Vaimo valitteli ettei löydä pikkujoulumekkoa, miten sanoa korrektisti, että...
...kymmenen kiloa pudottamalla entiset koltut sopisivat päälle mainiosti ja uudetkin näyttäisivät paremmalta. Samalla rahaa säästyisi lyhyellä ja pitkällä tähtäimellä herkuista vaikka sitten niiden kolttujen ostoon.
Kommentit (194)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaimoni on siis ihana ihminen. Kuitenkin minua harmittaa tuo hänen ylipainonsa (n. 20kg) joka tuntuu painavan häntä, toisaalta kerran kun menin sanomaan yhteisestä liikuntaharrastuksesta niin ilmaantui miljoona syytä miksi se ei sovi. Aikaa somettamiseen ja telkkuun toki löytyy.
Tuntuu siis, että vaimo tiedostaa ongelman mutta joku sisäinen este on miksi ei saa aikaiseksi ryhtyä toimeen, pelkääkö epäonnistumista (mitä siitä) vai mitä? Vai onko perspektiiviharha? Vaimo 40, työporukkansa näyttäisi olevan 50-60v reilusti ylipainoisia naisia, myös vaimon sukulaisissa paljon reippaasti ylipainoisia.
Toivoisin kuitenkin, että meillä olisi jatkossakin paljon yhteisiä terveitä elinvuosia ja ehkä energiaa hoitaa mahdollisia lapsenlapsia ym.
Inhottaa myös, mutta asia on vaikuttanut myös hänen viehättävyyteensä minun silmissäni. Mieli ei tee seksiä enää samalla tavalla.
-ap
Kuinka tyhmänä pidät vaimoasi? Hän tietää taatusti omat kilonsa tarkalleen ja tietää myös sen, että voisi paremmin jos niitä olisi vähemmän. Jokainen hoitaa laihduttamisensa itse tai sitten ei hoida, siihen eivät muut voi sanoa yhtään mitään. Jos vaimosi päättää tehdä asialle jotain, voit tsempata, muuten anna olla. Se, että vaimosi ei ole silmissäsi enää yhtä viehättävä, on taas sinun ongelmasi, ei vaimosi.
Ja voin sanoa myös, että yhtä vähän himottavana se vaimoksi sinut kokee, kuin sinä hänet, joten turha elvistellä
Tunnet varmaan tämän pariskunnan, vai mistä osaat noin sanoa?
Vai osuikohan vain omaan nilkkaan niin pahasti, että pitää iskeä takaisin ilman mitään tietoa mistään?
Olen eri, mutta jos nainen pitäisi miestään erittäin haluttavana ja hyvänä kumppanina, nainen olisi motivoitunut pitämään itsestään hyvää huolta.
Mä en tajua miksi ihmiset ylipäätänsä eivät pidä itsestään hyvää huolta itsensä takia. Ja sitten lisäksi myös kumppanin.
Koska monella se huono kumppani laskee elämänlaatua ja häiritsee keskittymistä niin, että sitä mielummin turruttaa itsensä (sohva, some, kalja, pelit, herkut, päikkärit, telkkari - molemmat sukupuolet) kuin jaksaa tsempata pitämään itsensä energisenä ja hyväntuulisena. Sinkkunakin on helpompi pitää itsestään huolta, ellei elämäntilanne vaadi ympärivuorokautista työskentelyä tms.
Siis miksi oletuksena on, että kumppani on huono? Miksi joku olisi tällaisessa suhteessa? Että ei "jaksa" pitää itseään hyväntuulisena?
Eiköhän noita ole kymmeniä ellei satoja tuhansia tälläkin hetkellä tässä maassa.
Lihoa voi, vaikka parisuhde olisi onnellinen ja toimisi kaikin puolin hyvin. Siinä olen samaa mieltä, että kun lihoo eli syö liikaa, niin silloin on henkisesti jotakin ongelmia. Niitä voivat olla työasiat, raha-asiat, ihmissuhdeasiat, sairaus... Ei aina kuitenkaan puolisossa ja työnjaossa kotona ole mitään vikaa. Ihminen voi olla väsähtänyt (ehkä hieman masentunut) jostakin asiasta elämänaluellaan ja syöminen turruuttaa hetkeksi. Itse pitäisi tiedostaa syy ja koittaa tehdä sille jotakin tai ottaa toinen asenne asiaan.
