Lue keskustelun säännöt.
Asuinpaikkakunnallamme ei ole minulle töitä, mutta miehelleni on. Mitä tehdä kun meillä on myös pieni lapsi?
18.11.2019 |
Asumme suht pienessä kaupungissa, joka on samalla myös opiskelukaupunkini, ja jossa miehelläni on hyvä vakityö. Valmistuin vajaa kaksi vuotta sitten ja meillä on 1-vuotias lapsi.
Ongelma on se, että tässä kaupungissa en saa uraani edistettyä mitenkään. Alani työllistää hyvin, mutta paikat olisivat pk-seudulla ja ylipäänsä muualla Suomessa. Lisäksi alani opiskelijoista ja valmistuneista on ylitarjontaa täällä, sillä tämä on myös opiskelijakaupunki.
Olen osallistunut aktiivisesti alani tapahtumiin (käynyt konferensseissa ym.) lapsen tulon jälkeenkin ja yritän koko ajan kartoittaa työmahdollisuuksia. Tällä hetkellä olen kokoaikaisessa määräaikaisessa työsuhteessa, joka loppuu ensi keväänä. Jatkoa ei ole tiedossa, vaikka haluaisivat sitä tarjota. Ahdistaa.
Tällä paikkakunnalla saan heittää hyvästit mielekkäälle uralleni ja ammattitaitoni kehittämiselle, mutta miehellä taas on yliopistolla hyvä ja mielekäs vakipaikka, josta hän ei noin vain voi lähteä. Hän kyllä olisi valmis lähtemään muuallekin, mutta vastaavia virkoja ei ihan helposti ole tarjolla (hän on yliopistolla töissä). Eli tyhjän päälle ei tietenkään voi heittäytyä.
Mitä tässä voi tehdä? Olen 38-vuotias, joten olisi hyvä päästä pian kiinni kunnon hommiin ja ura käyntiin. Kun niitä paikkoja olisi muualla, mutta lapsen ja miehen vuoksi olen sidottu tähän paikkakuntaan. Jos lapsi olisi isompi, voisin asua viikot muualla, mutta nyt se ei ole mahdollista. Turhauttaa.
Onko muita samassa tilanteessa olleita?
Kommentit (76)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinulla on töitä joten älä hltkyile
Ja asutte yliopistokaupungissa.
Ei ole mitään alaa, jossa vain pääkaupunkiseudulla on töitä.
1-v lapsi ja sinulla on töitä!!!!
No, pk-seudulla JA muualla, mutta täällä ei niinkään. Kuten selitinkin miksi. Työt ovat joka tapauksessa muualla. Määräaikaisen loppu ilman jatkoa häämöttää, joten hieman kyllä ahdistun. Vaivalla hankittu tutkinto ja ura valuvat viemäriin, vaikka osaamiselleni olisi kysyntää toisaalla. Säännölliset palkkatulot olisivat myös kiva asia.
Ap
Valuu viemäriin vaikka sinulla on töitä. Ne määräaikaisuudet jatkuu usein lähempänä ajankohtaa.
Mikä tämä ala siis on, jossa juuri siinä yhdessä Yliopustokaupungissa tai sen lähellä ei ole tlitä???
Psykologia. Töitähän alalla riittää, mutta täältä valmistuu myös joka vuosi uusia psykologeja, jotka haluavat jäädä opiskelupaikkakunnalleen, joten kilpailu on myös kovaa. Haluaisin myös erikoistua, mutta täällä sekin on vaikeampaa.
Ap
No ainakin sulla on ala, josta luulisi töitä löytyvän! Vaiika vain tekeit osa-aikaista viikkoa.. Seuraavski voisit pohtia siitä, että kuinka pitkää työmatkaa olet valmis tekemään. Tai siitä onko miehesi ala sellainen, että hän voisi työllistyä jonnekin muualle; tai tehdä omaa nykyistä työtään osaksi etänä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, mielestäni sinulla on erittäin hyvä asenne, koska et halua koulutuksesi valuvan hukkaan.
Ymmärrän ahdistuksesi, mutta asioilla on taipumus järjestyä.
Eikö miehesi sitten työlistyisi siellä, missä sinäkin?
