Lue keskustelun säännöt.
Olen kuin sisäisesti kuollut. Mistä saada motivaatiota elää?
16.11.2019 |
Elämäni pähkinänkuoressa: Lapsuudesta ei hyviä muistoja. Nuoruudesta ei hyviä muistoja. Aikuisuudesta voisin antaa jokaisen vuoden pois, mitään en ole jäänyt kaipaamaan.
Kun olen joskus asiaa jollekin itkeskellyt, se joku on vain todennut asioiden muuttuvan kun vuodet kuluvat. Vuodet ovat kuluneet mutta mikään ei ole muuttunut parermpaan. Olen ollut ihastunut, olen ollut rakastunut. Kohteet vain ovat olleet sellaisia, etten ole koskaan saanut vastavuoroisesti takaisin sitä, mitä olen itse ollut valmis antamaan.
Ensimmäinen suhteeni oli alkoholistimiehen kanssa. Lopulta lähdin kun en jaksanut katsella toisen hidasta itsetuhoa. Toisen kerran rakastuin mieheen, joka oli kuulemma kanssani siksi, "ettei ollut löytänyt parempaakaan". Tästäkin suhteesta lähdin jokseenkin maani myyneenä. Kolmannen kerran rakastuin ihmiseen, joka ei halunnut minusta muuta, kuin omien sanojensa mukaan hyvää seksiä.
Olen nyt 40 vuotta. Olen koko elämäni kokenut suurta turvattomuutta ja ja ihmiset pitävät minua vahvana ja kuin "peruskalliona, joka puskee läpi harmaimmankin kiven ja jonka selästä huolet tuntuvat valuvan kuin vesi hanhen selästä". Itselleni homma ei näin näyttäydy vaan tuntuu siltä, että olen koko elämäni kaivanut loppumatonta ojaa maahan, joka jatkuu silmänkantamattomiin.
Sisäisesti olen aivan hajalla. Kaikki energiani menee arjesta ja töistä selviytymiseen. Perhettä tai läheisiä ei varsinaisesti ole. Kavereilla on perhet ja lapsia, itse vietän vapaa-aikani kotona ja mietin tapoja tappaa itseni. Käyn neljättä vuotta psykoterapiassa. En koe vointini parantuneen. Olen jo vuosia sitten menettänyt ruokahaluni ja pakotan itseni syömään sekä käymään töissä.
Olen yksinkertaisesti ihan loppu. Olen koko elämäni vain yrittänyt pitää pääni vedenpinnan yläpuolella mutten enää yksinkertaisesti jaksa. Olen kyllästynyt siihen, että minulta halutaan vain aina apua. Olen aina ollut valmis tarjoamaan apuani muille mutta en edes tiedä, millaista apua minun pitäisi pyytää. Yhtenä esimerkkinä olen ollut lukemattomia kertoja kavereiden muuttoapuna mutta kun olen itse joskus muuttanut, kukaan kavereistani ei ole kerennyt auttamaan.
Unelmia minulla ei ole koskaan edes ollut ja elämä tuntuu pelkältä sarjalta suorittamista. Minuun ihastuvat ihmiset, jotka ovat itse jollakin tavalla avun tarpeessa enkä enää halua rakkautta ihmiseltä, joka vain imee minulta loputkin voimavarani.
Jollain ollut samanlaisia fiilksiä ja joku jopa päässyt niistä eron? Uskoon tulemisen tarjoaminen ei ole ratkaisu kohdallani.
Kommentit (32)
Mua auttaa aina että kehkeytän jonkun projektin. Mitkä asiat sua lapsena kiinnosti? Oisko sulla aikaa ja varaa mennä jollekin ryhmämatkalle missä tosissaan opiskellaan jotain?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko yhtään rahaa, voitko mennä terapiaan? Se tulisi mieleen, että normaaleihin suhteisiin pääsisit
Tutustu buddhalaisuuteen. Tai ala rakastaa Jeesusta.
Vierailija kirjoitti:
Mua auttaa aina että kehkeytän jonkun projektin. Mitkä asiat sua lapsena kiinnosti? Oisko sulla aikaa ja varaa mennä jollekin ryhmämatkalle missä tosissaan opiskellaan jotain?
