Suurin osa ihmisistä ei ymmärrä kiusaamisen ilmiötä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kateus ei syy kiusaamiselle kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Materian vuoksi kiusaaminen kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuli tästä mieleen tapaus ala-asteelta, oli tyttö joka oli mielestään kaikessa muita parempi, jos joku sai uuden pyörän hänen pyöränsä oli hienompi ja kalliimpi. Jollakin oli 5 nukkea mutta, hänelläpä olikin 10. Jollain oli synttärit, hänen synttärit oli paremmat kun oli enemmän vieraita ja paremmat tarjoilut.

Joka asiaa piti kommentoida ja olla aina muita parempi.

No siitä seurasi että kukaan ei enää halunnut olla hänen kanssaan. No se oli sitten kiusaamista, tytön ja tämän äidin toimesta puolet luokan tytöistä rehtorin puhutteluun ja käsky tuli että täytyy olla tämän tytön kanssa. Kaikki muut olivat kiusaajia ja tämä tyttö viaton kiusattu.

Jos tämän lapsen vanhemmat ne 10 nukkea ovat hänelle hankkineet tai järkkäävät isommat synttärit siksi, että kaikki pääsevät mukaan eikä kukaan jää ulkopuolelle, ei se ole tytön vika. Tästä kirjoituksesta paistaa kateus läpi. Juuri se, että kun kaikki ei ole normia, on lupa kiusata. Olisiko rehtorin pitänyt sallia se, että tämän tytön elämä tuhotaan, kun hänellä on materiaa keskimääräistä enemmän. Jollain se on äly, jollain joku muu.

Kerroin muutamia esimerkkejä etkä selvästi saanut ajatuksesta kiinni.

Sinunko mielestä on ihan ok että jos joku 9v saa vaikka mieleisensä uuden paidan, jota kaverit kommentoivat "ompa kiva paita", sitten on yksi joka pilaa ilon kommentoimalla "onko tuo jostain tokmannilta? Ite en tollasta kyllä haluais, sain just viisi uutta paitaa ja ne makso ainaki 100€ kappale"

Siitä tulee pahamieli, ja minusta tuo on kiusaamista, ja jos se on jatkuvaa joka asiaan kommentoimista.

Kyllä oikeasti ymmärsin pointtisi ja ymmärrän, että tuo on ärsyttävää. Mutta itselläni on taas erityyppisiä kokemuksia eräiden rikkaiden ystäviemme kautta. Että heidän lapsiaan kiusataan siksi, että vanhemmat ovat menestyneitä, vaikka nämä vanhemmat ovat aivan normaali-ihmisiä ja kivoja. Tehneet vaan asiat hyvin ja siksi sekä tietenkin pienen onnen siivittämänä menestyneet. Olisi naiivia kuvitella, että rikkaus ja materia ei aiheuta kateutta ja sitä kautta kiusaamista. Se on yksi yleisimpiä kiusaamisen ja syrjimisen aiheita siinä missä poikkeava köyhyyskin. Ja tätä en hyväksy. Siksi kirjoitin kärkkäästi, vaikka pointtisi oikeasti ymmärrän. Ja usko tai älä, olen törmännyt myös lapseen, joka käyttäytyy noin, kun sinä kirjoitat. Mutta sen sijaan, että kiusaa tai syrjii lasta, hänelle kannattaisi suoraan sanoa ystävällisesti toiveen, että hän ei käyttäytyisi niin. Ihan varmasti hän ymmärtää pointin. Muu käytös on kateutta juurikin rahaa kohtaan, mikä on yleistä. Tai poikkeavaa älyä, menestystä ym kohtaan. Eivät ne ole yksilön vika.

Pointtini tässä olikin lähinnä että kiusaaja/kiusattu roolit ei ole aina mustavalkoisia.

Tämä kiusattu kiusasi tavallaan muita, jonka seurauksena hänen kanssaan ei oltu, mutta vain näistä muista tehtiin kiusaajia. Vaikka muuta kiusaamista ei ollut kuin se ettei hänen kanssaan haluttu olla.

Kun kyse on lapsista, niin ei voi odottaa heidän käyvän keskusteluja kuinka tulee käyttäytyä.

Lapset vaan haluavat olla niiden kivojen kavereiden kanssa.

Mutta lapsethan käyttäytyvät juuri noin, samoin aikuiset, kun he haluavat sulkea jonkun pois joukosta. Eli jos joku on menestyneempi, älykkäämpi, parempi, köyhempi, oppimisvaikeuksia, puhetapa tms. Uskotko oikeasti, että nämä kaikki muut ovat vain kivoja ja yksi täysin mätä. Eipä tietenkään. Leuhkiminen on pieni pahe siihen verrattuna, että kiusaa ja sulkee ulkopuolelle ja tuhoaa toisen. Se että yksittäinen lapsi leuhkii porukalle on oikeasti pienempi paha sen porukan yksilöille kuin se, että muut sulkevat toisen lauman ulkopuolelle ja että se olisi aikuistenkin mielestä ok. Mutta ymmärrän, että sinä et halua ymmärtää, ja juuri siksi kiusaamista on. Kun jonkun mielestä on ok, että tuomitaan vaan joku ja suljetaan pois.

