Lue keskustelun säännöt.
Asuinpaikkakunnallamme ei ole minulle töitä, mutta miehelleni on. Mitä tehdä kun meillä on myös pieni lapsi?
18.11.2019 |
Asumme suht pienessä kaupungissa, joka on samalla myös opiskelukaupunkini, ja jossa miehelläni on hyvä vakityö. Valmistuin vajaa kaksi vuotta sitten ja meillä on 1-vuotias lapsi.
Ongelma on se, että tässä kaupungissa en saa uraani edistettyä mitenkään. Alani työllistää hyvin, mutta paikat olisivat pk-seudulla ja ylipäänsä muualla Suomessa. Lisäksi alani opiskelijoista ja valmistuneista on ylitarjontaa täällä, sillä tämä on myös opiskelijakaupunki.
Olen osallistunut aktiivisesti alani tapahtumiin (käynyt konferensseissa ym.) lapsen tulon jälkeenkin ja yritän koko ajan kartoittaa työmahdollisuuksia. Tällä hetkellä olen kokoaikaisessa määräaikaisessa työsuhteessa, joka loppuu ensi keväänä. Jatkoa ei ole tiedossa, vaikka haluaisivat sitä tarjota. Ahdistaa.
Tällä paikkakunnalla saan heittää hyvästit mielekkäälle uralleni ja ammattitaitoni kehittämiselle, mutta miehellä taas on yliopistolla hyvä ja mielekäs vakipaikka, josta hän ei noin vain voi lähteä. Hän kyllä olisi valmis lähtemään muuallekin, mutta vastaavia virkoja ei ihan helposti ole tarjolla (hän on yliopistolla töissä). Eli tyhjän päälle ei tietenkään voi heittäytyä.
Mitä tässä voi tehdä? Olen 38-vuotias, joten olisi hyvä päästä pian kiinni kunnon hommiin ja ura käyntiin. Kun niitä paikkoja olisi muualla, mutta lapsen ja miehen vuoksi olen sidottu tähän paikkakuntaan. Jos lapsi olisi isompi, voisin asua viikot muualla, mutta nyt se ei ole mahdollista. Turhauttaa.
Onko muita samassa tilanteessa olleita?
Kommentit (76)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuules nyt ap. Kaikella rakkaudella. Sulla on koko elämäsi aikaa tehdä vielä töitä. Sinuna keskittyisin nyt siihen pikkuiseen 1 vuotiaaseesi, joka on vielä hyvin pieni ja tarvitsee äitiään. Oikein suru tulee kun tälläistä lukee. Hänen kuuluisi olla nyt elämäsi keskipiste eikä minkään työn ja muuttojen. Lapsuutta ei saa ikinä takaisin mutta töitä tulee aina.
Voisi se oma olosikin rauhoittua kun laittaisit nyt asiat tärkeysjärjestykseen ja voisit huomata että ihan hyvä on kotonakin etkä miettisi.mitään lapsen erottamista äidistään.Kyllä naisella on oikeus laittaa asiat tärkeysjärjestykseen myös siten, ettei lapsi ole uran edellä, vaikka varmasti lapsen hyvinvointi onkin prioriteetti no. 1.
Ei se lapselta pois ole, kun on jo tottunut hoitopaikkaansa, kun öiti miettii uraansa.
Kyllä niitä katkeroituneita uhrautujia on Suomi väärällään, joten hyvä, kun ap ainakin miettii jotakin muuta vaihtoehtoa.
Ei ole lapsen etu lainsinkaan, jos on v-tuneen mutsin kanssa kotona kimppatylsistymässä.
Valitettavan monen nykynaisen asenne on minä minä minä ja ura. Muulla ei ole väliä. Miksi töitä ei voi etsiä muilta aloilta? Jos löytää työn minkä palkalla tulee toimeen. En pysty ymmärtämään näitä uraihmisiä. Itselle perhe on numero 1.
Miksi sen olisi oltava aina nainen jonka tulisi olla se, joka kantaa, korjaan: joutuu kantamaan isomman vatsuun lapsen hoidosta ja perheen kodin ylläpidosta? Ja mahdollsiesti mahd. hyvn pikäksi aikaa oma haaveensa päästä oman alansa töihin; ikävimmässä tapauksesess lopullisesti
Kyllähän Ap ensimmäisessä avauksessaan onnisuu minusta luomaan mielikuvam etä hän on itse ilm joustananu ja mahdollsitanut sen, että miehensä on saanut tai voinut olla töissa; joten eiko voisi ajaella että pian olisi vain roolituksen vaihto? Vastaisuudessa mies vastaisi kodista ja lapsesta enempi ja Ap olsi hän, joka tuo (ns.) leivän pöytään.
