Perheen metatyöt mitä niitä on?

Lapsen ilmoittaminen eskariin, kouluun, harrastuksiin, turnauksiin... Wilma-viesteihin reagoiminen!! Sekä lapsen läksyissä auttaminen/huolehtiminen onko tehnyt tai muistanut vaikka lukea kokeisiin (kysymys alakouluikäisestä). Meillä toinen vanhempi ajattelee jostain syystä, että nämä kouluasiat eivät kuulu hänelle ollenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lukukausien loput on metatyön kulta-aikaa. Tanssiesitys ja futisturnaus samaan aikaan eri kaupungeissa. Kumpaan mennään, vai molempiin? Millä kuljetaan, jos lähdetään kauemmas? Harmittaako toista lasta, jos ei tulla katsomaan? Pitäisikö kysyä kimppakyytiä (keneltä? Mistä yhteystiedot? Ollaanko koskaan itse tarjottu kyytiä? Pitääkö antaa bensarahaa? Onko käteistä? Mistä löytyy pankkiautomaatti, johon pääsen helposti? Entä jos kellään ei ole vapaita autopaikkoja?). Tarvittiinko eväät? Joukkue kerää rahaa kakkutukun kekseillä, voidaanko nyt ottaa myyntiin? Paljonko, kelle niitä myydään? Milloin pitää viimeistään olla valmiina? Ai niin lapsen hammaslääkärin ilta-aika! Se onkin kenraaliharjoituksen kanssa samaan aikaan. Perutaan? Kuka peruu tai siirtää? Meneekö taas monta kuukautta eteenpäin? Pitäisikö valmentajalta kysyä pärjääkö joukkue ilman yhtä tanssijaa kenraalissa? Ai soolo-osuus, yritetään järjestää. Vanhempia on pyydetty kantamaan juhlatilan pöydät ja tuolit paikoilleen esityksen jälkeen. Jäädäänkö, tai jääkö jompikumpi? Ehditäänkö hakea jalkapalloilija kimppakyydin jättöpaikasta? Kehdataanko kysyä voisivatko ajaa tanssisalin kautta? Kumpi kysyy? Entä jos ei onnistu? Voisiko lasten harrastukset lopettaa? Pitäisikö heidän itsensä kanssa keskustella asiasta?

Nämä ovat tietysti ihan normaaleja juttuja, jotka pääsääntöisesti järjestyvät helposti, ja joista seuraa upeita kokemuksia. Vielä helpompaa on kuitenkin sillä, joka ei näitä joudu miettimään.

Ei ristus sentään mitä säätämistä. Onneksi ei lapsia (mukaan lukien mies). Miten saatkin arjesta noin vaikeaa ja miten joku kyydin kysyminen voi olla mitään työtä, saati metatyötä? Onko ajattelukin metatyötä? Muistatko hengittää, jos se ei ole to do -listalla?

Onko teillä sellainen työpaikkakin että kukaan ei mieti eikä tee pikkuasioita?

Tai ei ole mitään runkoa tekemisille vaan fiiliksen mukaan mennään?

Lapsiperheen huusholli vaatii ihan samanlaista töiden siunnittelua kuin firmakin.