Lapsena kiinnostava asia oli minulla pitkään harrastuksena. Tämä viimeinen onneton suhteeni oli ehkä palavin ihastumiseni (rakastumisestakin voidaan puhua) ja toisen osapuolen selvitettyä tuntevansa pelkkää fyysistä himoa, maailmastani katosivat värit ja kaikesta tekemisestäni lähti maku. Tästä on kulunut nyt vuosia ja tilanne on edelleen sama. Pari vuotta pakotin jatkamaan tätä harrastusta mutta sen muuttua pelkäksi rasittavaksi velvoitteeksi, lopetin sen.
Matka olisi varmaan ihan hyvä vaihtoehto mutta olen liian väsynyt opiskelemaan yhtään mitään tai ylipäätään puhumaan kenenkään kanssa. Kiinnostukseni ihmisiä kohtaan on pyöreä nolla. Haluaisin haihtua ilmaan.
Vierailija kirjoitti:
Onko yhtään rahaa, voitko mennä terapiaan? Se tulisi mieleen, että normaaleihin suhteisiin pääsisit
Olen käynyt elämäni aikana yhteensä kuusi vuotta psykoterapiassa. Käyn tälläkin hetkellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on ihan sama fiilikset. Vtun pska kumppani jota inhoan yli kaiken. Ei ole edes voimia lähteä suhteesta pois kun ei tiedä minne menisi. Harjoittaa niin kovaa henkistä väkivaltaa että olen nykyään zombi. Mikään ei oikeastaan satuta enää, lähinnä vaan vtuttaa kun olen niin voimaton tekemään mitään.
ja taas mennään kirjoitti:
Mulla on ihan sama fiilikset. Vtun pska kumppani jota inhoan yli kaiken. Ei ole edes voimia lähteä suhteesta pois kun ei tiedä minne menisi. Harjoittaa niin kovaa henkistä väkivaltaa että olen nykyään zombi. Mikään ei oikeastaan satuta enää, lähinnä vaan vtuttaa kun olen niin voimaton tekemään mitään.
Lähtekää nyt hyvät ihmiset pois sellaisesta suhteesta missä teitä kohdellaan huonosti, vaikka viimeisillä voimilla puhelu tai sähköposti esim. sosiaalivirastoon niin kyllä joku yksiö jostain järjestyy. Ei kannata hajottaa itseään yhtään enempää, maailmasta löytyy ihmisiä jotka kohtelee teitä paljon paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihana teksti. Osaat kirjoittaa. Sinulta halutaan apua - tällainenhan on ylpeyden aihe! Sinulla on taitoja ja olet hyödyllinen muille ihmisille. Minäkin haluaisin olla hyödyllinen muille, mutta minulla ei ole juuri taitoja ja tämän vuoksi olen itse se joka joutuu pyytämään muilta apua. Ihailen näitä ihmisiä jotka pystyvät minua auttamaan. Sinuakin varmasti ihaillaan ihan yhtälailla. Ole ylpeä itsestäsi. Olet kaikkea muuta kuin turha ja mitätön ihminen. Toivon että sinulla on huomenna parempi päivä. Muista nämä sanat ja kulje pää pystyssä! Minä uskon että hyville ihmisille tapahtuu lopulta hyviä asioita. Sitä ennen on vain kuljettava kivinen tie, jonka päästä lopulta sen aarteen löytää♡
Vierailija kirjoitti:
ja taas mennään kirjoitti:
Mulla on ihan sama fiilikset. Vtun pska kumppani jota inhoan yli kaiken. Ei ole edes voimia lähteä suhteesta pois kun ei tiedä minne menisi. Harjoittaa niin kovaa henkistä väkivaltaa että olen nykyään zombi. Mikään ei oikeastaan satuta enää, lähinnä vaan vtuttaa kun olen niin voimaton tekemään mitään.
Lähtekää nyt hyvät ihmiset pois sellaisesta suhteesta missä teitä kohdellaan huonosti, vaikka viimeisillä voimilla puhelu tai sähköposti esim. sosiaalivirastoon niin kyllä joku yksiö jostain järjestyy. Ei kannata hajottaa itseään yhtään enempää, maailmasta löytyy ihmisiä jotka kohtelee teitä paljon paremmin.
