Lue keskustelun säännöt.
Alkoholin käytön lopettaminen toi esiin vain ikäviä asioita
16.11.2019 |
Lopetin noin vuosi sitten alkoholin käytön ja olen muuttunut ihan toiseksi ihmiseksi - ennen olin iloinen ja positiivinen ja nyt olen sarkastinen piru joka on menettänyt suurimman osan ihmissuhteista ja avioliitto rakoilee. Töissä tulee pääasiassa haastettua riitaa ja koko elämä suoraan sanottuna vituttaa! Ei ole juuri muuta tunteita enää kuin viha ja inho kaikkea kohtaan.
Kommentit (47)
Miksi ihmisen tulisi käyttää mitään päihteitä eikä voisi nauttia täysin raittiina elämästä? miksi se on kohtuukäyttäjille niin iso asia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
MInusta alkoholin jättämisen jälkeen kuoriutui todellinen kaunotar. Laihduin, kaunistuin ja piristyin.
Vierailija kirjoitti:
MInusta alkoholin jättämisen jälkeen kuoriutui todellinen kaunotar. Laihduin, kaunistuin ja piristyin.
Mitä sitten tapahtui?
Vierailija kirjoitti:
Ystäväni kertoi samansuuntaista omasta miehestään. Hän lopetti alkoholin käytön ja oli ennen hyvää seuraa ja puhelias. Nyt alkon lopettamisen jälkeen lähinnä istuu illat soffalla puhumatta mitään ja surffaa netissä. Tulee töistä ja menee soffalle. Aiemmin hän sentään lenkkeili ja harrasti vaikka alkoa käyttikin. Nyt on harrastuksetkin jääneet. Ihan vaan on enää.
Jos tuollainen apatia vaivaa niin kannattaa kokeilla ADHD LÄÄKKEITÄ! Joitain onnekkaita ne aktivoivat juuri sopivasti niin että voi elää ja harrastaa, eikä jää vain istumaan paikalleen muumioitumaan.
Onhan alkoholikin ihan ok aktivoija, mutta ehkä lääkkeillä on vähemmän haittavaikutuksia.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen ollut raitis nyt reilu 2,5 vuotta. Käytin alkoholia "rentoutumiseen", "nollaamiseen" ja masennukseen sekä ahdistukseen. Pikkuhiljaa tuo "lääkitseminen" muuttui kohdallani itsekseen tissutteluksi ja lopulta aina jos join, join niin, että muisti meni. Koskaan en ole juonut putkia, eli join vain yhtenä päivänä tai iltana ja saatoin juoda "vain" kerran kuussa. Silti krapulat alkoivat olla tosi ahdistavia ja oli kamalaa, kun en tiennyt, mitä olin humalassa tehnyt, kun en muistanut edellisen illan tapahtumia. Näistä syistä itse lopetin alkoholin käytön, muita päihteitä en käyttänyt. Mulla meni ensimmäinen vuosi lopettamisen jälkeen tosi väsyneenä ja kaikki vaan vitutti. Ihan kaikki ja olin tosi kärttyisä ja äreä. Vuoden jälkeen alkoi helpottaa ja nyt olen tosi tyytyväinen, että lopetin alkoholin käytön. Masennus ja ahdistus on poissa ja siedän arkea paljon paremmin kuin ennen, minun ei tarvitse enää "nollata" tai hetkeksi paeta omaa arkeani humalaan. Raitistumisen myötä olen joutunut käymään läpi ne hankalat tunteet, joita pakenin juomalla ja ekana raittiina vuotena vihaan ja vitutukseen. Kun aloin käymään asioita läpi, sieltä vihan ja vitutuksen takaa löytyikin ne mun perimmäiset tunteeni: pelko (läheisten menettämisestä, siitä ettei mua oteta tosissaan, että jään yksin...), suru todella rankoista kokemuksista, joita olen elämässäni kokenut ja jotka olivat liian kipeitä käsitellä, joten "kapseloin" ne sisälleni. Myös moni muu tunne nousi pintaan ja jouduin käymään ne läpi ihan selvin päin. Tuo tunteiden kokeminen ja hyväksyminen on ottanut koville, mutta myös poistanut sen jatkuvan vitutuksen, vihan ja tyytymättömyyden omaa itseäni ja elämääni kohtaan, mitä ennen koin. Vieläkin myllertää ja välillä on hankalia päiviä, mutta niinhän se elämässä on. Nyt mä tiedän, että paskan päivän jälkeen voi tulla toinenkin paska päivä, mutta jossain vaiheessa tulee taas se hyvä päivä ja fiilis. Mä uskallan luottaa elämän kantavan ja luottaa myös itseeni, mä oon ihan jees