Perheen metatyöt mitä niitä on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvät naurut taas irtosi ketjusta. Kiitos mammat. Onneksi rahaa löytyy sen verran, että ei tarvitse esimerkiksi "suunnitella" vaatteiden ostoa vaan riittää pelkkä ostaminen kun on tarve ja entinen heitetään joko roskiin tai kierrätyslaatikkoon. Tähän mennessä toiminut ihan hyvin vaikka suunnittelu jätetty pois. Samaa periaatetta sovellettu myös siivoukseen. Siivotaan kun tarvitsee ja skipataan se suunnittelu.

Se, että leuhkii sillä, ettei suunnittele, on ehkä vain uusavuttomuuden kuvaus. Nykyään kaikki kierrättää, ja alkeellisella suunnittelulla säästää rahaa (myös rikkaat). Metatyö, eli juuri suunnittelu, järjestely ja päätöstenteko, ei ole vaikeaa, vaan normaalia arjen hallintaa. Parisuhteessa on kiva, että sitä tehdään tasapuolisesti, mutta on kyllä vain tyhmää, jos ei kumpikaan tee.

Minusta se, että selviäisi arjesta ilman mitään suunnittelua, on leuhkimisen lisäksi myös itsensä huijaamista. Ne, jotka väittävät näin, eivät vain tunnista tilanteita, joissa suunnittelutyötä tehdään. Helposti nimittäin keksii kymmeniä esimerkkejä arkisista tilanteista, joissa on pakko suunnitella ja järjestellä. Lapselle tulee kirjeessä ilmoitus hammaslääkäriajasta, joka osuu sellaiseen aikaan, että kirjeen avaaja ei voi viedä lasta hammaslääkäriin. Tilanteeseen tuskin löytyy ratkaisua ilman, että vanhemmat keskustelevat ja suunnittelevat keskenään. Päivälliselle tulee lyhyellä varoitusajalla yllätysvieraita, vaikkapa lasten kavereita. Joku perheenjäsenistä on juuri silloin kaupassa ostamassa päivällistarpeita. Eiköhän ole tuolloin luonnollista soittaa sille kaupassa asioivalle ja pyytää tätä mitoittamaan ostokset isommalle joukolle?

Mutta kertokaa nyt onko tämä suunnittelu siis työtä vai ei? Itse en suunnittele, mutta jonkun mielestä suunnittelen huomaamattani. Mutta jos en edes huomaa tekeväni suunnittelutyötä, onko se työtä ollenkaan, kun ei siitä mitään vaivaa ole?

Kerro miten ostat mitään suunnittelematta ruokaa tai vaatteita?

Menen kauppaan, otan kärryt ja kierrän kaupan ottaen ruoat kärryyn. Kas näin

Ostatko yhdelle päivälle ruoan kerralla? Ei lapsiperheessä ole aikaa ravata joka päivä kaupassa. Tätä kyllä mieheni mielellään tekisi. Voisi käydä saman päivän aikana jopa useammin kaupassa, sillä aikaa kun minä sitten hoidan kaiken muun, koska onhan hän käynyt jo kahdesti päivän aikana kaupassa (molemmat kerrat turhia reissuja, koska kaiken olisi voinut ostaa jo eilen kauppareissulla)!

En tietenkään osta vain yhdeksi päiväksi, mutta ei ruokien hankintaa erityisemmin pidä suunnitella. Samat jutut joka kerta ja ruoaksi yleensä tarjouksessa olevaa ja kalaa.

Perheen Metallityöt käsittää ferritiini-vitamiinin saannista huolehtimista.

Hyvin suunniteltu ei ole edes aloitettu tekemään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvät naurut taas irtosi ketjusta. Kiitos mammat. Onneksi rahaa löytyy sen verran, että ei tarvitse esimerkiksi "suunnitella" vaatteiden ostoa vaan riittää pelkkä ostaminen kun on tarve ja entinen heitetään joko roskiin tai kierrätyslaatikkoon. Tähän mennessä toiminut ihan hyvin vaikka suunnittelu jätetty pois. Samaa periaatetta sovellettu myös siivoukseen. Siivotaan kun tarvitsee ja skipataan se suunnittelu.

Se, että leuhkii sillä, ettei suunnittele, on ehkä vain uusavuttomuuden kuvaus. Nykyään kaikki kierrättää, ja alkeellisella suunnittelulla säästää rahaa (myös rikkaat). Metatyö, eli juuri suunnittelu, järjestely ja päätöstenteko, ei ole vaikeaa, vaan normaalia arjen hallintaa. Parisuhteessa on kiva, että sitä tehdään tasapuolisesti, mutta on kyllä vain tyhmää, jos ei kumpikaan tee.

Minusta se, että selviäisi arjesta ilman mitään suunnittelua, on leuhkimisen lisäksi myös itsensä huijaamista. Ne, jotka väittävät näin, eivät vain tunnista tilanteita, joissa suunnittelutyötä tehdään. Helposti nimittäin keksii kymmeniä esimerkkejä arkisista tilanteista, joissa on pakko suunnitella ja järjestellä. Lapselle tulee kirjeessä ilmoitus hammaslääkäriajasta, joka osuu sellaiseen aikaan, että kirjeen avaaja ei voi viedä lasta hammaslääkäriin. Tilanteeseen tuskin löytyy ratkaisua ilman, että vanhemmat keskustelevat ja suunnittelevat keskenään. Päivälliselle tulee lyhyellä varoitusajalla yllätysvieraita, vaikkapa lasten kavereita. Joku perheenjäsenistä on juuri silloin kaupassa ostamassa päivällistarpeita. Eiköhän ole tuolloin luonnollista soittaa sille kaupassa asioivalle ja pyytää tätä mitoittamaan ostokset isommalle joukolle?

Mutta kertokaa nyt onko tämä suunnittelu siis työtä vai ei? Itse en suunnittele, mutta jonkun mielestä suunnittelen huomaamattani. Mutta jos en edes huomaa tekeväni suunnittelutyötä, onko se työtä ollenkaan, kun ei siitä mitään vaivaa ole?

Kerro miten ostat mitään suunnittelematta ruokaa tai vaatteita?

Menen kauppaan, otan kärryt ja kierrän kaupan ottaen ruoat kärryyn. Kas näin

Ostatko yhdelle päivälle ruoan kerralla? Ei lapsiperheessä ole aikaa ravata joka päivä kaupassa. Tätä kyllä mieheni mielellään tekisi. Voisi käydä saman päivän aikana jopa useammin kaupassa, sillä aikaa kun minä sitten hoidan kaiken muun, koska onhan hän käynyt jo kahdesti päivän aikana kaupassa (molemmat kerrat turhia reissuja, koska kaiken olisi voinut ostaa jo eilen kauppareissulla)!

