Lue keskustelun säännöt.
Omat vai yhteiset rahat? Yhteisten kustannusten jakaminen?
16.11.2019 |
Tiedän, että tästä on väännetty palstalla miljoona kertaa ja toivoisin, että nyt ei arvosteltaisi niitä, jotka ajattelevat toisin, vaan kerrottaisiin, miksi itselle oma ratkaisu toimii parhaiten.
Meillä toimii erilliset rahat ja yhteisten kustannusten jakaminen puoliksi. Tämä tarkoittaa, että kummallakin on omat tilit ja tulot, ja yhteinen tili, jolle siirretään kuukausittain summa, joka kattaa sen kuun asumis- ja ruokakulut. Yleensä jää vielä seuraavalle kuullekin siirtyvää, mutta tarkoitus ei siis ole käyttää sitä säästötilinä vaan sinne laitetaan vain sen verran, kuin juokseviin kuluihin tarvitaan. Molemmat tallettavat saman verran. Toistemme tuloja emme edes tiedä, ne vaihtelevat molemmilla kuukausittain jonkin verran.
Meille tämä sopii täydellisesti useammastakin syystä. Ensinnäkin olemme keski-ikäinen uusiopari eli molemmilla on oma taloudellinen historiansa, joka ei perustu millään tavalla siihen, mitä "uhrauksia" toinen on tehnyt (tarkoitan, ettei toinen ole esim. kartuttanut omaisuutta käymällä töissä samaan aikaan kun toinen olisi ollut lasten kanssa kotona).
Toiseksi, rahan käyttömme on hyvin erilaista. Puolisoni ei hyväksyisi, että minä ostaisin tietotekniikkalaitteeni uusina ja melko kalliina, hänen mielestään edulliset, käytetyt laitteet kelpaavat. Jos rahat olisivat yhteiset, niin hän ei myöskään todennäköisesti hyväksyisi, että teen useita ulkomaanmatkoja vuodessa. Ja vaikka hän hyväksyisi, niin minusta tuntuisi todella kiusalliselta käyttää _yhteisiä_ rahoja siihen, että matkailen.
Puolisoni taas tykkää tehdä pieniä ostoksia. Hän tykkää kierrellä kirppiksillä ja kaupoissa ja shoppailla milloin mitäkin. Pieniä, mutta viikottaisia hankintoja. Lisäksi hän haluaa hankkia (itselleen) auton, johon itse puolestani en todellakaan haluaisi laittaa yhteisiä rahoja. Autoja kun seisoo pihassa ennestäänkin, parin moottoripyörän lisäksi.
Eli meillä arki toimii, kun on erilliset rahat, joita saa käyttää täysin vapaasti sen jälkeen, kun on maksanut oman puolikkaansa asumisesta ja ruoasta. Ja vaikka rahankäyttötottumukset ovat erilaiset, niin kyllä me kuitenkin ehdottomasti suurin osa vapaa-ajasta vietetään yhdessä ja yhdessä on hyvä olla.
Kommentit (46)
Kun olin pienempituloinen, toivoin yhteisiä rahoja. Nyt kun olen suurempituloinen toivoisin omia rahoja.
Totta puhuen molemmista on kokemusta, eikä kumpikaan toiminut. Nyt kustannukset on jaettu tulojen suhteessa ja mielestäni tämä on aika reilu systeemi molemmille. Lisäksi pidän matkustelusta ja haluan aina ottaa vaimoni mukaan joten maksan molempien reissut. Tämä sen lisäksi, että auto on minun ja maksan sen, mikä tasaa elintasomme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä toimii myös parhaiten tuo, että yhteiset menot laitetaan puoliksi. Yleensä minä maksan kaiken, pidän menoista kirjaa ja perin kuun lopussa miehen osuuden. Me kokeiltiin joskus yhteisiä rahoja eli kummankin palkka meni samalle tilille, mutta siitä ei tullut mitään. Minulle on hyvin tärkeää, että minulla on käytössä rahaa, jonka käytöstä päätän itse enkä ole kenellekään tilivelvollinen. Tiedän tarkkaan oman tilin tilanteen.
Entä jos teillä olisi todella suuri tuloero? Toimisiko asia silloin? Eli jos sinulla ei olisi varaa matkailla edes kotimaassa ja piha olisi täynnä autoja, prätkiä, veneitä ja moottorikelkkoja?
No pidätte erilliset rahat kerta se paremmin niin toimii.
Meillä on omat ja yhteiset rahat. Eli samoin kuin teillä, että yhteiseltä tililtä maksetaan kaikki asumiskulut ja päivittäistavara, omilta tileiltä omat hankinnat. Ollaan 3-kymppinen lapseton pari.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samaa mieltä, laitteet uutena.
