Alkoholin käytön lopettaminen toi esiin vain ikäviä asioita

Terapiaan?

Sitä vaan mietin että tämäkö onkin se todellinen minä? Olen minä oikeasti aina ollutkin ilkeä ja vittumainen ihminen ja nähtävästi täysin sietämätön. Jos mun persoona on täysin perseestä. Alkoholi vain teki minusta salonkikelpoisen.... 

-ap

Olen huomannut joissain samaa. Vaikea sanoa johtuuko vanhenemisesta vai liian ”kuivasta” elämtavasta.

Ehkä käytit alkoholia juuri siksi, että lääkitsit sillä ongelmiasi. Nyt täytyy keksiä muita keinoja.

Oliko alkoholin käyttö niin intensiivistä, että se oli siksi lopetettava, vai oliko kyse muista, periaatteellisista syistä?

Ystäväni kertoi samansuuntaista omasta miehestään. Hän lopetti alkoholin käytön ja oli ennen hyvää seuraa ja puhelias. Nyt alkon lopettamisen jälkeen lähinnä istuu illat soffalla puhumatta mitään ja surffaa netissä. Tulee töistä ja menee soffalle. Aiemmin hän sentään lenkkeili ja harrasti vaikka alkoa käyttikin. Nyt on harrastuksetkin jääneet. Ihan vaan on enää.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä käytit alkoholia juuri siksi, että lääkitsit sillä ongelmiasi. Nyt täytyy keksiä muita keinoja.

Ne muut keinot on suomessa laittomia. Eikä muutosta ole odotettavissa meidän patavanhoillisten päättäjien takia.

Vierailija kirjoitti:

Oliko alkoholin käyttö niin intensiivistä, että se oli siksi lopetettava, vai oliko kyse muista, periaatteellisista syistä?

Se oli sellaista tissuttelua - kenties yksi whiskipaukku illalla ja viikonloppuna pullo viiniä jne. Halusin vaan että pääsen siitä eroon,

-ap

Mä lopetin kolmisen viikkoa sitten alkoholin juomisen. Kyllä tässä paikotellen on aika kova vitutus, menee vähän niinku aalloissa se. Tulihan sitä vuosia tissuteltua melkein päivittäin että iso muutos kyseessä. Paljon tulee lueskeltua ja surffattua netissä, saa ajatukset pois juomisesta.

Minulla ei alkoholi aiheuta enää muuta kuin masennusta ja itkua, joten olen lopettanut käytön kokonaan. Selvänä olen kuitenkin iloinen.

Alkoholi vaikuttaa rajusti mielihyväkeskukseen ja aivojen tuottamiin mielihyvähormoneihin. Aivot eivät enää osaa tuottaa mielihyvää ilman stimulanttia. Tämä täytyy vain kestää. Liikunta auttaa.

Tämä on yksi asia jonka kannattaisi tiedostaa kaikkien iltalipittäjien. Alkoholiin ei jää koukkuun pelkästään fyysisesti  vaan usein käy niin, että elämän ilo ei palaakaan entiselleen. Ei ainakaan kovin nopeasti.

Moni puolisonsa alkoholin käytön lopettamista toivova kuvittelee, että juoposta tulee raitis ja iloinen, kuin joskus kauan sitten. Tosiasiassa monesta tulee raitis ja kärttyisä. 

Mulla kävi ihan päinvastoin. Masennus loppui ja energiaa on ihan älyttömästi. 

Lisäksi kaverien suhtautuminen on ollut erittäin positiivista. Kuukausi sitten lähdin lomalle kaverini kanssa, ja silloin kerroin etten enää halua juoda alkoholia. Kaverikin siitä innostui ja päätti myös olla juomatta koko loman. Oli todella mukava loma, ja lähdetään yhdessä uudelleen reissuun ensi keväänä. 

Olet ainakin aito ja mikäs sen parempaa, parempi näin kun esittäisit jotain valheellista alkoholin avulla, jos menisi kaikki niin sitten on niin tarkoitettu, et heitä ainakaan oikeaa minääsi hukkaan. Itsellä samoja fiiliksiä kahen kuukauden jälkeen. Kyllä se siitä