En tietenkään osta vain yhdeksi päiväksi, mutta ei ruokien hankintaa erityisemmin pidä suunnitella. Samat jutut joka kerta ja ruoaksi yleensä tarjouksessa olevaa ja kalaa.

Onpa jörkevää, maistuvaa ja ravitsevaa. Monipuolista. Not.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvät naurut taas irtosi ketjusta. Kiitos mammat. Onneksi rahaa löytyy sen verran, että ei tarvitse esimerkiksi "suunnitella" vaatteiden ostoa vaan riittää pelkkä ostaminen kun on tarve ja entinen heitetään joko roskiin tai kierrätyslaatikkoon. Tähän mennessä toiminut ihan hyvin vaikka suunnittelu jätetty pois. Samaa periaatetta sovellettu myös siivoukseen. Siivotaan kun tarvitsee ja skipataan se suunnittelu.

Se, että leuhkii sillä, ettei suunnittele, on ehkä vain uusavuttomuuden kuvaus. Nykyään kaikki kierrättää, ja alkeellisella suunnittelulla säästää rahaa (myös rikkaat). Metatyö, eli juuri suunnittelu, järjestely ja päätöstenteko, ei ole vaikeaa, vaan normaalia arjen hallintaa. Parisuhteessa on kiva, että sitä tehdään tasapuolisesti, mutta on kyllä vain tyhmää, jos ei kumpikaan tee.

Minusta se, että selviäisi arjesta ilman mitään suunnittelua, on leuhkimisen lisäksi myös itsensä huijaamista. Ne, jotka väittävät näin, eivät vain tunnista tilanteita, joissa suunnittelutyötä tehdään. Helposti nimittäin keksii kymmeniä esimerkkejä arkisista tilanteista, joissa on pakko suunnitella ja järjestellä. Lapselle tulee kirjeessä ilmoitus hammaslääkäriajasta, joka osuu sellaiseen aikaan, että kirjeen avaaja ei voi viedä lasta hammaslääkäriin. Tilanteeseen tuskin löytyy ratkaisua ilman, että vanhemmat keskustelevat ja suunnittelevat keskenään. Päivälliselle tulee lyhyellä varoitusajalla yllätysvieraita, vaikkapa lasten kavereita. Joku perheenjäsenistä on juuri silloin kaupassa ostamassa päivällistarpeita. Eiköhän ole tuolloin luonnollista soittaa sille kaupassa asioivalle ja pyytää tätä mitoittamaan ostokset isommalle joukolle?

Mutta kertokaa nyt onko tämä suunnittelu siis työtä vai ei? Itse en suunnittele, mutta jonkun mielestä suunnittelen huomaamattani. Mutta jos en edes huomaa tekeväni suunnittelutyötä, onko se työtä ollenkaan, kun ei siitä mitään vaivaa ole?

Kerro miten ostat mitään suunnittelematta ruokaa tai vaatteita?

Toissa viikolla oli työreissussa, jossa peruuntui yksi juttu. Huomasin ison tavaratalon lähistöllä, jolloin piipahdin sinne. Siellä huomasin kivat lastenvaateliikkeet, joissa ale, josta sitten kasasin talvikamppeet ja muutamia sisäjuttuja lapsille. Missä tässä oli sitä vaativaa metatyötä ja suunnittelua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvät naurut taas irtosi ketjusta. Kiitos mammat. Onneksi rahaa löytyy sen verran, että ei tarvitse esimerkiksi "suunnitella" vaatteiden ostoa vaan riittää pelkkä ostaminen kun on tarve ja entinen heitetään joko roskiin tai kierrätyslaatikkoon. Tähän mennessä toiminut ihan hyvin vaikka suunnittelu jätetty pois. Samaa periaatetta sovellettu myös siivoukseen. Siivotaan kun tarvitsee ja skipataan se suunnittelu.

Se, että leuhkii sillä, ettei suunnittele, on ehkä vain uusavuttomuuden kuvaus. Nykyään kaikki kierrättää, ja alkeellisella suunnittelulla säästää rahaa (myös rikkaat). Metatyö, eli juuri suunnittelu, järjestely ja päätöstenteko, ei ole vaikeaa, vaan normaalia arjen hallintaa. Parisuhteessa on kiva, että sitä tehdään tasapuolisesti, mutta on kyllä vain tyhmää, jos ei kumpikaan tee.

Minusta se, että selviäisi arjesta ilman mitään suunnittelua, on leuhkimisen lisäksi myös itsensä huijaamista. Ne, jotka väittävät näin, eivät vain tunnista tilanteita, joissa suunnittelutyötä tehdään. Helposti nimittäin keksii kymmeniä esimerkkejä arkisista tilanteista, joissa on pakko suunnitella ja järjestellä. Lapselle tulee kirjeessä ilmoitus hammaslääkäriajasta, joka osuu sellaiseen aikaan, että kirjeen avaaja ei voi viedä lasta hammaslääkäriin. Tilanteeseen tuskin löytyy ratkaisua ilman, että vanhemmat keskustelevat ja suunnittelevat keskenään. Päivälliselle tulee lyhyellä varoitusajalla yllätysvieraita, vaikkapa lasten kavereita. Joku perheenjäsenistä on juuri silloin kaupassa ostamassa päivällistarpeita. Eiköhän ole tuolloin luonnollista soittaa sille kaupassa asioivalle ja pyytää tätä mitoittamaan ostokset isommalle joukolle?

Mutta kertokaa nyt onko tämä suunnittelu siis työtä vai ei? Itse en suunnittele, mutta jonkun mielestä suunnittelen huomaamattani. Mutta jos en edes huomaa tekeväni suunnittelutyötä, onko se työtä ollenkaan, kun ei siitä mitään vaivaa ole?

Kerro miten ostat mitään suunnittelematta ruokaa tai vaatteita?

Menen kauppaan, otan kärryt ja kierrän kaupan ottaen ruoat kärryyn. Kas näin

Ostatko yhdelle päivälle ruoan kerralla? Ei lapsiperheessä ole aikaa ravata joka päivä kaupassa. Tätä kyllä mieheni mielellään tekisi. Voisi käydä saman päivän aikana jopa useammin kaupassa, sillä aikaa kun minä sitten hoidan kaiken muun, koska onhan hän käynyt jo kahdesti päivän aikana kaupassa (molemmat kerrat turhia reissuja, koska kaiken olisi voinut ostaa jo eilen kauppareissulla)!

