Osaatko nimetä syitä jotka sairastuttivat sinut syömishäiriöön?

Aikuisen seksuaalisuuden torjuminen, siis että pelkkä masturbointi ei riitä tyydyttämään kaikkia tarpeita.

Isäni tuttavat kimmentoivat usein vartaloni kuvottavaan sävyyn ollessani teini-ikäinen. Keksin ratkaisuksi kuihduttaa itselleni poikamaisen vartalon. Toimi muuten eikä enää tullut niljakkaita kommentteja siitä miten minulla in synnyttäjän lanteet ja muhkut reidet (hyi vttu mitä sanoja)

Kierre jäi siitä päälle.

Myöhemmin varmasti äitini ylistys siskoni pienikokoisuudesta vaikutti entisestään asiaan. Sisko oli äidin mielestä automaattisesti parempi ja kauniimpi lyhyenä ja hoikkana ja hän asetti meidät inhottavaan kilpailuasemaan ja myös kommentoi "hurjaa" kokoeroamme. Minä siis 170cm, sisko 165 että silleen...

Nyt menossa kolmas syömishäiriökierros ja tämä starttasi nykyisen parisuhteen alettua. Mies kommentoi suhteen alussa pitävänsä siroista naisista.

Bmi tällä hetkellä 16, menkat loppu ja saan luultavasti äin kolmekymppisenä heittää lopulliset hyvästit perhehaaveille. Sielu sirpaleina ja pohdin eroa, koska tiedän että miehelle lapsi olisi todella tärkeä.

Vierailija kirjoitti:

Kouluterveydenhoitajan kommentit siitä kuinka lähestyn painokäyrän ylärajaa.

Miksi joku lapsi ei kestä tällaista kommenttia? Mitkä on syyt taustalla? Syytät kouluterveydenhoitajaa, mutta miten hänen olisi sinun mielestä pitänyt toimia?

Äitini on hoikka, siro ja pienikokoinen ja korosti sitä jatkuvasti. Minä en ole mitenkään romuluinen, mutta en sellainen superpieni äitini tapaan ja sekä äiti että sukulaiset korostivat sitä toistuvasti. Sain isokokoisen ihmisen identiteetin, vaikka olen aina ollut ihan normaalipainoinen. Murrosikäni alkoi tosi varhain ja inhosin naisellisia muotojani yli kaiken. Sukulaiset kommentoivat jatkuvasti, miten olen sellainen uhkea, en ole mikään pienikokoinen, kasvoni ovat pyöreät ja turpeat, en pyörenä tyttönä tarvitse mitään iltapalaa ja kerran muistutin mummoni mukaan jotain pahasti lihonutta sukulaista, koska kasvoni olivat yhtä lihavat. Ihan hirveää kommentointia kasvavassa iässä olevalle nuorelle. Äiti vielä hymisteli ja myhäili mukana.

Tämän jälkeen sitten kaikki olivat yllättyneitä, kun laihdutin normaalista lähtöpainosta noin 15 kg. Kuukautisetkin loppuivat. Samaiset sukulaiset kummastelivat asiaa, mutta muistivat lisätä ihmettelyynsä sen, että miten oikein laihdutin, kun olen aina ollut lihava. 

Aikuisena olen ollut normaalipainoinen. En laihduta, mutta ei suhteeni ruokaan ole mutkaton ja helposti huomaan, että alan säännöstellä tai miettiä kaloreita. Hassuinta on, että nyt olen kolmekymppisenä samoissa mitoissa kuin silloin, kun minua läskiteltiin (54kg/160cm), olenkin monen mielestä hoikka. Jepjep.

Vierailija kirjoitti:

Ja 29 jatkaa edelleen:

Mikään ei muuten ole sen ihanampaa kuin illalla nukkumaan käydessä on silitellä nälästä kuopalla olevaa vatsaa. Kädet voi laskea suoliluiden päälle (ne mitkä ovat siis vatsan molemmin puolin). On muuten kuin että olisi käsi tietokoneen hiirellä :D

Ja jos kääntyy kyljelleen, vatsa ei valu mihinkään. Se vain on. 

Laihojen jalkojen ojentaminen on ihan parasta kanssa. Se rukoilijasirkkamainen olo on ihan juuri sitä, mitä kaipaa. 

Sitä tajuaa olevansa laiha, vaikka ei tajua. 

Pakko kommentoida vanhaa ketjua, jonka luo etsiydyin vertaistuen toivossa. Luoja, miten täydellisen tutulta tämä kuvaus kuulostaakaan! Mikään koko maailmassa ei tunnu yhtä voittamattoman, ylimaallisen hyvältä. Antaisin mitä tahansa päästäkseni takaisin tuohon, mutta olen menettänyt sen, mikä minussa oli parasta. Paranin, ja se on pahinta, mitä minulle koskaan on tapahtunut.

Vierailija kirjoitti:

Vahvasti syömishäiriöiset vanhemmat. Kasvatuksen lisäksi varmaan myös geeniperimä on taudille altistava. Hyvin saattaisi olla aineenvaihduntamuutostakin siitä johtuen, että äitini söi minua odottaessaan amfetamiinipohjaisia laihdutuslääkkeitä.

Minä olen aina lapsenakin ollut isäni mielestä liian lihava (nykyään ihan oikeasti olenkin). Kuulemma jo vauvana olin ihmeellisen makkarainen. Koko lapsuuteni minua on ruokapöydässä kehotettu syömään hitaammin ja pureskelemaan huolellisemmin ja kommentoitu annosmääriä - usein tyyliin siinä söit yhdellä aterialla hoikan tytön koko päivän ruuat. Ruokailua seuraavan tunnin ajan kerrottiin, kuinka nyt on väärän ruokailun vuoksi haima kovilla ja minä siksi väsynyt tai sokerihumalassa.

Kotiin myös jätettiin ostamatta ruokaa, osin laihdutustarkoituksessa ja osin ihan vaan nuukuutta. Minut jätettiin päiväksi yksin kotiin ilman ruokaa. Etelänmatkat olivat aina hyvä tilanne laihduttaa, kun l

Ei kärsi, saatana, lukea tällaista. Millaisessa helvetissä sitä onkaan ihminen voinut kasvaa... Olen pahoillani.