Anoppi puuttuu asioihin
Miksi anopin puuttumiset meidän 1v pojan kasvatukseen nostaa heti verenpainetta... alan nähdä punaista heti. Hän esim saattaa sanoa, että kyllä kaikki 1 vuotiaat nukkuvat yön heräämättä, minkä vuoksi meidän kerran yössä heräävän pojan pitäisi mennä mummolaan muutamaksi yöksi ilman vanhempia harjoittelemaan nukkumista. Tälläiseenkin ehdotukseen jaksan kerran selittää, etten tuon ikäistä jätä mihinkään useaksi yöksi ilman vanhempia. Ärsyttää kun hän silti ehdottaa samaa useita kertoja ja yrittää miehen kautta saada ehdotuksiaan läpi. Kerran hänelle jo kiukustuin, kun hän "opetti", ettei miesten homma ole lasten- ja kodinhoito vaan mies pitää päästää tekemään miesten juttuja vapaa-ajallaan. Itse käyn myös töissä ja maksan 70% perheen kuluista, mutta anopin mielestä minun pitäisi hoitaa 100% kodista ja lapsesta. Argh!
Kommentit (255)
Vierailija kirjoitti:
Minusta on todella mielenkiintoista vertailla lastenhoitoa, eläintenhoitoalan, naisen asemaa, kodinhoitoa, peltotöitä jne nyt ja ennen. Aivan mahtavia keskusteluja, joista opitaan parhaimmillaan uutta puolin ja toisin.
Aikuisen ihmisen komentelu jossain oman lapsensa hoitamisessa on mätäistä ja iljettävää. En itsekään määi kenellekään, että hän on tehnyt kaiken väärin ja onneksi itse osaan niin paljon paremmin.
Anopit puhukoon pojilleen tai jossain tapauksessa jopa lapsenlapsilleen, jos saavat olla heidän kanssaan tekemisissä. Lapsenlapselle voi sanoa, että "laitapa näin kylmällä jo paksummat hanskat, iso poika!".
Oma anoppini räkytti ja räkytti ja räkytti minulle, mikään muu ei mennyt perille kuin se, että sanoin etten ole hänen piikansa vaan että voi lyllertää itse kertomassa haisevat terveisensä. Voi sitä uhriutumisen määrää, kun olin kertonut hänen karjumisistaan pojalleen ja kyläläisille
Niin ihania nämä "koko kylä puhuu." Me ihmiset asumme niin erilaissa olosuhteissa.
Eipä ole itselläni lainkaan kokemusta
anopista, joka olisi ollut ilkeä,
liikaa pojan elämään puuttuva,
tai millään tavalla hankala ihminen.
Toisaalta olen lapseton, joten
kasvatukselliset/ravintodilemmat eivät
ole ex-anopin päätä rienanneet. Anopillani
toinen lapsi, jolla omia lapsia;
erinomaisen hyvin näytti anopin ja lasten
yhteistyö sujuvan. Yllättävän paljon kuulee
tätä, että appivanhempien kanssa ei
sävelsynkkaa oikein löydy.. Harmillista.
Nykyinen anoppini on aivan huipputyyppi.
Anoppi eli se kuuluisa nainen perheessä. Miksi naiset ovat niin hankalia? Haluavatko he olla hankalia tahallaan, vai eivätkö he itsekään voi vaikuttaa siihen narttumaiskäytöksiinsä?
Miten miniät ovatkin niin täydellisiä ihmisiä, eivät etsimällä hae vikaa anopeistaan? Ja miehet sietävät tämän kärttyvaimon?
Vierailija kirjoitti:
Anoppi eli se kuuluisa nainen perheessä. Miksi naiset ovat niin hankalia? Haluavatko he olla hankalia tahallaan, vai eivätkö he itsekään voi vaikuttaa siihen narttumaiskäytöksiinsä?
Ongelma on se että se anoppi tunkee toisen perheeseen eikä pysy omassaan.
Vierailija kirjoitti:
Miten ihmeessä te selviätte näistä anopeista? Miten asetatte rajoja?
Oma kokemus: aluksi yritin keskustella anopin kanssa kuin normaalille ihmiselle. Kun sanoin, että hänen jatkuva "neuvominen" ja asioihin puuttuminen on loukkaavaa, hän joko sai marttyyrikohtauksen ja väitti, ettei ikinä ole mihinkään puuttunut. Seuraavassa hönkäyksessä saattoi mainita, että keittiön uudet verhot on rumat. Vaihtoehtoisesti sain kuulla viimeisimmät käänteet naapurin Reetan siskon miehen reumahoidoista, mikä tahansa aihe kelpasi että saa vaihdettua puheenaihetta ja sillä tavalla jättää huomiotta mitä sanoin.