Miksi aina on kyseessä joku porukalla yhden sorsiminen?

Liisa käyttäytyy ilkeästi Maijaa kohtaan, Maija ei leiki enää Liisan kanssa.

Liisa on ilkeä Pirkolle, pirkkokaan ei leiki enää Liisan kanssa.

Liisa on ilkeä myös Kirsille, eikä kirsikään leiki Liisan kanssa.

Ei silloin ole sovittu porukalla jättää joku yksin. Mutta näköjään pitää muistaa että Liisa on aina se uhri eikä muuksi muutu.

Jos joku pilkkaa ja väheksyy minun lastani, eikä lapseni halua tämän lapsen kanssa olla niin ei todellakaan tarvitse.

Jos sen takia lapseni on kiusaaja ja minä myös niin olkoon sitten niin.

Pointti ymmärretty ja sen sen arvelin olevankin. Kun kyseessä on oma lapsi, niin se saa kiusata ja sulkea ulkopuolelle eikä se ole kiusaamista lainkaan kun vääränpuheinen on ulkopuolella. Mutta kun kyseessä on toisen lapsi, niin oikein sopivaa jättää ulkopuolelle ilman yrittämättäkään ratkaista asiaa. Ja tietysti uskoa ihan kaikki, mitä oma lapsi ja muut kateuspäissään kertovat. Sovitaanko tämä nyt niin, että on ihan ok että kivat kaverit on yhdessä ja jatkatte tämän lapsen sorsimista täysin rinnoin sinun johdollasi, kun kerran jollain on jotain enemmän ja sattunut mainitsemaan sen liian usein. Mutta mitäs jos sun lapsellasi on vaikka paremmat sosiaaliset taidot. Tähän muuten törmää itsekin, että lapset ovat sitä mieltä että mun isi on parempi kuin sun jne.

Ei, lapseni ei saa kiusata, mutta jos joku Kiusaa lastani, niin lapseni ei tarvitse leikkiä KIUSAAJAN kanssa.

Sinä ja minä tuskin tultaisiin kovinhyvin juttuun, joten sopiiko ettei hengailla yhdessä?

Älä ota tätä kiusaamisena, toivon sulle kaikkea hyvää, mutta uskon että meillä molemmilla on samanhenkisempääkin seuraa. :)

En hengailisi kanssasi vapaa-ajalla, mutta en hyväksyisi, että työpaikalla tai koulussa et kykenisi tekemään yhteistyötä tai syrjit jotain yhtä yksilöä. On tultava toimeen myös niiden kanssa, joista ei pidä. Minullakin on leuhka työkaveri, syrjäänvetäytyvä työkaveri, besserwisser työkaveri, minua paljon älykkäämpi työkaveri ym. Teen kaikkien kanssa yhteistyötä, mutta vapaa-ajalla on eri ystävät. Mutta kaikkea hyvää myös sulle💕. Ps. en syrji sua, jos toimimme joskus samassa yhteisössä tms.

Mutta jos olisit esim. ilkeä toiselle, ei toisella olisi mitään tarvetta tai syytä hengailla kanssasi, asiallisesti asiat hoitaa, mutta ei muuta. Näin minä tekisin.

t. eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lihavuus, laihuus tai mikä tahansa ei ole mitään normien rikkomista. Ihmisellä on oikeus olla sellainen kuin on ilman että häntä kiusataan. Ihmisten pakottaminen samaan muottiin on fasismia.

Se, että ihmiset elää omana itsenään sen sijaan, että seuraisi kaikkia normeja, nimenomaan on normien rikkomista.

Nyt sekoitat ihan normin käsitteen. Eri yhteisöissä voi olla eri normeja, se mikä on länsimaisessa yhteisössä normi voi olla ihan eri alkuperäiskansoilla. Se mikä on maalla normi, voi olla täysin eri kaupungissa. Sinun tai sinun yhteisösi normit eivät ole ainoita oikeita. Toki sitten on olemassa universaaleja sääntöjä ja sitä mikä on oikea moraali. 

