Mies kysyy kosinnasta

Ei mitään typerää jenkkityylistä kosintaa. Asetat naisen sillä hyvin kiusalliseen tilanteeseen. Eikä myöskään tällaisessa tilanteessa, että nainen on ollut pitkään poissa.

Miksette voi vaan keskustella asiasta ja sopia yhdessä kuten aikuiset ihmiset ja mennä sitten sormuskaupoille?

Ja jos et tunne naista niin hyvin että tiedät millaisen kosinnan se haluaa kysymättä vauvikselta, et tunne sitä tarpeeksi hyvin naidaksesi sen.

Aika hurja ajatus, että jonkun "sydän sulaisi" tietynlaisella kosinnalla. Eli ikäänkuin kosinnan tapa ratkaisisi sen, haluaako nainen naimisiin vai ei.

Jos nyt itte aattelen naimisiinmenoa, niin miettisin ensin, että onko siinä ylipäätään järkeä (ottaen huomioon taloudelliset ja lakitekniset vaikutukset, avioehto, testamentti...). Onko jotain syytä mennä naimisiin sen sijaan että olisi vain parisuhteessa tai asuisi yhdessä?

Jos tulisin siihen tulokseen, että kyllä on, alkaisin tietysti miettiä, onko tämä kyseinen mies sellainen jonka kanssa haluaisin naimisiin. Onko vielä alkuhuumaa, tunnenko häntä itse asiassa lainkaan vai olenko vielä siinä mielentilassa, jossa kuvitellaan toinen unelmien täyttymykseksi. Tämä harhahan tulee karisemaan ajan myötä. 

Onko miehestä mihinkään? Kantaako hän oman osuutensa arjesta, onko tervepäinen, ystävällinen, rehti ja hauska? Voinko kuvitella vanhuuden hänen kanssaan?

Ja tietty käytännön seikat: pääsemmekö yhteisymmärrykseen siitä, missä asumme, hankimmeko lapsia, jos niin kuka ne hoitaa, kuka käy töissä jne jne.

Kosinnan tapa on kaiken tämän rinnalla hyttysen ininää metallibändin keikalla.

Mutta onnea yritykselle, ap. Toivottavasti nainen vastaa... oikein.

n32

Mistä hän pitää? Mulla on yksi tuttu, joka sanoo, että "hän ei keksi" lahjoja ja niin pois päin tärkeille ihmisille. Suomeksi käännettynä tämä on, että hän ei jaksa tutustua näihin ihmisiin selvittääkseen, mistä he pitävät. Eli mieti sitä, mistä tämä naisesi pitää. Hyvä nainen huomaa lopputuloksesta, että olet miettinyt asiaa ja tehnyt parhaasi, ja todellakin pitää sinua maailman lutuisempana ihanuutena. Anna mennä. :)

Samaa mieltä kuin ykkönen. Jos pitää ventovierailta ihmisiltä kysyä keskustelupalstalla, niin et tunne mahdollista tulevaa puolisoasi riittävän hyvin. Jos oma avokkini alkaisi pohtia naimisiinmenoa, niin itse toivoisin, että hän ihan vain ottaisi sen puheeksi sopivassa tilanteessa. Ei kosimalla vaan kysymällä minun ajatuksiani tulevaisuudesta ja että haluaisinko virallistaa suhteemme.

Älä ainakaan julkisesti kosi. Hirvein ajatus ikinä. Kosinta on kahden ihmisen välinen tapahtuma. Eikä liikaa rekvisiittaa, rakkauden pitäisi riittää kaunistamaan tapahtuma.

Sulaisin ihan varmasti millaisesta tahansa kosinnasta, jonka rakastamani mies järjestäisi. Mitään suurempia spektaakkeleita en tarvitsisi, mutta ei sellainen mitään haittaisikaan. Toivoisin ainoastaan, että kosinta olisi yllättävä. Mies saisi miettiä loput.

Ehdottomasti ei missään julkisessa paikassa! Täysin kahden kesken. Muuten ei merkitystä. Ei sormusta kakkuun tai muita yhtä älytöntä.

No onpas kommentteja. Itse varmistaisin vain aapeelta, että onko molemmat samalla viivalla naimisiin menosta, onko puhuttu että on yhteinen toive ja aika alkaisi olla oikea?

Jos näin on, niin kai se taivas on vain rajana. Edellisiin kommentteihin, kyllä vain jotkut tykkäävät "jenkkityylisistä" kosinnoista, itse tykkäisin. En sen takia miltä se näyttäisi ulospäin vaan mitä fiiliksiä sen kokeminen aiheuttaisi, ja miten entistä ikimuistoisemmaksi hetki tulisi.

Pienempikin yllätyskosinta, esimerkiksi ihan vaan kotona panostetun päivällisen jälkeen, saisi sukat pyörimään jaloissa. En yhtään väheksy arkisempaakaan kosintaa.

Itsellä onkin tosin ehkä sitten se "naiivi luottamus" avioliittoa kohtaan. Ollut aina selvää että sinne tähdätään. Tietysti sekään ei ole mikään kriiseiltä pyhitetty instanssi, varmasti sielläkin tiedossa niitä kaikista kipeimpiä hetkiä ja jaksoja. Vanhempien avioliittoa seuranneena saanut vain hyvän mallin niissä toimimiseen.