te l*skit ootte kyllä säälittäviä ihmisiä, siis tää on yhtä nauruitkua lukea tätäkin keskustelua ja tätä selittelyjen merta että miten on miehen vika et vaimo on lihava, ja mies varmaa ittekki lihava, ja huono suhde, ja ei todellakaa puhuta tällasesta parisuhteessa ja ja ja ja ja
kamalaa millaista vastuunpakoilua opetatte varmaan omille lapsillenne
Vierailija kirjoitti:
Vaimoni on siis ihana ihminen. Kuitenkin minua harmittaa tuo hänen ylipainonsa (n. 20kg) joka tuntuu painavan häntä, toisaalta kerran kun menin sanomaan yhteisestä liikuntaharrastuksesta niin ilmaantui miljoona syytä miksi se ei sovi. Aikaa somettamiseen ja telkkuun toki löytyy.
Tuntuu siis, että vaimo tiedostaa ongelman mutta joku sisäinen este on miksi ei saa aikaiseksi ryhtyä toimeen, pelkääkö epäonnistumista (mitä siitä) vai mitä? Vai onko perspektiiviharha? Vaimo 40, työporukkansa näyttäisi olevan 50-60v reilusti ylipainoisia naisia, myös vaimon sukulaisissa paljon reippaasti ylipainoisia.
Toivoisin kuitenkin, että meillä olisi jatkossakin paljon yhteisiä terveitä elinvuosia ja ehkä energiaa hoitaa mahdollisia lapsenlapsia ym.
Inhottaa myös, mutta asia on vaikuttanut myös hänen viehättävyyteensä minun silmissäni. Mieli ei tee seksiä enää samalla tavalla.
-ap
Osta joululahjaksi tanssikurssi teille kahdelle, joku kevyt kaksintanssi. Jos se siitä lähtisi? Itse olen jojoillut painon kanssa, ja yleensä saan itseäni niskasta kiinni, kun löydän jonkun uuden kivan harrastuksen.
Vierailija kirjoitti:
Suurimmassa osassa tapauksissa, joissa ihminen lihoo kymmeniä kiloja aikuisiällä, syynä on henkiset asiat. On masentunut, tyytymätön elämäänsä. Jollain tasolla tietää että pitäisi tehdä muutoksia elämässään, mutta ei kuitenkaan halua ajatella asiaa syvemmin koska muutos pelottaa. Omia tunteita yrittää sitten turruttaa syömällä yli tarpeensa tai roikkumalla somessa (ja esim tällä palstalla) tuntikausia tai vaikka pelaamalla pakonomaisesti. Jos ap ei olisi trolli, niin sanoisin hänelle että vaimosi tuskin on onnellinen, jos on lihonut 20 kiloa muutaman vuoden aikana. Että katso peiliin. Mitä sinä olet tehnyt että kumppanisi tuntisi itsensä rakastetuksi ja arvostetuksi? En sano että jokaisella ei olisi vastuuta omasta onnellisuudestaan, sehän on selvä. Jokainen on vastuussa omista tunteistaan ja niiden käsittelystä. Mutta on aikamoista typeryyttä ruveta huomauttelemaan toisen liikakiloista, kun oikeasti kannattaisi kysyä miten tämä voi ja onko tämä onnellinen.
Valtaosa suomalaisista on mielenvikaisia? Jos lihominen johtuu henkisistä ongelmista? No sen kyllä saatan uskoa.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on n. 20kg ylipainoa ja saan seksiä joka päivä ja monta kertaa. Ja sitä oikeen multa pyydetään....että silleen.
Päiväunissasi.
Sanoisin suoraan että oot lihonu.
Vierailija kirjoitti:
Jos haluat säillyttää rauhan ja saada vielä s*ksiä vaimoltasi niin pysy hyvä mies hiljaa. Sano ennemmin jotakin nättiä ja rohkaisevaa.
Kuka hitto haluais läskiltä seksiä?
Ihmettelen kyllä vähän, miten hyökkäävästi ihmiset suhtautuu tähän aiheeseen. Toisaalta tiedän kyllä, millaista on olla tyytymätön vartaloonsa ja miten herkkä paikka se on, ja miten helposti asiat sen suhteen menee tunteisiin.
Ei se kuitenkaan tarkoita, että olisi paska kumppani, jos puolison ylipaino harmittaa tai vaivaa. On tietysti sitten eri asia, miten asian suhteen käyttäytyy jne, ja tietty rakastava ja kunnioittava suhtautuminen on parisuhteen perusta. Sille ei kuitenkaan mitään mahda, jos muutokset ulkoisessa olemuksessa jollain tavalla vaikuttavat seksuaaliseen vetovoimaan. Toisaalta tietty kun rakkautta ja kemiaa on, ei hyvä seksielämä perustu pelkästään ulkoiseen viehtymykseen. Kuitenkin se visuaalinenkin aspekti useimmilla asiaan liittyy, toisilla voimakkaammin kuin toisilla.