En tietenkään osta vain yhdeksi päiväksi, mutta ei ruokien hankintaa erityisemmin pidä suunnitella. Samat jutut joka kerta ja ruoaksi yleensä tarjouksessa olevaa ja kalaa.

Onpa jörkevää, maistuvaa ja ravitsevaa. Monipuolista. Not.

Miten niin ei ole monipuolista tai ravitsevaa saati maistuvaa?? Pystyn ihan kaupassa kulkemisen ohella valikoimaan sinne kärryyn mitä vastaan tulee ja ihan ravitsevaa ja monipuolista on. En näe mitään järkeä ostaa tänään kiivejä ja lauantaina persimoneja, jos tarjouksessa on jotkut muut hedelmät. Ja kalaa nyt muutenkin pitää syödä vähintään kolmesti, joten helppo napata tiskiltä vaihdellen mukaan kärryyn.

Jotkut ihmiset tekevät yksinkertaisista asioista vaikeita. Valtaosa asioista kannattaa tehdä heti eikä turhaan suunnitella ja märehtiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvät naurut taas irtosi ketjusta. Kiitos mammat. Onneksi rahaa löytyy sen verran, että ei tarvitse esimerkiksi "suunnitella" vaatteiden ostoa vaan riittää pelkkä ostaminen kun on tarve ja entinen heitetään joko roskiin tai kierrätyslaatikkoon. Tähän mennessä toiminut ihan hyvin vaikka suunnittelu jätetty pois. Samaa periaatetta sovellettu myös siivoukseen. Siivotaan kun tarvitsee ja skipataan se suunnittelu.

Se, että leuhkii sillä, ettei suunnittele, on ehkä vain uusavuttomuuden kuvaus. Nykyään kaikki kierrättää, ja alkeellisella suunnittelulla säästää rahaa (myös rikkaat). Metatyö, eli juuri suunnittelu, järjestely ja päätöstenteko, ei ole vaikeaa, vaan normaalia arjen hallintaa. Parisuhteessa on kiva, että sitä tehdään tasapuolisesti, mutta on kyllä vain tyhmää, jos ei kumpikaan tee.

Minusta se, että selviäisi arjesta ilman mitään suunnittelua, on leuhkimisen lisäksi myös itsensä huijaamista. Ne, jotka väittävät näin, eivät vain tunnista tilanteita, joissa suunnittelutyötä tehdään. Helposti nimittäin keksii kymmeniä esimerkkejä arkisista tilanteista, joissa on pakko suunnitella ja järjestellä. Lapselle tulee kirjeessä ilmoitus hammaslääkäriajasta, joka osuu sellaiseen aikaan, että kirjeen avaaja ei voi viedä lasta hammaslääkäriin. Tilanteeseen tuskin löytyy ratkaisua ilman, että vanhemmat keskustelevat ja suunnittelevat keskenään. Päivälliselle tulee lyhyellä varoitusajalla yllätysvieraita, vaikkapa lasten kavereita. Joku perheenjäsenistä on juuri silloin kaupassa ostamassa päivällistarpeita. Eiköhän ole tuolloin luonnollista soittaa sille kaupassa asioivalle ja pyytää tätä mitoittamaan ostokset isommalle joukolle?

Mutta kertokaa nyt onko tämä suunnittelu siis työtä vai ei? Itse en suunnittele, mutta jonkun mielestä suunnittelen huomaamattani. Mutta jos en edes huomaa tekeväni suunnittelutyötä, onko se työtä ollenkaan, kun ei siitä mitään vaivaa ole?

Kerro miten ostat mitään suunnittelematta ruokaa tai vaatteita?

Toissa viikolla oli työreissussa, jossa peruuntui yksi juttu. Huomasin ison tavaratalon lähistöllä, jolloin piipahdin sinne. Siellä huomasin kivat lastenvaateliikkeet, joissa ale, josta sitten kasasin talvikamppeet ja muutamia sisäjuttuja lapsille. Missä tässä oli sitä vaativaa metatyötä ja suunnittelua?

Eli jos työjuttu ei olisi peruuntunut, olisi lapset menneet talvella kesälenkkareissa ja takissa kouluun tai päiväkotiin?

Vierailija kirjoitti:

Kuorit hedelmät/juurekset tiskipöydälle ja unohdat ne kuoret lähmääntymään siihen, mistä seuraa itkua kun on niin sotkuista. Sen sijaan että kuorisi ne suoraan biojätteeseen tai lautaselle ja kaataisi sen suoraan roskikseen.

Tai jos reissun jälkeen matkalaukku/reppu on purkamatta/puolipurettuna useamman viikon keskellä eteisen lattiaa ja sisältö "ryömii itseksiään" siihen ympärille, niin siitäkin valitetaan.

Eikä sitä sanomalehteä voi vahingossakaan laittaa lehtikoriin, eikä harrastuksiin liittyviä papereitakaan vaan ruokapöytä on juuri hyvä paikka niille, kuten paperilaskuillekin (kun ei laiskuuttaan viitsi opetella tilaamaan e-laskuja).

Toki ne julmetun kidan omaavat sakset pitää olla kangaskasoineen keskellä olkarin lattiaa, vähintään kolme viikkoa.

Ja luotetaan siihen että äijällä palaa pinna joka sitten järkkää paikat. Ei järkkää enää.

Onko nuo ainoat asiat, jotka olet hoitanut?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvät naurut taas irtosi ketjusta. Kiitos mammat. Onneksi rahaa löytyy sen verran, että ei tarvitse esimerkiksi "suunnitella" vaatteiden ostoa vaan riittää pelkkä ostaminen kun on tarve ja entinen heitetään joko roskiin tai kierrätyslaatikkoon. Tähän mennessä toiminut ihan hyvin vaikka suunnittelu jätetty pois. Samaa periaatetta sovellettu myös siivoukseen. Siivotaan kun tarvitsee ja skipataan se suunnittelu.

Se, että leuhkii sillä, ettei suunnittele, on ehkä vain uusavuttomuuden kuvaus. Nykyään kaikki kierrättää, ja alkeellisella suunnittelulla säästää rahaa (myös rikkaat). Metatyö, eli juuri suunnittelu, järjestely ja päätöstenteko, ei ole vaikeaa, vaan normaalia arjen hallintaa. Parisuhteessa on kiva, että sitä tehdään tasapuolisesti, mutta on kyllä vain tyhmää, jos ei kumpikaan tee.