Sinkkumies
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[Korjaus:] Miksi sen olisi oltava aina nainen jonka tulisi olla se, joka kantaa, korjaan: joutuu kantamaan isomman vatsuun lapsen hoidosta ja perheen kodin ylläpidosta? Ja mahdollsiesti mahd. hyvn pikäksi aikaa "laittamaan tauolle" oma haaveensa päästä oman alansa töihin; ikävimmässä tapauksesessa joutua luopumaaan haavestaan lopullisesti
Sinkkumies
Vaikka työpaikan saanti yliopistokaupungista on vaikeampaa, kuin sellaisesta paikasta, jossa ei kouluteta ko. alalle, niin ei se mahdotonta ole. Kannattaa myös laajentaa hakureviiriä. Tunnin työmatka on pitkä, mutta ei mahdoton. Tunnin ajomatkan päässä on jo paljon enemmän mahdollisuuksia. Vähän avoimuutta työnhakuun, niin voi hyvinkin onnistaa.
Teen vähän arvailuja (jotka voi mennä pieleen) ja ehdotan, mitä itse tekisin vastaavassa tilanteessa. Eli jos asuisin Joensuussa yliopistolla työskentelevän mieheni kanssa - josta on pirun pitkä matka ihan mihin järkevään suuntaan tahansa - pyrkisin pääsemään myös itse alan töihin kaikin keinoin.
Yliopistohommat ovat aika suffeleita, aina voi hakea vaikka tutkimusvapaata (rahoitusta ensin), tehdä osa-aikaisena, rytmittää opetusjaksoja jne. Harva yliopistolla työskentelevä muutenkaan käy joka päivänä työpaikallaan. Eli lähtökohtaisesti hakisin töitä sellaisesta kaupungista, johon koko perhe voisi muuttaa ja josta käsin mies voisi käydä siellä Joensuussa heittämässä opetuksensa. Joensuuhun sitten yksiö, jossa voisi majailla ne päivät kun tarvii olla paikan päällä.
Sellainen vaihtoehto, että jättäytyisi itse työelämän ulkopuolelle tai hanttihommien tekijäksi, ei ainakaan omalla kohdallani olisi mikään vaihtoehto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
38-vuotias ja vasta aloittelemassa uraa. Mitä ihmettä olet elämässäsi tehnyt. Minä olin ollut sinun iässäsi töissä jo toistakymmentä vuotta. Tyttäreni on nyt 40 v maisteri ja hänkin on tehnyt töitä jo yli 16 vuotta. Sinulla tuleehuone eläkekertymä.
Työskentelin aiemmin sairaanhoitajana kymmenisen vuotta, kunnes kouluttauduin uudelleen, kiitos kysymästä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Muutama vaihtoehto
1.vaihdatte paikkakuntaa, mistä molemmille löytyy töitä
2.toinen tekee etänä töitä, muutto jos tarpeellista
3.vaihdat alaa
4.jatkat töiden etsimistä nykyiseltä paikkakunnalta
5.laajennat hakua ympäröiville paikkakunnille ja kuljet pidempää työmatkaa/muutatte johonkin puolimaille sinun ja miehesi töiden välille
6.asutte eri kaupungeissa
Miehen alanvaihto ei sitten ole vaihtoehto? Voi vttu näiden asenteiden vanhakantaisuudelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
38-vuotias ja vasta aloittelemassa uraa. Mitä ihmettä olet elämässäsi tehnyt. Minä olin ollut sinun iässäsi töissä jo toistakymmentä vuotta. Tyttäreni on nyt 40 v maisteri ja hänkin on tehnyt töitä jo yli 16 vuotta. Sinulla tuleehuone eläkekertymä.
Työskentelin aiemmin sairaanhoitajana kymmenisen vuotta, kunnes kouluttauduin uudelleen, kiitos kysymästä.
Ap
No luulis sairaanhoitajalle ainakin löytyvän töitä! Mitä nyt mollia selasin niin joka kaupungissa monta paikkaa auki. Ei muutakuin heti huomenna hakemusta vetämään, tai selvittelet teidän kaupungin hoitajarekrykäytännöt ja keikkaa varmaan saisit piankin.
Miksei elämä kotiäitinä maistu? Toisenkin lapsen ehtisi vielä pyöräyttää, niin ei ainakaan tekeminen kesken loppuisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Etkö voisi välillä tehdä sairaanhoitajan töitä ja etsiä samalla nykyisen koulutuksen työpaikkaa? Ei muuta kuin rohkeasti vain hoitajan töitä hakemaan!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies voi asua viikot nykyisellä paikkakunnallanne.
Itse muutat lapsen kanssa johonkin missä sulle on töitä ja mies tulee sinne viikonlopuiksi, tekee ehkä jonkun päivän etätöitä. Siis jos tää sopii hänelle.
Tai sit vaan jäät vielä vähäksi aikaa kotiin jos ei heti löydy töitä.
Mitä ihmettä selität? Miksei lapsi voi olla tutulla paikkakunnalla isänsä kanssa?
