Lue keskustelun säännöt.
Suurin osa ihmisistä ei ymmärrä kiusaamisen ilmiötä
16.11.2019 |
Olen tässä monta kertaa kuluneen vuoden aikana törmännyt työssäni siihen, etteivät ihmiset ymmärrä. Kiusaamista. Sitä, miten moniulotteinen ilmiö se on. Yksinkertainen ihminen syyttää pelkästään kiusaajaa, eikä ole valmis tarkastelemaan tekijöitä ilmiön taustalla. Löytyy muitakin elementtejä ja värejä kuin vain musta ja valkoinen. Tätä ymmärrystä ei heille voi avata. Ei ole reseptoria, joka vastaanottaisi. Ja mietin, sokaiseeko näiden ihmisten oma tausta kiusattuna ajattelukykyä. Esimerkiksi silloin jos heidän omaa lasta on kiusattu.
Tunnen työssäni turhautumista, koska ihmisillä ei ole valmiutta nähdä ilmiön monitahoisuutta. Varoen yritän vääntää rautalangasta, mutta huomaan ettei se onnistu. Ei taivu heidän mielessään. On vain yksi putki josta katsellaan. Tunne sumentaa järjen.
Kommentit (127)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kateus ei syy kiusaamiselle kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Materian vuoksi kiusaaminen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuli tästä mieleen tapaus ala-asteelta, oli tyttö joka oli mielestään kaikessa muita parempi, jos joku sai uuden pyörän hänen pyöränsä oli hienompi ja kalliimpi. Jollakin oli 5 nukkea mutta, hänelläpä olikin 10. Jollain oli synttärit, hänen synttärit oli paremmat kun oli enemmän vieraita ja paremmat tarjoilut.
Joka asiaa piti kommentoida ja olla aina muita parempi.No siitä seurasi että kukaan ei enää halunnut olla hänen kanssaan. No se oli sitten kiusaamista, tytön ja tämän äidin toimesta puolet luokan tytöistä rehtorin puhutteluun ja käsky tuli että täytyy olla tämän tytön kanssa. Kaikki muut olivat kiusaajia ja tämä tyttö viaton kiusattu.
Jos tämän lapsen vanhemmat ne 10 nukkea ovat hänelle hankkineet tai järkkäävät isommat synttärit siksi, että kaikki pääsevät mukaan eikä kukaan jää ulkopuolelle, ei se ole tytön vika. Tästä kirjoituksesta paistaa kateus läpi. Juuri se, että kun kaikki ei ole normia, on lupa kiusata. Olisiko rehtorin pitänyt sallia se, että tämän tytön elämä tuhotaan, kun hänellä on materiaa keskimääräistä enemmän. Jollain se on äly, jollain joku muu.
Kerroin muutamia esimerkkejä etkä selvästi saanut ajatuksesta kiinni.
Sinunko mielestä on ihan ok että jos joku 9v saa vaikka mieleisensä uuden paidan, jota kaverit kommentoivat "ompa kiva paita", sitten on yksi joka pilaa ilon kommentoimalla "onko tuo jostain tokmannilta? Ite en tollasta kyllä haluais, sain just viisi uutta paitaa ja ne makso ainaki 100€ kappale"
Siitä tulee pahamieli, ja minusta tuo on kiusaamista, ja jos se on jatkuvaa joka asiaan kommentoimista.Kyllä oikeasti ymmärsin pointtisi ja ymmärrän, että tuo on ärsyttävää. Mutta itselläni on taas erityyppisiä kokemuksia eräiden rikkaiden ystäviemme kautta. Että heidän lapsiaan kiusataan siksi, että vanhemmat ovat menestyneitä, vaikka nämä vanhemmat ovat aivan normaali-ihmisiä ja kivoja. Tehneet vaan asiat hyvin ja siksi sekä tietenkin pienen onnen siivittämänä menestyneet. Olisi naiivia kuvitella, että rikkaus ja materia ei aiheuta kateutta ja sitä kautta kiusaamista. Se on yksi yleisimpiä kiusaamisen ja syrjimisen aiheita siinä missä poikkeava köyhyyskin. Ja tätä en hyväksy. Siksi kirjoitin kärkkäästi, vaikka pointtisi oikeasti ymmärrän. Ja usko tai älä, olen törmännyt myös lapseen, joka käyttäytyy noin, kun sinä kirjoitat. Mutta sen sijaan, että kiusaa tai syrjii lasta, hänelle kannattaisi suoraan sanoa ystävällisesti toiveen, että hän ei käyttäytyisi niin. Ihan varmasti hän ymmärtää pointin. Muu käytös on kateutta juurikin rahaa kohtaan, mikä on yleistä. Tai poikkeavaa älyä, menestystä ym kohtaan. Eivät ne ole yksilön vika.
Pointtini tässä olikin lähinnä että kiusaaja/kiusattu roolit ei ole aina mustavalkoisia.
Tämä kiusattu kiusasi tavallaan muita, jonka seurauksena hänen kanssaan ei oltu, mutta vain näistä muista tehtiin kiusaajia. Vaikka muuta kiusaamista ei ollut kuin se ettei hänen kanssaan haluttu olla.
Kun kyse on lapsista, niin ei voi odottaa heidän käyvän keskusteluja kuinka tulee käyttäytyä.
Lapset vaan haluavat olla niiden kivojen kavereiden kanssa.Mutta lapsethan käyttäytyvät juuri noin, samoin aikuiset, kun he haluavat sulkea jonkun pois joukosta. Eli jos joku on menestyneempi, älykkäämpi, parempi, köyhempi, oppimisvaikeuksia, puhetapa tms. Uskotko oikeasti, että nämä kaikki muut ovat vain kivoja ja yksi täysin mätä. Eipä tietenkään. Leuhkiminen on pieni pahe siihen verrattuna, että kiusaa ja sulkee ulkopuolelle ja tuhoaa toisen. Se että yksittäinen lapsi leuhkii porukalle on oikeasti pienempi paha sen porukan yksilöille kuin se, että muut sulkevat toisen lauman ulkopuolelle ja että se olisi aikuistenkin mielestä ok. Mutta ymmärrän, että sinä et halua ymmärtää, ja juuri siksi kiusaamista on. Kun jonkun mielestä on ok, että tuomitaan vaan joku ja suljetaan pois.
