Lue keskustelun säännöt.
Perheen metatyöt mitä niitä on?
17.11.2019 |
Esimerkkejä ”metatöistä” mitä
voi olla lapsiperheessä?
Kommentit (1039)
Meta, eli takana kreikaksi.
Metafysiikka ja metabolismi näin ensiksi tulee mieleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kausiverhojen laitto ikkunoihin
Ja kausivalot!!!!
Taasko sinä, tuikkukippomies, jankkaat näitä. Ne reseptit...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhteydenpito (molempien) sukulaisiin, sisältäen omien sekä sukulaisten lasten muistamiset merkkipäivinä, joulutervehdykset, kynttilät haudoille, yhteisen kesämökin loma-aikojen aikatauluttaminen sisarusten perheiden kanssa. Erilaisten juhlien suunnitteleminen ja järjestäminen, tai myös sen päättäminen, vietetäänkö juhlia lainkaan. Myös miehen sukulaisille selitysten antaminen siitä, miksei Nippastiinan synttäreille ole tullut kutsua, eikä Bergolan rippileirin jälkeen olekaan juhlia.
Noihinhan menee tunteja päivässä. Kyllä miehet on sikoja.
No joo, vaikka sitten niin. Voidaan aina vedota siihen, että eihän nuo ole kuin pikkujuttuja. Joku ne kuitenkin tekee, tai sitten ei tee. Jos se nainen jättää tällaiset hoitamatta, nainen kyllä on huono äiti. Nähdäänhän se ihan siinä, että jos isä vie lapsen neuvolaan, kysellään heti missä äiti onna miksei äiti ole mukana. Jos ne joulukortit jätetään lähettämättä, kukaan ei kyllä mieti, että mites reijolla on päässy näin lipsumaan, vaan sirkun jaksamisesta puhutaan selän takana. Ja kyllä, puhun kokemuksen syvällä rintaäänellä. Olen helvetin huono tällaisten asioiden hoitamisessa, ja niinpä meillä on vuosien varrella jäänyt niin omien kuin kavereiden synttäreitä viettämättä ynnä muuta. Lapset eivät myöskään harrasta mitään, vaikka luultavasti olisivat jossain vaiheessa halunneet johonkin (ovat jo teinejä, ja varmasti menettäneet toivonsa). Ja ne ovat nimenomaan naiset, jotka ovat osoitelleet minua, kun joku asia on taas kerran jäänyt väliin. Anoppi, oma äiti, miehen sisko jne. Eipä ole kukaan ikinä kysynyt mieheltäni mihin jotkut synttärijuhlat unohtuivat. Oletus on, että minun ne pitäisi saada hoidettua. No en saa! Olen tosiaan sika, huono äiti ja varmaan lapset lastensuojelua vailla. Nekään eivät tosin kysyisi isältä, että onko lasten harrastusasiat käyneet mielessä, vaan minun ”jaksamisesta” siinä olisi kyse.
Jaksan muuten vallan hyvin, en ole mitenkään avuton. Tuollaiset asiat eivät vaan ole minulle tärkeitä eikä mieluisia. Silti ymmärrän sen sosiaalisen paineen ympärilläni, jonka mukaan juuri minun pitäisi osata soitella miehen siskolle ja pohtia anopin 70-vuotislahjaa tai yhteisen joulunvieton vastuunjakoa. Ja kun en soita, he kyllä soittavat. Minulle, ei miehelleni.
Minä sanoisin kaikkeen "kysykää mieheltä". On paljon tyhmiä ihmisiä, myös viranomaisista suurin osa, jotka luulevat, että nuo ovat äitien hoidettavia asioita. Eivät ole. Eikä tuollaisten unohtaminen tee kestään huonoa äitiä.
Vierailija kirjoitti:
Samalla tapaa töissäkin on lukuisia pikkuhommia ja metatyötä, mutta siellä on kaikilla toimenkuvat ja työnjako, joten joka nippelistä ei tarvitse yhdessä keskustella. Samalla tapaa kotonakin helpoin tapa on kylmästi jakaa hommat: toinen hoitaa lapset, toinen talon ja autot jne. Kaikki mahdollinen automatisoidaan (e-laskut) tai ulkoistetaan (pihatyöt, siivous). Rutiinit päälle myös. Miten te pärjäätte töissä, jos kotona on näin vaikeaa?