T. Äiti ja yrittäjä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lukukausien loput on metatyön kulta-aikaa. Tanssiesitys ja futisturnaus samaan aikaan eri kaupungeissa. Kumpaan mennään, vai molempiin? Millä kuljetaan, jos lähdetään kauemmas? Harmittaako toista lasta, jos ei tulla katsomaan? Pitäisikö kysyä kimppakyytiä (keneltä? Mistä yhteystiedot? Ollaanko koskaan itse tarjottu kyytiä? Pitääkö antaa bensarahaa? Onko käteistä? Mistä löytyy pankkiautomaatti, johon pääsen helposti? Entä jos kellään ei ole vapaita autopaikkoja?). Tarvittiinko eväät? Joukkue kerää rahaa kakkutukun kekseillä, voidaanko nyt ottaa myyntiin? Paljonko, kelle niitä myydään? Milloin pitää viimeistään olla valmiina? Ai niin lapsen hammaslääkärin ilta-aika! Se onkin kenraaliharjoituksen kanssa samaan aikaan. Perutaan? Kuka peruu tai siirtää? Meneekö taas monta kuukautta eteenpäin? Pitäisikö valmentajalta kysyä pärjääkö joukkue ilman yhtä tanssijaa kenraalissa? Ai soolo-osuus, yritetään järjestää. Vanhempia on pyydetty kantamaan juhlatilan pöydät ja tuolit paikoilleen esityksen jälkeen. Jäädäänkö, tai jääkö jompikumpi? Ehditäänkö hakea jalkapalloilija kimppakyydin jättöpaikasta? Kehdataanko kysyä voisivatko ajaa tanssisalin kautta? Kumpi kysyy? Entä jos ei onnistu? Voisiko lasten harrastukset lopettaa? Pitäisikö heidän itsensä kanssa keskustella asiasta?

Nämä ovat tietysti ihan normaaleja juttuja, jotka pääsääntöisesti järjestyvät helposti, ja joista seuraa upeita kokemuksia. Vielä helpompaa on kuitenkin sillä, joka ei näitä joudu miettimään.

Ei ristus sentään mitä säätämistä. Onneksi ei lapsia (mukaan lukien mies). Miten saatkin arjesta noin vaikeaa ja miten joku kyydin kysyminen voi olla mitään työtä, saati metatyötä? Onko ajattelukin metatyötä? Muistatko hengittää, jos se ei ole to do -listalla?

Osasitko lukea loppuun asti? Nämä on niitä tavallisia arjen perusjuttuja, eivät vaikeita asioita. Joku ne silti tekee. Joku ei tee. Esimerkiksi sinä et lapsettomana tee tällaista, joten sinun arkesi on tältä osin yksinkertaisempaa, ja näihin kuluva aika on täysin omassa käytössäsi. Mutta kuten aloituksessa kysyttiin, tällaista on lapsiperheen metatyö. Nämä ovat niitä seikkoja, jotka hoidetaan. Ei metatyö ole synonyymi mahdottomalle tai vaikealle työlle, ihan normaalit ihmiset näitä tekevät.

Kiitos hyvistä esimerkeistä! Vielä lisää kaipaisin! T. Ap

Ps. Edelleen kiinnostaisi tietää kuka on tuikkukippomies.. Never heard!

Joulun ”tekeminen”.

Kaikenmaailman lippulappusten palautus päiväkodille ajoissa.

Vierailija kirjoitti:

Lapsen ilmoittaminen eskariin, kouluun, harrastuksiin, turnauksiin... Wilma-viesteihin reagoiminen!! Sekä lapsen läksyissä auttaminen/huolehtiminen onko tehnyt tai muistanut vaikka lukea kokeisiin (kysymys alakouluikäisestä). Meillä toinen vanhempi ajattelee jostain syystä, että nämä kouluasiat eivät kuulu hänelle ollenkaan.