Miksi aina on kyseessä joku porukalla yhden sorsiminen?
Liisa käyttäytyy ilkeästi Maijaa kohtaan, Maija ei leiki enää Liisan kanssa.
Liisa on ilkeä Pirkolle, pirkkokaan ei leiki enää Liisan kanssa.
Liisa on ilkeä myös Kirsille, eikä kirsikään leiki Liisan kanssa.
Ei silloin ole sovittu porukalla jättää joku yksin. Mutta näköjään pitää muistaa että Liisa on aina se uhri eikä muuksi muutu.
Jos joku pilkkaa ja väheksyy minun lastani, eikä lapseni halua tämän lapsen kanssa olla niin ei todellakaan tarvitse.
Jos sen takia lapseni on kiusaaja ja minä myös niin olkoon sitten niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Moraalifilosofian mukaan tekemättä jättäminenkin on teko.
Tämä on syy, miksi pyrin välttelemään ihmisiä, joilla on kiusatun tausta. En nimittäin halua enkä jaksa osallistua joka vitun draamaan, mitä tällaisen ihmisen ihmissuhteissa tapahtuu. En halua enkä jaksa tulla sotketuksi asioihin, joihin mulla ei ole ollut osaa eikä arpaa. Olen katkaissut kaverisuhteita tällaisiin ihmisiin, jotka ovat odottaneet multa heidän puolustamistaan kähinöissä, joissa toinen osapuoli on jopa ollut mulle täysin tuntematon eikä mulla ole ollut mitään tietoa toisen osapuolen näkökulmasta koko soppaan.
Vierailija kirjoitti:
On myös olemassa oikeasti pahansuopia ihmisiä jotka vetävät mattoa toisten alta ja esiintyvät itse enkeleinä. Tämä huolissaan oleminen on yksi niistä asioista joihin on vaikea puuttua, koska kiusaajahan on vain kovin "empaattinen" ja huolissaan...
Koskaan milloinkaan tuo valon enkeliksi naamioitunut paholainen ei ole katsonut toista yhtä lempeästi, kuin ajaessaan ansaan. Kyllä, juuri se kaikista kivoin, ystävää esittänyt bestis, voi tehdä helvetillisimmät temput, ja saa valtavat voimat omasta nokkeluudestaan.
Ystävä jonka olit joskus päästänyt kotiisi, elämääsi.
Terveisiä x:lle jos tunnistat itses.
Eipä ole sulla asiaa meidän kuvioihin enää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen sanonut sen tällä palstalla ennenkin, ja tulen sanomaan tulevaisuudessa: moni kiusaamista nimellisesti vastustava oikeasti kannattaisi sitä sosiaalisena rangaistuksena liiasta normeista poikkeamisesta, jos olisi rehellinen itselleen. Kohteet on sitten ainoa asia, joista he ovat eri mieltä.
Siis liiasta kiusaajan "normeista" poikkeavana. Kiusaajalla ei ole mitään oikeutta ruveta asettelemaan omia normejaan vapaassa maassa. Tämäntyyliset kiusaajat ovat yleensä ihmisiä, joiden mukaan muitten tulee olla semmoisia että he pitävät heistä. Ihmisen tulee tulla toimeen myös niiden kanssa joista hän ei pidä. Ketään ei tule "rankaista" siitä että hänestä ei nyt pidetä. Tällainen ajatushan on käsittämätön. Yksi itsekkäimmistä ajatuksista mitä voi olla. Kiusaaja päättää ketkä ovat kelvollisia asialliseen kohteluun ja ketkä eivät. Tulee mieleen eräs kuuluisa kolmas valtakunta.
Voi olla noinkin, mutta minun kokemukseni mukaan kiusatuiksi päätyvät helpoiten ihmiset, jotka oikeasti rikkovat jotain normia -- ovat he sitten tavallista lihavampia tai laihempia, älykkäämpiä tai tyhmempiä. Jollain tapaa kummia. Kiusaaja kiusaa, koska yrittää palauttaa tämän yhden takaisin lauman jäseneksi olemaan kuten muutkin. "Hovi" katsoo vieressä hiljaa, koska vaikka periaatteessa ei hyväksyisi kiusaamista, niin ihan totta ja asiaahan se kiusaaja puhuu, onhan toi aika outo.
Näin oman kokemukseni mukaan.
Eihän kiusaaminen eli henkinen väkivalta ole koskaan oikeutettua. Asiat pitää opettaa ja kertoa oikealla, hyväksyttävällä tavalla. Kas kun et väitä että oudosti käyttäytyvää saa hakata ja potkia jotta olisi kuin muutkin. Oletko varma että outous pitää kitkeä pois vai voisiko siitä olla myös hyötyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kateus ei syy kiusaamiselle kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Materian vuoksi kiusaaminen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuli tästä mieleen tapaus ala-asteelta, oli tyttö joka oli mielestään kaikessa muita parempi, jos joku sai uuden pyörän hänen pyöränsä oli hienompi ja kalliimpi. Jollakin oli 5 nukkea mutta, hänelläpä olikin 10. Jollain oli synttärit, hänen synttärit oli paremmat kun oli enemmän vieraita ja paremmat tarjoilut.
Joka asiaa piti kommentoida ja olla aina muita parempi.No siitä seurasi että kukaan ei enää halunnut olla hänen kanssaan. No se oli sitten kiusaamista, tytön ja tämän äidin toimesta puolet luokan tytöistä rehtorin puhutteluun ja käsky tuli että täytyy olla tämän tytön kanssa. Kaikki muut olivat kiusaajia ja tämä tyttö viaton kiusattu.