Noh, huomaatko juuri itsekin kertoneesi, että töissä on työnjako jo ihan lähtökohtaisesti olemassa. Lapsiperheessä ei ole mitään valmista, se pitää ihan itse luoda. Jos halutaan tasapuolinen jako, on jossain vaiheessa pakko tiedostaa, mitä kumpikin tekee. Täytyy pystyä sanomaan, mitä itse tekee perheen toimimisen eteen, jotta toinenkin tajuaa mitä kaikkea oikeastaan on.
On aika kylmä meininki, jos toinen sysätään syrjään lasten asioiden hoitamisesta. Se on kieltämättä tylsää sille, joka ne lasten jutut yksin hoitaa, mutta erityisen vahingollista se on sille, joka niistä jää pois, joko omasta halustaan tai toisen sysäämänä. Avioeron tullen ei todellakaan ole mitään näyttöä siitä, että olisi kykenevä hoitamaan omia lapsiaan, ja ihan ydinperheessäkin sitä sitten aikanaan huomaa, että se suhde lapsiin on lähinnä sillä toisella.
Rutiinit luodaan nimenomaan yhdessä. Jos siinä tapahtuu vinksahdus esimerkiksi niin, että toinen tuppaa lähtemään aina iltalenkille, kun lapset käyvät nukkumaan, vastuussa on ilmiselvä vinouma. Se ei tarkoita sitä, etteikö se kotona oleva pystyisi hoitamaan lasten iltatoimia itse. Tässä tullaan siihen tasapuolisuuden ytimeen: miten jakautuu vastuu esimerkiksi ruohonleikkuun ja lasten iltapesujen kesken? Millä se mitataan? Tekemisen kestolla, toistuvuudella, ärsyttävyydellä? Voiko sen ulkoistaa? Onko ok, että toisen työ ulkoistetaan, vai pitääkö silloin osallistua niihin toiselle jaettuihin hommiin? Olisiko ok, että roolit siltä osin vaihtuisi? Nämä mittarit ovat täysin subjektiivisia, ja hyvästäkin parisuhteessa ne todennäköisesti aiheuttavat keskustelua, koska kyse on tietenkin kahden eri ihmisen ajatuksista. Lisäksi ihmisten halut ja tarpeet muuttuvat. Jos vauvavuotena onkin ollut ihanaa joka ilta kylvettää ja syöttää omaa lasta, se sama toive ei ehkä ole voimassa kolmannen lapsen kohdalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siivouksen suunnittelu. Milloin pestään ikkunat? Milloin järjestetään kaapit? Milloin seinien pesu? Petivaatteiden tuuletus? Saunan pesu jne....
Miksi niitä pitäisi jatkuvasti suunnitella. Suunnittelee sitten vaikka kun on siivouksen aika, esimerkiksi meillä jos nähdään että ikkunat ovat likaisia niin katsotaan milloin olisi vapaa viikonloppu. Tai ostetaan ikkunanpesijä.
Juuri näin. Ihan naurettavaa stressata jollain ikkunanpesulla, voiko turhempaa olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä sain anopiltani joululahjaksi kalenterin johon oli merkitty kaikki heidän sukujensa pienimmätkin merkkipäivät.
Se on ainoa lahja jonka olen koskaan sieltä saanut.
He ei itse ikinä muista mitään minun merkkipäiviäni. Eivät edes sukunimeäni. Mies on täysin toivoton muistamisten kanssa, hyvä että muistaa omien lasten ayntymävuodet suunnilleen.
Silti sain selkeiden moitteiden tällaisen yksityiskohtaisen raamatun.
Sanoin anopille, että a) miksi minun pitäisi muistaa heidän merkkipäiviään kun he ei itse noteraa minua mitenkään ja b) meidän perheessä minä muistan omat sukulaiseni ja mies omansa eli c) jos mieheni ei muista mitään koskaan, katso peiliin, itse kasvatit.
Ja sen merkkipäiväraamatun heitin roskiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samalla tapaa töissäkin on lukuisia pikkuhommia ja metatyötä, mutta siellä on kaikilla toimenkuvat ja työnjako, joten joka nippelistä ei tarvitse yhdessä keskustella. Samalla tapaa kotonakin helpoin tapa on kylmästi jakaa hommat: toinen hoitaa lapset, toinen talon ja autot jne. Kaikki mahdollinen automatisoidaan (e-laskut) tai ulkoistetaan (pihatyöt, siivous). Rutiinit päälle myös. Miten te pärjäätte töissä, jos kotona on näin vaikeaa?