Minusta se, että selviäisi arjesta ilman mitään suunnittelua, on leuhkimisen lisäksi myös itsensä huijaamista. Ne, jotka väittävät näin, eivät vain tunnista tilanteita, joissa suunnittelutyötä tehdään. Helposti nimittäin keksii kymmeniä esimerkkejä arkisista tilanteista, joissa on pakko suunnitella ja järjestellä. Lapselle tulee kirjeessä ilmoitus hammaslääkäriajasta, joka osuu sellaiseen aikaan, että kirjeen avaaja ei voi viedä lasta hammaslääkäriin. Tilanteeseen tuskin löytyy ratkaisua ilman, että vanhemmat keskustelevat ja suunnittelevat keskenään. Päivälliselle tulee lyhyellä varoitusajalla yllätysvieraita, vaikkapa lasten kavereita. Joku perheenjäsenistä on juuri silloin kaupassa ostamassa päivällistarpeita. Eiköhän ole tuolloin luonnollista soittaa sille kaupassa asioivalle ja pyytää tätä mitoittamaan ostokset isommalle joukolle?

Mutta kertokaa nyt onko tämä suunnittelu siis työtä vai ei? Itse en suunnittele, mutta jonkun mielestä suunnittelen huomaamattani. Mutta jos en edes huomaa tekeväni suunnittelutyötä, onko se työtä ollenkaan, kun ei siitä mitään vaivaa ole?

Kerro miten ostat mitään suunnittelematta ruokaa tai vaatteita?

Toissa viikolla oli työreissussa, jossa peruuntui yksi juttu. Huomasin ison tavaratalon lähistöllä, jolloin piipahdin sinne. Siellä huomasin kivat lastenvaateliikkeet, joissa ale, josta sitten kasasin talvikamppeet ja muutamia sisäjuttuja lapsille. Missä tässä oli sitä vaativaa metatyötä ja suunnittelua?

Eli jos työjuttu ei olisi peruuntunut, olisi lapset menneet talvella kesälenkkareissa ja takissa kouluun tai päiväkotiin?

Ilmeisesti. Ja jos jollain lapsista olisi yllättäen jalka kasvanut pari numeroa, olisi kulkenut talven liian pienissä kengissä. Koska eihän lasten mittojakaan tarvitse selvittää ennen ostoksia...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvät naurut taas irtosi ketjusta. Kiitos mammat. Onneksi rahaa löytyy sen verran, että ei tarvitse esimerkiksi "suunnitella" vaatteiden ostoa vaan riittää pelkkä ostaminen kun on tarve ja entinen heitetään joko roskiin tai kierrätyslaatikkoon. Tähän mennessä toiminut ihan hyvin vaikka suunnittelu jätetty pois. Samaa periaatetta sovellettu myös siivoukseen. Siivotaan kun tarvitsee ja skipataan se suunnittelu.

Se, että leuhkii sillä, ettei suunnittele, on ehkä vain uusavuttomuuden kuvaus. Nykyään kaikki kierrättää, ja alkeellisella suunnittelulla säästää rahaa (myös rikkaat). Metatyö, eli juuri suunnittelu, järjestely ja päätöstenteko, ei ole vaikeaa, vaan normaalia arjen hallintaa. Parisuhteessa on kiva, että sitä tehdään tasapuolisesti, mutta on kyllä vain tyhmää, jos ei kumpikaan tee.

Minusta se, että selviäisi arjesta ilman mitään suunnittelua, on leuhkimisen lisäksi myös itsensä huijaamista. Ne, jotka väittävät näin, eivät vain tunnista tilanteita, joissa suunnittelutyötä tehdään. Helposti nimittäin keksii kymmeniä esimerkkejä arkisista tilanteista, joissa on pakko suunnitella ja järjestellä. Lapselle tulee kirjeessä ilmoitus hammaslääkäriajasta, joka osuu sellaiseen aikaan, että kirjeen avaaja ei voi viedä lasta hammaslääkäriin. Tilanteeseen tuskin löytyy ratkaisua ilman, että vanhemmat keskustelevat ja suunnittelevat keskenään. Päivälliselle tulee lyhyellä varoitusajalla yllätysvieraita, vaikkapa lasten kavereita. Joku perheenjäsenistä on juuri silloin kaupassa ostamassa päivällistarpeita. Eiköhän ole tuolloin luonnollista soittaa sille kaupassa asioivalle ja pyytää tätä mitoittamaan ostokset isommalle joukolle?

Mutta kertokaa nyt onko tämä suunnittelu siis työtä vai ei? Itse en suunnittele, mutta jonkun mielestä suunnittelen huomaamattani. Mutta jos en edes huomaa tekeväni suunnittelutyötä, onko se työtä ollenkaan, kun ei siitä mitään vaivaa ole?

Kerro miten ostat mitään suunnittelematta ruokaa tai vaatteita?

Menen kauppaan, otan kärryt ja kierrän kaupan ottaen ruoat kärryyn. Kas näin

Ostatko yhdelle päivälle ruoan kerralla? Ei lapsiperheessä ole aikaa ravata joka päivä kaupassa. Tätä kyllä mieheni mielellään tekisi. Voisi käydä saman päivän aikana jopa useammin kaupassa, sillä aikaa kun minä sitten hoidan kaiken muun, koska onhan hän käynyt jo kahdesti päivän aikana kaupassa (molemmat kerrat turhia reissuja, koska kaiken olisi voinut ostaa jo eilen kauppareissulla)!

En tietenkään osta vain yhdeksi päiväksi, mutta ei ruokien hankintaa erityisemmin pidä suunnitella. Samat jutut joka kerta ja ruoaksi yleensä tarjouksessa olevaa ja kalaa.

Onpa jörkevää, maistuvaa ja ravitsevaa. Monipuolista. Not.

Miten niin ei ole monipuolista tai ravitsevaa saati maistuvaa?? Pystyn ihan kaupassa kulkemisen ohella valikoimaan sinne kärryyn mitä vastaan tulee ja ihan ravitsevaa ja monipuolista on. En näe mitään järkeä ostaa tänään kiivejä ja lauantaina persimoneja, jos tarjouksessa on jotkut muut hedelmät. Ja kalaa nyt muutenkin pitää syödä vähintään kolmesti, joten helppo napata tiskiltä vaihdellen mukaan kärryyn.

Tiedätkö sinä mitä esim ne sun lapsesi syö päivällä?

Vaihteletko ikinä reseptejä? Tutustutat uusiin makuihin? Opetat ruokakulttuuria?

Vierailija kirjoitti:

Jotkut ihmiset tekevät yksinkertaisista asioista vaikeita. Valtaosa asioista kannattaa tehdä heti eikä turhaan suunnitella ja märehtiä.