Mutta siis oma kokemukseni kiusaamisesta on se, että toiset ihmiset vain ovat kilttejä, ja toiset ihmiset ilkeitä ja pahansuovia, sitten on olemassa myös jopa sairaita narsisteja, joiden luota vain kannattaa lähteä pois, mutta onneksi vain aika harvassa. Mutta se, että ihmisen luonto vain on jompaa kumpaa, eikä sitä voi muuttaa. Kilteillä se on siinä mielessä haastavaa, koska ovat kilttejä. Ei kiusaamiselle ole mitään syitä, joku vain on ilkeä ja pahansuova ihminen, joku ei ole. Tällaisen ihmisen kanssa ei vain tarvitse olla tekemisissä, on mielummin niiden mukavien ja kilttien ihmisten kanssa ja jättää ilkeän omaan arvoonsa, so simple. 

Minun kokemukseni mukaan se ilkeä ja pahansuopa puoli tuppaa löytyä ihmisestä kuin ihmisestä, kunhan vaan puhutaan oikeista aiheista/ihmisistä. Jotkut vievät sen pidemmälle kuin toiset, jotkut naamioivat sen suoran vihan sijaan esim. sääliksi, mutta kyllä se kaikista löytyy. Kukaan ei ole aina mukava tai aina ihana, kaikki joutuvat pitämään pimeän puolensa kurissa.

Okei, tartun tuohon että minä en kilttinä kommentoisi negatiisivisesti toisen piirteitä tai juoruaisi tästä pahaa muille ihmisille, vaikka en pitäisikään toisesta ihmisestä pidän sen omana tietonani, toinen taas tekee näin. kumpi on ilkeä? Toisaalta taas semmoisista ihmisistä voisin jopa puhuakin jotka tällaista tekevät, tosin senkin konkreetisti ja asiallisesti. Sen kyllä myönnän, etten tällaisista ihmisistä pidä yhtään. Enkä katso säälivästi tai muuten, totean vain että tuo on tuollainen, joka juoruaa minusta ja aiheuttaa ikäviä tuntemuksia, minä en koe syytä juoruta tästä. Puolia on toki kaikilla. Toiset purkavat vihansa vaikka esim. liikuntaan.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen sanonut sen tällä palstalla ennenkin, ja tulen sanomaan tulevaisuudessa: moni kiusaamista nimellisesti vastustava oikeasti kannattaisi sitä sosiaalisena rangaistuksena liiasta normeista poikkeamisesta, jos olisi rehellinen itselleen. Kohteet on sitten ainoa asia, joista he ovat eri mieltä.

Siis liiasta kiusaajan "normeista" poikkeavana. Kiusaajalla ei ole mitään oikeutta ruveta asettelemaan omia normejaan vapaassa maassa. Tämäntyyliset kiusaajat ovat yleensä ihmisiä, joiden mukaan muitten tulee olla semmoisia että he pitävät heistä. Ihmisen tulee tulla toimeen myös niiden kanssa joista hän ei pidä. Ketään ei tule "rankaista" siitä että hänestä ei nyt pidetä. Tällainen ajatushan on käsittämätön. Yksi itsekkäimmistä ajatuksista mitä voi olla. Kiusaaja päättää ketkä ovat kelvollisia asialliseen kohteluun ja ketkä eivät. Tulee mieleen eräs kuuluisa kolmas valtakunta.

Voi olla noinkin, mutta minun kokemukseni mukaan kiusatuiksi päätyvät helpoiten ihmiset, jotka oikeasti rikkovat jotain normia -- ovat he sitten tavallista lihavampia tai laihempia, älykkäämpiä tai tyhmempiä. Jollain tapaa kummia. Kiusaaja kiusaa, koska yrittää palauttaa tämän yhden takaisin lauman jäseneksi olemaan kuten muutkin. "Hovi" katsoo vieressä hiljaa, koska vaikka periaatteessa ei hyväksyisi kiusaamista, niin ihan totta ja asiaahan se kiusaaja puhuu, onhan toi aika outo.

Näin oman kokemukseni mukaan.

Hyväksyt kiusamisen. Tämä on ihan selvää.

Vierailija kirjoitti:

Olen seisonut niin sanoakseni molemmilla puolilla aitaa. Nyt aikuisena pyrin olemaan korrekti, eikä kovin usein tarvitse itsekään ottaa "iskua" vastaan. Mutta.

Jos porukassa on joku, josta en syystä tai toisesta pidä, tulen hänen kanssaan pakollisen määrän toimeen. Vaihdan normaaliin tapaan muutaman sanasen ja hoidan asioinnin kuten pitää. Koska tunnen kanssakäymisen olevan väkinäistä ja muutenkin "miinuksen puolella", välttelen tämän ihmisen seuraa, enkä hakeudu vapaa-ajalla hänen seuraansa, kutsu kotiini tms. Ajattelen, että joku tuossa tyypissä tökkii ja saa minut epämukavuusalueelleni. Joskus saatan uskoutua harvoille ystävilleni, että en tule toimeen sen tyypin kanssa, vaikka mitään selvää syytä tälle ei ole. En kuitenkaan masinoi lokakampanjaa tätä ihmistä vastaan, en piikittele syystä tai ilman. Pyrin vain välttelemään.