Kuules nyt ap. Kaikella rakkaudella. Sulla on koko elämäsi aikaa tehdä vielä töitä. Sinuna keskittyisin nyt siihen pikkuiseen 1 vuotiaaseesi, joka on vielä hyvin pieni ja tarvitsee äitiään. Oikein suru tulee kun tälläistä lukee. Hänen kuuluisi olla nyt elämäsi keskipiste eikä minkään työn ja muuttojen. Lapsuutta ei saa ikinä takaisin mutta töitä tulee aina.
Voisi se oma olosikin rauhoittua kun laittaisit nyt asiat tärkeysjärjestykseen ja voisit huomata että ihan hyvä on kotonakin etkä miettisi.mitään lapsen erottamista äidistään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pendelöi. Vai onko kunta muureilla erotettu muusta ihmiskunnasta, joku perspersujen pesä?
Voi olla vaikeaa jos AP asuu vaikka jossain Kuopiossa ja alan työt on enimmäkseen kehäkolmosen sisällä.
Totta tuokin. - On aloja joissa lähes kaikki paikat on kehäkolmosen sisäpuolella. - Psykologeilla sentään on töitä, ainakin teoriassa koko Suomen alueella.
Minä käyn töissä naapurikunnassa. Työmatka n. 35 min suunta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuules nyt ap. Kaikella rakkaudella. Sulla on koko elämäsi aikaa tehdä vielä töitä. Sinuna keskittyisin nyt siihen pikkuiseen 1 vuotiaaseesi, joka on vielä hyvin pieni ja tarvitsee äitiään. Oikein suru tulee kun tälläistä lukee. Hänen kuuluisi olla nyt elämäsi keskipiste eikä minkään työn ja muuttojen. Lapsuutta ei saa ikinä takaisin mutta töitä tulee aina.
Voisi se oma olosikin rauhoittua kun laittaisit nyt asiat tärkeysjärjestykseen ja voisit huomata että ihan hyvä on kotonakin etkä miettisi.mitään lapsen erottamista äidistään.
Kyllä naisella on oikeus laittaa asiat tärkeysjärjestykseen myös siten, ettei lapsi ole uran edellä, vaikka varmasti lapsen hyvinvointi onkin prioriteetti no. 1.
Ei se lapselta pois ole, kun on jo tottunut hoitopaikkaansa, kun öiti miettii uraansa.
Kyllä niitä katkeroituneita uhrautujia on Suomi väärällään, joten hyvä, kun ap ainakin miettii jotakin muuta vaihtoehtoa.
Ei ole lapsen etu lainsinkaan, jos on v-tuneen mutsin kanssa kotona kimppatylsistymässä.
Kehitä joku nettiterapiapalvelu niin olet trendin aallonharjalla. Palkkaa niitä muita jotka haluavat jäädä paikkakunnalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä käyn töissä naapurikunnassa. Työmatka n. 35 min suunta.
Juu naapurikuntien toimiinkin haku päällä luonnollisesti. Sehän olisi miltei lottovoitto jos saisi vain 35 min matkan päästä työn.
Ap
Voisitteko sijoittaa/adoptoida lapsen? On kuitenkin tärkeintä, että työllistyisitte molemmat. Suomessa on huono.taloudellinen tilanne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä käyn töissä naapurikunnassa. Työmatka n. 35 min suunta.
"Heh". - Joissain paikoin menee sama aika kunnan sisällä....
Huokaus. Ap on ainakin kahdessa asiassa onnekas. - Hänellä on kumppani joka ilm. pyrkii tukemaan ja myötäelämään Ap:n halua työskennellä.
Ap on aidosti alalla, jolla on töitä verraten hyvin tarjolla koko maassa.
Lujasti tsemppiä vain
t. "Väärille aloille opiskelleet"
Oman toiminimen/yrityksen perustaminen on aina vaihtoehto. Kerrot, että teidän paikkakunnallanne ei ole pyskologeista tarjontaa, niin siinähän sulle oiva paikka yritykselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kehitä joku nettiterapiapalvelu niin olet trendin aallonharjalla. Palkkaa niitä muita jotka haluavat jäädä paikkakunnalle.
Asioitahan vain tehdään, yrityksiä perustetaan tuosta vain ja työntekijöitä palkataan tuosta noin vaan. Varsinkin psykologeja, joiden palkat liikkuvat siinä vähintään 3500e ylöspäin yksityisellä sektorilla.
Ja kaikki psykologithan eivät ole terapeutteja, ap ei maininnut onko ylipäänsä kliinisen puolen ihminen.