Jos tämän lapsen vanhemmat ne 10 nukkea ovat hänelle hankkineet tai järkkäävät isommat synttärit siksi, että kaikki pääsevät mukaan eikä kukaan jää ulkopuolelle, ei se ole tytön vika. Tästä kirjoituksesta paistaa kateus läpi. Juuri se, että kun kaikki ei ole normia, on lupa kiusata. Olisiko rehtorin pitänyt sallia se, että tämän tytön elämä tuhotaan, kun hänellä on materiaa keskimääräistä enemmän. Jollain se on äly, jollain joku muu.
Kerroin muutamia esimerkkejä etkä selvästi saanut ajatuksesta kiinni.
Sinunko mielestä on ihan ok että jos joku 9v saa vaikka mieleisensä uuden paidan, jota kaverit kommentoivat "ompa kiva paita", sitten on yksi joka pilaa ilon kommentoimalla "onko tuo jostain tokmannilta? Ite en tollasta kyllä haluais, sain just viisi uutta paitaa ja ne makso ainaki 100€ kappale"
Siitä tulee pahamieli, ja minusta tuo on kiusaamista, ja jos se on jatkuvaa joka asiaan kommentoimista.Kyllä oikeasti ymmärsin pointtisi ja ymmärrän, että tuo on ärsyttävää. Mutta itselläni on taas erityyppisiä kokemuksia eräiden rikkaiden ystäviemme kautta. Että heidän lapsiaan kiusataan siksi, että vanhemmat ovat menestyneitä, vaikka nämä vanhemmat ovat aivan normaali-ihmisiä ja kivoja. Tehneet vaan asiat hyvin ja siksi sekä tietenkin pienen onnen siivittämänä menestyneet. Olisi naiivia kuvitella, että rikkaus ja materia ei aiheuta kateutta ja sitä kautta kiusaamista. Se on yksi yleisimpiä kiusaamisen ja syrjimisen aiheita siinä missä poikkeava köyhyyskin. Ja tätä en hyväksy. Siksi kirjoitin kärkkäästi, vaikka pointtisi oikeasti ymmärrän. Ja usko tai älä, olen törmännyt myös lapseen, joka käyttäytyy noin, kun sinä kirjoitat. Mutta sen sijaan, että kiusaa tai syrjii lasta, hänelle kannattaisi suoraan sanoa ystävällisesti toiveen, että hän ei käyttäytyisi niin. Ihan varmasti hän ymmärtää pointin. Muu käytös on kateutta juurikin rahaa kohtaan, mikä on yleistä. Tai poikkeavaa älyä, menestystä ym kohtaan. Eivät ne ole yksilön vika.
Pointtini tässä olikin lähinnä että kiusaaja/kiusattu roolit ei ole aina mustavalkoisia.
Tämä kiusattu kiusasi tavallaan muita, jonka seurauksena hänen kanssaan ei oltu, mutta vain näistä muista tehtiin kiusaajia. Vaikka muuta kiusaamista ei ollut kuin se ettei hänen kanssaan haluttu olla.
Kun kyse on lapsista, niin ei voi odottaa heidän käyvän keskusteluja kuinka tulee käyttäytyä.
Lapset vaan haluavat olla niiden kivojen kavereiden kanssa.Mutta lapsethan käyttäytyvät juuri noin, samoin aikuiset, kun he haluavat sulkea jonkun pois joukosta. Eli jos joku on menestyneempi, älykkäämpi, parempi, köyhempi, oppimisvaikeuksia, puhetapa tms. Uskotko oikeasti, että nämä kaikki muut ovat vain kivoja ja yksi täysin mätä. Eipä tietenkään. Leuhkiminen on pieni pahe siihen verrattuna, että kiusaa ja sulkee ulkopuolelle ja tuhoaa toisen. Se että yksittäinen lapsi leuhkii porukalle on oikeasti pienempi paha sen porukan yksilöille kuin se, että muut sulkevat toisen lauman ulkopuolelle ja että se olisi aikuistenkin mielestä ok. Mutta ymmärrän, että sinä et halua ymmärtää, ja juuri siksi kiusaamista on. Kun jonkun mielestä on ok, että tuomitaan vaan joku ja suljetaan pois.
Miksi aina on kyseessä joku porukalla yhden sorsiminen?
Liisa käyttäytyy ilkeästi Maijaa kohtaan, Maija ei leiki enää Liisan kanssa.
Liisa on ilkeä Pirkolle, pirkkokaan ei leiki enää Liisan kanssa.
Liisa on ilkeä myös Kirsille, eikä kirsikään leiki Liisan kanssa.
Ei silloin ole sovittu porukalla jättää joku yksin. Mutta näköjään pitää muistaa että Liisa on aina se uhri eikä muuksi muutu.Jos joku pilkkaa ja väheksyy minun lastani, eikä lapseni halua tämän lapsen kanssa olla niin ei todellakaan tarvitse.
Jos sen takia lapseni on kiusaaja ja minä myös niin olkoon sitten niin.
Pointti ymmärretty ja sen sen arvelin olevankin. Kun kyseessä on oma lapsi, niin se saa kiusata ja sulkea ulkopuolelle eikä se ole kiusaamista lainkaan kun vääränpuheinen on ulkopuolella. Mutta kun kyseessä on toisen lapsi, niin oikein sopivaa jättää ulkopuolelle ilman yrittämättäkään ratkaista asiaa. Ja tietysti uskoa ihan kaikki, mitä oma lapsi ja muut kateuspäissään kertovat. Sovitaanko tämä nyt niin, että on ihan ok että kivat kaverit on yhdessä ja jatkatte tämän lapsen sorsimista täysin rinnoin sinun johdollasi, kun kerran jollain on jotain enemmän ja sattunut mainitsemaan sen liian usein. Mutta mitäs jos sun lapsellasi on vaikka paremmat sosiaaliset taidot. Tähän muuten törmää itsekin, että lapset ovat sitä mieltä että mun isi on parempi kuin sun jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On aivan totta, että kiusaaminen on monitahoinen juttu. Kiusaajat ovat itse olleet usein jossakin toisessa ryhmässä tai tilanteessa kiusattuja, eikä kiusaaja ole mikään ulkoavaruudesta tullut erillinen, paha ihmisrotu.