tyyppi ja mä riitän itselleni just näin. Halusin kertoa tämän oman kokemukseni sen vuoksi, että mä muistan hyvin, kuinka mua vitutti ekana raittiina vuonna kaikki "onnelliset" raittiit (ja kaikki muutkin ihmiset, varsinkin ne, joilla meni "hyvin) ja epäilin, että mä en ikinä pääse vitutuksestani eroon. Pidin juovaa itseäni hauskana tyyppinä, jolla oli homma hallussa ja paineet pystyi purkamaan vetämällä välillä känni. Nyt ymmärrän, että jos olisin jatkanut juomista, olisin vaan paennut itseäni ja tunteitani ja juonut itseni aina vaan syvempään kuoppaan ja masennukseen. Ymmärrän nykyään myös sen, että asiat ottavat oman aikansa, välillä on tosi hankalaa olla keskeneräinen ja ymmällään elämän edessä, olisi paljon mukavampaa jos kaikki sujuisi helposti ja kivuttomasti. Vaan silloin jäisi puuttumaan työnteko ja ponnistelu ja niitä seuraava oivalluksen ilo ja terve ylpeys siitä, että opin uutta itsestäni sekä ympäröivästä maailmasta. Se on suurin palkinto ja riemun aihe mun raitistumisessani!
Miten kävit käytännössä tunsit läpi? Miten aloit ymmärtämään tunteitasi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmisen tulisi käyttää mitään päihteitä eikä voisi nauttia täysin raittiina elämästä? miksi se on kohtuukäyttäjille niin iso asia?
Miksi kuvitellaan että vain alkoholia voi käyttää kohtuudella? Kannabis on kaikin puolin vähemmän haitallinen päihde. Sen viihdekäytöstä ei tule tuollaisia ihme masennuksia käytön jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmisen tulisi käyttää mitään päihteitä eikä voisi nauttia täysin raittiina elämästä? miksi se on kohtuukäyttäjille niin iso asia?
Miksi kuvitellaan että vain alkoholia voi käyttää kohtuudella? Kannabis on kaikin puolin vähemmän haitallinen päihde. Sen viihdekäytöstä ei tule tuollaisia ihme masennuksia käytön jälkeen.
Niinpä, kun siitä voi tulla psykoosi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmisen tulisi käyttää mitään päihteitä eikä voisi nauttia täysin raittiina elämästä? miksi se on kohtuukäyttäjille niin iso asia?
Miksi kuvitellaan että vain alkoholia voi käyttää kohtuudella? Kannabis on kaikin puolin vähemmän haitallinen päihde. Sen viihdekäytöstä ei tule tuollaisia ihme masennuksia käytön jälkeen.
Niinpä, kun siitä voi tulla psykoosi.
Juuri näin.
t. Sen kokenut muutamasta kokeilusta aiempi raitis kommentoija.
Ehkä sitä raittiina näkee kaiken selvemmin, myös huonot asiat. Sitten kun on itsekin vähän rappiolla, antaa muillekin anteeksi heidän vikansa?
Minä olen iloinen ja energinen ilman alkoholia, mutta myös liiankin touhukas. Minut pelasti alkoholismilta työnarkomania. tässä on se hyvä puoli että tienaa hyvin, vaikka ei olekaan niin hauskaa ja rentoa kuin tissuttelu..:D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmisen tulisi käyttää mitään päihteitä eikä voisi nauttia täysin raittiina elämästä? miksi se on kohtuukäyttäjille niin iso asia?
Miksi kuvitellaan että vain alkoholia voi käyttää kohtuudella? Kannabis on kaikin puolin vähemmän haitallinen päihde. Sen viihdekäytöstä ei tule tuollaisia ihme masennuksia käytön jälkeen.
Niinpä, kun siitä voi tulla psykoosi.
Alkoholi on oikeasti vielä suurempi psykoosiriski.
Kts. Kuiva Humala. Lyhyesti: Raittius ei ole luopumista vaan sen ymmärtämistä ettei enää tarvi juoda.. sillä vituttaahan se kun kielletään.
Itse olen ollut 9- vuotta ilman viinaa, ja voin kertoa, ei ole ikävä ensimmäistä vuotta. Se helpotti kun oikeasti sisäistin mitä kaikkea viina oli vienyt henkisesti, fyysisesti ja sosiaalisesti. Itse ymmärsin olevani viimeinkin vapaa. Vapaa tekemään ja olemaan just sitä mitä haluan ilman ajoittaista pakonomaista tarvetta palata päihteiden pariin.
