. Siis jos tää sopii hänelle.
Tai sit vaan jäät vielä vähäksi aikaa kotiin jos ei heti löydy töitä.
Mitä ihmettä selität? Miksei lapsi voi olla tutulla paikkakunnalla isänsä kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksei voisi olla kahta asuntoa, ap?
Hyvinkin voisi olla, jos ei olisi pientä lasta.
Ap
Valmistuit kaksi vuotta sitten ja lapsi on yksivuotias. Eli laitot lapsen alulle heti valmistumisen jälkeen. Miksi, jos kerran uran luominen on sinulle noin tärkeää?
Siksi toisekseen, ei kaikkien muidenkaan 'urat' ala tuosta vaan. Vertaat ehkä itseäsi joihinkin muihin, jotka ovat onnistuneet saamaan vakipaikan heti opintojen jälkeen. No, onko heillä pientä lasta?
Mitä muuten teit ennen nykyisiä opintoja? Olet jo melkein 4-kymppinen, eli onko sinulla jo joku toinen ammatti tai oletko esim. sairastellut nuorempana ja vasta nyt päässyt elämän syrjään kiinni? Jos tuo jälkimmäinen, niin sehän on hienoa, että olet nyt valmistunut ja sinulla on edes määräaikaisia töitä.
Valitettava totuus on, että melkein 4-kymppinen ei ole samalla viivalla kymmenen vuotta nuorempien kanssa. Tsemppiä ja ole armollinen itsellesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuules nyt ap. Kaikella rakkaudella. Sulla on koko elämäsi aikaa tehdä vielä töitä. Sinuna keskittyisin nyt siihen pikkuiseen 1 vuotiaaseesi, joka on vielä hyvin pieni ja tarvitsee äitiään. Oikein suru tulee kun tälläistä lukee. Hänen kuuluisi olla nyt elämäsi keskipiste eikä minkään työn ja muuttojen. Lapsuutta ei saa ikinä takaisin mutta töitä tulee aina.
Voisi se oma olosikin rauhoittua kun laittaisit nyt asiat tärkeysjärjestykseen ja voisit huomata että ihan hyvä on kotonakin etkä miettisi.mitään lapsen erottamista äidistään.
Voi hyvänen aika mitä roskaa. Lapsella on isäkin, eikä lapsi tarvitse äitiä isää enempää.
mitä tehdä? pistä lapsi adoptioon, heitä mies pihalle ja hommaa isommat tissit?
Jaa miksi? kunhan ehdotin.
Vierailija kirjoitti:
Lähdet ma aamuna Hki töihin junalla ja tulet perjantaina tai torstaina takaisin riippuen työkuvioista. Näin joutuu usein tekemään mikäli haluaa sekä lapsen että uran.
Itse vaan en jaksaisi olla miehesi jos lähtisit.
No sinä et ole ap:n mies. Luulet siis ettei mies voi hoitaa omaa lastaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuules nyt ap. Kaikella rakkaudella. Sulla on koko elämäsi aikaa tehdä vielä töitä. Sinuna keskittyisin nyt siihen pikkuiseen 1 vuotiaaseesi, joka on vielä hyvin pieni ja tarvitsee äitiään. Oikein suru tulee kun tälläistä lukee. Hänen kuuluisi olla nyt elämäsi keskipiste eikä minkään työn ja muuttojen. Lapsuutta ei saa ikinä takaisin mutta töitä tulee aina.
Voisi se oma olosikin rauhoittua kun laittaisit nyt asiat tärkeysjärjestykseen ja voisit huomata että ihan hyvä on kotonakin etkä miettisi.mitään lapsen erottamista äidistään.Kyllä naisella on oikeus laittaa asiat tärkeysjärjestykseen myös siten, ettei lapsi ole uran edellä, vaikka varmasti lapsen hyvinvointi onkin prioriteetti no. 1.
Ei se lapselta pois ole, kun on jo tottunut hoitopaikkaansa, kun öiti miettii uraansa.
Kyllä niitä katkeroituneita uhrautujia on Suomi väärällään, joten hyvä, kun ap ainakin miettii jotakin muuta vaihtoehtoa.
Ei ole lapsen etu lainsinkaan, jos on v-tuneen mutsin kanssa kotona kimppatylsistymässä.
Valitettavan monen nykynaisen asenne on minä minä minä ja ura. Muulla ei ole väliä. Miksi töitä ei voi etsiä muilta aloilta? Jos löytää työn minkä palkalla tulee toimeen. En pysty ymmärtämään näitä uraihmisiä. Itselle perhe on numero 1.
Jos on opiskellut melkein 6 vuotta hyvään ammattiin itseä kiinnostavalle alalle niin pidän aivan luonnollisena asiana, että haluaa myös hyödyntää sitä koulutustaan ja kiinnostustaan. Mitäs järkeä sitä olisi jättää hyödyntämättä.
Sitten olisi kannattanut siirtää lapsen hankkimista. Eihän se reilua ole, että naisia rangaistaan tästä asiasta, mutta ainoa, ketä voi muuttaa on oma itse. Ei voi muuttaa työnantajien asennetta. Jos oikeasti URAA haluaa tehdä, niin silloin on tajuttava, että jostain muusta voi joutua luopumaan.
38-vuotias ja vasta aloittelemassa uraa. Mitä ihmettä olet elämässäsi tehnyt. Minä olin ollut sinun iässäsi töissä jo toistakymmentä vuotta. Tyttäreni on nyt 40 v maisteri ja hänkin on tehnyt töitä jo yli 16 vuotta. Sinulla tuleehuone eläkekertymä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähdet ma aamuna Hki töihin junalla ja tulet perjantaina tai torstaina takaisin riippuen työkuvioista. Näin joutuu usein tekemään mikäli haluaa sekä lapsen että uran.
Itse vaan en jaksaisi olla miehesi jos lähtisit.
No sinä et ole ap:n mies. Luulet siis ettei mies voi hoitaa omaa lastaan?
Ehkä se ei voi. Joku muu on voinut sanoa sille miehelle, että "luulisi, että vaimosi voi hoitaa omaa lastaan"?
Miksi sen miehen pitää, jos ei vaimonkaan pidä?
Jos laitetaan heidät vastakkain, kumman pitää voittaa?
Sano miehellesi että lähdet käymään tupakalla ja et tulekaan takaisin vaan muutat etelä-Suomeen ja etsit alasi töitä ja elät elämäsi onnellisena loppuun asti.