Meillä isä huolehti noista asioista, samoin ruoanlaitosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lukukausien loput on metatyön kulta-aikaa. Tanssiesitys ja futisturnaus samaan aikaan eri kaupungeissa. Kumpaan mennään, vai molempiin? Millä kuljetaan, jos lähdetään kauemmas? Harmittaako toista lasta, jos ei tulla katsomaan? Pitäisikö kysyä kimppakyytiä (keneltä? Mistä yhteystiedot? Ollaanko koskaan itse tarjottu kyytiä? Pitääkö antaa bensarahaa? Onko käteistä? Mistä löytyy pankkiautomaatti, johon pääsen helposti? Entä jos kellään ei ole vapaita autopaikkoja?). Tarvittiinko eväät? Joukkue kerää rahaa kakkutukun kekseillä, voidaanko nyt ottaa myyntiin? Paljonko, kelle niitä myydään? Milloin pitää viimeistään olla valmiina? Ai niin lapsen hammaslääkärin ilta-aika! Se onkin kenraaliharjoituksen kanssa samaan aikaan. Perutaan? Kuka peruu tai siirtää? Meneekö taas monta kuukautta eteenpäin? Pitäisikö valmentajalta kysyä pärjääkö joukkue ilman yhtä tanssijaa kenraalissa? Ai soolo-osuus, yritetään järjestää. Vanhempia on pyydetty kantamaan juhlatilan pöydät ja tuolit paikoilleen esityksen jälkeen. Jäädäänkö, tai jääkö jompikumpi? Ehditäänkö hakea jalkapalloilija kimppakyydin jättöpaikasta? Kehdataanko kysyä voisivatko ajaa tanssisalin kautta? Kumpi kysyy? Entä jos ei onnistu? Voisiko lasten harrastukset lopettaa? Pitäisikö heidän itsensä kanssa keskustella asiasta?

Nämä ovat tietysti ihan normaaleja juttuja, jotka pääsääntöisesti järjestyvät helposti, ja joista seuraa upeita kokemuksia. Vielä helpompaa on kuitenkin sillä, joka ei näitä joudu miettimään.

Ei ristus sentään mitä säätämistä. Onneksi ei lapsia (mukaan lukien mies). Miten saatkin arjesta noin vaikeaa ja miten joku kyydin kysyminen voi olla mitään työtä, saati metatyötä? Onko ajattelukin metatyötä? Muistatko hengittää, jos se ei ole to do -listalla?

Osasitko lukea loppuun asti? Nämä on niitä tavallisia arjen perusjuttuja, eivät vaikeita asioita. Joku ne silti tekee. Joku ei tee. Esimerkiksi sinä et lapsettomana tee tällaista, joten sinun arkesi on tältä osin yksinkertaisempaa, ja näihin kuluva aika on täysin omassa käytössäsi. Mutta kuten aloituksessa kysyttiin, tällaista on lapsiperheen metatyö. Nämä ovat niitä seikkoja, jotka hoidetaan. Ei metatyö ole synonyymi mahdottomalle tai vaikealle työlle, ihan normaalit ihmiset näitä tekevät.

Nuohan tehdään yhdessä. On tainnut parin valinta epäonnistua.

Tämän päivän metatyösatoa:

Jos haluan, että lihakastike on valmis klo 13, milloin se pitää laittaa uuniin, milloin ottaa liha lämpiämään? Voinko lähteä lenkille, vai pitäisikö se kastke eka valmistella?

Lapsella on esitys ensi viikolla ti ja ke. Miten (samat) vaatteet ehditään pestä, kuivata ja silittää käyttöön? Miten organisoidaan ensi viikon kuljetukset näihin esityksiin toisen lapsen harrastukset huomioiden? Kuka ilmoittaa ekan lapsen harrastukseen, että ei pääse tulemaan, koska esitys?

Kuka hommaa eväät, mitä evääksi lapsille iltamenoihin?

Mitä ruokaa voi tehdä/ostaa nyt, että sitä voi nopeasti lämmittää ti ja ke?

Miten huolehditaan ensi viikon kauppareissu, kun kaikki illat menevät esityksissä/harrastuksissa?

Ostetaanko kausikortti johonkin laskettelukeskukseen, mihin? Nyt puoleen hintaan. Pystyykö liikuntaseteleitä käyttämään, miten?

Mitä hommataan kummilapsille ja sukulaisille joululahjaksi? Kuka kysyy toiveet? Ehditetaanko "ei aikuisille lahjoja" -käytäntöä? Kuka soittaa?

Mitä itselle päälle esityksiin? Onko ehjiä sukkiksia?

Mahtuuko pikkusiskolle vanhat juhlakengät? Mitä jos ei sovi?

Parturi ja kampaaja pitäisi varata, milloin sopii kenellekin? Kuka hoitaa?

Jne.

