Olen kuin sisäisesti kuollut. Mistä saada motivaatiota elää?

Kannattaa miettiä saatko noista ns kaveruussuhteista mitään positiivista itsellesi. Kuulostaa siltä että olet vain heille käyttöesine ja jokin mistä voi hyötyä. Vaikka voi tuntua että parempi huonoja kavereita kuin ei ollenkaan, niin tuollaiset yksipuoliset ihmissuhteet vain hajottavat sinua pikkuhiljaa enemmän ja enemmän, koska ne pitävät yllä ajatusta siitä että sulla on arvo vain antajana.

Oletko harkinnut ns vaihtoehtoisia luonnon lääkinnän hoitokeinoja? En uskalla ehdottaa ettei viesti mene poistoon, mutta jos kaikki on jo kokeiltu, kannattaa aiheeseen tutustua avoimin mielin.

Eli olet läheisriippuvainen ja kiintymyshäiriöinen koska hakeudut pelkästään huonoihin ihmissuhteisiin ja kärsit masennuksesta. Tuo on aikamoinen kehä mutta siitä voi päästä ulos. Se että tunnet olevasi sisältä kuollut on suojamekanismisi joka on päällä ja säästää voimiasi. Sinuna hakisin sairasloman ja siitä kuntoutustuelle, ehkä eläkkeelle pysyvästi, vaihtaisin paikkakuntaa ja elämää, etsisin itseni ja rakastuisin siihen. 

Minä olen vähän samanlainen kuin sinä ja mietin, että ehkä olet liian omnipotentti. Tavallinen mies ei tiedä mitä häneltä tarvitsisit, koska "pärjäät yksinkin" (hänen silmissään, vaikka itse tiedätkin vahvuuden olevan olosuhteiden pakko).

Siispä sinuun kiinnittyvät häiriintyneet tai äitihahmoa tarvitsevat miehet.

Vierailija kirjoitti:

Eli olet läheisriippuvainen ja kiintymyshäiriöinen koska hakeudut pelkästään huonoihin ihmissuhteisiin ja kärsit masennuksesta. Tuo on aikamoinen kehä mutta siitä voi päästä ulos. Se että tunnet olevasi sisältä kuollut on suojamekanismisi joka on päällä ja säästää voimiasi. Sinuna hakisin sairasloman ja siitä kuntoutustuelle, ehkä eläkkeelle pysyvästi, vaihtaisin paikkakuntaa ja elämää, etsisin itseni ja rakastuisin siihen. 

Tässä on ketjun tähän saakka järkevin kommentti. Lisäksi kaikki tyhjyyttä tuntevat voisivat lukea masentuneen Kristiinan kohtalosta itsemurhayrityksen jälkeen ja miettiä sitten onko se oma elämä kuitenkin elämisen arvoista.

No jos kuusi vuotta terapiassa istuminen ei ole auttanut, olisko aika myöntää, että tuskin tulee auttamaan ikinä? Aloita nyt siitä, että lopetat turhasta maksamisen ja hyväksyt sen, että nyt asiat ei ole hyvin ja on kurjaa. Et ainakaan häviä mitään, kokeile nyt vaan hetkeksi luovuttaa kokonaan. Ei kaikkien tartte olla kok ajan naminamionnellisia. Kunhan on jokseenkin tyytyväinen, se riittää. Eli pää pois perseestä ja hellitä hetkeksi.

Mää aloin trollaamaan. Se nyt on vaan ainoa asia joka saa pysymään hereillä. Anteeksi nyt vain.

Jos paikkakunnallasi on neurofeedbackia, voisit kokeilla sitä. Tai youtuben binauraleita ja meditaatioita. Ovat auttaneet minua huomattavasti enemmän kuin huono terapia.

Vierailija kirjoitti:

No jos kuusi vuotta terapiassa istuminen ei ole auttanut, olisko aika myöntää, että tuskin tulee auttamaan ikinä? Aloita nyt siitä, että lopetat turhasta maksamisen ja hyväksyt sen, että nyt asiat ei ole hyvin ja on kurjaa. Et ainakaan häviä mitään, kokeile nyt vaan hetkeksi luovuttaa kokonaan. Ei kaikkien tartte olla kok ajan naminamionnellisia. Kunhan on jokseenkin tyytyväinen, se riittää. Eli pää pois perseestä ja hellitä hetkeksi.

Olen samaa mieltä. Valheellinen hyvän etsiminen on tosiasioiden kieltämistä ja oman traumansa väheksyntää. Jos vuosikausia käy terapiassa ja on silti  lähtöpisteessä niin ensinnäkin terapeutti ei ole hyvä eikä osaa kysyä oikeita kysymyksiä vaan päinvastoin ruokkii jumittamista ja huonoa oloa sekä kurjuuden kehässä kiertämistä.

Kuulostaa todella raskaalta, toivotan sinulle voimia ja valoisampaa tulevaisuutta <3

Kun moottori ei toimi, turha on käskeä.

Sama mulla olen sisäisesti kuollut koska en saa koskaan tyttöystävää. Ei ole motivaatiota tehdä mitään elämässä. Miksen voi saada jotain kamalaa sairautta ja kuolla siihen 5 minuutissa vaikka. Ei jäisi ketään suremaan minua.

Lopeta terapiassa käyminen.  Lähes 4  vuotta siellä käyntiä sinulla riittää. Yli 30-vuotiaan peruspersoonallisuus ei enää muutu terapiassa, ja traumat on jo purettu noin pitkällä aikavektorilla.

Suosittelen itseanalyysin ja jahkaamisen  lopettamista. Valitse LIIKUNTA, eri urheilulajeja sekä maanläheisiä harrastuksia esim. marjan poiminta, sienestys, talkootyöt ulkosaaristossa tai muualla luontoihmisten kanssa. Mattojen kutominen käsityökerhossa. Birdlife ja lintuharrastus. Luonnonkukkien keruu. Leipominen. Savityöt. Tilkkutyöt. Puutyökerho. Aikuisten ratsastuskin on parempi kuin terapia - molemmat kalliita. Hevonen auttaa kuitenkin enemmän kuin kuin jokin terapeutti-hymisijä. Saappat saveen, kyllä luonto parantaa jahnaamisesta.