Noh, huomaatko juuri itsekin kertoneesi, että töissä on työnjako jo ihan lähtökohtaisesti olemassa. Lapsiperheessä ei ole mitään valmista, se pitää ihan itse luoda. Jos halutaan tasapuolinen jako, on jossain vaiheessa pakko tiedostaa, mitä kumpikin tekee. Täytyy pystyä sanomaan, mitä itse tekee perheen toimimisen eteen, jotta toinenkin tajuaa mitä kaikkea oikeastaan on.
On aika kylmä meininki, jos toinen sysätään syrjään lasten asioiden hoitamisesta. Se on kieltämättä tylsää sille, joka ne lasten jutut yksin hoitaa, mutta erityisen vahingollista se on sille, joka niistä jää pois, joko omasta halustaan tai toisen sysäämänä. Avioeron tullen ei todellakaan ole mitään näyttöä siitä, että olisi kykenevä hoitamaan omia lapsiaan, ja ihan ydinperheessäkin sitä sitten aikanaan huomaa, että se suhde lapsiin on lähinnä sillä toisella.
Rutiinit luodaan nimenomaan yhdessä. Jos siinä tapahtuu vinksahdus esimerkiksi niin, että toinen tuppaa lähtemään aina iltalenkille, kun lapset käyvät nukkumaan, vastuussa on ilmiselvä vinouma. Se ei tarkoita sitä, etteikö se kotona oleva pystyisi hoitamaan lasten iltatoimia itse. Tässä tullaan siihen tasapuolisuuden ytimeen: miten jakautuu vastuu esimerkiksi ruohonleikkuun ja lasten iltapesujen kesken? Millä se mitataan? Tekemisen kestolla, toistuvuudella, ärsyttävyydellä? Voiko sen ulkoistaa? Onko ok, että toisen työ ulkoistetaan, vai pitääkö silloin osallistua niihin toiselle jaettuihin hommiin? Olisiko ok, että roolit siltä osin vaihtuisi? Nämä mittarit ovat täysin subjektiivisia, ja hyvästäkin parisuhteessa ne todennäköisesti aiheuttavat keskustelua, koska kyse on tietenkin kahden eri ihmisen ajatuksista. Lisäksi ihmisten halut ja tarpeet muuttuvat. Jos vauvavuotena onkin ollut ihanaa joka ilta kylvettää ja syöttää omaa lasta, se sama toive ei ehkä ole voimassa kolmannen lapsen kohdalla.
Tuota, ei ne töihin mistään taivaasta ole luotu, kyllä ne ihan joku ihminen on tehnyt ja niitäkin joutuu jatkuvasti muuttamaan, kun maailma ja systeemit muuttuu. Ja samaan tapaan kotonakin on helpompi jakaa vastuut eikä alkaa jokaisesta joululahja pohdinnasta vääntämään. Ja metatyö ei ole asioiden tekemistä, kuten iltahommista huolehtimista - se on sitä ulkovaatesuunnittelua yms, mitä täälläkin on aiemmin tullut esille. Ja ei, en ymmärrä miten joku pitää sitä ylivoimaisena hommansa ja en myöskään ymmärrä, jos vastuunjakoa ei ole jaettu. Ei meillä mistään kumpparihankinnasta keskustella - itse nappaan mukaan, kun eteen tulee. Mies vastaavasti maksaa irtolaskut tai tilaa nuohoojan yms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvät naurut taas irtosi ketjusta. Kiitos mammat. Onneksi rahaa löytyy sen verran, että ei tarvitse esimerkiksi "suunnitella" vaatteiden ostoa vaan riittää pelkkä ostaminen kun on tarve ja entinen heitetään joko roskiin tai kierrätyslaatikkoon. Tähän mennessä toiminut ihan hyvin vaikka suunnittelu jätetty pois. Samaa periaatetta sovellettu myös siivoukseen. Siivotaan kun tarvitsee ja skipataan se suunnittelu.