Jokainen voi kiusata jossakin tilanteessa, kiusaaminen on ennen kaikkea ryhmän sosiaalisten sääntöjen virhe kuin psykologinen pahuuden piirre.
MUTTA vaikka näin on, se ei muuta mitenkään sitä, että kiusaaminen on väärin, se pitää heti saada loppumaan ja siinä nimenomaisessa tapauksessa väärin toimii kiusaaja. Kiusaajan lisäksi koko ryhmän uhria lukuunottamatta pitää mennä syvälle sisimpäänsä ja miettiä, mikä ryhmän olosuhteissa kannustaa, mahdollistaa ja palkitsee kiusaamista.
Jos puhutaan koulusta, se on aikuisen eli opettajan vastuulla korjata ryhmän dynamiikkaa sellaiseksi, että kiusaamista ei tapahdu. Ei siinä tarvitse hakea yhtään "syitä" uhrista, koska kuka tahansa voi myös joutua uhriksi. Ei ole oikein kiusata, vaikka joku onkin erilainen ja kenties jopa hyvinkin ärsyttävä. Kenenkään ärsyttävyys ei oikeuta kiusaamista!
Mutta joo, sellaisesta kiusaaja on paha -ajattelusta olisi päästävä eroon. Yleensä hän ei ole paha, vaikka toimiikin pahasti. Jos kuvitellaan, että kiusaamiseen syyllistyvät vain tietynlaiset ihmiset, ei tunnisteta kiusaamista silloin, kun siihen syyllistyykin iso löösi ns. kunnollisia ihmisiä, ja sitä kumminkin tapahtuu myös!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kateus ei syy kiusaamiselle kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Materian vuoksi kiusaaminen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuli tästä mieleen tapaus ala-asteelta, oli tyttö joka oli mielestään kaikessa muita parempi, jos joku sai uuden pyörän hänen pyöränsä oli hienompi ja kalliimpi. Jollakin oli 5 nukkea mutta, hänelläpä olikin 10. Jollain oli synttärit, hänen synttärit oli paremmat kun oli enemmän vieraita ja paremmat tarjoilut.
Joka asiaa piti kommentoida ja olla aina muita parempi.No siitä seurasi että kukaan ei enää halunnut olla hänen kanssaan. No se oli sitten kiusaamista, tytön ja tämän äidin toimesta puolet luokan tytöistä rehtorin puhutteluun ja käsky tuli että täytyy olla tämän tytön kanssa. Kaikki muut olivat kiusaajia ja tämä tyttö viaton kiusattu.
Jos tämän lapsen vanhemmat ne 10 nukkea ovat hänelle hankkineet tai järkkäävät isommat synttärit siksi, että kaikki pääsevät mukaan eikä kukaan jää ulkopuolelle, ei se ole tytön vika. Tästä kirjoituksesta paistaa kateus läpi. Juuri se, että kun kaikki ei ole normia, on lupa kiusata. Olisiko rehtorin pitänyt sallia se, että tämän tytön elämä tuhotaan, kun hänellä on materiaa keskimääräistä enemmän. Jollain se on äly, jollain joku muu.
Kerroin muutamia esimerkkejä etkä selvästi saanut ajatuksesta kiinni.
Sinunko mielestä on ihan ok että jos joku 9v saa vaikka mieleisensä uuden paidan, jota kaverit kommentoivat "ompa kiva paita", sitten on yksi joka pilaa ilon kommentoimalla "onko tuo jostain tokmannilta? Ite en tollasta kyllä haluais, sain just viisi uutta paitaa ja ne makso ainaki 100€ kappale"
Siitä tulee pahamieli, ja minusta tuo on kiusaamista, ja jos se on jatkuvaa joka asiaan kommentoimista.Kyllä oikeasti ymmärsin pointtisi ja ymmärrän, että tuo on ärsyttävää. Mutta itselläni on taas erityyppisiä kokemuksia eräiden rikkaiden ystäviemme kautta. Että heidän lapsiaan kiusataan siksi, että vanhemmat ovat menestyneitä, vaikka nämä vanhemmat ovat aivan normaali-ihmisiä ja kivoja. Tehneet vaan asiat hyvin ja siksi sekä tietenkin pienen onnen siivittämänä menestyneet. Olisi naiivia kuvitella, että rikkaus ja materia ei aiheuta kateutta ja sitä kautta kiusaamista. Se on yksi yleisimpiä kiusaamisen ja syrjimisen aiheita siinä missä poikkeava köyhyyskin. Ja tätä en hyväksy. Siksi kirjoitin kärkkäästi, vaikka pointtisi oikeasti ymmärrän. Ja usko tai älä, olen törmännyt myös lapseen, joka käyttäytyy noin, kun sinä kirjoitat. Mutta sen sijaan, että kiusaa tai syrjii lasta, hänelle kannattaisi suoraan sanoa ystävällisesti toiveen, että hän ei käyttäytyisi niin. Ihan varmasti hän ymmärtää pointin. Muu käytös on kateutta juurikin rahaa kohtaan, mikä on yleistä. Tai poikkeavaa älyä, menestystä ym kohtaan. Eivät ne ole yksilön vika.
Pointtini tässä olikin lähinnä että kiusaaja/kiusattu roolit ei ole aina mustavalkoisia.
Tämä kiusattu kiusasi tavallaan muita, jonka seurauksena hänen kanssaan ei oltu, mutta vain näistä muista tehtiin kiusaajia. Vaikka muuta kiusaamista ei ollut kuin se ettei hänen kanssaan haluttu olla.