Hienoa että asiat sujuvat.
Vierailija kirjoitti:
Entä jos teillä olisi todella suuri tuloero? Toimisiko asia silloin? Eli jos sinulla ei olisi varaa matkailla edes kotimaassa ja piha olisi täynnä autoja, prätkiä, veneitä ja moottorikelkkoja?
Vaikea kuvitella, että olisimme yhdessä, jos elintasot olisivat täysin erilaiset. Olen elänyt yksinhuoltajana toistakymmentä vuotta erittäin pienillä tuloilla, enkä silloin kuvitellutkaan, että jonkun miehen tehtävä olisi tarjota minulle parempi elintaso.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entä jos teillä olisi todella suuri tuloero? Toimisiko asia silloin? Eli jos sinulla ei olisi varaa matkailla edes kotimaassa ja piha olisi täynnä autoja, prätkiä, veneitä ja moottorikelkkoja?
Vaikea kuvitella, että olisimme yhdessä, jos elintasot olisivat täysin erilaiset. Olen elänyt yksinhuoltajana toistakymmentä vuotta erittäin pienillä tuloilla, enkä silloin kuvitellutkaan, että jonkun miehen tehtävä olisi tarjota minulle parempi elintaso.
Melko tyypillistä ajattelua naisille. En ole kinä kuullut miehen suusta, että elintasoero olisi syy olla pariutumatta.
Tärkeintähän on, että teidän ratkaisunne toimii teillä ja molemmat osapuolet ovat tyytyväisiä.
Meillä on myös omat ja yhteiset rahat, eli toisinsanoen molemmat laittavat yhteiselle tilille rahaa, jolla katetaan juurikin yhtiövastikkeet, sähköt, ruoka, yhteiset ravintolasyömiset jne. Laitetaan molemmat saman verran rahaa, ja tuosta summasta jää yleensä noin 100-200e 'yli'. Yhteiselle tilille siis kertyy hieman ekstraa, joka käytetään sitten mahdollisiin yhteisiin reissuihin.
Meillä on puolison kanssa niin isot "rahankäyttöerot", että en haluaisi yhteisiä rahoja. Miehelle on ihan normaalia käyttää silloin tällöin "touhutonneja" vaikkapa elektroniikkaan tai auton uusiin vanteisiin ja renkaisiin. Mun mielestä toimivat autonrenkaat saa alle puolella tuosta rahasta, joten en haluaisi tällaisten ostosten maksumieheksi. Meillä on myös omat asuntolainat, sillä lyhentämissuunnitelmmme ovat erilaiset. Lyhennän lainaa mielummin vähän reippaammin isommilla summilla, kun taas mies valitsee aina sen pisimmän laina-ajan mitä saa. Koska laina on tällä hetkellä halpaa, voi miehen lainakäyttäytyminen olla fiksumpaa, mutta itse tunnen oloni turvatummaksi kun velkaa onkin vaikka 120000e sen 150000e sijaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entä jos teillä olisi todella suuri tuloero? Toimisiko asia silloin? Eli jos sinulla ei olisi varaa matkailla edes kotimaassa ja piha olisi täynnä autoja, prätkiä, veneitä ja moottorikelkkoja?
Vaikea kuvitella, että olisimme yhdessä, jos elintasot olisivat täysin erilaiset. Olen elänyt yksinhuoltajana toistakymmentä vuotta erittäin pienillä tuloilla, enkä silloin kuvitellutkaan, että jonkun miehen tehtävä olisi tarjota minulle parempi elintaso.
Melko tyypillistä ajattelua naisille. En ole kinä kuullut miehen suusta, että elintasoero olisi syy olla pariutumatta.
Hienoa, jos on tyypillistä ajattelua naisille, koska itseäni aika ajoin hämmästyttää se, kuinka moni nainen tuntuu laskevan elintasonsa nostamisen miehen varaan. Mutta suuntaus on oikea, jos se on häviämässä.
Yhteiselle tilille laitetaan 80% tuloista ja siltä hoidetaan kaikki menot. Itse laitan 3.200€ ja puolisoni 2.100€. Näistä 5300 eurosta menee asuntolainaan ja muuhun asumiseen liittyvään n.2.400€. Tililtä maksetaan myös matkat ja hankinnat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entä jos teillä olisi todella suuri tuloero? Toimisiko asia silloin? Eli jos sinulla ei olisi varaa matkailla edes kotimaassa ja piha olisi täynnä autoja, prätkiä, veneitä ja moottorikelkkoja?