Teidän perhe on varmaan niitä, joille joka vuosi tulee yllätyksenä, että lapsilla on koulussa hiihtoa kun latu tehdään. Sitten valitetaan, kun tulee Wilma-viesti että ylihuomenna on hiihtoa, niin eihän niitä hiihtokamoja ehdi päivässä hommata. Tai juhliinlähtiessä kiskotaan juhlavaatteet päälle ja huomataan, että ne eivät mahdu. Sitten tunti ennen mummon hautajaisia lähdetään koko perheellä kauppaan.
Niinpä! Mutta tuo kenelle kommentoit, ei taida hänellä olla perheessä kasvavia lapsia kun ymmärrys metatöistä on tuota luokkaa.
Itse, vaikka nyt yksin elelen, en voi esim. olla suunnittelematta vaatteiden ostoa, koska Suomesta ei vaan löydä nopeasti, silloin kun tarvitsee, eikä edes rahalla, sopivia rintaliivejä, talvitakkia, talvikenkiä tai uimapukuakaan. Pakko on suunnitella etukäteen.
Uskoisin ettei lapsellekaan ole välttämättä helppo tässä ja nyt. Helsingissäkin voi joutua tilaamaan tuotteita muualta Suomesta, siihen voi mennä useampi päivä. Esim. sellaista perusjuttua kuin lasten Kuoma-saappaita siinä oikeassa koossa voi joutua metsästämään, saatavuus voi olla heikko.
Ehkäpä suunnittelematta rahalla asian ratkaiseva ajaa tai lentää sitten pikapikaa muualle Suomeen ostamaan ne, mutta kaikilla ei ole varaa saati mahdollisuutta matkata ympäri maata lasten saapikkaiden perässä.
tätä ketjua lukemalla selviää miksi lasikatto ja 80c
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko ne enää metatöitä, jos niistä tekee to do - listan?
No mun listalla on tällä hetkellä mm. nämä:
- sadevaatteet + kumpparit eskariin (olivat pesussa)
- influenssarokotukset
- soitto kaupungille + viesti koululle lapsen ip-hoitoa koskien
- kuopukselle talvikengät
- esikoiselle hanskoja
- esikoiselle parturi
- keskimmäiselle harrastusväline
- yksien rahojen tilitys + otetaanko lisää myytävää, onko vielä aikaa käydä myymässä näitä tuotteita?
- luistimien, kypärien, monojen, suksien sovitukset, pienet, joutavat myyntiin. Kelle lapsista uudet, mistä, mihin hintaan, tarjoukset, käytetyt, olisiko aikaa käydä kirpparilla? Yhdellä lapsista alkaa luistelut jo joulukuussa, muille vasta ensi vuoden puolella.
- yksi huone pitäisi raivata esikoisen käyttöön + pientä remppaa mm. sähkötöitä ja maalaamista. Mihin huoneessa olevat tavarat, milloin aikaa aloittaa tuo mylläys, millä aikataululla? Sähköfirmoille kyselyä ja sitä ennen vähän kyselyä tutuilta kokemuksia/ suosituksia.
- kummilasten joululahjatoiveista viestiä vanhemmilleTässä ei siis kaikki ja toki oikea listani ei ole näin monisanainen, vaan siellä lukee tyyliin: Huone: raivaus, sähköt, maalaus?
Nämä mielessä:
- Lasten joululahjat: aika lailla jo mietittynä mitä (lasten toiveita kuunneltu), mutta mistä ja milloin, tilataanko vai olisiko aikaa lähteä kiertämään kauppoja?
- Lasten joulujuhlavaatteet, vieläkö kaapeista löytyisi jotain siistimpää ja sopivaa, yhdelle lapsista ainakin täytyy ostaa uutta ja yhdessä lapsen kanssa jo katsottiinkin mitä. Yhdet kengät täytyy kaivaa esille ja sovittaa.
- Minne jouluksi? Oltaisiinko pitkästä aikaa kotona? Pyydetäänkö meille vieraita? Mennäänkö sukulaisille vasta uudeksi vuodeksi? Mitä sukulaiset tästä ajattelisi, kun ollaan aina oltu jouluna heillä? Mitä keksittäisiin välipäiviksi, onkohan lunta, pääsisikö jo rinteeseen? Vai onko niin lumetonta, että voisi käydä patikoimassa?