Monta jo mainittu, mulle tulee metatöistä mieleen sellainen yleinen huolehtiminen: huolehditaan että terassikalusteet, pyörät sun muut menevät varastoon ajoissa, auto on huollettu ja katsastettu, jääkaappi pestään joskus ja vanhat ruoat heitetään pois, pakastin sulatetaan kerran vuodessa, verhot pestään joskus, koiran kynsien leikkaamisesta ja hampaiden hoidosta huolehditaan, kun lapsilla alkaa luistelu koulussa, heillä on oikeankokoiset luistimet teroitettuna, ylipäänsä huolehditaan että lapsilla kaikki tarvittava koulua varten (normi tarvikkeet, sekä jos on jotain erityistä) lasten partureista huolehtiminen, se että muistaa tilata koulukuvat, lasten bussikorttien lataus.... Sitten tietty perus että kaapissa on ruokaa, pesuaineita, WC-paperia ym. Lapsille valmistetaan ruokaa oikea-aikaisesti..

Teinien kanssakin on omat lippulappusensa, alkaen juuri harrastusryhmien kehittämishankkeista ja yhteishakukaavakkeista. Ja nyt tietysti palstamamma uhkuu, kuinka oma lapsi vain haki mihin halusi, ja kertoi sitten syssymmällä mihin oli päässyt opiskelemaan, mutta jo tässä vaiheessa vuotta on eri lukioiden esittelyillat, ammattiopiston infotilaisuudet, ja kevättalvella sitten opon yhteishakuinfot, jota ennen toivotaan vanhemman yhteydenottoa oman lapsen hakutoiveiden suhteen. On mopokortit, pankkikortit, lisenssikortit ynnä muut. Oli rippileirin jumalanpalvelukset, joita vanhemman (!) piti kuitata jne.

Yhdyn tuohon edelliseen, että eivät nämä ole mitään mahdottomia tekoja, mutta joka tapauksessa pakollisia hoidettavia. Todellakin jätän tekemättä, jos sellainen mahdollisuus on, mutta oman lapsen hyvinvoinnin takia kaikenlaista tietenkin ottaa hoitaakseen. Silti se vituttaa, kun kuulee siltä papilta, valmentajalta, tai opolta, että näyttäkää tää paperi äidille. Juuri tällaisilla heitoilla tämä kaikki epähuomiossa ohjataan vain yhden vanhemman hoidettavaksi. Luulisi ihan tosissaan isien olevan kiinnostuneempia siitä, että pidetäänkö heitä kuinka vastuullisina vanhempina, koska näissä asioissa sitä arkipäivän vastuuta nimenomaan kannetaan.

Meillä jo isot lapset.

Viikon metatöitä esim harrastuksiin kuskaaminen, niistä sopiminen, yhden harrastuksen iltanäytökseen ilmoittaminen, sen kyydin sopiminen, wilman aeuraaminen (leirikouluja, kokeita, fysiikan opettajan edesottamusten ja uusintakokeen seuraaminen), kampaaja toiselle lapselle, suuhygienisti toiselle, hyllyjen hakeminen toisen lapsen huoneen opiskelutilaan, pankkikortin tilaaminen ja siitä viestittely pankin kanssa (seiskaluokkalainen joten pitää olla suostumukset jne), yksi infoilta yhdellä koululla.

Sitten ne normaalit ruokalistat, pihatöiden tarkostaminen että kaikki tulee tehtyä ennen talvea, vaatehuollot ja tsekkaukset että kaikilla on kaikkea ja luistimet on terotettu jne.