Kun kyse on lapsista, niin ei voi odottaa heidän käyvän keskusteluja kuinka tulee käyttäytyä.
Lapset vaan haluavat olla niiden kivojen kavereiden kanssa.Mutta lapsethan käyttäytyvät juuri noin, samoin aikuiset, kun he haluavat sulkea jonkun pois joukosta. Eli jos joku on menestyneempi, älykkäämpi, parempi, köyhempi, oppimisvaikeuksia, puhetapa tms. Uskotko oikeasti, että nämä kaikki muut ovat vain kivoja ja yksi täysin mätä. Eipä tietenkään. Leuhkiminen on pieni pahe siihen verrattuna, että kiusaa ja sulkee ulkopuolelle ja tuhoaa toisen. Se että yksittäinen lapsi leuhkii porukalle on oikeasti pienempi paha sen porukan yksilöille kuin se, että muut sulkevat toisen lauman ulkopuolelle ja että se olisi aikuistenkin mielestä ok. Mutta ymmärrän, että sinä et halua ymmärtää, ja juuri siksi kiusaamista on. Kun jonkun mielestä on ok, että tuomitaan vaan joku ja suljetaan pois.
Vaasan tapa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Materian vuoksi kiusaaminen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuli tästä mieleen tapaus ala-asteelta, oli tyttö joka oli mielestään kaikessa muita parempi, jos joku sai uuden pyörän hänen pyöränsä oli hienompi ja kalliimpi. Jollakin oli 5 nukkea mutta, hänelläpä olikin 10. Jollain oli synttärit, hänen synttärit oli paremmat kun oli enemmän vieraita ja paremmat tarjoilut.
Joka asiaa piti kommentoida ja olla aina muita parempi.No siitä seurasi että kukaan ei enää halunnut olla hänen kanssaan. No se oli sitten kiusaamista, tytön ja tämän äidin toimesta puolet luokan tytöistä rehtorin puhutteluun ja käsky tuli että täytyy olla tämän tytön kanssa. Kaikki muut olivat kiusaajia ja tämä tyttö viaton kiusattu.
Jos tämän lapsen vanhemmat ne 10 nukkea ovat hänelle hankkineet tai järkkäävät isommat synttärit siksi, että kaikki pääsevät mukaan eikä kukaan jää ulkopuolelle, ei se ole tytön vika. Tästä kirjoituksesta paistaa kateus läpi. Juuri se, että kun kaikki ei ole normia, on lupa kiusata. Olisiko rehtorin pitänyt sallia se, että tämän tytön elämä tuhotaan, kun hänellä on materiaa keskimääräistä enemmän. Jollain se on äly, jollain joku muu.
Tuskin materian takia kiusataan, vaan sen, miten asia tuodaan julki.
Oman lapsen kavereissa on myös tuollainen "mullapa onkin vielä parempi" -tyyppi, joka on selvästi jäänyt kotona ilman riittävää määrää huomiota ja rakkautta. Yrittää kerjätä huomiota ja "respectiä" toisarvoisilla seikoilla. Ja yleensä siten, että kehuu omiaan ja vähättelee muiden juttuja. Ehkä kasvaa ja kehittyy tosta vielä.
Kasvatuksen tulosta. Tiedän aikuisia miehiä, joiden puhe pursua name droppingia, sivuhuomautuksia uralla etenemisestä, kauniiden naisten kohtaamisista ja omaisuudesta. Eikä huomaa siinä mitään outoa. Normi meininki! Auta armias jos näistä huomautat. Lapsensa samaa maata; ”meidän asuinalue on parasja muodikkain, verrattavissa siihen ja siihen, meillä käytetään vain Mac-tuotteitta, minäminäminä!”
Tämä.
Vierailija kirjoitti:
Minua kiusattiin koulussa, kun olin niin ujo. Olin muutenkin poikkeava. Yritin olla välittämättä, mutta kyllä se haavat jätti. Myöhemmin tuli tarve näyttää, että pystyn ja pärjään, vaikka sisälläni ahdistus kasvoi. Työelämää kokeilin, mutta eipä sekään onnistunut. Ongelmat olivat liian isoja. Nyt eläkkeellä ollessa olen vasta onnistunut avaamaan pään sisäisiä lukkoja. En voi syyttää ketään, kun tunnen että olen vain niin nynny, että minulle on saanut nauraa päin naamaa ja niin kummallinen, että minua on alettu vieroksua. Ystävistä en edes haaveile enää.
On ollut aikakausi jolloin ujoutta pidettiin pahana vikana, psykologit, opettajat, lastenhoitajat kaikki opetettiin inhoamaan ujoutta. Koulut, työelämä ja vapaa-aikakin oli ujousvastaista. Vasta viime vuosikymmnenenä sitä on alettu puolustaa hyväksyttävänä ominaisuutena. En tarkkaan tiedä koska se alkoi, ehkä 70-luvulla? Taidat olla aikakautesi uhri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos vanhempi ilmoittaa opettajalle, että Maija ja Ville kiusaa hänen lastaan, niin miksi muka opettajan pitäisi vielä alkaa selvittämään tapausta. Tapaushan on jo selvä. Maija ja Ville ovat kiusaajia ja heidät pitäisi erottaa koulusta. Muuten opettaja itsekin on kiusaaja. Ja sillon pitää erottaa opettaja. Katsokaas näin helppoa se on ja jos aina toimittaisiin näin, niin kiusaaminen olisi historiaa jo ennen ensi kesää.
Nimim. Nobelin rauhanpalkintoa odotellessa.
Vierailija kirjoitti:
Tuli tästä mieleen tapaus ala-asteelta, oli tyttö joka oli mielestään kaikessa muita parempi, jos joku sai uuden pyörän hänen pyöränsä oli hienompi ja kalliimpi. Jollakin oli 5 nukkea mutta, hänelläpä olikin 10. Jollain oli synttärit, hänen synttärit oli paremmat kun oli enemmän vieraita ja paremmat tarjoilut.
