Lue keskustelun säännöt.
Suurin osa ihmisistä ei ymmärrä kiusaamisen ilmiötä
16.11.2019 |
Olen tässä monta kertaa kuluneen vuoden aikana törmännyt työssäni siihen, etteivät ihmiset ymmärrä. Kiusaamista. Sitä, miten moniulotteinen ilmiö se on. Yksinkertainen ihminen syyttää pelkästään kiusaajaa, eikä ole valmis tarkastelemaan tekijöitä ilmiön taustalla. Löytyy muitakin elementtejä ja värejä kuin vain musta ja valkoinen. Tätä ymmärrystä ei heille voi avata. Ei ole reseptoria, joka vastaanottaisi. Ja mietin, sokaiseeko näiden ihmisten oma tausta kiusattuna ajattelukykyä. Esimerkiksi silloin jos heidän omaa lasta on kiusattu.
Tunnen työssäni turhautumista, koska ihmisillä ei ole valmiutta nähdä ilmiön monitahoisuutta. Varoen yritän vääntää rautalangasta, mutta huomaan ettei se onnistu. Ei taivu heidän mielessään. On vain yksi putki josta katsellaan. Tunne sumentaa järjen.
Kommentit (127)
Materian vuoksi kiusaaminen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuli tästä mieleen tapaus ala-asteelta, oli tyttö joka oli mielestään kaikessa muita parempi, jos joku sai uuden pyörän hänen pyöränsä oli hienompi ja kalliimpi. Jollakin oli 5 nukkea mutta, hänelläpä olikin 10. Jollain oli synttärit, hänen synttärit oli paremmat kun oli enemmän vieraita ja paremmat tarjoilut.
Joka asiaa piti kommentoida ja olla aina muita parempi.No siitä seurasi että kukaan ei enää halunnut olla hänen kanssaan. No se oli sitten kiusaamista, tytön ja tämän äidin toimesta puolet luokan tytöistä rehtorin puhutteluun ja käsky tuli että täytyy olla tämän tytön kanssa. Kaikki muut olivat kiusaajia ja tämä tyttö viaton kiusattu.
Jos tämän lapsen vanhemmat ne 10 nukkea ovat hänelle hankkineet tai järkkäävät isommat synttärit siksi, että kaikki pääsevät mukaan eikä kukaan jää ulkopuolelle, ei se ole tytön vika. Tästä kirjoituksesta paistaa kateus läpi. Juuri se, että kun kaikki ei ole normia, on lupa kiusata. Olisiko rehtorin pitänyt sallia se, että tämän tytön elämä tuhotaan, kun hänellä on materiaa keskimääräistä enemmän. Jollain se on äly, jollain joku muu.
Kerroin muutamia esimerkkejä etkä selvästi saanut ajatuksesta kiinni.
Sinunko mielestä on ihan ok että jos joku 9v saa vaikka mieleisensä uuden paidan, jota kaverit kommentoivat "ompa kiva paita", sitten on yksi joka pilaa ilon kommentoimalla "onko tuo jostain tokmannilta? Ite en tollasta kyllä haluais, sain just viisi uutta paitaa ja ne makso ainaki 100€ kappale"
Siitä tulee pahamieli, ja minusta tuo on kiusaamista, ja jos se on jatkuvaa joka asiaan kommentoimista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen seisonut niin sanoakseni molemmilla puolilla aitaa. Nyt aikuisena pyrin olemaan korrekti, eikä kovin usein tarvitse itsekään ottaa "iskua" vastaan. Mutta.
Jos porukassa on joku, josta en syystä tai toisesta pidä, tulen hänen kanssaan pakollisen määrän toimeen. Vaihdan normaaliin tapaan muutaman sanasen ja hoidan asioinnin kuten pitää. Koska tunnen kanssakäymisen olevan väkinäistä ja muutenkin "miinuksen puolella", välttelen tämän ihmisen seuraa, enkä hakeudu vapaa-ajalla hänen seuraansa, kutsu kotiini tms. Ajattelen, että joku tuossa tyypissä tökkii ja saa minut epämukavuusalueelleni. Joskus saatan uskoutua harvoille ystävilleni, että en tule toimeen sen tyypin kanssa, vaikka mitään selvää syytä tälle ei ole. En kuitenkaan masinoi lokakampanjaa tätä ihmistä vastaan, en piikittele syystä tai ilman. Pyrin vain välttelemään.
Olenko ns. ulossulkemisen takia kiusaaja?
Jos olen, ymmärrän kaikkia kaltaisiani "kiusaajia".
Minä en pitöisi tätä kiusaamisena, mutta tuollainen tilanne voi muuttua hankalaksi, jos joku toinen onkin valmis aloittamaan sen lokakampanjan, jota sinä et tahdo laittaa pystyyn. Tuo erossa pysyminen ja satunnainen tuntojen purkaminen voi helposti johtaa siihen, että seuraat kiusaamista sivusta ns. hovin jäsenenä.
Tuota.. Mielestäni puhuin vain omista tunnoistani, enkä "lauman". Eli tässä hypoteettisessa asetelmassa minulla (yksin) on henkilökemiallinen ongelma jonkun muun kanssa. En voi ottaa niskoilleni vastuuta toisen ihmisen toiminnasta, joka - todnäk minun ajatuksistani tietämättä - aloittaa kampanjansa. Luotettavat ystäväni, joille mahdollisesti voisin kuvitella asiasta mainitsevani, tuskin laittaisivat asiaa eteenpäin. Etenkin, jos heillä on ok välit siihen ihmiseen, josta en itse erityisesti pidä.