Ainiin ja influenssarokotus astmalapselle. Mistä hakee ja kuka menee mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lukukausien loput on metatyön kulta-aikaa. Tanssiesitys ja futisturnaus samaan aikaan eri kaupungeissa. Kumpaan mennään, vai molempiin? Millä kuljetaan, jos lähdetään kauemmas? Harmittaako toista lasta, jos ei tulla katsomaan? Pitäisikö kysyä kimppakyytiä (keneltä? Mistä yhteystiedot? Ollaanko koskaan itse tarjottu kyytiä? Pitääkö antaa bensarahaa? Onko käteistä? Mistä löytyy pankkiautomaatti, johon pääsen helposti? Entä jos kellään ei ole vapaita autopaikkoja?). Tarvittiinko eväät? Joukkue kerää rahaa kakkutukun kekseillä, voidaanko nyt ottaa myyntiin? Paljonko, kelle niitä myydään? Milloin pitää viimeistään olla valmiina? Ai niin lapsen hammaslääkärin ilta-aika! Se onkin kenraaliharjoituksen kanssa samaan aikaan. Perutaan? Kuka peruu tai siirtää? Meneekö taas monta kuukautta eteenpäin? Pitäisikö valmentajalta kysyä pärjääkö joukkue ilman yhtä tanssijaa kenraalissa? Ai soolo-osuus, yritetään järjestää. Vanhempia on pyydetty kantamaan juhlatilan pöydät ja tuolit paikoilleen esityksen jälkeen. Jäädäänkö, tai jääkö jompikumpi? Ehditäänkö hakea jalkapalloilija kimppakyydin jättöpaikasta? Kehdataanko kysyä voisivatko ajaa tanssisalin kautta? Kumpi kysyy? Entä jos ei onnistu? Voisiko lasten harrastukset lopettaa? Pitäisikö heidän itsensä kanssa keskustella asiasta?

Nämä ovat tietysti ihan normaaleja juttuja, jotka pääsääntöisesti järjestyvät helposti, ja joista seuraa upeita kokemuksia. Vielä helpompaa on kuitenkin sillä, joka ei näitä joudu miettimään.

Ei ristus sentään mitä säätämistä. Onneksi ei lapsia (mukaan lukien mies). Miten saatkin arjesta noin vaikeaa ja miten joku kyydin kysyminen voi olla mitään työtä, saati metatyötä? Onko ajattelukin metatyötä? Muistatko hengittää, jos se ei ole to do -listalla?

Osasitko lukea loppuun asti? Nämä on niitä tavallisia arjen perusjuttuja, eivät vaikeita asioita. Joku ne silti tekee. Joku ei tee. Esimerkiksi sinä et lapsettomana tee tällaista, joten sinun arkesi on tältä osin yksinkertaisempaa, ja näihin kuluva aika on täysin omassa käytössäsi. Mutta kuten aloituksessa kysyttiin, tällaista on lapsiperheen metatyö. Nämä ovat niitä seikkoja, jotka hoidetaan. Ei metatyö ole synonyymi mahdottomalle tai vaikealle työlle, ihan normaalit ihmiset näitä tekevät.

Nuohan tehdään yhdessä. On tainnut parin valinta epäonnistua.

No ei tehdä yhdessä. Siinä nyt ei ole mitään järkeä. Vaan ne jaetaan. Ja jotta on mitä jakaa, ne pitää ensin suunnitella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsen ilmoittaminen eskariin, kouluun, harrastuksiin, turnauksiin... Wilma-viesteihin reagoiminen!! Sekä lapsen läksyissä auttaminen/huolehtiminen onko tehnyt tai muistanut vaikka lukea kokeisiin (kysymys alakouluikäisestä). Meillä toinen vanhempi ajattelee jostain syystä, että nämä kouluasiat eivät kuulu hänelle ollenkaan.

Meillä isä huolehti noista asioista, samoin ruoanlaitosta.