Olenko ns. ulossulkemisen takia kiusaaja?

Olet kiusaaja koska pyrit hakemaan liittolaisia omalle kokemuksellesi ja kannallesi.

Kokeilit kepillä jäätä että mitä reaktioita saat muissa aikaan. Näinhän kiusaaja juuri tekee.

Jos olen, ymmärrän kaikkia kaltaisiani "kiusaajia".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen yhden kerran työelämässä törmännyt kiusaamisilmiöön. Voin todellakin sanoa, että kyse ei ole yksiselitteisestä asiasta. Tässä tapauksessa - enkä usko että se on ainutlaatuinen - itse kiusaaja oli se joka esitti kiusattua.

Tämä on hankala asia selittää, mutta yritän. Hän ikään kuin keräsi negatiivisten asioiden pankkia muista ihmisistä. Jos vaikka Maija valitti päänsärkyä, kiusaaja sopivan paikan tullen esitti asian esimiehelle siten, että hän on niin huolissaan Maijasta kun sillä nyt niitä päänsärkyjäkin tuntuu olevan. Tämä nyt vain pienenä keksittynä esimerkkinä, mutta kaikista työkavereista hän oli aina "kovin huolissaan".

Ennen pitkää ihmiset tietysti huomasivat tämän, kun heistä alkoi levitä juttuja kovin päänsärkyisinä jne. Tämä aiheutti sen, että kukaan ei enää kiusaajalle puhunut mistään muista kuin työasioista. Kiusaaja tietysti sai tästä vettä myllyynsä ja valitti kuinka häntä kiusataan ulos jättämisellä.

Tarina olisi pitkä ja monipolvinen, enkä usko, että kiusaaja missään vaiheessa ymmärsi, miksi häntä "kiusattiin". Ai niin, tämä työntekijä tuli meidän yksikköömme toisesta kiusaamisen takia. Aluksi olimme kovin myötätuntoisia, että voi kamala, hyvä kun pääsit sieltä pois. Meillä ei koskaan ole esiintynyt kiusaamista. Kuinkas sitten kävikään.

Meillä peruskoulussa sama juttu. Luokalle tuli tyttö toisesta koulusta, kuulemma oli ollut kiusattu edellisessä. Huumori oli tasoa "hauku toista ihmistä ja naura räkäisesti päälle". Kyllä hänen annettiin meidän luokalla olla rauhassa, ja sai hengata välitunnilla porukan mukana, mutta parityöhön paria valitessa hän oli aina se, joka jäi parittomaksi.

Oli vain vuoden meidän luokalla, sitten vaihtoi taas jonnekin. Toivottavasti joskus ymmärsi lopettaa muiden jatkuvan haukkumisen ja sai oikeasti ystäviä.

Koska häntä oli kiusattu niin hän oli epävarma ja pelokas. Hän yritti maalittaa jonkun toisen, ettei itse joutuisi kiusatuksi. Teidän olisi pitänyt sanoa hänelle ettei ole kivaa kun muista puhutaan paskaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen seisonut niin sanoakseni molemmilla puolilla aitaa. Nyt aikuisena pyrin olemaan korrekti, eikä kovin usein tarvitse itsekään ottaa "iskua" vastaan. Mutta.

Jos porukassa on joku, josta en syystä tai toisesta pidä, tulen hänen kanssaan pakollisen määrän toimeen. Vaihdan normaaliin tapaan muutaman sanasen ja hoidan asioinnin kuten pitää. Koska tunnen kanssakäymisen olevan väkinäistä ja muutenkin "miinuksen puolella", välttelen tämän ihmisen seuraa, enkä hakeudu vapaa-ajalla hänen seuraansa, kutsu kotiini tms. Ajattelen, että joku tuossa tyypissä tökkii ja saa minut epämukavuusalueelleni. Joskus saatan uskoutua harvoille ystävilleni, että en tule toimeen sen tyypin kanssa, vaikka mitään selvää syytä tälle ei ole. En kuitenkaan masinoi lokakampanjaa tätä ihmistä vastaan, en piikittele syystä tai ilman. Pyrin vain välttelemään.

Olenko ns. ulossulkemisen takia kiusaaja?

Olet kiusaaja koska pyrit hakemaan liittolaisia omalle kokemuksellesi ja kannallesi.

Kokeilit kepillä jäätä että mitä reaktioita saat muissa aikaan. Näinhän kiusaaja juuri tekee.

Jos olen, ymmärrän kaikkia kaltaisiani "kiusaajia".

Kiusaaja vainoaa uhriaan tai haluaa eristää hänet, sinä et ole sellainen.

Ja tämän vuoksi heidän kurkkunsa viillellään auki, ettäs tiedätte.