Tarkoitukseni ei ollutkaan väittää, että yrität puhua lauman tunnoista. Sen sijaan se, oletko "kiusaaja" vai etkö, riippuu siitä miten reagoisit "lauman" käytöksen reagointiin. Jos sinulla ja Pekalla on ongelma, mutta muut työpaikalla ovat ok sinun ja Pekan kanssa, ei ole kiusaamista että välttelet Pekkaa. Mutta jos Matti, Teppo ja Kaisa alkaavat kiusaamaan Pekkaa ja sinä jatkat samaa käytöstä, tulet antaneeksi hiljaisen hyväksyntäsi kiusaamiselle. Sen sijaan jos tässä kohtaa muutat käytöstäsi ja esim. puolustat Pekkaa (koska vaikka se nyt on epämiellyttävä niin ei se TUOTA ansaitse), en edelleenkään näkisi mitään ongelmaa.
Vierailija kirjoitti:
Materian vuoksi kiusaaminen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuli tästä mieleen tapaus ala-asteelta, oli tyttö joka oli mielestään kaikessa muita parempi, jos joku sai uuden pyörän hänen pyöränsä oli hienompi ja kalliimpi. Jollakin oli 5 nukkea mutta, hänelläpä olikin 10. Jollain oli synttärit, hänen synttärit oli paremmat kun oli enemmän vieraita ja paremmat tarjoilut.
Joka asiaa piti kommentoida ja olla aina muita parempi.No siitä seurasi että kukaan ei enää halunnut olla hänen kanssaan. No se oli sitten kiusaamista, tytön ja tämän äidin toimesta puolet luokan tytöistä rehtorin puhutteluun ja käsky tuli että täytyy olla tämän tytön kanssa. Kaikki muut olivat kiusaajia ja tämä tyttö viaton kiusattu.
Jos tämän lapsen vanhemmat ne 10 nukkea ovat hänelle hankkineet tai järkkäävät isommat synttärit siksi, että kaikki pääsevät mukaan eikä kukaan jää ulkopuolelle, ei se ole tytön vika. Tästä kirjoituksesta paistaa kateus läpi. Juuri se, että kun kaikki ei ole normia, on lupa kiusata. Olisiko rehtorin pitänyt sallia se, että tämän tytön elämä tuhotaan, kun hänellä on materiaa keskimääräistä enemmän. Jollain se on äly, jollain joku muu.
Kerroin muutamia esimerkkejä etkä selvästi saanut ajatuksesta kiinni.
Sinunko mielestä on ihan ok että jos joku 9v saa vaikka mieleisensä uuden paidan, jota kaverit kommentoivat "ompa kiva paita", sitten on yksi joka pilaa ilon kommentoimalla "onko tuo jostain tokmannilta? Ite en tollasta kyllä haluais, sain just viisi uutta paitaa ja ne makso ainaki 100€ kappale"
Siitä tulee pahamieli, ja minusta tuo on kiusaamista, ja jos se on jatkuvaa joka asiaan kommentoimista.
Olen ohis ja kirjoitin aiempana, että vanhempani eivät varustaneet minua oikein kiusaamisen kohtaamiseen. Oikea vastaushan tuollaisiin Tokmanni-kommentteihin olisi, että ei välitä pätkääkään, vastasi mitä vastasi. Olisin alakoulussa ollut voittamaton, olisin tiennyt, että minulla on vapaus sanoa ihan mitä tahansa. Olisin sanonut vaatteitani tai ulkonäköäni kommentoiville "ihan sama" ja sitten istunut pulpettiin. Ainoa ongelma oli kasvatukseni, jonka mukaan jokainen ihminen on hauras arvokas kukka (myös ja erityisesti ne kiusaavat mulkvistit) ja heitä pitää varjella kaikelta. Mitä totaalista pskaa oli tämä kasvatus. Siinä oli kaikki vika, ei tarvita mitään monimutkaisia kasvatuspoliittistieteellisiä tutkielmia asiasta (josta maksetaan huuhaamaistereille isoja apurahoja). Ihan simppeliä. Sanokaa lapsillenne, että ei tarvitse hyväksyä kiusaajan todellisuutta. Olet just hyvä noin, tee se mitä tahdot. Kiusaajat saa jäädä itkemään, kun eivät saa valtaa.
Vierailija kirjoitti:
Materian vuoksi kiusaaminen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuli tästä mieleen tapaus ala-asteelta, oli tyttö joka oli mielestään kaikessa muita parempi, jos joku sai uuden pyörän hänen pyöränsä oli hienompi ja kalliimpi. Jollakin oli 5 nukkea mutta, hänelläpä olikin 10. Jollain oli synttärit, hänen synttärit oli paremmat kun oli enemmän vieraita ja paremmat tarjoilut.
Joka asiaa piti kommentoida ja olla aina muita parempi.No siitä seurasi että kukaan ei enää halunnut olla hänen kanssaan. No se oli sitten kiusaamista, tytön ja tämän äidin toimesta puolet luokan tytöistä rehtorin puhutteluun ja käsky tuli että täytyy olla tämän tytön kanssa. Kaikki muut olivat kiusaajia ja tämä tyttö viaton kiusattu.
Jos tämän lapsen vanhemmat ne 10 nukkea ovat hänelle hankkineet tai järkkäävät isommat synttärit siksi, että kaikki pääsevät mukaan eikä kukaan jää ulkopuolelle, ei se ole tytön vika. Tästä kirjoituksesta paistaa kateus läpi. Juuri se, että kun kaikki ei ole normia, on lupa kiusata. Olisiko rehtorin pitänyt sallia se, että tämän tytön elämä tuhotaan, kun hänellä on materiaa keskimääräistä enemmän. Jollain se on äly, jollain joku muu.
Kerroin muutamia esimerkkejä etkä selvästi saanut ajatuksesta kiinni.
Sinunko mielestä on ihan ok että jos joku 9v saa vaikka mieleisensä uuden paidan, jota kaverit kommentoivat "ompa kiva paita", sitten on yksi joka pilaa ilon kommentoimalla "onko tuo jostain tokmannilta? Ite en tollasta kyllä haluais, sain just viisi uutta paitaa ja ne makso ainaki 100€ kappale"
Siitä tulee pahamieli, ja minusta tuo on kiusaamista, ja jos se on jatkuvaa joka asiaan kommentoimista.