Lopulta vaan en jaksanut enää. En ole vuosiin ollut tekemisissä kuin harvat kohteliaisuuskäynnit, en kohtaa anoppiani kuin mieheni seurassa. Olen blokannut hänet puhelimessa, sähköpostissa ja kaikilla sometileilläni. Lasteni puhelinnumeroja hänellä ei ole. Lapsetkaan eivät saa mummoaan tavata ilman miestäni. Tähän on monia syitä. Anoppi saa tulla meille vain kutsuttuna. Eli lasten synttäreillä käy. Mieheni kutsuu hänet, valitettavasti.
Mieluiten olisin 100 % ilman mitään kontaktia siihen kamalaan ihmiseen, mieheni vuoksi suvaitsen hänen seuraansa muutaman tunnin vuodessa. Mieskään ei äidistään pidä eikä halua hänen kanssaan viettää aikaa, mutta kokee velvollisuudekseen hoitaa äitinsä asioita.
Vierailija kirjoitti:
Miten miniät ovatkin niin täydellisiä ihmisiä, eivät etsimällä hae vikaa anopeistaan? Ja miehet sietävät tämän kärttyvaimon?
Ei tässä kukaan ole itseään täydelliseksi tituleerannut. Se, että on saanut riesakseen ammattiankeuttaja-anopin ei tarkoita sitä, että itse muuttuu virheettömäksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten ihmeessä te selviätte näistä anopeista? Miten asetatte rajoja?
Oma kokemus: aluksi yritin keskustella anopin kanssa kuin normaalille ihmiselle. Kun sanoin, että hänen jatkuva "neuvominen" ja asioihin puuttuminen on loukkaavaa, hän joko sai marttyyrikohtauksen ja väitti, ettei ikinä ole mihinkään puuttunut. Seuraavassa hönkäyksessä saattoi mainita, että keittiön uudet verhot on rumat. Vaihtoehtoisesti sain kuulla viimeisimmät käänteet naapurin Reetan siskon miehen reumahoidoista, mikä tahansa aihe kelpasi että saa vaihdettua puheenaihetta ja sillä tavalla jättää huomiotta mitä sanoin.
Lopulta vaan en jaksanut enää. En ole vuosiin ollut tekemisissä kuin harvat kohteliaisuuskäynnit, en kohtaa anoppiani kuin mieheni seurassa. Olen blokannut hänet puhelimessa, sähköpostissa ja kaikilla sometileilläni. Lasteni puhelinnumeroja hänellä ei ole. Lapsetkaan eivät sa
Ihan oikein. Jos menee sairaaksi puuttumiseksi toisten elämään, eihän kukaan täysjärkinen vanhempi sellaista jaksa. Mieluummin keskittyy oman perheen kesken perhe-elämään.
Vierailija kirjoitti:
Eikö toisaalta ole mielenkiintoista vertailla miten hoito-ohjeet on muuttuneet vuosikymmenten aikaan? Ei, kun minä itte otan nokkiini vanhuksen puheista.
No olishan se. Mutta ei se ole vertailua tai kivaa keskustelua kun vi%€€päinen hirviö huutaa kuorossa itsensä kanssa, kuinka ennen tehtiin näin ja kuinka tyhmä ja kelvoton mä oon, kun en tee kuten anoppi käskee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten miniät ovatkin niin täydellisiä ihmisiä, eivät etsimällä hae vikaa anopeistaan? Ja miehet sietävät tämän kärttyvaimon?
Ei tässä kukaan ole itseään täydelliseksi tituleerannut. Se, että on saanut riesakseen ammattiankeuttaja-anopin ei tarkoita sitä, että itse muuttuu virheettömäksi.
Sitähän se juuri tarkoittaa. Jos tiedostaa omankin luonteensa ymmärtää myitakin epätäydellisiä ihmisiä. Saati sitten jo 85-vuotiaita, virkeintäkään ei voi arvostella samalla mittapuulla kuin 40-vuotiasta.
Aamulla oli keskustelu jossa miniät vihasivat anoppejaan anoppien huonon koulutuksen takia. Rupukat yrittää muka olla tasavertaisia korkeasti koulutetun miniän kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten ihmeessä te selviätte näistä anopeista? Miten asetatte rajoja?
Oma kokemus: aluksi yritin keskustella anopin kanssa kuin normaalille ihmiselle. Kun sanoin, että hänen jatkuva "neuvominen" ja asioihin puuttuminen on loukkaavaa, hän joko sai marttyyrikohtauksen ja väitti, ettei ikinä ole mihinkään puuttunut. Seuraavassa hönkäyksessä saattoi mainita, että keittiön uudet verhot on rumat. Vaihtoehtoisesti sain kuulla viimeisimmät käänteet naapurin Reetan siskon miehen reumahoidoista, mikä tahansa aihe kelpasi että saa vaihdettua puheenaihetta ja sillä tavalla jättää huomiotta mitä sanoin.