Mitä ihmettä itse selität? Ap sanoi heti aloitusviestissä ettei voi lähteä muualle työhön koska ei halua jättää pientä lastaan työviikon ajaksi. Tästä seuraa loogisesti se vaihtoehto että hän ottaa lapsen mukaan. Tosin ap sitten myöhemmin peruikin tuota ja oli myöhemmin jättämässä lasta mieluummin isän luo tutulle paikkakunnalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Etkö voisi välillä tehdä sairaanhoitajan töitä ja etsiä samalla nykyisen koulutuksen työpaikkaa? Ei muuta kuin rohkeasti vain hoitajan töitä hakemaan!
En usko että vanhaan työhön palaaminen on realistinen vaihtoehto. Uskon että tämä tilanne järjestyy jotenkin, vaikka sitten työskentelemällä toisella paikkakunnalla.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies voi asua viikot nykyisellä paikkakunnallanne.
Itse muutat lapsen kanssa johonkin missä sulle on töitä ja mies tulee sinne viikonlopuiksi, tekee ehkä jonkun päivän etätöitä. Siis jos tää sopii hänelle.
Tai sit vaan jäät vielä vähäksi aikaa kotiin jos ei heti löydy töitä.
Mitä ihmettä selität? Miksei lapsi voi olla tutulla paikkakunnalla isänsä kanssa?
Mitä ihmettä itse selität? Ap sanoi heti aloitusviestissä ettei voi lähteä muualle työhön koska ei halua jättää pientä lastaan työviikon ajaksi. Tästä seuraa loogisesti se vaihtoehto että hän ottaa lapsen mukaan. Tosin ap sitten myöhemmin peruikin tuota ja oli myöhemmin jättämässä lasta mieluummin isän luo tutulle paikkakunnalle.
Tietysti kaikista mieluiten asuisin miehen ja lapsen kanssa samassa paikassa, eli en tietenkään haluaisi lähteä muualle. Mutta jos on nyt niin että en kertakaikkiaan löydä töitä lähempää, on ehkä pakko lähteä ainakin joksikin ajaksi toiselle paikkakunnalle, jolloin lapsi jäisi isänsä kanssa. Eikä tämä ole vain minun päätettävissäni.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuules nyt ap. Kaikella rakkaudella. Sulla on koko elämäsi aikaa tehdä vielä töitä. Sinuna keskittyisin nyt siihen pikkuiseen 1 vuotiaaseesi, joka on vielä hyvin pieni ja tarvitsee äitiään. Oikein suru tulee kun tälläistä lukee. Hänen kuuluisi olla nyt elämäsi keskipiste eikä minkään työn ja muuttojen. Lapsuutta ei saa ikinä takaisin mutta töitä tulee aina.
Voisi se oma olosikin rauhoittua kun laittaisit nyt asiat tärkeysjärjestykseen ja voisit huomata että ihan hyvä on kotonakin etkä miettisi.mitään lapsen erottamista äidistään.Kyllä naisella on oikeus laittaa asiat tärkeysjärjestykseen myös siten, ettei lapsi ole uran edellä, vaikka varmasti lapsen hyvinvointi onkin prioriteetti no. 1.
Ei se lapselta pois ole, kun on jo tottunut hoitopaikkaansa, kun öiti miettii uraansa.
Kyllä niitä katkeroituneita uhrautujia on Suomi väärällään, joten hyvä, kun ap ainakin miettii jotakin muuta vaihtoehtoa.
Ei ole lapsen etu lainsinkaan, jos on v-tuneen mutsin kanssa kotona kimppatylsistymässä.
Valitettavan monen nykynaisen asenne on minä minä minä ja ura. Muulla ei ole väliä. Miksi töitä ei voi etsiä muilta aloilta? Jos löytää työn minkä palkalla tulee toimeen. En pysty ymmärtämään näitä uraihmisiä. Itselle perhe on numero 1.
Jos on opiskellut melkein 6 vuotta hyvään ammattiin itseä kiinnostavalle alalle niin pidän aivan luonnollisena asiana, että haluaa myös hyödyntää sitä koulutustaan ja kiinnostustaan. Mitäs järkeä sitä olisi jättää hyödyntämättä.
Sitten olisi kannattanut siirtää lapsen hankkimista. Eihän se reilua ole, että naisia rangaistaan tästä asiasta, mutta ainoa, ketä voi muuttaa on oma itse. Ei voi muuttaa työnantajien asennetta. Jos oikeasti URAA haluaa tehdä, niin silloin on tajuttava, että jostain muusta voi joutua luopumaan.
AP on ollut jo sen ikäinen valmistuttuaan, että ei ole voinut siirtää lapsen hankintaa.
Olisiko mahdollista, että muuttaisitte ns. puoleen väliin? Eli paikkaan, josta molemmilla on töihin vaikka puolentoista tunnin matka? Laajentaisiko tämä asuinmahdollisuuksia?
Olipas tyhmä kommentti. Tuotako luulit ap:n haluavan?! Tottakai ap haluaa olla perheen kanssa JA tehdä mielekästä työtä, tuskinpa uran luominen on pääasia.