Kyllä oikeasti ymmärsin pointtisi ja ymmärrän, että tuo on ärsyttävää. Mutta itselläni on taas erityyppisiä kokemuksia eräiden rikkaiden ystäviemme kautta. Että heidän lapsiaan kiusataan siksi, että vanhemmat ovat menestyneitä, vaikka nämä vanhemmat ovat aivan normaali-ihmisiä ja kivoja. Tehneet vaan asiat hyvin ja siksi sekä tietenkin pienen onnen siivittämänä menestyneet. Olisi naiivia kuvitella, että rikkaus ja materia ei aiheuta kateutta ja sitä kautta kiusaamista. Se on yksi yleisimpiä kiusaamisen ja syrjimisen aiheita siinä missä poikkeava köyhyyskin. Ja tätä en hyväksy. Siksi kirjoitin kärkkäästi, vaikka pointtisi oikeasti ymmärrän. Ja usko tai älä, olen törmännyt myös lapseen, joka käyttäytyy noin, kun sinä kirjoitat. Mutta sen sijaan, että kiusaa tai syrjii lasta, hänelle kannattaisi suoraan sanoa ystävällisesti toiveen, että hän ei käyttäytyisi niin. Ihan varmasti hän ymmärtää pointin. Muu käytös on kateutta juurikin rahaa kohtaan, mikä on yleistä. Tai poikkeavaa älyä, menestystä ym kohtaan. Eivät ne ole yksilön vika.
Minua kiusattiin koulussa, kun olin niin ujo. Olin muutenkin poikkeava. Yritin olla välittämättä, mutta kyllä se haavat jätti. Myöhemmin tuli tarve näyttää, että pystyn ja pärjään, vaikka sisälläni ahdistus kasvoi. Työelämää kokeilin, mutta eipä sekään onnistunut. Ongelmat olivat liian isoja. Nyt eläkkeellä ollessa olen vasta onnistunut avaamaan pään sisäisiä lukkoja. En voi syyttää ketään, kun tunnen että olen vain niin nynny, että minulle on saanut nauraa päin naamaa ja niin kummallinen, että minua on alettu vieroksua. Ystävistä en edes haaveile enää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kateus ei syy kiusaamiselle kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Materian vuoksi kiusaaminen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuli tästä mieleen tapaus ala-asteelta, oli tyttö joka oli mielestään kaikessa muita parempi, jos joku sai uuden pyörän hänen pyöränsä oli hienompi ja kalliimpi. Jollakin oli 5 nukkea mutta, hänelläpä olikin 10. Jollain oli synttärit, hänen synttärit oli paremmat kun oli enemmän vieraita ja paremmat tarjoilut.
Joka asiaa piti kommentoida ja olla aina muita parempi.No siitä seurasi että kukaan ei enää halunnut olla hänen kanssaan. No se oli sitten kiusaamista, tytön ja tämän äidin toimesta puolet luokan tytöistä rehtorin puhutteluun ja käsky tuli että täytyy olla tämän tytön kanssa. Kaikki muut olivat kiusaajia ja tämä tyttö viaton kiusattu.
Jos tämän lapsen vanhemmat ne 10 nukkea ovat hänelle hankkineet tai järkkäävät isommat synttärit siksi, että kaikki pääsevät mukaan eikä kukaan jää ulkopuolelle, ei se ole tytön vika. Tästä kirjoituksesta paistaa kateus läpi. Juuri se, että kun kaikki ei ole normia, on lupa kiusata. Olisiko rehtorin pitänyt sallia se, että tämän tytön elämä tuhotaan, kun hänellä on materiaa keskimääräistä enemmän. Jollain se on äly, jollain joku muu.
Kerroin muutamia esimerkkejä etkä selvästi saanut ajatuksesta kiinni.
Sinunko mielestä on ihan ok että jos joku 9v saa vaikka mieleisensä uuden paidan, jota kaverit kommentoivat "ompa kiva paita", sitten on yksi joka pilaa ilon kommentoimalla "onko tuo jostain tokmannilta? Ite en tollasta kyllä haluais, sain just viisi uutta paitaa ja ne makso ainaki 100€ kappale"
Siitä tulee pahamieli, ja minusta tuo on kiusaamista, ja jos se on jatkuvaa joka asiaan kommentoimista.Kyllä oikeasti ymmärsin pointtisi ja ymmärrän, että tuo on ärsyttävää. Mutta itselläni on taas erityyppisiä kokemuksia eräiden rikkaiden ystäviemme kautta. Että heidän lapsiaan kiusataan siksi, että vanhemmat ovat menestyneitä, vaikka nämä vanhemmat ovat aivan normaali-ihmisiä ja kivoja. Tehneet vaan asiat hyvin ja siksi sekä tietenkin pienen onnen siivittämänä menestyneet. Olisi naiivia kuvitella, että rikkaus ja materia ei aiheuta kateutta ja sitä kautta kiusaamista. Se on yksi yleisimpiä kiusaamisen ja syrjimisen aiheita siinä missä poikkeava köyhyyskin. Ja tätä en hyväksy. Siksi kirjoitin kärkkäästi, vaikka pointtisi oikeasti ymmärrän. Ja usko tai älä, olen törmännyt myös lapseen, joka käyttäytyy noin, kun sinä kirjoitat. Mutta sen sijaan, että kiusaa tai syrjii lasta, hänelle kannattaisi suoraan sanoa ystävällisesti toiveen, että hän ei käyttäytyisi niin. Ihan varmasti hän ymmärtää pointin. Muu käytös on kateutta juurikin rahaa kohtaan, mikä on yleistä. Tai poikkeavaa älyä, menestystä ym kohtaan. Eivät ne ole yksilön vika.
Pointtini tässä olikin lähinnä että kiusaaja/kiusattu roolit ei ole aina mustavalkoisia.
Tämä kiusattu kiusasi tavallaan muita, jonka seurauksena hänen kanssaan ei oltu, mutta vain näistä muista tehtiin kiusaajia. Vaikka muuta kiusaamista ei ollut kuin se ettei hänen kanssaan haluttu olla.