Ja ennen kaikkea on ihan ymmärrettävää jos harmittaa, että elintavat ja elämäntyylit ei oikein kohtaa. Tietysti jälleen hyvä kumppani voi miettiä, miksi ennen itsestään huolta pitänyt puoliso ei enää jaksa tai halua. Mutta on aika paksua suoraan vierittää syytä sen toisen osapuolen niskoille, kuten useat kirjoittajat täällä oletuksissaan tekevät.
Itse olen nainen, kuten myös kumppanini. Hän on seurustelumme aikana lihonut sen verran, että en suoraan sanottuna pysty kokemaan ulkoista olemusta enää täysin yhtä vetävänä kuin aiemmin. Silti rakastan ja haluan häntä, ja meillä on hyvää seksiä. Tuo fyysisen viehätyksen muuttuminen on lopulta aika pieni juttu, ja tavalla tai toisella tulee vastaan ikääntyessä todennäköisesti joka tapauksessa. Priorisoin muut asiat tärkeämmäksi ja asia vaivaa mua varsinaisesti vasta siinä vaiheessa, jos se vaikuttaa puolisoni hyvinvointiin. En silti näe tarvetta jeesustella ja kieltää koko asiaa, ja mielestäni se ei myöskään tee itsestäni paskaa ihmistä tai kumppania.
Jos ei ole jonkun sairauden aheuttaman (kuten esim. kilpirauhasen vajaatoiminnan) takia lihava niin kyllä,se on niin että jokainen pystyy halutessaan pudottamaan painoa pysyvästi. Miksi suomalaiset on niin lihavia ja hoitamattoman näköisiä? Jos mies tai nainen valitsee hoikan tai normaalipainoisen kumppanin joka miellyttää silmää niin miksei lihoamisesta saisi huomauttaa jos toinen paisuu parisuhteen aikana? Toki ulkonäkö muuttuu esim . raskauden myötä ja vanhetessa mutta jos itse tosiaan voi vaikuttaa omaan painoon (ja jaksamiseen/terveyteen) niin miksi se on niin vastenmielistä? Onko suomalainen nainen niin itsenäinen ettei ole tarvetta eikä halua miellyttää omaa kumppaniaan? Sama pätee miehiin.
Itse ajattelen niin että on etuoikeus olla nainen ja naisellinen ja kun olen huomannut että painoa on salakavalasti alkanut kertymään, niin olen ryhtynyt toimenpiteisiin. Jokainen voi miettiä onko tarpeellista syödä herkkuja tai roskaruokaa joka päivä tai punnita onko puoli tuntia päivässä aikaa liikunnalle.
Tämähän on tr*llin aloittama ketju, mutta aihe hyvä.
Saako, voiko puuttua puolison ylipainoinen? Ja miksi ja miten?
Jos syy on se, että ei vaimo enää paneta, niin silloin sanoisin, että eipä ole suhde perustunut muuhun, kuin siihen, että vaimo on hyvä pllu jota saa vakituisesti. Tällöin sanoisin, että otappa ero, niin itse ja vaimo pääsee helpolla
Nainen lihoo parisuhteessa vain kahdesta syystä:
1. Koska uupuu isommasta työtaakasta eikä jaksa tai ehdi huolehtia itsestään huolehdittuaan miehen sotkuista, pyykeistä, ruuista ja persehajustamista kalusteista
2. Koska huomaa nopeasti olevansa pelkkä kodinkone, jolle osoitetaan huomaavaisuutta vain haluttaessa seksipalvelua, joka tyydyttää vain miehen tarpeet.
Pysykää naiset itsenäisinä ja omassa kämpässä. Älkää päästäkö miestä pesimään nurkkiinne. Ottakaa rusinat elämän pullasta, niin miehet on aina tehneet.
Vierailija kirjoitti:
Tämähän on tr*llin aloittama ketju, mutta aihe hyvä.
Saako, voiko puuttua puolison ylipainoinen? Ja miksi ja miten?