Vaikea kuvitella, että olisimme yhdessä, jos elintasot olisivat täysin erilaiset. Olen elänyt yksinhuoltajana toistakymmentä vuotta erittäin pienillä tuloilla, enkä silloin kuvitellutkaan, että jonkun miehen tehtävä olisi tarjota minulle parempi elintaso.
Tarkoittaako tämä, että jättäisit miehesi, jos hän joutuisi esim pitkäaikaistyöttömäksi eikä löytäisi uutta työtä?
Meillä on sekä omat että yhteiset rahat. Kumpikin laittaa yhteiselle tilille tietyn prosenttimäärän tuloistaan, yhteiselle säästötilille samoin. Näistä maksetaan yhteiset jutut.
Lopuilla voi kumpikin tehdä mitä lystää. Miehellä on paljon kalliita harrastuksia eikä ole muutenkaan järin hyvä säästämään, joten kaikki menee mikä tulee. Minä taas pienemmistä tuloistani jätän aina omalle tililleni säästöön - viihdyn kotona ja halpojen harrastuksien parissa. Aika ajoin teen sitten isompia ostoksia itselleni tai lahjaksi. Toisinaan annan miehelleni omistani, kun on tuhlannut omansa. Ärsyttäähän se, mutta minkäs teet.
Mies on sellainen, että ei paljoa ajattele rahaa. On äkkirikkaasta suvusta ja oppi tuhlaamaan jo lapsena. Kun ryhdyimme suhteeseen, hänellä oli kymmenien tuhansien eurojen velat. Aloin ohjata kohti hyvää rahankäyttöä, ja siitä on nyt jäljellä tuo, että automaattiveloituksena miehen tililtä (ja myös minun omaltani tietty) menee tietty summa yhteisiin rahoihin. Velat on jo kauan sitten maksettu pois. Minä huolehdin mm. laskujen maksamisesta, koska muuten niitä ei tulisi hoidettua. Olen äärimmäisen köyhästä perheestä, ja totuin ihan lapsesta asti piheilemään.
Tämä toimii meillä hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on suunnilleen samat tulot joten on helppoa jakaa myös menot suunnilleen puoliksi. Ei ole kuitenkaan yhteistä tiliä menoilla vaan omalta tililtä kumpikin makselee. Tyyliin: ota sä tää esikoisen harrastuslasku kun mä maksoin kuopuksen korvalääkärin.
Ollaan molemmat sellaisia tyyppejä että tarvetta laskea asiat eurolleen tasan ei ole. Ollaan myös molemmat maksettu isompi osa kuluista silloin kun toisella on opiskelun, lastenhoidon tms johdosta ollut pienemmät tulot. Eli omista tileistä huolimatta rahat ovat yhteisiä ja riittävät kaikkiin tarpeisiin, kalliita harrastuksia tai shoppailuintoa meillä vanhemmilla ei kummallakaan ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entä jos teillä olisi todella suuri tuloero? Toimisiko asia silloin? Eli jos sinulla ei olisi varaa matkailla edes kotimaassa ja piha olisi täynnä autoja, prätkiä, veneitä ja moottorikelkkoja?
Vaikea kuvitella, että olisimme yhdessä, jos elintasot olisivat täysin erilaiset. Olen elänyt yksinhuoltajana toistakymmentä vuotta erittäin pienillä tuloilla, enkä silloin kuvitellutkaan, että jonkun miehen tehtävä olisi tarjota minulle parempi elintaso.
Tarkoittaako tämä, että jättäisit miehesi, jos hän joutuisi esim pitkäaikaistyöttömäksi eikä löytäisi uutta työtä?
Ei, ei tarkoita. Me olemme sitoutuneet avoliittoon, ja se on aivan eri asia kuin huomata tutustumisvaiheessa, että eletään aivan eri maailmoissa.
Kaikki on yhteistä, mutta ei ollakaan mikään uusiopari.
Vierailija kirjoitti:
Tärkeintähän on, että teidän ratkaisunne toimii teillä ja molemmat osapuolet ovat tyytyväisiä.
Meillä on myös omat ja yhteiset rahat, eli toisinsanoen molemmat laittavat yhteiselle tilille rahaa, jolla katetaan juurikin yhtiövastikkeet, sähköt, ruoka, yhteiset ravintolasyömiset jne. Laitetaan molemmat saman verran rahaa, ja tuosta summasta jää yleensä noin 100-200e 'yli'. Yhteiselle tilille siis kertyy hieman ekstraa, joka käytetään sitten mahdollisiin yhteisiin reissuihin.