Kun kyse on lapsista, niin ei voi odottaa heidän käyvän keskusteluja kuinka tulee käyttäytyä.
Lapset vaan haluavat olla niiden kivojen kavereiden kanssa.
Se on kyllä huomattu ettei ymmärretä kiusaamista ilmiönä, johtuu siitä, että suurin osa ihmisistä on niitä kiusaajia, eivät tietenkään tunnista kiusaamista kun itse sitä tekevät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen seisonut niin sanoakseni molemmilla puolilla aitaa. Nyt aikuisena pyrin olemaan korrekti, eikä kovin usein tarvitse itsekään ottaa "iskua" vastaan. Mutta.
Jos porukassa on joku, josta en syystä tai toisesta pidä, tulen hänen kanssaan pakollisen määrän toimeen. Vaihdan normaaliin tapaan muutaman sanasen ja hoidan asioinnin kuten pitää. Koska tunnen kanssakäymisen olevan väkinäistä ja muutenkin "miinuksen puolella", välttelen tämän ihmisen seuraa, enkä hakeudu vapaa-ajalla hänen seuraansa, kutsu kotiini tms. Ajattelen, että joku tuossa tyypissä tökkii ja saa minut epämukavuusalueelleni. Joskus saatan uskoutua harvoille ystävilleni, että en tule toimeen sen tyypin kanssa, vaikka mitään selvää syytä tälle ei ole. En kuitenkaan masinoi lokakampanjaa tätä ihmistä vastaan, en piikittele syystä tai ilman. Pyrin vain välttelemään.
Olenko ns. ulossulkemisen takia kiusaaja?
Jos olen, ymmärrän kaikkia kaltaisiani "kiusaajia".
Minä en pitöisi tätä kiusaamisena, mutta tuollainen tilanne voi muuttua hankalaksi, jos joku toinen onkin valmis aloittamaan sen lokakampanjan, jota sinä et tahdo laittaa pystyyn. Tuo erossa pysyminen ja satunnainen tuntojen purkaminen voi helposti johtaa siihen, että seuraat kiusaamista sivusta ns. hovin jäsenenä.
Tuota.. Mielestäni puhuin vain omista tunnoistani, enkä "lauman". Eli tässä hypoteettisessa asetelmassa minulla (yksin) on henkilökemiallinen ongelma jonkun muun kanssa. En voi ottaa niskoilleni vastuuta toisen ihmisen toiminnasta, joka - todnäk minun ajatuksistani tietämättä - aloittaa kampanjansa. Luotettavat ystäväni, joille mahdollisesti voisin kuvitella asiasta mainitsevani, tuskin laittaisivat asiaa eteenpäin. Etenkin, jos heillä on ok välit siihen ihmiseen, josta en itse erityisesti pidä.
Tarkoitukseni ei ollutkaan väittää, että yrität puhua lauman tunnoista. Sen sijaan se, oletko "kiusaaja" vai etkö, riippuu siitä miten reagoisit "lauman" käytöksen reagointiin. Jos sinulla ja Pekalla on ongelma, mutta muut työpaikalla ovat ok sinun ja Pekan kanssa, ei ole kiusaamista että välttelet Pekkaa. Mutta jos Matti, Teppo ja Kaisa alkaavat kiusaamaan Pekkaa ja sinä jatkat samaa käytöstä, tulet antaneeksi hiljaisen hyväksyntäsi kiusaamiselle. Sen sijaan jos tässä kohtaa muutat käytöstäsi ja esim. puolustat Pekkaa (koska vaikka se nyt on epämiellyttävä niin ei se TUOTA ansaitse), en edelleenkään näkisi mitään ongelmaa.
Menee kyllä nyt jo vähän yli tämä ajatuksen kehitteleminen, mutta haluaisin tehdä eron ulkopuolisuuden ja hiljaisen hyväksynnän kanssa. Em. spekulaatiossa normaali olotilani (Pekan välttely) muuttuisikin yhtäkkiä kiusaamiseksi - ilman omaa aktiivista toimintaani, heti kun joku muu tekee jotain, mihin minulla ei ole osaa eikä arpaa, ehkei kiinnostustakaan, vaikka pohjimmiltani minäkään en pidä Pekasta, kuten eivät Matti, Teppo ja Kaisakaan, jotka myös näyttävät antipatiansa Pekalle, toisin kuin minä. :D
Vierailija kirjoitti:
Kateus ei syy kiusaamiselle kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Materian vuoksi kiusaaminen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuli tästä mieleen tapaus ala-asteelta, oli tyttö joka oli mielestään kaikessa muita parempi, jos joku sai uuden pyörän hänen pyöränsä oli hienompi ja kalliimpi. Jollakin oli 5 nukkea mutta, hänelläpä olikin 10. Jollain oli synttärit, hänen synttärit oli paremmat kun oli enemmän vieraita ja paremmat tarjoilut.
Joka asiaa piti kommentoida ja olla aina muita parempi.No siitä seurasi että kukaan ei enää halunnut olla hänen kanssaan. No se oli sitten kiusaamista, tytön ja tämän äidin toimesta puolet luokan tytöistä rehtorin puhutteluun ja käsky tuli että täytyy olla tämän tytön kanssa. Kaikki muut olivat kiusaajia ja tämä tyttö viaton kiusattu.
Jos tämän lapsen vanhemmat ne 10 nukkea ovat hänelle hankkineet tai järkkäävät isommat synttärit siksi, että kaikki pääsevät mukaan eikä kukaan jää ulkopuolelle, ei se ole tytön vika. Tästä kirjoituksesta paistaa kateus läpi. Juuri se, että kun kaikki ei ole normia, on lupa kiusata. Olisiko rehtorin pitänyt sallia se, että tämän tytön elämä tuhotaan, kun hänellä on materiaa keskimääräistä enemmän. Jollain se on äly, jollain joku muu.
Kerroin muutamia esimerkkejä etkä selvästi saanut ajatuksesta kiinni.