No mutta kun ei pysty, uhkailua. Ei sentään hengellä uhkailua vaan kaikessa muussa. Työpaikan puolesta pelkään yms... lista on loputon. Varmasti jos saisin uuden elämän tuntemattomana ihmisenä jossain ulkomailla, niin ok. Mutta ei ole rahaa muuttaa ulkomaille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko yhtään rahaa, voitko mennä terapiaan? Se tulisi mieleen, että normaaleihin suhteisiin pääsisit
Ei ole mitään normaaleja suhteita. On vain tahdon asia päättää, että sietää jotain henkilöä myötä ja vastamäessä. Ennen ihmiset olivat rautaa ja kestivät talvisodankin ja avioliitot kestivät.
Nykyään myydään ulkomaille kaikki, vingutaan eta-maiden ulkopuolelta halpatyövoimaa ja menetetään suhteissa hermo johonkin pikkuasiaan ja erotaan ennätysmäärin. Vauvakato on tosiasia ja enää taitaa lisääntyä vain ne, jotka eivät tajua tai välitä kuinka hirveä maailman tilanne on. Lastensuojelukin on vain bisnes, vanhukset on jätetty heitteille rahan takia ja palkkoja halutaan aina vain laskea hintojen noustessa.
Ja sitten joku haluaa terapiaan kun ei kestä sitä, että olisi miehelle vain yksi nainen paremman puutteessa:)
Voi kyynel. Miehen pitää keskimäärin koittaa 150 naista ennen kuin käy tuuri.
Kyllä on saatu totisesti median propagandalla asiat täysin absurdin sekaisin joka tasolla.
Eli mikään terapia ei auta unelmien haavemaailmaa surevia aivopestyjä ihmisiä. He voisivat vain rakastaa ketä tahansa, mutta eivät pysty...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ja taas mennään kirjoitti:
Mulla on ihan sama fiilikset. Vtun pska kumppani jota inhoan yli kaiken. Ei ole edes voimia lähteä suhteesta pois kun ei tiedä minne menisi. Harjoittaa niin kovaa henkistä väkivaltaa että olen nykyään zombi. Mikään ei oikeastaan satuta enää, lähinnä vaan vtuttaa kun olen niin voimaton tekemään mitään.
Lähtekää nyt hyvät ihmiset pois sellaisesta suhteesta missä teitä kohdellaan huonosti, vaikka viimeisillä voimilla puhelu tai sähköposti esim. sosiaalivirastoon niin kyllä joku yksiö jostain järjestyy. Ei kannata hajottaa itseään yhtään enempää, maailmasta löytyy ihmisiä jotka kohtelee teitä paljon paremmin.
No mutta kun ei pysty, uhkailua. Ei sentään hengellä uhkailua vaan kaikessa muussa. Työpaikan puolesta pelkään yms... lista on loputon. Varmasti jos saisin uuden elämän tuntemattomana ihmisenä jossain ulkomailla, niin ok. Mutta ei ole rahaa muuttaa ulkomaille.
Entä paikkakunnan vaihto?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moni uupunut ja elämäntilanteessaan väsynyt löytää lohdun evankeliumista, Jeesuksen sanoista: "Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon... Minun ikeeni on hyvä kantaa ja minun kuormani on kevyt."
Tämä tarkoittaa yksinkertaisesti uskomista Herraan Jeesukseen Kristukseen.
Mikäli sitä (uskoa) ei ole, rukoileminen kannattaa aina, jossa uskoa voi pyytää Jumalalta Isältä kaikkivaltiaalta.
"Jos te pysytte minun sanassani, niin te totisesti olette minun opetuslapsiani.
8:32 ja te tulette tuntemaan totuuden, ja totuus on tekevä teidät vapaiksi."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko yhtään rahaa, voitko mennä terapiaan? Se tulisi mieleen, että normaaleihin suhteisiin pääsisit
Ei ole mitään normaaleja suhteita. On vain tahdon asia päättää, että sietää jotain henkilöä myötä ja vastamäessä. Ennen ihmiset olivat rautaa ja kestivät talvisodankin ja avioliitot kestivät.
Nykyään myydään ulkomaille kaikki, vingutaan eta-maiden ulkopuolelta halpatyövoimaa ja menetetään suhteissa hermo johonkin pikkuasiaan ja erotaan ennätysmäärin. Vauvakato on tosiasia ja enää taitaa lisääntyä vain ne, jotka eivät tajua tai välitä kuinka hirveä maailman tilanne on. Lastensuojelukin on vain bisnes, vanhukset on jätetty heitteille rahan takia ja palkkoja halutaan aina vain laskea hintojen noustessa.
