Alkoholin käytön lopettaminen toi esiin vain ikäviä asioita

Ei jaksa näitä tarinoita. Miksi alkoholin käyttö suomessa tuntuu olevan joko lärvit tai absolutismi? Etelä-eurooppalaisten mutkaton suhtautuminen alkoholiin on mun mielestä normaalia.

Tässä vielä se 2, 5 vuotta raittiina ollut. Tossa edellisellä sivulla joku kysyi, miten kävin tunteet läpi raitistumisen jälkeen. Mä olin tahkonnut pitkään terapiassa jo juodessani ja onneksi oli terapiaa jäljellä vielä kun pistin korkin kiinni. Toinen tärkeä seikka oli vertaistuki. Sitä mä sain lukemalla kirjoja aiheesta, keskustelemalla netissä ja käymällä vertaisryhmissä. Tuon vertaistuen mahtavuus on siinä, että huomaat, että et olekaan ainoa maailmassa, joka kamppailee näiden asioiden kanssa. Vertaiset myös sanoittavat asioita ja tunteita, joita et ehkä itse osaa ilmaista, mutta tunnistat heti kuultuasi, mistä on kyse. Puhumalla ja kirjoittamalla ne omat tunnemöykyt alkoivat muuttua todella painavasta ja pistävästä tunteesta rinnassa ja kurkussa käsitettäviksi ja käsiteltäviksi sanoiksi ja asioiksi- ihan vaan tunteiksi, joita voi käydä läpi. Oikeasti mulla se lähtötilanne oli vaan käsittämättömän paha henkinen ja fyysinen olo, josta en osannut sanoa muuta, kuin ahdistaa ja vituttaa. Nyt se möykky on purkautunut tunnistettaviksi tunteiksi ( no, joskus vieläkin asiat menee tunnemöykyksi... sitten niitä pitää alkaa aukoa) ja sitten mä mietin, että mitähän tämä tunne mulle on nyt viestittämässä. Aina niillä jokin sanoma on, pitää vaan ottaa aikaa ja rauhassa selvittää se viesti. Esim. olen aina ollut liian kiltti ja helposti jätän omat tarpeet huomioimatta. Nykyisin jos mitätöin itseäni liian pitkään, muutun ärtyisäksi, itkuisaksi ja kärsimättömäksi. Jossain vaiheessa  huomaan, että ärisen ja murisen vähän kaikelle ja joudun miettimään, että mistä se johtuu. Tämän jälkeen teen korjausliikkeen ja pyrin ottamaan itseni paremmin huomioon, lepään ja huolehdin syömiseni kuntoon. Yleensä tuo riittää ja olen taas hyvällä tuulella ja kärsivällisyyskin on paremmin balanssissa.

Miten saatte seuraa ilman alkoo?

Nikotiini Pussit toimiva vaihto ehto ratkaisu ?

Vierailija kirjoitti:

Sitä vaan mietin että tämäkö onkin se todellinen minä? Olen minä oikeasti aina ollutkin ilkeä ja vittumainen ihminen ja nähtävästi täysin sietämätön. Jos mun persoona on täysin perseestä. Alkoholi vain teki minusta salonkikelpoisen.... 

-ap

Sama itellä niin en edes lopeta juomista ennekuin veriarvot yli rajojen, viel yläraja alla

Vierailija kirjoitti:

Ehkä käytit alkoholia juuri siksi, että lääkitsit sillä ongelmiasi. Nyt täytyy keksiä muita keinoja.

Kaikki ihmiset selvinpäin ihan helvetin tylsiä jos nyt suoraan sanotaan

No mulla kävi niin että olin vähän seinäruusu ja ujonen ja alkoholin käytön myötä solmin paljon ihan ystävyyssuhteita baarissa jne. koska olin vapautuneempi ja sosiaalisempi. Tosin siinä oli kääntöpuolensa jos otin liikaa.

Kun lopetin alkoholin käytön niin oikeastaan minulla ei ole ollut yli 10 vuoteen yhtään ystävää ja olen hemmetin tylsä ihminen.

Et ole ainut. Kaveripiiriini kuuluu kaksi vastaavaa tapausta. Ennen oli hauskaa ja olivat mukavia tyyppejä, joiden kanssa viihtyi. Nyt jos tulevat jonnekin bileisiin, niin todella raskasta seuraa. Keskustelu kahdestaan on sellaista, että ei vain jaksa. Sitten on se ilkeys, joka kai kumpuaa jostain katkeruudesta kun ei juo. Selvinpäin sanovat niille, jotka ihan normaalisti tissuttelee hyvin syyllistävästi parinkin viinilasin juomisesta.

Molemmilla heillä on sosiaalinen elämä kärsinyt todella paljon. Tulevat korkeintaan joihinkin kotibileitä vastaaviin tapahtumiin ja niihinkin harvoin. Baariin tietty ei koskaan. Ihmiset eivät jaksa enää kutsua heitä ja tulevat oikeastaan siippansa siivellä, jos tulevat.