Joka asiaa piti kommentoida ja olla aina muita parempi.No siitä seurasi että kukaan ei enää halunnut olla hänen kanssaan. No se oli sitten kiusaamista, tytön ja tämän äidin toimesta puolet luokan tytöistä rehtorin puhutteluun ja käsky tuli että täytyy olla tämän tytön kanssa. Kaikki muut olivat kiusaajia ja tämä tyttö viaton kiusattu.
Eikö luulis että ihmisiä kuuntelemalla olisi aika helppo selvittää kiusaamisen syyt ja seuraukset, ei tarvitse erityisiä salapoliisikykyjä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuraattorikin halusi tehdä selväksi, että kiusaajaraukalla on varmasti vaikeaa ja pitää ymmärtää. Että olin sitten uhrina käytännössä syyllinen kun en voinut ymmärtää ja hyväksyä kiusatuksi joutumista. Helpompi elämä sillä kiusatulla on kuin mulla, mutta mitäs väliä minulla oli.
Vararehtori taas oli sitä mieltä, että minua kiusataan kun olen outo (= tyyliltäni valtavirrasta poikkeava). Mitäs siitä, että kiusaaminen oli alkanut jo vuosia sitten kun olin aivan tavallinen mukula. Mutta minun syykseni vain koko juttu niin päästään vastuusta.Miksi minun täytyisi välittää siitä onko kiusaajalla jotenkin vaikeaa elämässään, kun teoillaan hän tekee minun elämästäni vaikeaa?
Olet saanut vääränlaista "hoitoa", kiusaajan ongelmat ei kuulu sinulle. Kerro mikä koulu?
Vierailija kirjoitti:
On aivan totta, että kiusaaminen on monitahoinen juttu. Kiusaajat ovat itse olleet usein jossakin toisessa ryhmässä tai tilanteessa kiusattuja, eikä kiusaaja ole mikään ulkoavaruudesta tullut erillinen, paha ihmisrotu.
Jokainen voi kiusata jossakin tilanteessa, kiusaaminen on ennen kaikkea ryhmän sosiaalisten sääntöjen virhe kuin psykologinen pahuuden piirre.
MUTTA vaikka näin on, se ei muuta mitenkään sitä, että kiusaaminen on väärin, se pitää heti saada loppumaan ja siinä nimenomaisessa tapauksessa väärin toimii kiusaaja. Kiusaajan lisäksi koko ryhmän uhria lukuunottamatta pitää mennä syvälle sisimpäänsä ja miettiä, mikä ryhmän olosuhteissa kannustaa, mahdollistaa ja palkitsee kiusaamista.
Jos puhutaan koulusta, se on aikuisen eli opettajan vastuulla korjata ryhmän dynamiikkaa sellaiseksi, että kiusaamista ei tapahdu. Ei siinä tarvitse hakea yhtään "syitä" uhrista, koska kuka tahansa voi myös joutua uhriksi. Ei ole oikein kiusata, vaikka joku onkin erilainen ja kenties jopa hyvinkin ärsyttävä. Kenenkään ärsyttävyys ei oikeuta kiusaamista!
Mutta joo, sellaisesta kiusaaja on paha -ajattelusta olisi päästävä eroon. Yleensä hän ei ole paha, vaikka toimiikin pahasti. Jos kuvitellaan, että kiusaamiseen syyllistyvät vain tietynlaiset ihmiset, ei tunnisteta kiusaamista silloin, kun siihen syyllistyykin iso löösi ns. kunnollisia ihmisiä, ja sitä kumminkin tapahtuu myös!
Kiusatulla on oikeus ajatella kiusaajan olevan paha.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiusaavia opettajakin on. Jos olet arka luokassa, niin ei se asiaa auta, että opettaja sanoo koko luokan kuullen asiasta tyylin jotkut ovat liian arkoja, kun koko luokka tietää kenestä on kyse ja katseet kääntyvät tähän oppilaaseen. Tai kun punastut, niin opettaja nauraa oppilaiden pilkatessa mukana. Jokainen aamu alkaa tuntua vaikeammalta kohdata ne ihmiset. Koulut on kuitenkin pakko käydä, tuli mitä tuli. Päälle sitten kotiolot, joissa ahdistus on päällimmäinen tunne. Valitse näistä pienempi paha. Joko alat lintsata, jolloin jäät täysin yksin ja kotikiusatuksi. Tai menet sinne kouluun, jossa on vähän inhimillisempää ja siedät pilkan ja naurun. Pakko sopeutua. Luulen, että meitä koti-ja koulukiusattuja on muitakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua kiusattiin koulussa, kun olin niin ujo. Olin muutenkin poikkeava. Yritin olla välittämättä, mutta kyllä se haavat jätti. Myöhemmin tuli tarve näyttää, että pystyn ja pärjään, vaikka sisälläni ahdistus kasvoi. Työelämää kokeilin, mutta eipä sekään onnistunut. Ongelmat olivat liian isoja. Nyt eläkkeellä ollessa olen vasta onnistunut avaamaan pään sisäisiä lukkoja. En voi syyttää ketään, kun tunnen että olen vain niin nynny, että minulle on saanut nauraa päin naamaa ja niin kummallinen, että minua on alettu vieroksua. Ystävistä en edes haaveile enää.
On ollut aikakausi jolloin ujoutta pidettiin pahana vikana, psykologit, opettajat, lastenhoitajat kaikki opetettiin inhoamaan ujoutta. Koulut, työelämä ja vapaa-aikakin oli ujousvastaista. Vasta viime vuosikymmnenenä sitä on alettu puolustaa hyväksyttävänä ominaisuutena. En tarkkaan tiedä koska se alkoi, ehkä 70-luvulla? Taidat olla aikakautesi uhri.