Kyllä, aivan hyvin isäkin voi huolehtia näistä asioista. Ongelma tulee silloin, kun toinen huolehtii kaikesta ja hän kokee tilanteen epäreiluksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lukukausien loput on metatyön kulta-aikaa. Tanssiesitys ja futisturnaus samaan aikaan eri kaupungeissa. Kumpaan mennään, vai molempiin? Millä kuljetaan, jos lähdetään kauemmas? Harmittaako toista lasta, jos ei tulla katsomaan? Pitäisikö kysyä kimppakyytiä (keneltä? Mistä yhteystiedot? Ollaanko koskaan itse tarjottu kyytiä? Pitääkö antaa bensarahaa? Onko käteistä? Mistä löytyy pankkiautomaatti, johon pääsen helposti? Entä jos kellään ei ole vapaita autopaikkoja?). Tarvittiinko eväät? Joukkue kerää rahaa kakkutukun kekseillä, voidaanko nyt ottaa myyntiin? Paljonko, kelle niitä myydään? Milloin pitää viimeistään olla valmiina? Ai niin lapsen hammaslääkärin ilta-aika! Se onkin kenraaliharjoituksen kanssa samaan aikaan. Perutaan? Kuka peruu tai siirtää? Meneekö taas monta kuukautta eteenpäin? Pitäisikö valmentajalta kysyä pärjääkö joukkue ilman yhtä tanssijaa kenraalissa? Ai soolo-osuus, yritetään järjestää. Vanhempia on pyydetty kantamaan juhlatilan pöydät ja tuolit paikoilleen esityksen jälkeen. Jäädäänkö, tai jääkö jompikumpi? Ehditäänkö hakea jalkapalloilija kimppakyydin jättöpaikasta? Kehdataanko kysyä voisivatko ajaa tanssisalin kautta? Kumpi kysyy? Entä jos ei onnistu? Voisiko lasten harrastukset lopettaa? Pitäisikö heidän itsensä kanssa keskustella asiasta?

Nämä ovat tietysti ihan normaaleja juttuja, jotka pääsääntöisesti järjestyvät helposti, ja joista seuraa upeita kokemuksia. Vielä helpompaa on kuitenkin sillä, joka ei näitä joudu miettimään.

Ei ristus sentään mitä säätämistä. Onneksi ei lapsia (mukaan lukien mies). Miten saatkin arjesta noin vaikeaa ja miten joku kyydin kysyminen voi olla mitään työtä, saati metatyötä? Onko ajattelukin metatyötä? Muistatko hengittää, jos se ei ole to do -listalla?

Osasitko lukea loppuun asti? Nämä on niitä tavallisia arjen perusjuttuja, eivät vaikeita asioita. Joku ne silti tekee. Joku ei tee. Esimerkiksi sinä et lapsettomana tee tällaista, joten sinun arkesi on tältä osin yksinkertaisempaa, ja näihin kuluva aika on täysin omassa käytössäsi. Mutta kuten aloituksessa kysyttiin, tällaista on lapsiperheen metatyö. Nämä ovat niitä seikkoja, jotka hoidetaan. Ei metatyö ole synonyymi mahdottomalle tai vaikealle työlle, ihan normaalit ihmiset näitä tekevät.

Nuohan tehdään yhdessä. On tainnut parin valinta epäonnistua.

No eihän sitä kaikkea mitenkään yhdessä ole pakko tehdä, kyllä yksikin ihminen voi nämä hoitaa, kuten usein tekeekin. Etkö ihan ymmärrä metatyön käsitettä? Haluat väkisin tehdä siitä jonkun parisuhteen keskinäisen sotatilan, vaikka metatyö sinällään on vain kuvaus siitä näkymättömästä työmäärästä, joka jonkun sinänsä yksinkertaisen asian eteen tehdään. Yllätyit jo tuosta kahden harrastuksen päällekkäisyyksien työmäärästä, ja luulit, että arki on tuollaisen takia vaikeaa. Ei ole. Mutta se silti vaatii sen, että tietyt asiat suunnitellaan ja hoidetaan. Jos sen tekee yksin, se kuormittaa tai ainakin ärsyttää. Jos taas kaikki tehdään kahdestaan, on kyllä kahden henkilön ajanhukkaa etsiä vaikka sitä kimppakyytiläisen puhelinnumeroa. Se vastuu tosiaankin jaetaan, mutta on ihan todellista, että monet asiat kasautuvat usein vain yhdelle. Siihen taas vaikuttaa monenlaiset rooliodotukset ja mielikuvat, ei todellakaan pelkkä yksittäinen parisuhde. Näiden asioiden jakautuminen tasaisesti ei ole aina itsestäänselvyys, ja silti ne hommat joku tavallisesti hoitaa, ei tässä maassa muuten yksikään yhdistys tai harrastus toimisi (eikä moni työpaikkakaan). Silti ne ovat ihan tavallista järjestelyä, suunnittelua ja päätöstentekoa. Metatyö ei ole vaikeaa eikä se tarkoita vastakkainasettelua pariskunnan välillä. Se on ihan vain työtä.