Sinunko mielestä on ihan ok että jos joku 9v saa vaikka mieleisensä uuden paidan, jota kaverit kommentoivat "ompa kiva paita", sitten on yksi joka pilaa ilon kommentoimalla "onko tuo jostain tokmannilta? Ite en tollasta kyllä haluais, sain just viisi uutta paitaa ja ne makso ainaki 100€ kappale"
Siitä tulee pahamieli, ja minusta tuo on kiusaamista, ja jos se on jatkuvaa joka asiaan kommentoimista.Kyllä oikeasti ymmärsin pointtisi ja ymmärrän, että tuo on ärsyttävää. Mutta itselläni on taas erityyppisiä kokemuksia eräiden rikkaiden ystäviemme kautta. Että heidän lapsiaan kiusataan siksi, että vanhemmat ovat menestyneitä, vaikka nämä vanhemmat ovat aivan normaali-ihmisiä ja kivoja. Tehneet vaan asiat hyvin ja siksi sekä tietenkin pienen onnen siivittämänä menestyneet. Olisi naiivia kuvitella, että rikkaus ja materia ei aiheuta kateutta ja sitä kautta kiusaamista. Se on yksi yleisimpiä kiusaamisen ja syrjimisen aiheita siinä missä poikkeava köyhyyskin. Ja tätä en hyväksy. Siksi kirjoitin kärkkäästi, vaikka pointtisi oikeasti ymmärrän. Ja usko tai älä, olen törmännyt myös lapseen, joka käyttäytyy noin, kun sinä kirjoitat. Mutta sen sijaan, että kiusaa tai syrjii lasta, hänelle kannattaisi suoraan sanoa ystävällisesti toiveen, että hän ei käyttäytyisi niin. Ihan varmasti hän ymmärtää pointin. Muu käytös on kateutta juurikin rahaa kohtaan, mikä on yleistä. Tai poikkeavaa älyä, menestystä ym kohtaan. Eivät ne ole yksilön vika.
Pointtini tässä olikin lähinnä että kiusaaja/kiusattu roolit ei ole aina mustavalkoisia.
Tämä kiusattu kiusasi tavallaan muita, jonka seurauksena hänen kanssaan ei oltu, mutta vain näistä muista tehtiin kiusaajia. Vaikka muuta kiusaamista ei ollut kuin se ettei hänen kanssaan haluttu olla.
Kun kyse on lapsista, niin ei voi odottaa heidän käyvän keskusteluja kuinka tulee käyttäytyä.
Lapset vaan haluavat olla niiden kivojen kavereiden kanssa.
Mutta lapsethan käyttäytyvät juuri noin, samoin aikuiset, kun he haluavat sulkea jonkun pois joukosta. Eli jos joku on menestyneempi, älykkäämpi, parempi, köyhempi, oppimisvaikeuksia, puhetapa tms. Uskotko oikeasti, että nämä kaikki muut ovat vain kivoja ja yksi täysin mätä. Eipä tietenkään. Leuhkiminen on pieni pahe siihen verrattuna, että kiusaa ja sulkee ulkopuolelle ja tuhoaa toisen. Se että yksittäinen lapsi leuhkii porukalle on oikeasti pienempi paha sen porukan yksilöille kuin se, että muut sulkevat toisen lauman ulkopuolelle ja että se olisi aikuistenkin mielestä ok. Mutta ymmärrän, että sinä et halua ymmärtää, ja juuri siksi kiusaamista on. Kun jonkun mielestä on ok, että tuomitaan vaan joku ja suljetaan pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä olen monesti miettinyt, että jos kiusaaminen olisi evoluution kannalta merkityksetöntä, se olisi hävinnyt pois. Mutta se ei ole. Kiusaaminen, vaikkakin yksilön kannalta on tragedia, usein vahvistaa ympäröivää yhteisöä ja koska olemme laumaeläimiä, se on osa luonnon toimintaa. Sillä on siis merkitys ja tarkoitus.
Valitettavasti. Lauma on monesti väärässä, ja siitä saa sitten ne todelliset yksilöt kärsiä. Luonto on kummallinen.
Jos tämä lauman ulkopuolelle jäänyt olisi aito poikkeusyksilö, hän taistelisi ja ä alistaisi lauman tahtoonsa. Luonto ei suosi jotain tietokoneella haisevaa kyheröä, se suosii yksilöä, joka saa lauman alaisuuteensa.
Öööö.....
Ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä olen monesti miettinyt, että jos kiusaaminen olisi evoluution kannalta merkityksetöntä, se olisi hävinnyt pois. Mutta se ei ole. Kiusaaminen, vaikkakin yksilön kannalta on tragedia, usein vahvistaa ympäröivää yhteisöä ja koska olemme laumaeläimiä, se on osa luonnon toimintaa. Sillä on siis merkitys ja tarkoitus.
Huoh! ”voi vahvistaa ympäröivää yhteisöä” eli joukko samoin ajattelevia ihmisiä...mutta eihän tällainen yhteisö kehity! Se pysyy samanlaisena ja pelkää muutosta ja kaikkea uutta. Yhteisö sulkeutuu ja eristäytyy ja jättää ulkopuolelle kaikki toisinajattelijat.
Lukekaa Elon Musk - tarina.
Ohis...ympäröivä yhteisö voi olla myös porukka, jonka olemassaololla on syy ja tarkoitus. Jos porukkaan liittyy ihmisiä, jotka eivät ole enää kiinnostuneita porukan olemassaolon syystä ja tarkoituksesta, porukan tarkoitus katoaa ja porukka hajoaa. Läheskään aina ei ole tarkoituksenmukaista, että yhteisö kehittyy, koska se voi johtaa myös yhteisöllisyyden katoamiseen ja yhteisön hajoamiseen. Ja nyt puhun siis pienemmistä porukoista kuin yhteiskunta tms suurempi ryhmä ihmisiä. Porukan ulkopuolelle jättämiselle voi siis olla ihan järkevät perusteet, vaikka se voikin jostain yksilöstä tuntua kiusaamiselta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen seisonut niin sanoakseni molemmilla puolilla aitaa. Nyt aikuisena pyrin olemaan korrekti, eikä kovin usein tarvitse itsekään ottaa "iskua" vastaan. Mutta.