Kävin kouluni 80-90 luvulla. Ei ollut psykologeista tietoakaan, vaikka oireilin rajustikin välillä, kun pelkäsin kouluun menoa. Sain paniikkikohtauksiakin jo alakoulussa. Eräs opettaja suosi juuri kaikista äänekkäimpiä ja sanavalmiimpia oppilaita. He saivat positiivista palautetta ja heidän kanssa hän jäi juttelemaan aiheesta kuin aiheesta. Hiljaisemmat olivat ilmaa. Itkin joskus koulun vessassa häpeääni. Ei sitä kukaan huomannut tai noteerannut.
Vierailija kirjoitti:
Tuli tästä mieleen tapaus ala-asteelta, oli tyttö joka oli mielestään kaikessa muita parempi, jos joku sai uuden pyörän hänen pyöränsä oli hienompi ja kalliimpi. Jollakin oli 5 nukkea mutta, hänelläpä olikin 10. Jollain oli synttärit, hänen synttärit oli paremmat kun oli enemmän vieraita ja paremmat tarjoilut.
Joka asiaa piti kommentoida ja olla aina muita parempi.No siitä seurasi että kukaan ei enää halunnut olla hänen kanssaan. No se oli sitten kiusaamista, tytön ja tämän äidin toimesta puolet luokan tytöistä rehtorin puhutteluun ja käsky tuli että täytyy olla tämän tytön kanssa. Kaikki muut olivat kiusaajia ja tämä tyttö viaton kiusattu.
Varsinkin näissä eristämiskiusaamisissa raja on häilyvä kuka on lopulta uhri ja kuka kiusaaja. Ensin toinen kiusaa, leuhkii ja härnää kaikkia muita ja sitten muut kostavat sulkemalla ulos porukasta. Mutta sellaista ei saa sanoa, koska jos sanoo, on se kolmas kiusaaja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kateus ei syy kiusaamiselle kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Materian vuoksi kiusaaminen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuli tästä mieleen tapaus ala-asteelta, oli tyttö joka oli mielestään kaikessa muita parempi, jos joku sai uuden pyörän hänen pyöränsä oli hienompi ja kalliimpi. Jollakin oli 5 nukkea mutta, hänelläpä olikin 10. Jollain oli synttärit, hänen synttärit oli paremmat kun oli enemmän vieraita ja paremmat tarjoilut.
Joka asiaa piti kommentoida ja olla aina muita parempi.No siitä seurasi että kukaan ei enää halunnut olla hänen kanssaan. No se oli sitten kiusaamista, tytön ja tämän äidin toimesta puolet luokan tytöistä rehtorin puhutteluun ja käsky tuli että täytyy olla tämän tytön kanssa. Kaikki muut olivat kiusaajia ja tämä tyttö viaton kiusattu.
Jos tämän lapsen vanhemmat ne 10 nukkea ovat hänelle hankkineet tai järkkäävät isommat synttärit siksi, että kaikki pääsevät mukaan eikä kukaan jää ulkopuolelle, ei se ole tytön vika. Tästä kirjoituksesta paistaa kateus läpi. Juuri se, että kun kaikki ei ole normia, on lupa kiusata. Olisiko rehtorin pitänyt sallia se, että tämän tytön elämä tuhotaan, kun hänellä on materiaa keskimääräistä enemmän. Jollain se on äly, jollain joku muu.
Kerroin muutamia esimerkkejä etkä selvästi saanut ajatuksesta kiinni.
Sinunko mielestä on ihan ok että jos joku 9v saa vaikka mieleisensä uuden paidan, jota kaverit kommentoivat "ompa kiva paita", sitten on yksi joka pilaa ilon kommentoimalla "onko tuo jostain tokmannilta? Ite en tollasta kyllä haluais, sain just viisi uutta paitaa ja ne makso ainaki 100€ kappale"
Siitä tulee pahamieli, ja minusta tuo on kiusaamista, ja jos se on jatkuvaa joka asiaan kommentoimista.Kyllä oikeasti ymmärsin pointtisi ja ymmärrän, että tuo on ärsyttävää. Mutta itselläni on taas erityyppisiä kokemuksia eräiden rikkaiden ystäviemme kautta. Että heidän lapsiaan kiusataan siksi, että vanhemmat ovat menestyneitä, vaikka nämä vanhemmat ovat aivan normaali-ihmisiä ja kivoja. Tehneet vaan asiat hyvin ja siksi sekä tietenkin pienen onnen siivittämänä menestyneet. Olisi naiivia kuvitella, että rikkaus ja materia ei aiheuta kateutta ja sitä kautta kiusaamista. Se on yksi yleisimpiä kiusaamisen ja syrjimisen aiheita siinä missä poikkeava köyhyyskin. Ja tätä en hyväksy. Siksi kirjoitin kärkkäästi, vaikka pointtisi oikeasti ymmärrän. Ja usko tai älä, olen törmännyt myös lapseen, joka käyttäytyy noin, kun sinä kirjoitat. Mutta sen sijaan, että kiusaa tai syrjii lasta, hänelle kannattaisi suoraan sanoa ystävällisesti toiveen, että hän ei käyttäytyisi niin. Ihan varmasti hän ymmärtää pointin. Muu käytös on kateutta juurikin rahaa kohtaan, mikä on yleistä. Tai poikkeavaa älyä, menestystä ym kohtaan. Eivät ne ole yksilön vika.
Pointtini tässä olikin lähinnä että kiusaaja/kiusattu roolit ei ole aina mustavalkoisia.
Tämä kiusattu kiusasi tavallaan muita, jonka seurauksena hänen kanssaan ei oltu, mutta vain näistä muista tehtiin kiusaajia. Vaikka muuta kiusaamista ei ollut kuin se ettei hänen kanssaan haluttu olla.
Kun kyse on lapsista, niin ei voi odottaa heidän käyvän keskusteluja kuinka tulee käyttäytyä.