Jos neuvon haluat, katso rehellisesti taaksepäin viinanhuuruisia aikojasi ja kysy rehellisimmältä perheenjäseneltäsi/ ystävältäsi miltä se sun juomisen vierestä katsoessa tuntui. Sillä jokinhan se raittiiksi ajaa, yleensä se hinta mitä alkoholistille viina maksaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En oikein osaa samaistua keskusteluun. En ole absolutisti, mutta mulla alkoholia menee enintään 1-2 kertaa viikossa, pari lasia viiniä kerralla. Ensimmäistä lasillista tekee mieli (yhdistän sen varmaan rentoutumiseen), toinen voi mennä sen kyytipojaksi, mutta sen enempää ei yksinkertaisesti tee mieli. En halua tulla känniin, en koe kännissä oloa miellyttävänä. Joskus on mennyt jopa kuukausi ilman alkoholia, ei tunnu missään.
(En kuitenkaan myöskään haluaisi olla aivan täysin ilman. Tuntuisi, että kiellän itseltäni turhaan jotain kivaa.) N48
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmisen tulisi käyttää mitään päihteitä eikä voisi nauttia täysin raittiina elämästä? miksi se on kohtuukäyttäjille niin iso asia?
Miksi kuvitellaan että vain alkoholia voi käyttää kohtuudella? Kannabis on kaikin puolin vähemmän haitallinen päihde. Sen viihdekäytöstä ei tule tuollaisia ihme masennuksia käytön jälkeen.
Niinpä, kun siitä voi tulla psykoosi.
Alkoholi on oikeasti vielä suurempi psykoosiriski.
Eikös alkoholia pidä juoda oikein reippaasti ja useita päiviä putkeen ennen tuota? Kannabiksesta muutamakin kerta voi riittää.
t. Sen kokenut
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmisen tulisi käyttää mitään päihteitä eikä voisi nauttia täysin raittiina elämästä? miksi se on kohtuukäyttäjille niin iso asia?
Miksi kuvitellaan että vain alkoholia voi käyttää kohtuudella? Kannabis on kaikin puolin vähemmän haitallinen päihde. Sen viihdekäytöstä ei tule tuollaisia ihme masennuksia käytön jälkeen.
Niinpä, kun siitä voi tulla psykoosi.
Alkoholi on oikeasti vielä suurempi psykoosiriski.
Eikös alkoholia pidä juoda oikein reippaasti ja useita päiviä putkeen ennen tuota? Kannabiksesta muutamakin kerta voi riittää.
t. Sen kokenut
siis jos oikein paska tuuri käy ja on siihen taipumus, sitä ei tosin voi aina tietää.
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmisen tulisi käyttää mitään päihteitä eikä voisi nauttia täysin raittiina elämästä? miksi se on kohtuukäyttäjille niin iso asia?
Ennemmin se alkoholi tuntuu olevan joku iso asia ja ongelma niille, jotka eivät juo pisaraakaan. Minua ei haittaa, jos joku on päättänyt olla juomatta, mutta itse haluan joskus juoda kohtuudella. Lähes kaiken ajan joka tapauksessa elän vesiselvänä.
Mulla kävi tupakan lopettamisen jälkeen samoin, kuoriutui vittumainen akka. Tuntuu, että se on oikea luontoni, valitettavasti.
Miehestä tuli taas nyhverö nyyssönen, on ja huokailee, ei saa mitään aikaan. Kuulostellaan, kolme vuotta jo mennyt.