Meillä on puolison kanssa niin isot "rahankäyttöerot", että en haluaisi yhteisiä rahoja. Miehelle on ihan normaalia käyttää silloin tällöin "touhutonneja" vaikkapa elektroniikkaan tai auton uusiin vanteisiin ja renkaisiin. Mun mielestä toimivat autonrenkaat saa alle puolella tuosta rahasta, joten en haluaisi tällaisten ostosten maksumieheksi. Meillä on myös omat asuntolainat, sillä lyhentämissuunnitelmmme ovat erilaiset. Lyhennän lainaa mielummin vähän reippaammin isommilla summilla, kun taas mies valitsee aina sen pisimmän laina-ajan mitä saa. Koska laina on tällä hetkellä halpaa, voi miehen lainakäyttäytyminen olla fiksumpaa, mutta itse tunnen oloni turvatummaksi kun velkaa onkin vaikka 120000e sen 150000e sijaan.
Näitä lukiessa mietin, miten erilaisia miehiä on. Minun puolisoni ei ole varmaan koko avioliittomme aikana käyttänyt rahaa paljon muuhun kuin kirjoihin ja vaatteisiin ja vaatereissutkin ovat "pakotettuja" eli pari kertaa vuodessa Stockalle ja vaateneuvojan kanssa valitaan kerralla kaikki tarvittava.
Auto on työsuhdeauto ja joku muu hoitaa huollot ja renkaat. Hassuinta on, että mieheni ei ole vielä kertaakaan käyttänyt Nordean sovellusta, vaikka olen sen hänen puhelimeensa asentanut. Siitä pahvikortistakin on viivattu vain muutama numero. Ja kuitenkin puolisoni on DI ja teknillinen johtaja!
Tasasäästömalli: Laitamme kuukausitulomme yhteiselle käyttötilille, jolta maksamme aivan kaiken. Kuukauden lopussa jaamme tilille jääneen säästön tasan puoliksi kummallekin omille tileilleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tärkeintähän on, että teidän ratkaisunne toimii teillä ja molemmat osapuolet ovat tyytyväisiä.
Meillä on myös omat ja yhteiset rahat, eli toisinsanoen molemmat laittavat yhteiselle tilille rahaa, jolla katetaan juurikin yhtiövastikkeet, sähköt, ruoka, yhteiset ravintolasyömiset jne. Laitetaan molemmat saman verran rahaa, ja tuosta summasta jää yleensä noin 100-200e 'yli'. Yhteiselle tilille siis kertyy hieman ekstraa, joka käytetään sitten mahdollisiin yhteisiin reissuihin.
Meillä on puolison kanssa niin isot "rahankäyttöerot", että en haluaisi yhteisiä rahoja. Miehelle on ihan normaalia käyttää silloin tällöin "touhutonneja" vaikkapa elektroniikkaan tai auton uusiin vanteisiin ja renkaisiin. Mun mielestä toimivat autonrenkaat saa alle puolella tuosta rahasta, joten en haluaisi tällaisten ostosten maksumieheksi. Meillä on myös omat asuntolainat, sillä lyhentämissuunnitelmmme ovat erilaiset. Lyhennän lainaa mielummin vähän reippaammin isommilla summilla, kun taas mies valitsee aina sen pisimmän laina-ajan mitä saa. Koska laina on tällä hetkellä halpaa, voi miehen lainakäyttäytyminen olla fiksumpaa, mutta itse tunnen oloni turvatummaksi kun velkaa onkin vaikka 120000e sen 150000e sijaan.
Näitä lukiessa mietin, miten erilaisia miehiä on. Minun puolisoni ei ole varmaan koko avioliittomme aikana käyttänyt rahaa paljon muuhun kuin kirjoihin ja vaatteisiin ja vaatereissutkin ovat "pakotettuja" eli pari kertaa vuodessa Stockalle ja vaateneuvojan kanssa valitaan kerralla kaikki tarvittava.
Auto on työsuhdeauto ja joku muu hoitaa huollot ja renkaat. Hassuinta on, että mieheni ei ole vielä kertaakaan käyttänyt Nordean sovellusta, vaikka olen sen hänen puhelimeensa asentanut. Siitä pahvikortistakin on viivattu vain muutama numero. Ja kuitenkin puolisoni on DI ja teknillinen johtaja!
Vähän aikaa sitten oli juttua eläkkeelle jääneestä toimarista. Hän ei osannut käyttää julkista liikennettä, eikä ollut edes maksanut nettipankissa, koska vaimo oli hoitanut kaiken.
Niin siis oliko sinulla joku kysymys?