Mä olen ollut raitis nyt reilu 2,5 vuotta. Käytin alkoholia "rentoutumiseen", "nollaamiseen" ja masennukseen sekä ahdistukseen. Pikkuhiljaa tuo "lääkitseminen" muuttui kohdallani itsekseen tissutteluksi ja lopulta aina jos join, join niin, että muisti meni. Koskaan en ole juonut putkia, eli join vain yhtenä päivänä tai iltana ja saatoin juoda "vain" kerran kuussa. Silti krapulat alkoivat olla tosi ahdistavia ja oli kamalaa, kun en tiennyt, mitä olin humalassa tehnyt, kun en muistanut edellisen illan tapahtumia. Näistä syistä itse lopetin alkoholin käytön, muita päihteitä en käyttänyt. Mulla meni ensimmäinen vuosi lopettamisen jälkeen tosi väsyneenä ja kaikki vaan vitutti. Ihan kaikki ja olin tosi kärttyisä ja äreä. Vuoden jälkeen alkoi helpottaa ja nyt olen tosi tyytyväinen, että lopetin alkoholin käytön. Masennus ja ahdistus on poissa ja siedän arkea paljon paremmin kuin ennen, minun ei tarvitse enää "nollata" tai hetkeksi paeta omaa arkeani humalaan. Raitistumisen myötä olen joutunut käymään läpi ne hankalat tunteet, joita pakenin juomalla ja ekana raittiina vuotena vihaan ja vitutukseen. Kun aloin käymään asioita läpi, sieltä vihan ja vitutuksen takaa löytyikin ne mun perimmäiset tunteeni: pelko (läheisten menettämisestä, siitä ettei mua oteta tosissaan, että jään yksin...), suru todella rankoista kokemuksista, joita olen elämässäni kokenut ja jotka olivat liian kipeitä käsitellä, joten "kapseloin" ne sisälleni. Myös moni muu tunne nousi pintaan ja jouduin käymään ne läpi ihan selvin päin. Tuo tunteiden kokeminen ja hyväksyminen on ottanut koville, mutta myös poistanut sen jatkuvan vitutuksen, vihan ja tyytymättömyyden omaa itseäni ja elämääni kohtaan, mitä ennen koin. Vieläkin myllertää ja välillä on hankalia päiviä, mutta niinhän se elämässä on. Nyt mä tiedän, että paskan päivän jälkeen voi tulla toinenkin paska päivä, mutta jossain vaiheessa tulee taas se hyvä päivä ja fiilis. Mä uskallan luottaa elämän kantavan ja luottaa myös itseeni, mä oon ihan jees tyyppi ja mä riitän itselleni just näin. Halusin kertoa tämän oman kokemukseni sen vuoksi, että mä muistan hyvin, kuinka mua vitutti ekana raittiina vuonna kaikki "onnelliset" raittiit (ja kaikki muutkin ihmiset, varsinkin ne, joilla meni "hyvin) ja epäilin, että mä en ikinä pääse vitutuksestani eroon. Pidin juovaa itseäni hauskana tyyppinä, jolla oli homma hallussa ja paineet pystyi purkamaan vetämällä välillä känni. Nyt ymmärrän, että jos olisin jatkanut juomista, olisin vaan paennut itseäni ja tunteitani ja juonut itseni aina vaan syvempään kuoppaan ja masennukseen. Ymmärrän nykyään myös sen, että asiat ottavat oman aikansa, välillä on tosi hankalaa olla keskeneräinen ja ymmällään elämän edessä, olisi paljon mukavampaa jos kaikki sujuisi helposti ja kivuttomasti. Vaan silloin jäisi puuttumaan työnteko ja ponnistelu ja niitä seuraava oivalluksen ilo ja terve ylpeys siitä, että opin uutta itsestäni sekä ympäröivästä maailmasta. Se on suurin palkinto ja riemun aihe mun raitistumisessani!

Kestävyyttä ja kärsivällisyyttä vain kehiin. Ajattele sitä uutena alkuna. Sinun täytyy tavallaan täysin aloittaa alusta pärjääminen ja itsesi rakentaminen, olet taas se joka olit ennen juomista. Jos olet luonnollisesti sosiaalisesti paska tai ahdistunut niin sitten olet, elämä menkööt sen mukaan, eikä valheellisesti krapulaisena oman persoonasi häivyttäneenä. Sitten pitää yrittää opetella niitä normaaleja selväpäisiä selviytymiskeinoja niinkuin kaikkien muidenkin ihmisten. Siinä sitä haastetta onkin, mutta samalla tapaa jotenkin mukavaa, vaikka vaikeaa voisi ollakin. Ei ne ongelmat häviä juomisella, ne pysyvät vain piilossa.   

Miksi alkoholin käyttö pitää lopettaa kokonaan? Kerran parissa viikossa on hyvä tahti ottaa joko muutama tai enemmänkin. Tulee nollattua normirutiineja ja saa vaihtelua elämään.

Vierailija kirjoitti:

Miksi alkoholin käyttö pitää lopettaa kokonaan? Kerran parissa viikossa on hyvä tahti ottaa joko muutama tai enemmänkin. Tulee nollattua normirutiineja ja saa vaihtelua elämään.

Joillakin se persoona ei nollaannu takaisin normaaliksi parin viikon selvänäolo aikana, vaan on tullut päälle jonkunlainen "alkoholipersoona" joka on aina: perus elämänahdistukset ja sosiaalisten kontaktien jännitykset hävinny, masentunut, väsynyt ja mitäänsanomaton olo, hällä väliä asenne jne. Silloin olisi ihan hyvä katsoa vaikka pari kuukautta tai vuosi pystyykö olemaan täysin ilman päihteitä ja katsoa mitä siitä sitten seuraa.

Sitä psyykettä pitää myös hoitaa. Juomisen lopettaminen ei pelkästään auta. Joku syy siihen tarvitaan miksi ihminen tarvii alkoholia usein. 

Kännissä on mukavaa. Täytyykö kuppiin sylkeä? Kohtuus kehiin jos mahdollista, niin on mukavaa.