Nettiterapia ei kyllä ole myöskään mikään uusi juttu, mutta jos kiinnostusta ja ammattitaitoa löytyy niin mikä ettei. Tosin vastavalmistuneena voi olla vähän haastavaa lähteä pistämään ensimmäisenä firmaa pystyyn. Itse en ainakaan lähtisi.
T: Sosiaalityöntekijä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kehitä joku nettiterapiapalvelu niin olet trendin aallonharjalla. Palkkaa niitä muita jotka haluavat jäädä paikkakunnalle.
Asioitahan vain tehdään, yrityksiä perustetaan tuosta vain ja työntekijöitä palkataan tuosta noin vaan. Varsinkin psykologeja, joiden palkat liikkuvat siinä vähintään 3500e ylöspäin yksityisellä sektorilla.
Ja kaikki psykologithan eivät ole terapeutteja, ap ei maininnut onko ylipäänsä kliinisen puolen ihminen.
Nettiterapia ei kyllä ole myöskään mikään uusi juttu, mutta jos kiinnostusta ja ammattitaitoa löytyy niin mikä ettei. Tosin vastavalmistuneena voi olla vähän haastavaa lähteä pistämään ensimmäisenä firmaa pystyyn. Itse en ainakaan lähtisi.
T: Sosiaalityöntekijä
Miten firman perustaminen liittyy mitenkään vastavalmistumiseen? Kyllä niitä on heti 18 vuotta täytettyäänkin pistänyt firman pystyyn, tietty apua tähän tarvitaan varmasti joltakulta. Se on ihan ihmistyypistä kiinni, kuka siihen uskaltaa lähteä. Vaikket SINÄ olet sellainen tyyppi, niin mun mielestä kummallista, että olet torppaamassa ap:ltakin tätä. edes ajatuksen tasolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voitko tehdä etänä tai tarjota esim. konsultointipalveluita freelancer pohjalta?
En tällä hetkellä, se vaatisi juurikin sitä työkokemusta alle.
Ap
Uteliaisuudesta; oletko miettinyt jatko-opintoja? Itse näet olen. Poden ja painiskelen melko lailla samanlaista tilannetta kuin sinä Ap., joten et ole haasteesi kanssa yksin
Olen sinua vanhempi (43 vuotas) ja jos sukupuolellani on merkitystä, niin olen mies; enkä ole aivan varma onko kumppanini halukas, saati valmis muuttamaan pk-seudulle kun pienempi yliopisto kaupunki on toki turvallisempi lapselle (nyt puolitoista vuotias) mutta erityisesti ajatteluttaa, kuinka paljon kalliimpaa olisi asua koko perhe pääkaupunkiseudulla; eikä se sielläkään toistaiseksi voimassa olevan työpaikan saaminen omalta alalta ole 110% varmaa. Tai isompaa toivetta siitä, että saisi uudempia pätkiä jos ja kun ensimmäinen määräaikainen soppari päättyisi.
No tällä hetkellä en jaksaisi heti ainakaan lähteä jatko-opintoihin. Haluaisin kyllä erikoistua jossain kohtaa työn ohessa (kestää 4 vuotta), mutta esim. akateeminen ura ja siihen liittyvät tohtoriopinnot eivät ainakaan nyt kiinnosta. Haluaisin vain tehdä töitä.
Tsemppiä sinulle pohdintoihisi, ei jatko-opinnotkaan varmasti huono vaihtoehto ole, jos kiinnostusta löytyy ja on halukas sitoutumaan niihin.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kehitä joku nettiterapiapalvelu niin olet trendin aallonharjalla. Palkkaa niitä muita jotka haluavat jäädä paikkakunnalle.
Asioitahan vain tehdään, yrityksiä perustetaan tuosta vain ja työntekijöitä palkataan tuosta noin vaan. Varsinkin psykologeja, joiden palkat liikkuvat siinä vähintään 3500e ylöspäin yksityisellä sektorilla.
Ja kaikki psykologithan eivät ole terapeutteja, ap ei maininnut onko ylipäänsä kliinisen puolen ihminen.
Nettiterapia ei kyllä ole myöskään mikään uusi juttu, mutta jos kiinnostusta ja ammattitaitoa löytyy niin mikä ettei. Tosin vastavalmistuneena voi olla vähän haastavaa lähteä pistämään ensimmäisenä firmaa pystyyn. Itse en ainakaan lähtisi.