- Yksi lapsistani on ollut paljon kaverinsa luona koulun jälkeen (syönyt välipalaa siellä), joten tälle perheelle jotain joulumuistamista, herkkukori tms.Tässä nyt tällaisia jouluisia ajatuksia, mutta kyllähän tuolla yhtä sun toista muutakin risteilee. :)
Minkälainen teillä on työnjako isän kanssa? Minkälaiset asiat hän ottaa vastuulleen hoitaa?
Näistä asioista isä hoitaa lasten parturit (aina, myös tytön), nuo sähkötöiden järjestelyt, osallistuu harrastus- ja urheiluvälineiden hankintaan, osallistuu joululahjojen hankintaan, osallistuu joulun järkkäämiseen, jos jäädään kotiin + noihin välipäivien puuhiin. Kyselee toiveet ja hankkii lahjat omille kummilapsilleen, joille minä en ole kummi.
Veljeni vaimo ei tee metatöitä. Eipä kyllä mitään muutakaan. Stressivapaa äitiys on mahdollista, et vaan tee mitään. Ikinä. Joku muu tekee sitten, kun asiat venyy tarpeeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvät naurut taas irtosi ketjusta. Kiitos mammat. Onneksi rahaa löytyy sen verran, että ei tarvitse esimerkiksi "suunnitella" vaatteiden ostoa vaan riittää pelkkä ostaminen kun on tarve ja entinen heitetään joko roskiin tai kierrätyslaatikkoon. Tähän mennessä toiminut ihan hyvin vaikka suunnittelu jätetty pois. Samaa periaatetta sovellettu myös siivoukseen. Siivotaan kun tarvitsee ja skipataan se suunnittelu.
Se, että leuhkii sillä, ettei suunnittele, on ehkä vain uusavuttomuuden kuvaus. Nykyään kaikki kierrättää, ja alkeellisella suunnittelulla säästää rahaa (myös rikkaat). Metatyö, eli juuri suunnittelu, järjestely ja päätöstenteko, ei ole vaikeaa, vaan normaalia arjen hallintaa. Parisuhteessa on kiva, että sitä tehdään tasapuolisesti, mutta on kyllä vain tyhmää, jos ei kumpikaan tee.
Minusta se, että selviäisi arjesta ilman mitään suunnittelua, on leuhkimisen lisäksi myös itsensä huijaamista. Ne, jotka väittävät näin, eivät vain tunnista tilanteita, joissa suunnittelutyötä tehdään. Helposti nimittäin keksii kymmeniä esimerkkejä arkisista tilanteista, joissa on pakko suunnitella ja järjestellä. Lapselle tulee kirjeessä ilmoitus hammaslääkäriajasta, joka osuu sellaiseen aikaan, että kirjeen avaaja ei voi viedä lasta hammaslääkäriin. Tilanteeseen tuskin löytyy ratkaisua ilman, että vanhemmat keskustelevat ja suunnittelevat keskenään. Päivälliselle tulee lyhyellä varoitusajalla yllätysvieraita, vaikkapa lasten kavereita. Joku perheenjäsenistä on juuri silloin kaupassa ostamassa päivällistarpeita. Eiköhän ole tuolloin luonnollista soittaa sille kaupassa asioivalle ja pyytää tätä mitoittamaan ostokset isommalle joukolle?
Mutta kertokaa nyt onko tämä suunnittelu siis työtä vai ei? Itse en suunnittele, mutta jonkun mielestä suunnittelen huomaamattani. Mutta jos en edes huomaa tekeväni suunnittelutyötä, onko se työtä ollenkaan, kun ei siitä mitään vaivaa ole?
Kerro miten ostat mitään suunnittelematta ruokaa tai vaatteita?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvät naurut taas irtosi ketjusta. Kiitos mammat. Onneksi rahaa löytyy sen verran, että ei tarvitse esimerkiksi "suunnitella" vaatteiden ostoa vaan riittää pelkkä ostaminen kun on tarve ja entinen heitetään joko roskiin tai kierrätyslaatikkoon. Tähän mennessä toiminut ihan hyvin vaikka suunnittelu jätetty pois. Samaa periaatetta sovellettu myös siivoukseen. Siivotaan kun tarvitsee ja skipataan se suunnittelu.