Jos porukassa on joku, josta en syystä tai toisesta pidä, tulen hänen kanssaan pakollisen määrän toimeen. Vaihdan normaaliin tapaan muutaman sanasen ja hoidan asioinnin kuten pitää. Koska tunnen kanssakäymisen olevan väkinäistä ja muutenkin "miinuksen puolella", välttelen tämän ihmisen seuraa, enkä hakeudu vapaa-ajalla hänen seuraansa, kutsu kotiini tms. Ajattelen, että joku tuossa tyypissä tökkii ja saa minut epämukavuusalueelleni. Joskus saatan uskoutua harvoille ystävilleni, että en tule toimeen sen tyypin kanssa, vaikka mitään selvää syytä tälle ei ole. En kuitenkaan masinoi lokakampanjaa tätä ihmistä vastaan, en piikittele syystä tai ilman. Pyrin vain välttelemään.
Olenko ns. ulossulkemisen takia kiusaaja?
Jos olen, ymmärrän kaikkia kaltaisiani "kiusaajia".
Minä en pitöisi tätä kiusaamisena, mutta tuollainen tilanne voi muuttua hankalaksi, jos joku toinen onkin valmis aloittamaan sen lokakampanjan, jota sinä et tahdo laittaa pystyyn. Tuo erossa pysyminen ja satunnainen tuntojen purkaminen voi helposti johtaa siihen, että seuraat kiusaamista sivusta ns. hovin jäsenenä.
Tuota.. Mielestäni puhuin vain omista tunnoistani, enkä "lauman". Eli tässä hypoteettisessa asetelmassa minulla (yksin) on henkilökemiallinen ongelma jonkun muun kanssa. En voi ottaa niskoilleni vastuuta toisen ihmisen toiminnasta, joka - todnäk minun ajatuksistani tietämättä - aloittaa kampanjansa. Luotettavat ystäväni, joille mahdollisesti voisin kuvitella asiasta mainitsevani, tuskin laittaisivat asiaa eteenpäin. Etenkin, jos heillä on ok välit siihen ihmiseen, josta en itse erityisesti pidä.
Tarkoitukseni ei ollutkaan väittää, että yrität puhua lauman tunnoista. Sen sijaan se, oletko "kiusaaja" vai etkö, riippuu siitä miten reagoisit "lauman" käytöksen reagointiin. Jos sinulla ja Pekalla on ongelma, mutta muut työpaikalla ovat ok sinun ja Pekan kanssa, ei ole kiusaamista että välttelet Pekkaa. Mutta jos Matti, Teppo ja Kaisa alkaavat kiusaamaan Pekkaa ja sinä jatkat samaa käytöstä, tulet antaneeksi hiljaisen hyväksyntäsi kiusaamiselle. Sen sijaan jos tässä kohtaa muutat käytöstäsi ja esim. puolustat Pekkaa (koska vaikka se nyt on epämiellyttävä niin ei se TUOTA ansaitse), en edelleenkään näkisi mitään ongelmaa.
Menee kyllä nyt jo vähän yli tämä ajatuksen kehitteleminen, mutta haluaisin tehdä eron ulkopuolisuuden ja hiljaisen hyväksynnän kanssa. Em. spekulaatiossa normaali olotilani (Pekan välttely) muuttuisikin yhtäkkiä kiusaamiseksi - ilman omaa aktiivista toimintaani, heti kun joku muu tekee jotain, mihin minulla ei ole osaa eikä arpaa, ehkei kiinnostustakaan, vaikka pohjimmiltani minäkään en pidä Pekasta, kuten eivät Matti, Teppo ja Kaisakaan, jotka myös näyttävät antipatiansa Pekalle, toisin kuin minä. :D
Kyllä. Kyllä muuttuisi. Kuvailemasi toiminta on juuri sellaista, mitä ns. hovi teki silloin, kun minua kiusattiin. Istuivat hiljaa luokassa, kun kiusaaja kommentoi esim. rintojani, katselivat vierestä kun yritin puolustaa itseäni -- ja sitten tulivat seuraavalla tunnilla tekemään ryhmätyötä kanssani viileän kohteliaasti, kuin mitään ei olisi tapahtunut. Jos katselet vierestä asiatonta käytöstä kanssaihmistä kohtaan, koska ei ole sinun asiasi eikä sinua oikeastaan edes kiinnosta, osallistut kiusaamiseen hovin osana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen seisonut niin sanoakseni molemmilla puolilla aitaa. Nyt aikuisena pyrin olemaan korrekti, eikä kovin usein tarvitse itsekään ottaa "iskua" vastaan. Mutta.
Jos porukassa on joku, josta en syystä tai toisesta pidä, tulen hänen kanssaan pakollisen määrän toimeen. Vaihdan normaaliin tapaan muutaman sanasen ja hoidan asioinnin kuten pitää. Koska tunnen kanssakäymisen olevan väkinäistä ja muutenkin "miinuksen puolella", välttelen tämän ihmisen seuraa, enkä hakeudu vapaa-ajalla hänen seuraansa, kutsu kotiini tms. Ajattelen, että joku tuossa tyypissä tökkii ja saa minut epämukavuusalueelleni. Joskus saatan uskoutua harvoille ystävilleni, että en tule toimeen sen tyypin kanssa, vaikka mitään selvää syytä tälle ei ole. En kuitenkaan masinoi lokakampanjaa tätä ihmistä vastaan, en piikittele syystä tai ilman. Pyrin vain välttelemään.
Olenko ns. ulossulkemisen takia kiusaaja?
Jos olen, ymmärrän kaikkia kaltaisiani "kiusaajia".