Sillä suunnittelulla ne hommat nimenomaan tuoee tehtyä ajoissa, eikä ajelehdita virran mukana höthätää kaaosta torjuen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvät naurut taas irtosi ketjusta. Kiitos mammat. Onneksi rahaa löytyy sen verran, että ei tarvitse esimerkiksi "suunnitella" vaatteiden ostoa vaan riittää pelkkä ostaminen kun on tarve ja entinen heitetään joko roskiin tai kierrätyslaatikkoon. Tähän mennessä toiminut ihan hyvin vaikka suunnittelu jätetty pois. Samaa periaatetta sovellettu myös siivoukseen. Siivotaan kun tarvitsee ja skipataan se suunnittelu.

Se, että leuhkii sillä, ettei suunnittele, on ehkä vain uusavuttomuuden kuvaus. Nykyään kaikki kierrättää, ja alkeellisella suunnittelulla säästää rahaa (myös rikkaat). Metatyö, eli juuri suunnittelu, järjestely ja päätöstenteko, ei ole vaikeaa, vaan normaalia arjen hallintaa. Parisuhteessa on kiva, että sitä tehdään tasapuolisesti, mutta on kyllä vain tyhmää, jos ei kumpikaan tee.

Minusta se, että selviäisi arjesta ilman mitään suunnittelua, on leuhkimisen lisäksi myös itsensä huijaamista. Ne, jotka väittävät näin, eivät vain tunnista tilanteita, joissa suunnittelutyötä tehdään. Helposti nimittäin keksii kymmeniä esimerkkejä arkisista tilanteista, joissa on pakko suunnitella ja järjestellä. Lapselle tulee kirjeessä ilmoitus hammaslääkäriajasta, joka osuu sellaiseen aikaan, että kirjeen avaaja ei voi viedä lasta hammaslääkäriin. Tilanteeseen tuskin löytyy ratkaisua ilman, että vanhemmat keskustelevat ja suunnittelevat keskenään. Päivälliselle tulee lyhyellä varoitusajalla yllätysvieraita, vaikkapa lasten kavereita. Joku perheenjäsenistä on juuri silloin kaupassa ostamassa päivällistarpeita. Eiköhän ole tuolloin luonnollista soittaa sille kaupassa asioivalle ja pyytää tätä mitoittamaan ostokset isommalle joukolle?

Mutta kertokaa nyt onko tämä suunnittelu siis työtä vai ei? Itse en suunnittele, mutta jonkun mielestä suunnittelen huomaamattani. Mutta jos en edes huomaa tekeväni suunnittelutyötä, onko se työtä ollenkaan, kun ei siitä mitään vaivaa ole?

Kerro miten ostat mitään suunnittelematta ruokaa tai vaatteita?

Toissa viikolla oli työreissussa, jossa peruuntui yksi juttu. Huomasin ison tavaratalon lähistöllä, jolloin piipahdin sinne. Siellä huomasin kivat lastenvaateliikkeet, joissa ale, josta sitten kasasin talvikamppeet ja muutamia sisäjuttuja lapsille. Missä tässä oli sitä vaativaa metatyötä ja suunnittelua?

Eli jos työjuttu ei olisi peruuntunut, olisi lapset menneet talvella kesälenkkareissa ja takissa kouluun tai päiväkotiin?

No eiköhän niitä ostosmahdollisuuksia olisi jatkossakin tullut eteen, josta kamppeet olisin sitten hakenut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvät naurut taas irtosi ketjusta. Kiitos mammat. Onneksi rahaa löytyy sen verran, että ei tarvitse esimerkiksi "suunnitella" vaatteiden ostoa vaan riittää pelkkä ostaminen kun on tarve ja entinen heitetään joko roskiin tai kierrätyslaatikkoon. Tähän mennessä toiminut ihan hyvin vaikka suunnittelu jätetty pois. Samaa periaatetta sovellettu myös siivoukseen. Siivotaan kun tarvitsee ja skipataan se suunnittelu.

Se, että leuhkii sillä, ettei suunnittele, on ehkä vain uusavuttomuuden kuvaus. Nykyään kaikki kierrättää, ja alkeellisella suunnittelulla säästää rahaa (myös rikkaat). Metatyö, eli juuri suunnittelu, järjestely ja päätöstenteko, ei ole vaikeaa, vaan normaalia arjen hallintaa. Parisuhteessa on kiva, että sitä tehdään tasapuolisesti, mutta on kyllä vain tyhmää, jos ei kumpikaan tee.

Minusta se, että selviäisi arjesta ilman mitään suunnittelua, on leuhkimisen lisäksi myös itsensä huijaamista. Ne, jotka väittävät näin, eivät vain tunnista tilanteita, joissa suunnittelutyötä tehdään. Helposti nimittäin keksii kymmeniä esimerkkejä arkisista tilanteista, joissa on pakko suunnitella ja järjestellä. Lapselle tulee kirjeessä ilmoitus hammaslääkäriajasta, joka osuu sellaiseen aikaan, että kirjeen avaaja ei voi viedä lasta hammaslääkäriin. Tilanteeseen tuskin löytyy ratkaisua ilman, että vanhemmat keskustelevat ja suunnittelevat keskenään. Päivälliselle tulee lyhyellä varoitusajalla yllätysvieraita, vaikkapa lasten kavereita. Joku perheenjäsenistä on juuri silloin kaupassa ostamassa päivällistarpeita. Eiköhän ole tuolloin luonnollista soittaa sille kaupassa asioivalle ja pyytää tätä mitoittamaan ostokset isommalle joukolle?

Mutta kertokaa nyt onko tämä suunnittelu siis työtä vai ei? Itse en suunnittele, mutta jonkun mielestä suunnittelen huomaamattani. Mutta jos en edes huomaa tekeväni suunnittelutyötä, onko se työtä ollenkaan, kun ei siitä mitään vaivaa ole?

Kerro miten ostat mitään suunnittelematta ruokaa tai vaatteita?

Menen kauppaan, otan kärryt ja kierrän kaupan ottaen ruoat kärryyn. Kas näin

Ostatko yhdelle päivälle ruoan kerralla? Ei lapsiperheessä ole aikaa ravata joka päivä kaupassa. Tätä kyllä mieheni mielellään tekisi. Voisi käydä saman päivän aikana jopa useammin kaupassa, sillä aikaa kun minä sitten hoidan kaiken muun, koska onhan hän käynyt jo kahdesti päivän aikana kaupassa (molemmat kerrat turhia reissuja, koska kaiken olisi voinut ostaa jo eilen kauppareissulla)!

En tietenkään osta vain yhdeksi päiväksi, mutta ei ruokien hankintaa erityisemmin pidä suunnitella. Samat jutut joka kerta ja ruoaksi yleensä tarjouksessa olevaa ja kalaa.

Onpa jörkevää, maistuvaa ja ravitsevaa. Monipuolista. Not.