Lapset vaan haluavat olla niiden kivojen kavereiden kanssa.Mutta lapsethan käyttäytyvät juuri noin, samoin aikuiset, kun he haluavat sulkea jonkun pois joukosta. Eli jos joku on menestyneempi, älykkäämpi, parempi, köyhempi, oppimisvaikeuksia, puhetapa tms. Uskotko oikeasti, että nämä kaikki muut ovat vain kivoja ja yksi täysin mätä. Eipä tietenkään. Leuhkiminen on pieni pahe siihen verrattuna, että kiusaa ja sulkee ulkopuolelle ja tuhoaa toisen. Se että yksittäinen lapsi leuhkii porukalle on oikeasti pienempi paha sen porukan yksilöille kuin se, että muut sulkevat toisen lauman ulkopuolelle ja että se olisi aikuistenkin mielestä ok. Mutta ymmärrän, että sinä et halua ymmärtää, ja juuri siksi kiusaamista on. Kun jonkun mielestä on ok, että tuomitaan vaan joku ja suljetaan pois.
Miksi aina on kyseessä joku porukalla yhden sorsiminen?
Liisa käyttäytyy ilkeästi Maijaa kohtaan, Maija ei leiki enää Liisan kanssa.
Liisa on ilkeä Pirkolle, pirkkokaan ei leiki enää Liisan kanssa.
Liisa on ilkeä myös Kirsille, eikä kirsikään leiki Liisan kanssa.
Ei silloin ole sovittu porukalla jättää joku yksin. Mutta näköjään pitää muistaa että Liisa on aina se uhri eikä muuksi muutu.Jos joku pilkkaa ja väheksyy minun lastani, eikä lapseni halua tämän lapsen kanssa olla niin ei todellakaan tarvitse.
Jos sen takia lapseni on kiusaaja ja minä myös niin olkoon sitten niin.
Pointti ymmärretty ja sen sen arvelin olevankin. Kun kyseessä on oma lapsi, niin se saa kiusata ja sulkea ulkopuolelle eikä se ole kiusaamista lainkaan kun vääränpuheinen on ulkopuolella. Mutta kun kyseessä on toisen lapsi, niin oikein sopivaa jättää ulkopuolelle ilman yrittämättäkään ratkaista asiaa. Ja tietysti uskoa ihan kaikki, mitä oma lapsi ja muut kateuspäissään kertovat. Sovitaanko tämä nyt niin, että on ihan ok että kivat kaverit on yhdessä ja jatkatte tämän lapsen sorsimista täysin rinnoin sinun johdollasi, kun kerran jollain on jotain enemmän ja sattunut mainitsemaan sen liian usein. Mutta mitäs jos sun lapsellasi on vaikka paremmat sosiaaliset taidot. Tähän muuten törmää itsekin, että lapset ovat sitä mieltä että mun isi on parempi kuin sun jne.
Ei, lapseni ei saa kiusata, mutta jos joku Kiusaa lastani, niin lapseni ei tarvitse leikkiä KIUSAAJAN kanssa.
Sinä ja minä tuskin tultaisiin kovinhyvin juttuun, joten sopiiko ettei hengailla yhdessä?
Älä ota tätä kiusaamisena, toivon sulle kaikkea hyvää, mutta uskon että meillä molemmilla on samanhenkisempääkin seuraa. :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On aivan totta, että kiusaaminen on monitahoinen juttu. Kiusaajat ovat itse olleet usein jossakin toisessa ryhmässä tai tilanteessa kiusattuja, eikä kiusaaja ole mikään ulkoavaruudesta tullut erillinen, paha ihmisrotu.
Jokainen voi kiusata jossakin tilanteessa, kiusaaminen on ennen kaikkea ryhmän sosiaalisten sääntöjen virhe kuin psykologinen pahuuden piirre.
MUTTA vaikka näin on, se ei muuta mitenkään sitä, että kiusaaminen on väärin, se pitää heti saada loppumaan ja siinä nimenomaisessa tapauksessa väärin toimii kiusaaja. Kiusaajan lisäksi koko ryhmän uhria lukuunottamatta pitää mennä syvälle sisimpäänsä ja miettiä, mikä ryhmän olosuhteissa kannustaa, mahdollistaa ja palkitsee kiusaamista.
Jos puhutaan koulusta, se on aikuisen eli opettajan vastuulla korjata ryhmän dynamiikkaa sellaiseksi, että kiusaamista ei tapahdu. Ei siinä tarvitse hakea yhtään "syitä" uhrista, koska kuka tahansa voi myös joutua uhriksi. Ei ole oikein kiusata, vaikka joku onkin erilainen ja kenties jopa hyvinkin ärsyttävä. Kenenkään ärsyttävyys ei oikeuta kiusaamista!
Mutta joo, sellaisesta kiusaaja on paha -ajattelusta olisi päästävä eroon. Yleensä hän ei ole paha, vaikka toimiikin pahasti. Jos kuvitellaan, että kiusaamiseen syyllistyvät vain tietynlaiset ihmiset, ei tunnisteta kiusaamista silloin, kun siihen syyllistyykin iso löösi ns. kunnollisia ihmisiä, ja sitä kumminkin tapahtuu myös!
Kiusatulla on oikeus ajatella kiusaajan olevan paha.
Nimenomaan koska tottahan se on. Ei hyvä ala kiusaamaan.
Sekään ei ole kiusaamista tai ulkopuolelle jättämistä, jos vaikka hankalalta työntekijällä joka ei kykene tiimityöhön ei jatketakkaan työsopimusta. Onhan sekin ulkopuolelle jättämistä, mutta ei kiusaamista, koska töissä pitää tehdä töitä ja päästä tiettyihin tuloksiin, eikä ole perusteltua olettaa että kukaan maksaisi huonosti tehdystä työstä.
Mutta ymmärrettävää että varmasti tuntuu pahalta siitä ihmisestä, joka ei pysty tekemään työtään kunnolla.