Jos syy on se, että ei vaimo enää paneta, niin silloin sanoisin, että eipä ole suhde perustunut muuhun, kuin siihen, että vaimo on hyvä pllu jota saa vakituisesti. Tällöin sanoisin, että otappa ero, niin itse ja vaimo pääsee helpolla
Okei, ajattele kummiskin tällaista mahdollisuutta: ajatustasolla se lihonut kumppani edelleen kiihottaa, mutta käytännössä kun et pysty seksin aikana enää nauttimaan sen makkaravuoren takia, esim. nainen alla tukehtuu lihavan miehen alle, ei saa kättään klitorikselle koska maha on edessä, mies ei lihavan naisen takia yletä enää kädellään naisen klitorikselle, jne, niin ei siinä kyllä todellakaan enää paneta.
Joku lihava vaimo ei kyllä taatusti ole niin hyvä pllu ollut että suhde perustuisi pelkästään siihen lol.
Sanot sille läskille suoraan ettei sotanorsuille paljon mekkoja ole.
Käsket laihduttamaan tai lopettamaan kitinän.
Vierailija kirjoitti:
Hän tietää sen varmasti itsekin.
Ja usein taustalla on epätasa-arvoinen parisuhde, kun naisen vastuulla on lapset ja kotityöt, eikä aikaa ja energiaa hoitaa itseään, pitää huolta kunnostaan tai aikaa lepoon ja riittäviin yöuniin ja näihin asioihin sinä voit vaikuttaa.
Jo riittävät yöunet polttavat energiaa ja laihtuu itsekseen helposti useamman kilon.
Helpompihan tuossa on laihduttaa jos vielä kuluttaa kaiken lisäksi enemmän ja jää aikaa syödä vähemmän.
Ymmärrän että murehtiminen voi lisätä lohtusyömistä mutta miksi täällä leikitään että se ruuan ahtaaminen suuhun olisi joku normaali olotila josta ajan kanssa pitää päästä pois?
Vierailija kirjoitti:
Nainen lihoo parisuhteessa vain kahdesta syystä:
1. Koska uupuu isommasta työtaakasta eikä jaksa tai ehdi huolehtia itsestään huolehdittuaan miehen sotkuista, pyykeistä, ruuista ja persehajustamista kalusteista
2. Koska huomaa nopeasti olevansa pelkkä kodinkone, jolle osoitetaan huomaavaisuutta vain haluttaessa seksipalvelua, joka tyydyttää vain miehen tarpeet.
Pysykää naiset itsenäisinä ja omassa kämpässä. Älkää päästäkö miestä pesimään nurkkiinne. Ottakaa rusinat elämän pullasta, niin miehet on aina tehneet.
Nää on näitä ikuisuus väitteitä. Ensinnäkin kohta 1. Nainen voi vaikuttaa työmäärään olla tekemättä. Hanki siivooja (tai jos ei ole varaa, älä siivoa ja vaadi että mies autta kodinhoidossa. Mies kun ei ajattele samalla tavalla kuin nainen et "nyt kun oon siivonnut koko asunnon, pessyt pyykit, käynyt kaupassa jne" niin mies on kiitollinen ja osoittaa kiitollisuuttaan siivoamalla etc ensi kerralla. No ei, se ei mene noin. Mies miettii et "ahaa, toi nainen on niin hyvä kaikessa et mä voin vaan vetää lonkkaa". Mies ottaa ts kaiken hyödyn irti.
Kohta 2. Mies osoittaa rakkautta tekojen kautta; haluamalla puolisoaan. Kun mies haluaa rakastella niin hänellä on yleensä tarve näyttää että rakastaa omaa puolisoaan. Mies ei osaa lukea rivien välistä että olet uupunut ja et tämän (ja ehkä suuttumisen takia) takia halua seksiä.
Kerro miehelle että jos hän ei ole halukas kantamaan kortensa kekoon niin joko ostaa siivouspalveluita ja ulkoistaa ruan laiton kaupan keittiön valmisruokaan. Älä tee itsestäsi marttyyriä. Kukaan (ei edes mies tai lapset) tulee kiittämään sinua. Ja tiedoksi; olen nainen joten tiedän mistä puhun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurimmassa osassa tapauksissa, joissa ihminen lihoo kymmeniä kiloja aikuisiällä, syynä on henkiset asiat. On masentunut, tyytymätön elämäänsä. Jollain tasolla tietää että pitäisi tehdä muutoksia elämässään, mutta ei kuitenkaan halua ajatella asiaa syvemmin koska muutos pelottaa. Omia tunteita yrittää sitten turruttaa syömällä yli tarpeensa tai roikkumalla somessa (ja esim tällä palstalla) tuntikausia tai vaikka pelaamalla pakonomaisesti. Jos ap ei olisi trolli, niin sanoisin hänelle että vaimosi tuskin on onnellinen, jos on lihonut 20 kiloa muutaman vuoden aikana. Että katso peiliin. Mitä sinä olet tehnyt että kumppanisi tuntisi itsensä rakastetuksi ja arvostetuksi? En sano että jokaisella ei olisi vastuuta omasta onnellisuudestaan, sehän on selvä. Jokainen on vastuussa omista tunteistaan ja niiden käsittelystä. Mutta on aikamoista typeryyttä ruveta huomauttelemaan toisen liikakiloista, kun oikeasti kannattaisi kysyä miten tämä voi ja onko tämä onnellinen.