Miten niin ei ole monipuolista tai ravitsevaa saati maistuvaa?? Pystyn ihan kaupassa kulkemisen ohella valikoimaan sinne kärryyn mitä vastaan tulee ja ihan ravitsevaa ja monipuolista on. En näe mitään järkeä ostaa tänään kiivejä ja lauantaina persimoneja, jos tarjouksessa on jotkut muut hedelmät. Ja kalaa nyt muutenkin pitää syödä vähintään kolmesti, joten helppo napata tiskiltä vaihdellen mukaan kärryyn.

Tiedätkö sinä mitä esim ne sun lapsesi syö päivällä?

Vaihteletko ikinä reseptejä? Tutustutat uusiin makuihin? Opetat ruokakulttuuria?

En kyllä etukäteen tiedä, mitä päivällä syövät koulussa, joskus kertovat illalla kyllä. Kotona teen aika samoja ruokia monipuolisesti toki, toki hedelmiä yms. vaihdellen. Ravintolassa ja matkoilla puolestaan saa ihan tarpeeksi noita ruokaelämyksiä ja tutustuvat eri maiden ruokakulttuuriin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvät naurut taas irtosi ketjusta. Kiitos mammat. Onneksi rahaa löytyy sen verran, että ei tarvitse esimerkiksi "suunnitella" vaatteiden ostoa vaan riittää pelkkä ostaminen kun on tarve ja entinen heitetään joko roskiin tai kierrätyslaatikkoon. Tähän mennessä toiminut ihan hyvin vaikka suunnittelu jätetty pois. Samaa periaatetta sovellettu myös siivoukseen. Siivotaan kun tarvitsee ja skipataan se suunnittelu.

Se, että leuhkii sillä, ettei suunnittele, on ehkä vain uusavuttomuuden kuvaus. Nykyään kaikki kierrättää, ja alkeellisella suunnittelulla säästää rahaa (myös rikkaat). Metatyö, eli juuri suunnittelu, järjestely ja päätöstenteko, ei ole vaikeaa, vaan normaalia arjen hallintaa. Parisuhteessa on kiva, että sitä tehdään tasapuolisesti, mutta on kyllä vain tyhmää, jos ei kumpikaan tee.

Minusta se, että selviäisi arjesta ilman mitään suunnittelua, on leuhkimisen lisäksi myös itsensä huijaamista. Ne, jotka väittävät näin, eivät vain tunnista tilanteita, joissa suunnittelutyötä tehdään. Helposti nimittäin keksii kymmeniä esimerkkejä arkisista tilanteista, joissa on pakko suunnitella ja järjestellä. Lapselle tulee kirjeessä ilmoitus hammaslääkäriajasta, joka osuu sellaiseen aikaan, että kirjeen avaaja ei voi viedä lasta hammaslääkäriin. Tilanteeseen tuskin löytyy ratkaisua ilman, että vanhemmat keskustelevat ja suunnittelevat keskenään. Päivälliselle tulee lyhyellä varoitusajalla yllätysvieraita, vaikkapa lasten kavereita. Joku perheenjäsenistä on juuri silloin kaupassa ostamassa päivällistarpeita. Eiköhän ole tuolloin luonnollista soittaa sille kaupassa asioivalle ja pyytää tätä mitoittamaan ostokset isommalle joukolle?

Mutta kertokaa nyt onko tämä suunnittelu siis työtä vai ei? Itse en suunnittele, mutta jonkun mielestä suunnittelen huomaamattani. Mutta jos en edes huomaa tekeväni suunnittelutyötä, onko se työtä ollenkaan, kun ei siitä mitään vaivaa ole?

Kerro miten ostat mitään suunnittelematta ruokaa tai vaatteita?

Toissa viikolla oli työreissussa, jossa peruuntui yksi juttu. Huomasin ison tavaratalon lähistöllä, jolloin piipahdin sinne. Siellä huomasin kivat lastenvaateliikkeet, joissa ale, josta sitten kasasin talvikamppeet ja muutamia sisäjuttuja lapsille. Missä tässä oli sitä vaativaa metatyötä ja suunnittelua?

Eli jos työjuttu ei olisi peruuntunut, olisi lapset menneet talvella kesälenkkareissa ja takissa kouluun tai päiväkotiin?

No eiköhän niitä ostosmahdollisuuksia olisi jatkossakin tullut eteen, josta kamppeet olisin sitten hakenut.

Niin ehkä olisi tai sitten olisi pitänyt suunnitella esim jonkun kauppareissun yhteyteen vaatteiden hankinta. Mistä muuten tiedät mitä kokoa ostaa, jos et yhtään suunnittele? Ihan summassa vaan, koska et ole edes vilkaissut mitä kokoa viime vuotiset kengät tai vaatteet ovat, jotta voisit SUUNNITELLA mitä kokoa seuraavaksi ostetaan. Koska sellaistahan et tee. Lapsihan ei sinulla ollut edes mukana siellä , joten sovittamaan ei niitä pääse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvät naurut taas irtosi ketjusta. Kiitos mammat. Onneksi rahaa löytyy sen verran, että ei tarvitse esimerkiksi "suunnitella" vaatteiden ostoa vaan riittää pelkkä ostaminen kun on tarve ja entinen heitetään joko roskiin tai kierrätyslaatikkoon. Tähän mennessä toiminut ihan hyvin vaikka suunnittelu jätetty pois. Samaa periaatetta sovellettu myös siivoukseen. Siivotaan kun tarvitsee ja skipataan se suunnittelu.

Se, että leuhkii sillä, ettei suunnittele, on ehkä vain uusavuttomuuden kuvaus. Nykyään kaikki kierrättää, ja alkeellisella suunnittelulla säästää rahaa (myös rikkaat). Metatyö, eli juuri suunnittelu, järjestely ja päätöstenteko, ei ole vaikeaa, vaan normaalia arjen hallintaa. Parisuhteessa on kiva, että sitä tehdään tasapuolisesti, mutta on kyllä vain tyhmää, jos ei kumpikaan tee.

Minusta se, että selviäisi arjesta ilman mitään suunnittelua, on leuhkimisen lisäksi myös itsensä huijaamista. Ne, jotka väittävät näin, eivät vain tunnista tilanteita, joissa suunnittelutyötä tehdään. Helposti nimittäin keksii kymmeniä esimerkkejä arkisista tilanteista, joissa on pakko suunnitella ja järjestellä. Lapselle tulee kirjeessä ilmoitus hammaslääkäriajasta, joka osuu sellaiseen aikaan, että kirjeen avaaja ei voi viedä lasta hammaslääkäriin. Tilanteeseen tuskin löytyy ratkaisua ilman, että vanhemmat keskustelevat ja suunnittelevat keskenään. Päivälliselle tulee lyhyellä varoitusajalla yllätysvieraita, vaikkapa lasten kavereita. Joku perheenjäsenistä on juuri silloin kaupassa ostamassa päivällistarpeita. Eiköhän ole tuolloin luonnollista soittaa sille kaupassa asioivalle ja pyytää tätä mitoittamaan ostokset isommalle joukolle?