Lopulta vaan en jaksanut enää. En ole vuosiin ollut tekemisissä kuin harvat kohteliaisuuskäynnit, en kohtaa anoppiani kuin mieheni seurassa. Olen blokannut hänet puhelimessa, sähköpostissa ja kaikilla sometileilläni. Lasteni pu
Kyllä! Lisäksi pakko lisätä vielä, että mä sain päätöksen jälkeen itsetuntoni paremmaksi, parisuhdekin parani kun ei ollut jatkuvasti mieli mustana anopin aiheuttaman mielipahan vuoksi. Paskaahan anoppi puhuu selän takana, kun hänet on ihan syyttä hylätty. No, suotakoon tämä näkemys hänelle, kun narsismiltaan ei osaa itsessään mitään vikaa nähdä. Mua ei kiinnosta mitä anopin tuttavapiiri minusta ajattelee. Eiköhän se kerro jo tarpeeksi ihmisestä, kun aina on jonkun kanssa välit poikki, ja syy aina 100% siinä toisessa osapuolessa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten miniät ovatkin niin täydellisiä ihmisiä, eivät etsimällä hae vikaa anopeistaan? Ja miehet sietävät tämän kärttyvaimon?
Ei tässä kukaan ole itseään täydelliseksi tituleerannut. Se, että on saanut riesakseen ammattiankeuttaja-anopin ei tarkoita sitä, että itse muuttuu virheettömäksi.
Sitähän se juuri tarkoittaa. Jos tiedostaa omankin luonteensa ymmärtää myitakin epätäydellisiä ihmisiä. Saati sitten jo 85-vuotiaita, virkeintäkään ei voi arvostella samalla mittapuulla kuin 40-vuotiasta.
Aamulla oli keskustelu jossa miniät vihasivat anoppejaan anoppien huonon koulutuksen takia. Rupukat yrittää muka olla tasavertaisia korkeasti koulutetun miniän kanssa.
Mistä näitä mielensäpahoittaja-anoppeja tulee? Sääli, jos kuvittelevat vian olevan korkeasti koulutetussa miniässä eikä siinä, että nykyisin on tutkimustietoa saatavilla ja neuvoloissa on osaamista, jota vanhemmat osaavat ja haluavat hyödyntää lastensa hyväksi. Miksi pitää anopin pahoittaa mielensä siitä, että kun hän käskee miniää vaikka olemaan lohduttamatta vauvaa - kyllä, tämä on nykytiedoin henkistä väkivaltaa - miniä tekee asian niin kuin asiantuntijat suosittelevat, jotta lapsi saa terveen itsetunnon ja oppii luottamaan saavansa lohtua ja turvaa omilta vanhemmiltaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten miniät ovatkin niin täydellisiä ihmisiä, eivät etsimällä hae vikaa anopeistaan? Ja miehet sietävät tämän kärttyvaimon?
Ei tässä kukaan ole itseään täydelliseksi tituleerannut. Se, että on saanut riesakseen ammattiankeuttaja-anopin ei tarkoita sitä, että itse muuttuu virheettömäksi.
Sitähän se juuri tarkoittaa. Jos tiedostaa omankin luonteensa ymmärtää myitakin epätäydellisiä ihmisiä. Saati sitten jo 85-vuotiaita, virkeintäkään ei voi arvostella samalla mittapuulla kuin 40-vuotiasta.
Aamulla oli keskustelu jossa miniät vihasivat anoppejaan anoppien huonon koulutuksen takia. Rupukat yrittää muka olla tasavertaisia korkeasti koulutetun miniän kanssa.
Mun anoppi on ikäisekseen koulutettu. Se ei poista sitä faktaa, että hän on kauhea ihminen ja kohtelee koko maailmaa alamaisenaan. Anoppini ei myöskään ole älyllisesti vajaa, päin vastoin. Mutta on ilkeä, manipuloiva ja äärimmäisen itsekäs kyllä.
Mikään koulutus ei poista luonteen vikoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten miniät ovatkin niin täydellisiä ihmisiä, eivät etsimällä hae vikaa anopeistaan? Ja miehet sietävät tämän kärttyvaimon?
Ei tässä kukaan ole itseään täydelliseksi tituleerannut. Se, että on saanut riesakseen ammattiankeuttaja-anopin ei tarkoita sitä, että itse muuttuu virheettömäksi.
Sitähän se juuri tarkoittaa. Jos tiedostaa omankin luonteensa ymmärtää myitakin epätäydellisiä ihmisiä. Saati sitten jo 85-vuotiaita, virkeintäkään ei voi arvostella samalla mittapuulla kuin 40-vuotiasta.