Minä en pitöisi tätä kiusaamisena, mutta tuollainen tilanne voi muuttua hankalaksi, jos joku toinen onkin valmis aloittamaan sen lokakampanjan, jota sinä et tahdo laittaa pystyyn. Tuo erossa pysyminen ja satunnainen tuntojen purkaminen voi helposti johtaa siihen, että seuraat kiusaamista sivusta ns. hovin jäsenenä.
Tuota.. Mielestäni puhuin vain omista tunnoistani, enkä "lauman". Eli tässä hypoteettisessa asetelmassa minulla (yksin) on henkilökemiallinen ongelma jonkun muun kanssa. En voi ottaa niskoilleni vastuuta toisen ihmisen toiminnasta, joka - todnäk minun ajatuksistani tietämättä - aloittaa kampanjansa. Luotettavat ystäväni, joille mahdollisesti voisin kuvitella asiasta mainitsevani, tuskin laittaisivat asiaa eteenpäin. Etenkin, jos heillä on ok välit siihen ihmiseen, josta en itse erityisesti pidä.
Tarkoitukseni ei ollutkaan väittää, että yrität puhua lauman tunnoista. Sen sijaan se, oletko "kiusaaja" vai etkö, riippuu siitä miten reagoisit "lauman" käytöksen reagointiin. Jos sinulla ja Pekalla on ongelma, mutta muut työpaikalla ovat ok sinun ja Pekan kanssa, ei ole kiusaamista että välttelet Pekkaa. Mutta jos Matti, Teppo ja Kaisa alkaavat kiusaamaan Pekkaa ja sinä jatkat samaa käytöstä, tulet antaneeksi hiljaisen hyväksyntäsi kiusaamiselle. Sen sijaan jos tässä kohtaa muutat käytöstäsi ja esim. puolustat Pekkaa (koska vaikka se nyt on epämiellyttävä niin ei se TUOTA ansaitse), en edelleenkään näkisi mitään ongelmaa.
Menee kyllä nyt jo vähän yli tämä ajatuksen kehitteleminen, mutta haluaisin tehdä eron ulkopuolisuuden ja hiljaisen hyväksynnän kanssa. Em. spekulaatiossa normaali olotilani (Pekan välttely) muuttuisikin yhtäkkiä kiusaamiseksi - ilman omaa aktiivista toimintaani, heti kun joku muu tekee jotain, mihin minulla ei ole osaa eikä arpaa, ehkei kiinnostustakaan, vaikka pohjimmiltani minäkään en pidä Pekasta, kuten eivät Matti, Teppo ja Kaisakaan, jotka myös näyttävät antipatiansa Pekalle, toisin kuin minä. :D
No kyllä tekemättä jättäminenkin on huono juttu. Jos vaikka näet lapsen leikkivän autotiellä, mutta kävelet vaan ohitse ajatellen, että sulla nyt on sellainen olotila kuin on ja eihän puuttumaattomuus ole aktiivista toimintaasi, niin kyllä sinä silti olet osasyyllinen siihen jos se lapsi jää auton alle.
Et sinä voi kulkea laput silmillä ja tulpat korvissa ja ajatella, että kunhan et aktiivisesti tee mitään, niin sua ei voi syyttää.
- eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja vielä äskeiseen lisäten, ei tietenkään lähtökohtaisesti voida olettaa, että lapset käyvät keskusteluja käytöksestä. Mutta se, mitä lapset erittäin usein tekevät, on se että jättävät ulkopuolelle jonkun heissä kateutta aiheuttavan ominaisuuden tai muun erilaisuuden vuoksi. Tätä tekevät aikuisetkin. Ja se, että vähättelet sitä, että joku suljetaan ulkopuolelle, muuten ei kiusata niin huh huh. Voiko pahempaa kiusaamista olla enää. Rehtori toimi oikein ja tälle ”kiusaajalle” olisi voinut asiasta sanoa rakentavasti. Tämä olisi mielestäni oikeudenmukainen ja hyvä tapa ratkaista asiaa.
Moraalifilosofian mukaan tekemättä jättäminenkin on teko.
Vain typerykset alkavat kiusaamaan. Fiksu osaa huomauttaa huonosta käytöksestä asiallisesti, tiukastikin ilman kiusaamisen aloittamista. Paremmin menee perillekin.
Kuraattorikin halusi tehdä selväksi, että kiusaajaraukalla on varmasti vaikeaa ja pitää ymmärtää. Että olin sitten uhrina käytännössä syyllinen kun en voinut ymmärtää ja hyväksyä kiusatuksi joutumista. Helpompi elämä sillä kiusatulla on kuin mulla, mutta mitäs väliä minulla oli.
Vararehtori taas oli sitä mieltä, että minua kiusataan kun olen outo (= tyyliltäni valtavirrasta poikkeava). Mitäs siitä, että kiusaaminen oli alkanut jo vuosia sitten kun olin aivan tavallinen mukula. Mutta minun syykseni vain koko juttu niin päästään vastuusta.
Miksi minun täytyisi välittää siitä onko kiusaajalla jotenkin vaikeaa elämässään, kun teoillaan hän tekee minun elämästäni vaikeaa?
Vierailija kirjoitti:
Miksi minun täytyisi välittää siitä onko kiusaajalla jotenkin vaikeaa elämässään, kun teoillaan hän tekee minun elämästäni vaikeaa?
Nää ammattilaiset tuntuu usein olevan kiinnostuneempia varmistamaan, ettet vaan tuo pyssyä kouluun viikon päästä, kuin auttamaan. Kuvittelevat, että noilla "varmasti sillä kiusaajallakin on vaikeaa"-lauseilla voivat estää sinua katkeroitumasta tai kostamasta. Ikävä kyllä eivät tajua, että siitä vasta katkeroituu, kun saa paljon paskaa niskaan ja ammattilaisetkin ovat kiinnostuneempia ymmärtämään kiusaajaa kuin sinua.
Nimimerkillä kokemusta on minullakin.