Mutta kertokaa nyt onko tämä suunnittelu siis työtä vai ei? Itse en suunnittele, mutta jonkun mielestä suunnittelen huomaamattani. Mutta jos en edes huomaa tekeväni suunnittelutyötä, onko se työtä ollenkaan, kun ei siitä mitään vaivaa ole?

Kerro miten ostat mitään suunnittelematta ruokaa tai vaatteita?

Menen kauppaan, otan kärryt ja kierrän kaupan ottaen ruoat kärryyn. Kas näin

Ostatko yhdelle päivälle ruoan kerralla? Ei lapsiperheessä ole aikaa ravata joka päivä kaupassa. Tätä kyllä mieheni mielellään tekisi. Voisi käydä saman päivän aikana jopa useammin kaupassa, sillä aikaa kun minä sitten hoidan kaiken muun, koska onhan hän käynyt jo kahdesti päivän aikana kaupassa (molemmat kerrat turhia reissuja, koska kaiken olisi voinut ostaa jo eilen kauppareissulla)!

En tietenkään osta vain yhdeksi päiväksi, mutta ei ruokien hankintaa erityisemmin pidä suunnitella. Samat jutut joka kerta ja ruoaksi yleensä tarjouksessa olevaa ja kalaa.

Onpa jörkevää, maistuvaa ja ravitsevaa. Monipuolista. Not.

Miten niin ei ole monipuolista tai ravitsevaa saati maistuvaa?? Pystyn ihan kaupassa kulkemisen ohella valikoimaan sinne kärryyn mitä vastaan tulee ja ihan ravitsevaa ja monipuolista on. En näe mitään järkeä ostaa tänään kiivejä ja lauantaina persimoneja, jos tarjouksessa on jotkut muut hedelmät. Ja kalaa nyt muutenkin pitää syödä vähintään kolmesti, joten helppo napata tiskiltä vaihdellen mukaan kärryyn.

Tiedätkö sinä mitä esim ne sun lapsesi syö päivällä?

Vaihteletko ikinä reseptejä? Tutustutat uusiin makuihin? Opetat ruokakulttuuria?

En kyllä etukäteen tiedä, mitä päivällä syövät koulussa, joskus kertovat illalla kyllä. Kotona teen aika samoja ruokia monipuolisesti toki, toki hedelmiä yms. vaihdellen. Ravintolassa ja matkoilla puolestaan saa ihan tarpeeksi noita ruokaelämyksiä ja tutustuvat eri maiden ruokakulttuuriin.

Ne ruokalistat on netissä. Kannattaa katsoa ennakkoon ettei syötä samaa ruokaa putkeen.

On myös hyvä opettaa ja opetella laittamaan ruokaa monipuolisesti. Eikä vain mättää aina yhtä ja samaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvät naurut taas irtosi ketjusta. Kiitos mammat. Onneksi rahaa löytyy sen verran, että ei tarvitse esimerkiksi "suunnitella" vaatteiden ostoa vaan riittää pelkkä ostaminen kun on tarve ja entinen heitetään joko roskiin tai kierrätyslaatikkoon. Tähän mennessä toiminut ihan hyvin vaikka suunnittelu jätetty pois. Samaa periaatetta sovellettu myös siivoukseen. Siivotaan kun tarvitsee ja skipataan se suunnittelu.

Se, että leuhkii sillä, ettei suunnittele, on ehkä vain uusavuttomuuden kuvaus. Nykyään kaikki kierrättää, ja alkeellisella suunnittelulla säästää rahaa (myös rikkaat). Metatyö, eli juuri suunnittelu, järjestely ja päätöstenteko, ei ole vaikeaa, vaan normaalia arjen hallintaa. Parisuhteessa on kiva, että sitä tehdään tasapuolisesti, mutta on kyllä vain tyhmää, jos ei kumpikaan tee.

Minusta se, että selviäisi arjesta ilman mitään suunnittelua, on leuhkimisen lisäksi myös itsensä huijaamista. Ne, jotka väittävät näin, eivät vain tunnista tilanteita, joissa suunnittelutyötä tehdään. Helposti nimittäin keksii kymmeniä esimerkkejä arkisista tilanteista, joissa on pakko suunnitella ja järjestellä. Lapselle tulee kirjeessä ilmoitus hammaslääkäriajasta, joka osuu sellaiseen aikaan, että kirjeen avaaja ei voi viedä lasta hammaslääkäriin. Tilanteeseen tuskin löytyy ratkaisua ilman, että vanhemmat keskustelevat ja suunnittelevat keskenään. Päivälliselle tulee lyhyellä varoitusajalla yllätysvieraita, vaikkapa lasten kavereita. Joku perheenjäsenistä on juuri silloin kaupassa ostamassa päivällistarpeita. Eiköhän ole tuolloin luonnollista soittaa sille kaupassa asioivalle ja pyytää tätä mitoittamaan ostokset isommalle joukolle?

Mutta kertokaa nyt onko tämä suunnittelu siis työtä vai ei? Itse en suunnittele, mutta jonkun mielestä suunnittelen huomaamattani. Mutta jos en edes huomaa tekeväni suunnittelutyötä, onko se työtä ollenkaan, kun ei siitä mitään vaivaa ole?

Kerro miten ostat mitään suunnittelematta ruokaa tai vaatteita?

Toissa viikolla oli työreissussa, jossa peruuntui yksi juttu. Huomasin ison tavaratalon lähistöllä, jolloin piipahdin sinne. Siellä huomasin kivat lastenvaateliikkeet, joissa ale, josta sitten kasasin talvikamppeet ja muutamia sisäjuttuja lapsille. Missä tässä oli sitä vaativaa metatyötä ja suunnittelua?

Eli jos työjuttu ei olisi peruuntunut, olisi lapset menneet talvella kesälenkkareissa ja takissa kouluun tai päiväkotiin?

Ilmeisesti. Ja jos jollain lapsista olisi yllättäen jalka kasvanut pari numeroa, olisi kulkenut talven liian pienissä kengissä. Koska eihän lasten mittojakaan tarvitse selvittää ennen ostoksia...

Olen kyllä ihan tietoinen lasten vaatekoista ilman suurta suunnittelua, kengät toki sovittamalla aina.