Talon, kesämökin ja auton eri osien kunnon tarkkailu ja mahdolliset mittaukset. Remonttien suunnittelu, tarvikkeiden kilpailuttaminen. Koskee myös piharemontteja.

Lomien suunnittelu, milloin pidetään, mitä pienet alakouluikäiset tekevät kesälomalla, pitääkö varata joku kesäkerho esim? Lasten harrastusten valitseminen.

Mun mielestäni rankinta metatyötä on Wilman kyttääminen ja muu sen tyyppinen valmiustila. Voi olla ettei tarvitse tehdä mitään, mutta et voi olla varma asiasta, jos et säännöllisesti käy katsomassa. Ja sitten joskus iltakympiltä posahtaa sisäkenkävaatimus.

Meillä mies hoitaa Wilman, koska mun aivoille ei vaan sovi tuollainen metatyö, joka ei tule koskaan valmiiksi. Paljon yksinkertaisempaa soittaa joku hammaslääkäri tai nuohooja ja merkata se kalenteriin.

Siivouksen suunnittelua taas en ymmärrä ollenkaan. Helpommalla pääsee, kun ei suunnittele, tekee vaan. Pesen saunan silloin kun käyn yksinäni saunassa ja mulla on 20 minuuttia ylimääräistä aikaa ja jaksamista. Siinä se.

Tästä näemme, miten metatyötäkin on eri lajeja, ja toiset lajit sujuvat toisilta kuin itsestään. Uskon, että joku ihan vilpittömästi on sitä mieltä ettei metatyötä ole ollenkaan. Hienoa hänelle.

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestäni rankinta metatyötä on Wilman kyttääminen ja muu sen tyyppinen valmiustila. Voi olla ettei tarvitse tehdä mitään, mutta et voi olla varma asiasta, jos et säännöllisesti käy katsomassa. Ja sitten joskus iltakympiltä posahtaa sisäkenkävaatimus.

Meillä mies hoitaa Wilman, koska mun aivoille ei vaan sovi tuollainen metatyö, joka ei tule koskaan valmiiksi. Paljon yksinkertaisempaa soittaa joku hammaslääkäri tai nuohooja ja merkata se kalenteriin.

Siivouksen suunnittelua taas en ymmärrä ollenkaan. Helpommalla pääsee, kun ei suunnittele, tekee vaan. Pesen saunan silloin kun käyn yksinäni saunassa ja mulla on 20 minuuttia ylimääräistä aikaa ja jaksamista. Siinä se.

Tästä näemme, miten metatyötäkin on eri lajeja, ja toiset lajit sujuvat toisilta kuin itsestään. Uskon, että joku ihan vilpittömästi on sitä mieltä ettei metatyötä ole ollenkaan. Hienoa hänelle.

Siivous pitää suunnitella, koska sitä on niin monenlaista.

On se viikkosiivous, sitten esim kuukausittain tehtävät tai vuodenajan mukaan toistuvat.

Itse teen niin että lisään esim noita ylimåäråisiä pieniä juttuja tasaisesti jokaisesti viikkosiivouksen yhteyteen. Ja jaan nuo isommat sitten taas tasaisesti kuukausittain. Osa on sellaisia että vaatii molemmat paikalle ja niiden suunnittelu on hankalinta, koska on niin paljon hommaa.

Sijoitusten seuraaminen, uusien hankkiminen, kannattamattomien myyminen.