Ja sitten joku haluaa terapiaan kun ei kestä sitä, että olisi miehelle vain yksi nainen paremman puutteessa:)
Voi kyynel. Miehen pitää keskimäärin koittaa 150 naista ennen kuin käy tuuri.
Kyllä on saatu totisesti median propagandalla asiat täysin absurdin sekaisin joka tasolla.Eli mikään terapia ei auta unelmien haavemaailmaa surevia aivopestyjä ihmisiä. He voisivat vain rakastaa ketä tahansa, mutta eivät pysty...
Tekstisi oli aika sekava oksennus mutta tarkoitatko ihan tosissasi sitä, että ketä tahansa voi rakastaa ja että miehen onni löytyy sitten, kun joku (ilmeisesti kuka tahansa?) nainen näyttää "vihreää valoa"?
En tosissani haluaisi vaihtaa ajatusmaailmaa kanssasi, niin köyhältä ja katkeralta se kuulostaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä mua on aina auttanut että fyysisesti vaihdan paikkaa. Eli muutan toiseen kaupunkiin tai matkustan ulkomaille. Eihän se tietenkään ihan kaikkea ratkaise, mutta ainakaan silmiin ei koko ajan osu jotain mikä muistuttaa jostain inhottavasta.
Askel kerrallaan, mutta sun täytyy nyt itse yrittää, koska huonompi vaihtoehto on tehdä ei mitään.
AP, olen ihan samassa jamassa. Yhä vain ja edelleen. Samoja mietin. Toivotan voimia. T: N47
Samoja fiiliksiä täällä. Töissä käyn koska on nyt vaan pakko. Töissä vielä jaksan esittää iloista ja oon mukana jutuissa mutta kotiin tullessa iskee se tyhjyys. Tyhjyyttä olen täyttänyt ruualla. Edes hetken kun syö jotain hyvää niin tulee sellainen ilon pilkahdus mutta heti sen jälkeen mennään taas syövereihin kun taas kerran tuli syötyä epäterveellistä. Lihomista pelkään ja pitäs käydä urheilemassa mutta en vaan jaksa. Elämässä ei ole sisältöä. Töihin ja kotiin syömään karkkia.
Niin, me ollaan vähän sellaisia Kristiinoita. Saamarin huonossa kunnossa, mutta se ei niin näy ulospäin, eikä me jakseta (ainakaan enää) inttää, kärttää ja vaatia itsellemme toimivaa hoitoa.
Vierailija kirjoitti:
Samoja fiiliksiä täällä. Töissä käyn koska on nyt vaan pakko. Töissä vielä jaksan esittää iloista ja oon mukana jutuissa mutta kotiin tullessa iskee se tyhjyys. Tyhjyyttä olen täyttänyt ruualla. Edes hetken kun syö jotain hyvää niin tulee sellainen ilon pilkahdus mutta heti sen jälkeen mennään taas syövereihin kun taas kerran tuli syötyä epäterveellistä. Lihomista pelkään ja pitäs käydä urheilemassa mutta en vaan jaksa. Elämässä ei ole sisältöä. Töihin ja kotiin syömään karkkia.
Minulla ihan sama tilanne. Töissä käyn ja ulospäin varmaan näyttää, että kaikki hyvin. En jaksa innostua mistään, odotan vain että pääsen kotiin makaamaan. Näin mennyt jo useampi vuosi nyt. Elämältä ja haaveita meni pohja kun erosin muutama vuosi sitten, olen sen jälkeen tajunnut etten tule koskaan saavuttamaan haaveitani perheestä, talosta jne.. Mietin, että mitä järkeä tätä elämää on edes elää, odotan vain että kuolisin pois. Itsemurhaakin olen miettinyt mutten taida pystyä siihen.
M37
Turvallisuus ei synny jos sitä ei mistään saa. Mä ehdotan psykologia. Myös niitä asioita mistä pitää kannattaa tehdä: musiikki, kuuntele tai soita/ laula itse, lenkkeilee, liiku, harrasta.
Etsi vertaistukea esim Facebook ja p oman paikkakunnan tarjonta.
Lue kirjoja aiheesta; narsistin lapsena
Kun ymmärtää mistä se käytös että hakeutuu aina tiettyyn suhteeseen johtuu, niin silloin oppii myös muuttamaan sitä elämää, ja ajattelemaan mitä itse haluaa, ei mitä muut sinusta haluavat!!!
Laita sauna päälle ja ota pari bissee. Rentoudu nyt vähän. Kyllä se siitä lähtee!