Omituista vähättelyä. Eihän pyykinpesu tai tiskikoneen tyhjäyskään kovin vaikeaa tai aikaavievää ole, mutta kyllä ne nyt vaan ovat kotitöitä ja pakollisia. Kuka on edes väittänyt, että metatyöt ovat vaikeita ja ylivoimaisia? Mistä ihmeestä tulee tarve selittää, että metatöitähän osaa tehdä kuka tahansa? Ongelma on enimmäkseen se, että eräät eivät tiedä tällaisten olemassaolosta. Siinähän se haaste tuntuu olevan. Tämäkin ketju sen hyvin todistaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvät naurut taas irtosi ketjusta. Kiitos mammat. Onneksi rahaa löytyy sen verran, että ei tarvitse esimerkiksi "suunnitella" vaatteiden ostoa vaan riittää pelkkä ostaminen kun on tarve ja entinen heitetään joko roskiin tai kierrätyslaatikkoon. Tähän mennessä toiminut ihan hyvin vaikka suunnittelu jätetty pois. Samaa periaatetta sovellettu myös siivoukseen. Siivotaan kun tarvitsee ja skipataan se suunnittelu.

Se, että leuhkii sillä, ettei suunnittele, on ehkä vain uusavuttomuuden kuvaus. Nykyään kaikki kierrättää, ja alkeellisella suunnittelulla säästää rahaa (myös rikkaat). Metatyö, eli juuri suunnittelu, järjestely ja päätöstenteko, ei ole vaikeaa, vaan normaalia arjen hallintaa. Parisuhteessa on kiva, että sitä tehdään tasapuolisesti, mutta on kyllä vain tyhmää, jos ei kumpikaan tee.

Minusta se, että selviäisi arjesta ilman mitään suunnittelua, on leuhkimisen lisäksi myös itsensä huijaamista. Ne, jotka väittävät näin, eivät vain tunnista tilanteita, joissa suunnittelutyötä tehdään. Helposti nimittäin keksii kymmeniä esimerkkejä arkisista tilanteista, joissa on pakko suunnitella ja järjestellä. Lapselle tulee kirjeessä ilmoitus hammaslääkäriajasta, joka osuu sellaiseen aikaan, että kirjeen avaaja ei voi viedä lasta hammaslääkäriin. Tilanteeseen tuskin löytyy ratkaisua ilman, että vanhemmat keskustelevat ja suunnittelevat keskenään. Päivälliselle tulee lyhyellä varoitusajalla yllätysvieraita, vaikkapa lasten kavereita. Joku perheenjäsenistä on juuri silloin kaupassa ostamassa päivällistarpeita. Eiköhän ole tuolloin luonnollista soittaa sille kaupassa asioivalle ja pyytää tätä mitoittamaan ostokset isommalle joukolle?

Mutta kertokaa nyt onko tämä suunnittelu siis työtä vai ei? Itse en suunnittele, mutta jonkun mielestä suunnittelen huomaamattani. Mutta jos en edes huomaa tekeväni suunnittelutyötä, onko se työtä ollenkaan, kun ei siitä mitään vaivaa ole?

Kerro miten ostat mitään suunnittelematta ruokaa tai vaatteita?

Menen kauppaan, otan kärryt ja kierrän kaupan ottaen ruoat kärryyn. Kas näin

Ostatko yhdelle päivälle ruoan kerralla? Ei lapsiperheessä ole aikaa ravata joka päivä kaupassa. Tätä kyllä mieheni mielellään tekisi. Voisi käydä saman päivän aikana jopa useammin kaupassa, sillä aikaa kun minä sitten hoidan kaiken muun, koska onhan hän käynyt jo kahdesti päivän aikana kaupassa (molemmat kerrat turhia reissuja, koska kaiken olisi voinut ostaa jo eilen kauppareissulla)!

En tietenkään osta vain yhdeksi päiväksi, mutta ei ruokien hankintaa erityisemmin pidä suunnitella. Samat jutut joka kerta ja ruoaksi yleensä tarjouksessa olevaa ja kalaa.

Onpa jörkevää, maistuvaa ja ravitsevaa. Monipuolista. Not.

Miten niin ei ole monipuolista tai ravitsevaa saati maistuvaa?? Pystyn ihan kaupassa kulkemisen ohella valikoimaan sinne kärryyn mitä vastaan tulee ja ihan ravitsevaa ja monipuolista on. En näe mitään järkeä ostaa tänään kiivejä ja lauantaina persimoneja, jos tarjouksessa on jotkut muut hedelmät. Ja kalaa nyt muutenkin pitää syödä vähintään kolmesti, joten helppo napata tiskiltä vaihdellen mukaan kärryyn.

Tiedätkö sinä mitä esim ne sun lapsesi syö päivällä?

Vaihteletko ikinä reseptejä? Tutustutat uusiin makuihin? Opetat ruokakulttuuria?

En kyllä etukäteen tiedä, mitä päivällä syövät koulussa, joskus kertovat illalla kyllä. Kotona teen aika samoja ruokia monipuolisesti toki, toki hedelmiä yms. vaihdellen. Ravintolassa ja matkoilla puolestaan saa ihan tarpeeksi noita ruokaelämyksiä ja tutustuvat eri maiden ruokakulttuuriin.

Ne ruokalistat on netissä. Kannattaa katsoa ennakkoon ettei syötä samaa ruokaa putkeen.

On myös hyvä opettaa ja opetella laittamaan ruokaa monipuolisesti. Eikä vain mättää aina yhtä ja samaa

No jos koulussa on ollut jotain ruokaa, niin sitten tehdään jotain toista? Kuitenkin aina hankin noin viiden päivän setin kerralla. Ja jos joskus olisikin samaa ruokaa, niin mitä sitten? Meillä myös sen verran eri tyyppistä ruokaa kuin koulussa, ettei kyllä koskaan ole noin käynyt, vaikken ruokalistoja selaa.

Ja ihan monipuolisesti tehdään ja itse varsinkin uusia juttuja kokeilen. En vain tarvitse siihen tuntitolkulla meta-aikaa, vaan ihan kaupassa pystyn tarvikkeet nappaamaan mukaan. Itse en ainakaan kaipaa ruoanlaittoon reseptejä, vaan osaan ihan itse tehdä.

On täällä aikamoista supersakkia, kun noin vain ulkoa muistetaan, paljonko kaapissa on sokeria, mysliä tai sämpyläjauhoa ja mitä kokoa ne viime talvena käytetyt talvikengät olivat tai että ne sisaruksen pari vuotta sitten pieneksi jääneet toppahousut ovat juuri nyt sopivat.