Aamulla oli keskustelu jossa miniät vihasivat anoppejaan anoppien huonon koulutuksen takia. Rupukat yrittää muka olla tasavertaisia korkeasti koulutetun miniän kanssa.
Eikö kannattaisi anopinkin yrittää ymmärtää sitä, että vuosikymmeniä sitten käytetyt mutta nykyisin haitallisiksi todetut tavat on syytä heittää romukoppaan? Lapsen vanhemmat ovat todennäköisesti paremmin perillä hyvästä ja turvallisesta kasvatuksesta. Sen sijaan 50 v sitten opitut (väkisin ja pyytämättä annetut vinkit) eivät välttämättä johda hyvään lopputulokseen.
Eihän 85 v olisi vanha jos ei olisi. Miten se on niin vaikea tajuta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten miniät ovatkin niin täydellisiä ihmisiä, eivät etsimällä hae vikaa anopeistaan? Ja miehet sietävät tämän kärttyvaimon?
Ei tässä kukaan ole itseään täydelliseksi tituleerannut. Se, että on saanut riesakseen ammattiankeuttaja-anopin ei tarkoita sitä, että itse muuttuu virheettömäksi.
Sitähän se juuri tarkoittaa. Jos tiedostaa omankin luonteensa ymmärtää myitakin epätäydellisiä ihmisiä. Saati sitten jo 85-vuotiaita, virkeintäkään ei voi arvostella samalla mittapuulla kuin 40-vuotiasta.
Aamulla oli keskustelu jossa miniät vihasivat anoppejaan anoppien huonon koulutuksen takia. Rupukat yrittää muka olla tasavertaisia korkeasti koulutetun miniän kanssa.
Mun
Paitsi miniöistä poistaa omakehun mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten miniät ovatkin niin täydellisiä ihmisiä, eivät etsimällä hae vikaa anopeistaan? Ja miehet sietävät tämän kärttyvaimon?
Ei tässä kukaan ole itseään täydelliseksi tituleerannut. Se, että on saanut riesakseen ammattiankeuttaja-anopin ei tarkoita sitä, että itse muuttuu virheettömäksi.
Sitähän se juuri tarkoittaa. Jos tiedostaa omankin luonteensa ymmärtää myitakin epätäydellisiä ihmisiä. Saati sitten jo 85-vuotiaita, virkeintäkään ei voi arvostella samalla mittapuulla kuin 40-vuotiasta.
Aamulla oli keskustelu jossa miniät vihasivat anoppejaan anoppien huonon koulutuksen takia. Rupukat yrittää muka olla tasavertaisia korkeasti koulutetun miniän kanssa.
Mist
Miksi veessä sen miniän pitää jotain vanhaa rupukkaa kuunnella ja vielä loukkaantua jos eivät ees samassa taloudessa asu?
Eikö kannattaisi anopinkin yrittää ymmärtää sitä, että vuosikymmeniä sitten käytetyt mutta nykyisin haitallisiksi todetut tavat on syytä heittää romukoppaan?
--
Ei tietenkään, kun anoppi tietää paremmin. Sai kasvatettua omatkin lapset aikuisiksi, joten hyviä tapoja ovat! Tutti pitää kastaa sokeriin, jos muuten ei maistu, eikä hamoaita tarvitse joka ilta pestä. Miksihän muuten anopin kaikilla lapsilla on surkea purukalusto?
Vierailija kirjoitti:
Eikö kannattaisi anopinkin yrittää ymmärtää sitä, että vuosikymmeniä sitten käytetyt mutta nykyisin haitallisiksi todetut tavat on syytä heittää romukoppaan?
--
Ei tietenkään, kun anoppi tietää paremmin. Sai kasvatettua omatkin lapset aikuisiksi, joten hyviä tapoja ovat! Tutti pitää kastaa sokeriin, jos muuten ei maistu, eikä hamoaita tarvitse joka ilta pestä. Miksihän muuten anopin kaikilla lapsilla on surkea purukalusto?
Te puhutte ehkä noin 100-vuotiaista anopeista, minkä vaarin kanssa oikein olette noita vauvoja itsellenne hankkineet?.
Ette edes anna fiksua kuvaa itsestänne. Nuo voivat olla mummojenne juttuja tai sitten miehenne on jo 60-70 v. Aika vanha vauvan isäksi mutta nykyisin näitä uusliittoja on. Pappa on tyytyväinen kun on verevä synnytysikäinen nuorikko.
Mutta sulle on ok kuitenkin, että sun lasta nimitellään ( henkinen väkivalta) sun läsnäollessa? Ei ole tullut mieleen miten toi vaikuttaa sun lapsen kehitykseen? Toi mummu ei olis sekuntiakaan mun lapsen kanssa, yhteydenpito loppuis. Jos puoliso haluis väkivaltaista äitiään tapailla niin yksin menis.