Jos ei parissa viikossa tokene, niin ainakin kuukausi riittää. En edelleenkään ymmärrä egdottomuutta, että alkoholi pitäisi jättää ihan kokonaan. Ainoastaan alkoholistien tapauksessa ymmärrän, jolloin juodaan päivittäin tai viikoittain suuria määriä.[/quote]
Tässäpä se yleisin väärinkäsitys alkoholismista ja alkoholisteista tulikin eli käytön pitäisi olla runsasta ja jatkuvaa, että olisi holisti. Väärin, alkoholismissa/päihderiippuvuudessa ei ole kyse määristä eikä juomakerroista vaan siitä, kuinka paljon päihde hallitsee elämää/on mielessä. Eli joku toinen voi kiskoa päihteitä paljonkin ja olla olematta riippuvainen niistä, joku toinen koukuttuu jo paljon pienemmistä määristä ja käyttökerroista. Ydinjuttu on se, paljonko asia pyörii mielessä/hallitsee arkea. Eli vaikka et joisi pisaraakaan kahteen kuukauteen, mutta joka päivä/miltei päivittäin mietit juomista, niin aletaan olla tekemisissä riippuvuuden kanssa. Se hallitsee sun ajatuksia ja sitä kautta sua! Mietit sitä, milloin viimeksi joit/milloin seuraavan kerran voisit juoda/miten hyvältä olut maistuu saunassa/miten olut kuuluu lätkäpeleihin/muistelet "legendaarisia" kosteita reissujasi/miten vittumaista on olla juomatta/miten vittumaista on, kun muut juovat/miksi vitussa kaupassa on kokonainen seinällinen prosenttijuomia just vessapapereiden vieressä.... jne...jne... Et siis juuri silloin käytä alkoholia, mutta silti se pyörii paljon ajatuksissasi. Sama juttu muiden addiktioiden kanssa, mikäli jokin asia pyörii mielessä lähes jatkuvasti ja sen seurauksena normiarki tuntuu paskalta tai arkiaskareet jää tekemättä, niin hälytyskellojen tulisi soida ja lujaa. Ei sitä riippuvuutta turhaan riippuvuudeksi kutsuta! Nuo päänsisäiset kelat vaan jää monesti itseltä ja muilta "huomaamatta" ja keskitytään kontrolloimaan päihteen määriä tai käytön tiheyttä. Kyllä se selvää riippuvuutta on sekin, jos selvinpäin sinnittelet puoli vuotta ja samalla aamukammasta lasket päiviä, milloin korkin saa narauttaa auki ja samalla "vakuuttelet" ja "todistelet" itsellesi, ettet ole holisti, kun pystyt olemaan puoli vuotta juomatta. Mun pappa oli holisti ja totuin jo pienenä siihen, että sillä oli kossupullo tuolinjalan vieressä, mistä se otti siivuja. Mun ystävä on holisti ja se veti 3 litran tonkallisia pahviviinejä, kun niistä ei tullut lasipulloja, joista olisi selvemmin nähnyt juodun viinimäärän ja niitä tyhjiä lasipulloja olisi ollut noloa kuskata kierrätykseen/kauppaan. Minä olen holisti ja uskottelin pitkään itselleni, etten voi olla holisti, koska en juo tiukkaa viinaa tai viiniä yksin (niitä join vain seurassa) vaan lipittelin vaan kaljaa ja lonkeroa kotosalla, koska eihän nyt miedoista juomista itselleen alkoholiongelmaa kukaan saa kehitettyä... Näin sitä riippuvainen ihmismieli selittelee itselleen asiat niin, että oma juominen on oikeutettua.
Toi 41 teksti mun eli sen tyypin, joka nyt ollut reilu 2,5 vuotta raittiina :)
Vierailija kirjoitti:
Vähän samanlaisten asioiden kanssa painin. Miestäni ärsyttää mun "tissuttelu", juon alkoholia noin kolme kertaa viikossa, kerralla noin 5 - 6 annosta. Usein myös nukahdan sohvalle sen viidennen tai kuudennen viinilasin kohdalla. Miestä ärsyttää tämä varsinkin, koska itse hän ei muiden lääkityksiensä vuoksi pysty nykyisin juomaan alkoholia juuri ollenkaan. Kummankin lapset ovat aikuisia, kahdestaan asumme, joten lapsia tässä kuviossa ei alkoholinkäyttöni haittaa. Mutta itsekin olen kyllä vähän huolissani terveydestäni sekä tietysti alkoholista kertyvät kilot ärsyttävät.
Ilman alkoholia en meinaa sietää koko miestäni. Olemme olleet yhdessä 15 vuotta. Selvinpäin minua suututtaa ja ärsyttää hänen vanhenemisensa, aloitteettomuutensa, moukkamaiset mielipiteensä ja hidas järjenjuoksunsa sekä unohtelunsa. Tissutellessani olen suoraan sanoen paljon armeliaampi ja sietäväisempi tyyppi.
Huh, huh.
Juuri näin. Kun juo niin sitä ei pysty myöskään hoitamaan. Itselle kahden kuukauden ajalta ollut useita "ei kestä elämää tai ahdistusta" kokemuksia, mutta pitää olla vain sitkeä. Sitten jos ei oikeasti kestä, niin lääkkeitä kehiin, toisaalta sekin on ehkä turruttamista ja pakoilua, tai sitten se tasaa aivokemiaa sellaiseksi kuin normaaleilla ihmisillä on, en ole itse vielä päättänyt kumpaa...