Se, että leuhkii sillä, ettei suunnittele, on ehkä vain uusavuttomuuden kuvaus. Nykyään kaikki kierrättää, ja alkeellisella suunnittelulla säästää rahaa (myös rikkaat). Metatyö, eli juuri suunnittelu, järjestely ja päätöstenteko, ei ole vaikeaa, vaan normaalia arjen hallintaa. Parisuhteessa on kiva, että sitä tehdään tasapuolisesti, mutta on kyllä vain tyhmää, jos ei kumpikaan tee.
Minusta se, että selviäisi arjesta ilman mitään suunnittelua, on leuhkimisen lisäksi myös itsensä huijaamista. Ne, jotka väittävät näin, eivät vain tunnista tilanteita, joissa suunnittelutyötä tehdään. Helposti nimittäin keksii kymmeniä esimerkkejä arkisista tilanteista, joissa on pakko suunnitella ja järjestellä. Lapselle tulee kirjeessä ilmoitus hammaslääkäriajasta, joka osuu sellaiseen aikaan, että kirjeen avaaja ei voi viedä lasta hammaslääkäriin. Tilanteeseen tuskin löytyy ratkaisua ilman, että vanhemmat keskustelevat ja suunnittelevat keskenään. Päivälliselle tulee lyhyellä varoitusajalla yllätysvieraita, vaikkapa lasten kavereita. Joku perheenjäsenistä on juuri silloin kaupassa ostamassa päivällistarpeita. Eiköhän ole tuolloin luonnollista soittaa sille kaupassa asioivalle ja pyytää tätä mitoittamaan ostokset isommalle joukolle?
Mutta kertokaa nyt onko tämä suunnittelu siis työtä vai ei? Itse en suunnittele, mutta jonkun mielestä suunnittelen huomaamattani. Mutta jos en edes huomaa tekeväni suunnittelutyötä, onko se työtä ollenkaan, kun ei siitä mitään vaivaa ole?
Kerro miten ostat mitään suunnittelematta ruokaa tai vaatteita?
Menen kauppaan, otan kärryt ja kierrän kaupan ottaen ruoat kärryyn. Kas näin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvät naurut taas irtosi ketjusta. Kiitos mammat. Onneksi rahaa löytyy sen verran, että ei tarvitse esimerkiksi "suunnitella" vaatteiden ostoa vaan riittää pelkkä ostaminen kun on tarve ja entinen heitetään joko roskiin tai kierrätyslaatikkoon. Tähän mennessä toiminut ihan hyvin vaikka suunnittelu jätetty pois. Samaa periaatetta sovellettu myös siivoukseen. Siivotaan kun tarvitsee ja skipataan se suunnittelu.
Se, että leuhkii sillä, ettei suunnittele, on ehkä vain uusavuttomuuden kuvaus. Nykyään kaikki kierrättää, ja alkeellisella suunnittelulla säästää rahaa (myös rikkaat). Metatyö, eli juuri suunnittelu, järjestely ja päätöstenteko, ei ole vaikeaa, vaan normaalia arjen hallintaa. Parisuhteessa on kiva, että sitä tehdään tasapuolisesti, mutta on kyllä vain tyhmää, jos ei kumpikaan tee.
Minusta se, että selviäisi arjesta ilman mitään suunnittelua, on leuhkimisen lisäksi myös itsensä huijaamista. Ne, jotka väittävät näin, eivät vain tunnista tilanteita, joissa suunnittelutyötä tehdään. Helposti nimittäin keksii kymmeniä esimerkkejä arkisista tilanteista, joissa on pakko suunnitella ja järjestellä. Lapselle tulee kirjeessä ilmoitus hammaslääkäriajasta, joka osuu sellaiseen aikaan, että kirjeen avaaja ei voi viedä lasta hammaslääkäriin. Tilanteeseen tuskin löytyy ratkaisua ilman, että vanhemmat keskustelevat ja suunnittelevat keskenään. Päivälliselle tulee lyhyellä varoitusajalla yllätysvieraita, vaikkapa lasten kavereita. Joku perheenjäsenistä on juuri silloin kaupassa ostamassa päivällistarpeita. Eiköhän ole tuolloin luonnollista soittaa sille kaupassa asioivalle ja pyytää tätä mitoittamaan ostokset isommalle joukolle?
Mutta kertokaa nyt onko tämä suunnittelu siis työtä vai ei? Itse en suunnittele, mutta jonkun mielestä suunnittelen huomaamattani. Mutta jos en edes huomaa tekeväni suunnittelutyötä, onko se työtä ollenkaan, kun ei siitä mitään vaivaa ole?