Vierailija kirjoitti:
Kateus ei syy kiusaamiselle kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Materian vuoksi kiusaaminen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuli tästä mieleen tapaus ala-asteelta, oli tyttö joka oli mielestään kaikessa muita parempi, jos joku sai uuden pyörän hänen pyöränsä oli hienompi ja kalliimpi. Jollakin oli 5 nukkea mutta, hänelläpä olikin 10. Jollain oli synttärit, hänen synttärit oli paremmat kun oli enemmän vieraita ja paremmat tarjoilut.
Joka asiaa piti kommentoida ja olla aina muita parempi.No siitä seurasi että kukaan ei enää halunnut olla hänen kanssaan. No se oli sitten kiusaamista, tytön ja tämän äidin toimesta puolet luokan tytöistä rehtorin puhutteluun ja käsky tuli että täytyy olla tämän tytön kanssa. Kaikki muut olivat kiusaajia ja tämä tyttö viaton kiusattu.
Jos tämän lapsen vanhemmat ne 10 nukkea ovat hänelle hankkineet tai järkkäävät isommat synttärit siksi, että kaikki pääsevät mukaan eikä kukaan jää ulkopuolelle, ei se ole tytön vika. Tästä kirjoituksesta paistaa kateus läpi. Juuri se, että kun kaikki ei ole normia, on lupa kiusata. Olisiko rehtorin pitänyt sallia se, että tämän tytön elämä tuhotaan, kun hänellä on materiaa keskimääräistä enemmän. Jollain se on äly, jollain joku muu.
Kerroin muutamia esimerkkejä etkä selvästi saanut ajatuksesta kiinni.
Sinunko mielestä on ihan ok että jos joku 9v saa vaikka mieleisensä uuden paidan, jota kaverit kommentoivat "ompa kiva paita", sitten on yksi joka pilaa ilon kommentoimalla "onko tuo jostain tokmannilta? Ite en tollasta kyllä haluais, sain just viisi uutta paitaa ja ne makso ainaki 100€ kappale"
Siitä tulee pahamieli, ja minusta tuo on kiusaamista, ja jos se on jatkuvaa joka asiaan kommentoimista.Kyllä oikeasti ymmärsin pointtisi ja ymmärrän, että tuo on ärsyttävää. Mutta itselläni on taas erityyppisiä kokemuksia eräiden rikkaiden ystäviemme kautta. Että heidän lapsiaan kiusataan siksi, että vanhemmat ovat menestyneitä, vaikka nämä vanhemmat ovat aivan normaali-ihmisiä ja kivoja. Tehneet vaan asiat hyvin ja siksi sekä tietenkin pienen onnen siivittämänä menestyneet. Olisi naiivia kuvitella, että rikkaus ja materia ei aiheuta kateutta ja sitä kautta kiusaamista. Se on yksi yleisimpiä kiusaamisen ja syrjimisen aiheita siinä missä poikkeava köyhyyskin. Ja tätä en hyväksy. Siksi kirjoitin kärkkäästi, vaikka pointtisi oikeasti ymmärrän. Ja usko tai älä, olen törmännyt myös lapseen, joka käyttäytyy noin, kun sinä kirjoitat. Mutta sen sijaan, että kiusaa tai syrjii lasta, hänelle kannattaisi suoraan sanoa ystävällisesti toiveen, että hän ei käyttäytyisi niin. Ihan varmasti hän ymmärtää pointin. Muu käytös on kateutta juurikin rahaa kohtaan, mikä on yleistä. Tai poikkeavaa älyä, menestystä ym kohtaan. Eivät ne ole yksilön vika.
Pointtini tässä olikin lähinnä että kiusaaja/kiusattu roolit ei ole aina mustavalkoisia.
Tämä kiusattu kiusasi tavallaan muita, jonka seurauksena hänen kanssaan ei oltu, mutta vain näistä muista tehtiin kiusaajia. Vaikka muuta kiusaamista ei ollut kuin se ettei hänen kanssaan haluttu olla.
Kun kyse on lapsista, niin ei voi odottaa heidän käyvän keskusteluja kuinka tulee käyttäytyä.
Lapset vaan haluavat olla niiden kivojen kavereiden kanssa.
Ulkopuolelle jättämisen ymmärtää jos tilanne on umpikujassa, jos esim. lapset on sanoneet asiasta opettajalleen tai työpaikalla työntekijät jostakin hankalasta kollegasta esimiehelleen ja asialle ei silti tehdä mitään. Tällöin muu porukka voi suojella itseään ja yhteisöään ainoalla käytettävissä olevalla tavalla: Antamalla toisen olla omissa oloissaan.
Mutta tuokin on mielestäni moraalisesti hyväksyttävää vain jos kaikki muu on yritetty tehdä ensin, eli on yritetty jutella ihmiselle ja on yritetty saada joku "auktoriteetti" puuttumaan asiaan. Ei ole yhteisön ihmisten vika jos auktoriteetti ei osaa hoitaa tärkeintä tehtäväänsä ja syy yhden ulkopuoliseksi jäämiselle on silloin auktoriteetin, ei yhteisön tasa-arvoisten ihmisten.
Arjessa taas valitsemme ne joiden kanssa haluamme olla ja tällöin vastuu jonkun ulkopuoliseksi jäämisestä onkin hankalampi. Pitäisikö minun ystävystyä vaikka työkaverin kanssa jonka koen hankalaksi ja jolla ei ole ketään ystävää? No ei tietenkään tarvitse, vaikka onkin surullista ettei jollakin ole ystävää, mutta joskus se vika voi tosiaan olla yksilössä. Ei silti tarkoita, että tästäkään ihmisestä saisi puhua pahaa tai kieltää muita mahdollisesti seurustelemasta hänen kanssaan.
Mutta kuten huomaatte, niin tilanteissa on jonkinverran eroa.
Kyllä aina naiivi olet, jos todella uskot että ei materian takia kiusata. Se on yksi suurimpia kateuden aiheita tässä yhteiskunnassa, jos sitä on paljon. Eikä sitä tarvi mitenkään sen kummemmin julkituoda, että kateuden kohteeksi joutuu.