Valtaosa suomalaisista on mielenvikaisia? Jos lihominen johtuu henkisistä ongelmista? No sen kyllä saatan uskoa.
Missä sanoin että lihavat on mielenvikaisia? Tämä se just on, kun ei täällä pysty keskustelemaan järkevästi kun ihmiset ei ymmärrä suomenkieltä. Sanoin että jos aikuinen ihminen lihoo muutamassa vuodessa 20 kiloa, niim suurimmassa osassa tapauksista (ei siis kaikissa) ihminen ei silloin ole onnellinen, vaan hän turtuttaa itseään ettei tarvitsisi käsitellä omia tunteita. Ja se syöminen on vain yksi keino. Joku voi esim. käyttää samaan asiaan pakonomaista liikuntaa. Pikkujoulumekot menee silloin helpommin päälle, mutta ei se ihminen silti onnellinen ole. Ja kun tässä ketjussa tulee kommenttia että tekosyitä lihomiseen ja että ei sitä voi kumppanin niskaan kaataa, niin eihän siitä ole kyse. Vaan siitä että jos rakastaa toista ja haluaa että kumppani pitäisi itsestään huolta, niin eikö se paras toimintamalli ole silloin se, millä saavutetaan hyvä lopputulos? Huomauttelemalla kumppanin liikakiloista vaikutus on yleensä päinvastainen kuin tarkoitus. Itseinho lisääntyy, samoin masennus ja sitä kautta syöminen ja lihominen, molemminpuolinen katkeruus myös. Jos taas lähtee purkamaan vyyhtiä siitä päästä, että kysyy onko kumppani onnellinen ja voiko tämä hyvin, niin voidaan päästä käsiksi niihin syihin, miksi tämä syö liikaa. Ja tätä kautta ongelman ratkaisuun. Mutta Suomi on täynnä ihmisiä, jotka eivät osaa ajatella omaa nenäänsä pidemmälle. Ainakin toivon että siitä on kyse. Inhottaa ajatella että kyse olisi siitä, että ehdoin tahdoin halutaan olla ilkeä sitä omaa kumppania kohtaan.
Kuten aina, tämäkin on miesten vika :) Akka lihoo niin se johtuu miehestä....kurppa-akan mielestä tietenkin.
Vierailija kirjoitti:
ei mitenkään. meet vaan kiltisti luottokorttis kans sen mukaan mekko-ostoksille, tai ompelijalle.
Syytätkö AP:n vaimoa lompakkoloisimisesta?
Suurimmassa osassa tapauksissa, joissa ihminen lihoo kymmeniä kiloja aikuisiällä, syynä on henkiset asiat. On masentunut, tyytymätön elämäänsä. Jollain tasolla tietää että pitäisi tehdä muutoksia elämässään, mutta ei kuitenkaan halua ajatella asiaa syvemmin koska muutos pelottaa. Omia tunteita yrittää sitten turruttaa syömällä yli tarpeensa tai roikkumalla somessa (ja esim tällä palstalla) tuntikausia tai vaikka pelaamalla pakonomaisesti. Jos ap ei olisi trolli, niin sanoisin hänelle että vaimosi tuskin on onnellinen, jos on lihonut 20 kiloa muutaman vuoden aikana. Että katso peiliin. Mitä sinä olet tehnyt että kumppanisi tuntisi itsensä rakastetuksi ja arvostetuksi? En sano että jokaisella ei olisi vastuuta omasta onnellisuudestaan, sehän on selvä. Jokainen on vastuussa omista tunteistaan ja niiden käsittelystä. Mutta on aikamoista typeryyttä ruveta huomauttelemaan toisen liikakiloista, kun oikeasti kannattaisi kysyä miten tämä voi ja onko tämä onnellinen.