Kerro miten ostat mitään suunnittelematta ruokaa tai vaatteita?
Menen kauppaan, otan kärryt ja kierrän kaupan ottaen ruoat kärryyn. Kas näin
Ja käyt kaupassa joka päivä, synnytät runsaasti hävikkiä ja lapset syö kuusi peräkkäistä ateriaa kanaa ja sitten viisi kertaa makkaraa koska sulla ei ole hajuakaan mitä koulussa ja päiväkodissa on.
Sen lisäksi hassaat ruokaa ylimääräiset 300-400 euroa kuussa sen sijaan että säästäisit ja sijoittaisit ja lapsesi pääsisi ulkomaille yliopistoon
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvät naurut taas irtosi ketjusta. Kiitos mammat. Onneksi rahaa löytyy sen verran, että ei tarvitse esimerkiksi "suunnitella" vaatteiden ostoa vaan riittää pelkkä ostaminen kun on tarve ja entinen heitetään joko roskiin tai kierrätyslaatikkoon. Tähän mennessä toiminut ihan hyvin vaikka suunnittelu jätetty pois. Samaa periaatetta sovellettu myös siivoukseen. Siivotaan kun tarvitsee ja skipataan se suunnittelu.
Se, että leuhkii sillä, ettei suunnittele, on ehkä vain uusavuttomuuden kuvaus. Nykyään kaikki kierrättää, ja alkeellisella suunnittelulla säästää rahaa (myös rikkaat). Metatyö, eli juuri suunnittelu, järjestely ja päätöstenteko, ei ole vaikeaa, vaan normaalia arjen hallintaa. Parisuhteessa on kiva, että sitä tehdään tasapuolisesti, mutta on kyllä vain tyhmää, jos ei kumpikaan tee.
Minusta se, että selviäisi arjesta ilman mitään suunnittelua, on leuhkimisen lisäksi myös itsensä huijaamista. Ne, jotka väittävät näin, eivät vain tunnista tilanteita, joissa suunnittelutyötä tehdään. Helposti nimittäin keksii kymmeniä esimerkkejä arkisista tilanteista, joissa on pakko suunnitella ja järjestellä. Lapselle tulee kirjeessä ilmoitus hammaslääkäriajasta, joka osuu sellaiseen aikaan, että kirjeen avaaja ei voi viedä lasta hammaslääkäriin. Tilanteeseen tuskin löytyy ratkaisua ilman, että vanhemmat keskustelevat ja suunnittelevat keskenään. Päivälliselle tulee lyhyellä varoitusajalla yllätysvieraita, vaikkapa lasten kavereita. Joku perheenjäsenistä on juuri silloin kaupassa ostamassa päivällistarpeita. Eiköhän ole tuolloin luonnollista soittaa sille kaupassa asioivalle ja pyytää tätä mitoittamaan ostokset isommalle joukolle?
Mutta kertokaa nyt onko tämä suunnittelu siis työtä vai ei? Itse en suunnittele, mutta jonkun mielestä suunnittelen huomaamattani. Mutta jos en edes huomaa tekeväni suunnittelutyötä, onko se työtä ollenkaan, kun ei siitä mitään vaivaa ole?
Kerro miten ostat mitään suunnittelematta ruokaa tai vaatteita?
Menen kauppaan, otan kärryt ja kierrän kaupan ottaen ruoat kärryyn. Kas näin
Ostatko yhdelle päivälle ruoan kerralla? Ei lapsiperheessä ole aikaa ravata joka päivä kaupassa. Tätä kyllä mieheni mielellään tekisi. Voisi käydä saman päivän aikana jopa useammin kaupassa, sillä aikaa kun minä sitten hoidan kaiken muun, koska onhan hän käynyt jo kahdesti päivän aikana kaupassa (molemmat kerrat turhia reissuja, koska kaiken olisi voinut ostaa jo eilen kauppareissulla)!
Aina näissä kommentoidaan, että ei mitään suunnittelua tarvita, sen kuin elää vain. Ja suurimmaksi osaksi metatyöt tulee tehtyä sen suuremmin niitä miettimättä ja ihan normaalin elämän puitteissa. Se mikä tekee niistä raskaita, on se että jos niitä ei halua tehdä!