T: Sosiaalityöntekijä
Miten firman perustaminen liittyy mitenkään vastavalmistumiseen? Kyllä niitä on heti 18 vuotta täytettyäänkin pistänyt firman pystyyn, tietty apua tähän tarvitaan varmasti joltakulta. Se on ihan ihmistyypistä kiinni, kuka siihen uskaltaa lähteä. Vaikket SINÄ olet sellainen tyyppi, niin mun mielestä kummallista, että olet torppaamassa ap:ltakin tätä. edes ajatuksen tasolla.
Tietyillä aloilla on kiinni ihmistyypistä, tietyillä aloilla pitää ensin hankkia kokemusta ja pätevöityä lisää. On hieman eri asia tarjota psykologi/terapeuttipalveluja kuin esim. maansiirtourakointia.
Ei tämä ollut torppaamista, vaan realiteettien esiin tuomista. Harva psykologi kokee olevansa valmis yrittäjäksi heti valmistuttuaan. Ap:sta en tiedä.
Vierailija kirjoitti:
Kuules nyt ap. Kaikella rakkaudella. Sulla on koko elämäsi aikaa tehdä vielä töitä. Sinuna keskittyisin nyt siihen pikkuiseen 1 vuotiaaseesi, joka on vielä hyvin pieni ja tarvitsee äitiään. Oikein suru tulee kun tälläistä lukee. Hänen kuuluisi olla nyt elämäsi keskipiste eikä minkään työn ja muuttojen. Lapsuutta ei saa ikinä takaisin mutta töitä tulee aina.
Voisi se oma olosikin rauhoittua kun laittaisit nyt asiat tärkeysjärjestykseen ja voisit huomata että ihan hyvä on kotonakin etkä miettisi.mitään lapsen erottamista äidistään.
Eikö lapsella ole myös isä? Ja en minä ole tähän mennessä huomannut, että hän olisi lastaan hylkäämässä; kenties tai ehkä hän on hakemassa vertaistukea. - Sitä paitsi luulen, että moni täällä esitetty vastaus on "jo" Äp:lle ennestään tuttu mutta tosinaan sitä haluaa jakaa ajatuksiaan ja hahmotelmiaan jonkun kanssa, kun näin tavallaan selkeyttää omia ajatuksiaan. Toisinaan oma ongelma tai kysymys saattaa saada vastauksen jo siinä kun sitä kuvaa ja selittää toiselle.
Tai kun sen sanoo ääneen tai piirtää paperille; konstit on monet mutta ellei uskalla tai halua kysyä niin on jo paljon vaikeampaa hakea ratkaisua.
Uskon siihen, että jos olemassa päämäärä niin on olemassa myös polku(/ja) tai reitti jota edetä. - Suorin tie voi olla nopein mutta harvoin se kaikkein mielenkiitoisin.
Tällainen av:n kaltainen keskustelupalsta on siinä mielessä mukava, että täällä voi saada vertaistukea; mutta toki voi myös saada ison kasan sontaa niskaansa. Toisinaan saattaa saada kokonaan aivan uusia näkökulmia, joita ei hahmota omassa pienessä kuplassaan. - En itse aina jaksa tai viitsi avautua pelkästään omille läheisille, kun uskon ja luulen tietäväni heidän vastaukset asiaan kysymättäkin. Onneksi he toisnaan osaavat iloisesti yllättää ja muistuttaa itsestään.
Valitettavasti en itse aina koe, että osaisin riittävän paljon; huomatakseni ja / tai antaakseni tarpeeksi takaisin
Sinkkumies
Minusta olisi parasta, että keskittyisit lapseen ja äitiyteen. Töitä ehdit tehdä myöhemminkin, mutta lapsi on vain hetken pieni. Äitinä oleminen on maailman tärkein ammatti.
Olet lapsen kanssa kotona niin pitkään kun voit kodinhoidontuella näin aluksi
Lähdet ma aamuna Hki töihin junalla ja tulet perjantaina tai torstaina takaisin riippuen työkuvioista. Näin joutuu usein tekemään mikäli haluaa sekä lapsen että uran.
Itse vaan en jaksaisi olla miehesi jos lähtisit.
Mies ottaa vuodeksi hoitovapaata ja muutatte sinne, mistä saat paikan. Haet samalla töitä sieltä kotipaikkakunnalta.