Itse inhoan ruuanlaittoa ja sen myötä kaupassa käyntiä. Vaikka kuinka olen yrittänyt hommaa yksinkertaistaa (tietyt ainekset aina kaapissa, heti listaan jos joku loppuu), niin silti joka viikko pitää miettiä mitä syödään ja mitä tarvitaan kaupasta sekä käydä siellä kaupassa. Koska se ei vain toimi, että käy mielihalujen perässä joka välissä kaupassa. Ja kun on kasvavia lapsia, ei voi pelkällä noutoruualla tai eineksillä elää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvät naurut taas irtosi ketjusta. Kiitos mammat. Onneksi rahaa löytyy sen verran, että ei tarvitse esimerkiksi "suunnitella" vaatteiden ostoa vaan riittää pelkkä ostaminen kun on tarve ja entinen heitetään joko roskiin tai kierrätyslaatikkoon. Tähän mennessä toiminut ihan hyvin vaikka suunnittelu jätetty pois. Samaa periaatetta sovellettu myös siivoukseen. Siivotaan kun tarvitsee ja skipataan se suunnittelu.
Se, että leuhkii sillä, ettei suunnittele, on ehkä vain uusavuttomuuden kuvaus. Nykyään kaikki kierrättää, ja alkeellisella suunnittelulla säästää rahaa (myös rikkaat). Metatyö, eli juuri suunnittelu, järjestely ja päätöstenteko, ei ole vaikeaa, vaan normaalia arjen hallintaa. Parisuhteessa on kiva, että sitä tehdään tasapuolisesti, mutta on kyllä vain tyhmää, jos ei kumpikaan tee.
Minusta se, että selviäisi arjesta ilman mitään suunnittelua, on leuhkimisen lisäksi myös itsensä huijaamista. Ne, jotka väittävät näin, eivät vain tunnista tilanteita, joissa suunnittelutyötä tehdään. Helposti nimittäin keksii kymmeniä esimerkkejä arkisista tilanteista, joissa on pakko suunnitella ja järjestellä. Lapselle tulee kirjeessä ilmoitus hammaslääkäriajasta, joka osuu sellaiseen aikaan, että kirjeen avaaja ei voi viedä lasta hammaslääkäriin. Tilanteeseen tuskin löytyy ratkaisua ilman, että vanhemmat keskustelevat ja suunnittelevat keskenään. Päivälliselle tulee lyhyellä varoitusajalla yllätysvieraita, vaikkapa lasten kavereita. Joku perheenjäsenistä on juuri silloin kaupassa ostamassa päivällistarpeita. Eiköhän ole tuolloin luonnollista soittaa sille kaupassa asioivalle ja pyytää tätä mitoittamaan ostokset isommalle joukolle?
Mutta kertokaa nyt onko tämä suunnittelu siis työtä vai ei? Itse en suunnittele, mutta jonkun mielestä suunnittelen huomaamattani. Mutta jos en edes huomaa tekeväni suunnittelutyötä, onko se työtä ollenkaan, kun ei siitä mitään vaivaa ole?
Kerro miten ostat mitään suunnittelematta ruokaa tai vaatteita?
Menen kauppaan, otan kärryt ja kierrän kaupan ottaen ruoat kärryyn. Kas näin
Siispä: löydät itsesi yhtäkkiä ruokakaupasta, et ollenkaan suunnitellut tulevasi sinne. Sitten vaan valikoit summamutikassa ruokia kärryyn. Päädyt sitten kotiin ja kärryssä on ketsuppia, pari banaania ja vessapaperia. Laitat sitten niistä lapsille iltapalaa.
Ahaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuikkukippomies antaa nyt olla. Laita vaikka niitä vartin reseptejä tulemaan ennemmin.
Anteeksi, mutta mikä on tuikkukippomies? T. Ap
Sinä.
Ähäkutti ! Eipä ollut, vaan mä olenkin täällä !
Menen sinä nyt siitä kiukuttelemasta ja tönimään niitä PRKLEEN !!! tuikkukuppejasi ja haromaan niitä verhojasi.
Mutta kertokaa nyt onko tämä suunnittelu siis työtä vai ei? Itse en suunnittele, mutta jonkun mielestä suunnittelen huomaamattani. Mutta jos en edes huomaa tekeväni suunnittelutyötä, onko se työtä ollenkaan, kun ei siitä mitään vaivaa ole?