Ap'lle onnea matkaan, varsinaiseen tilanteeseen en osannut äkkiseltään valitettavasti vinkkejä heittää, mutta varmasti saat itse kehitettyä juuri teidän näköisen kosinnan.

Ei ainakaan raskaan työreissun jälkeen. Silloin ekana mielessä

Lepääminen

Pullo viiniä

Sauna

Hyvää ruokaa

Ja ihan vaan kysymällä kahden kesken. Ei mitään ulkoa opeteltuja lässynlässynlässytystä.

Talviyönä revontulten alla olisi ihana.

Olisin onnellinen jos avopuolisoni näkisi hieman vaivaa kosinnan eteen. Ei tarvitse olla mitään öky touhua mutta tietty joku kiva viikonloppu/yöpyminen hyvässä hotellissa tai illallinen ravintolassa ja siinä samppanjaa siemailessa mies voisi ottaa esille vähintään sormuksen ja pyytää kättäni, mitään polvistumista en haluaisi.

Kotona kahden kesken. Hyvää ruokaa, kynttilöitä ja viiniä, tunnelmallista musiikkia. Jälkiruoan jälkeen kaivelet taskustasi pienen lahjapaperiin käärityn paketin. (Pikkuinen korurasia) Sanot, että halusit ostaa jotain kivaa rakkaallesi. Hän avaa innoissaan pakettia, eikä huomaa kun kaivelet toisesta taskustasi sormusrasian. Nainen saa avattua paketin, jossa ei ole sisällä mitään. Hän katsoo sinua ja nauraa ”onko tää joku vitsi, eihän täällä ole mit-” ja hänen lauseensa jää kesken, kun hänen silmänsä osuvat kädessäsi olevaan avoimeen sormusrasiaan. Katsotte toisianne silmiin ja kysyt ”tuletko vaimokseni?” Ja hän nyökkää kyynelsilmin samalla kun ojentaa kätensä sinulle, jotta voit pujottaa sormuksen hänen sormeensa. Tulipa siirappinen pläjäys :,D mutta itse sulaisin tällaisesta. Rakastan tuollaista pientä kiusoittelua! Toki tämä toimii vain huumorintajuiselle naiselle...

Kiinnostaa miten ap aikoo päätellä eri mammojen erilaisista vastauksista sen, miten juuri hänen rakastettunsa kosintaan suhtautuu?

Jos ap:n kultsi ei itse ole täällä antamassa omaa vastaustaan, tämä kaikki on turhaa.

Koska, yllättäen, naisetkin ovat ihmisiä, eivät toistensa sieluttomia klooneja.

Vaikka täällä jotkut ovatkin ihan arkisen keskustelun kannalla, niin se on myös riski. Nainen voi kokea, että et ole hänelle niin tärkeä, että viitsisit yhtään nähdä vaivaa.

Mitään ihmeellistä ei tarvitse olla, mutta jos naisystäväsi pitää hyvästä ruoasta, niin ihan päivällinen hyvässä ravintolassa ja sen jälkeen esim. iltakävely kauniille paikalle ja kosinta siellä olisi romanttista. En suosittele sormuksen ostamista etukäteen, vaan sen valintaa yhdessä kosinnan jälkeen. Kosiminen sormuksen kanssa on amerikkalainen tapa, ei suomalainen perinne.

Anna kuitenkin naisystäväsi ensin toipua työmatkan rasituksista.

Vierailija kirjoitti:

Kotona kahden kesken. Hyvää ruokaa, kynttilöitä ja viiniä, tunnelmallista musiikkia. Jälkiruoan jälkeen kaivelet taskustasi pienen lahjapaperiin käärityn paketin. (Pikkuinen korurasia) Sanot, että halusit ostaa jotain kivaa rakkaallesi. Hän avaa innoissaan pakettia, eikä huomaa kun kaivelet toisesta taskustasi sormusrasian. Nainen saa avattua paketin, jossa ei ole sisällä mitään. Hän katsoo sinua ja nauraa ”onko tää joku vitsi, eihän täällä ole mit-” ja hänen lauseensa jää kesken, kun hänen silmänsä osuvat kädessäsi olevaan avoimeen sormusrasiaan. Katsotte toisianne silmiin ja kysyt ”tuletko vaimokseni?” Ja hän nyökkää kyynelsilmin samalla kun ojentaa kätensä sinulle, jotta voit pujottaa sormuksen hänen sormeensa. Tulipa siirappinen pläjäys :,D mutta itse sulaisin tällaisesta. Rakastan tuollaista pientä kiusoittelua! Toki tämä toimii vain huumorintajuiselle naiselle...

Tämän takia on tärkeää, että aloittaja tuntee oman kumppaninsa hyvin ja osaa arvioida mikä tämän mielestä olisi ihanaa. Moni nainen pitäisi tästä kuvaelmasta, moni taas ei lainkaan.

Vierailija kirjoitti:

Samaa mieltä kuin ykkönen. Jos pitää ventovierailta ihmisiltä kysyä keskustelupalstalla, niin et tunne mahdollista tulevaa puolisoasi riittävän hyvin. Jos oma avokkini alkaisi pohtia naimisiinmenoa, niin itse toivoisin, että hän ihan vain ottaisi sen puheeksi sopivassa tilanteessa. Ei kosimalla vaan kysymällä minun ajatuksiani tulevaisuudesta ja että haluaisinko virallistaa suhteemme.

Sitä kutsutaan kosinnaksi.

Tosiaan, ei sormusta etukäteen. Suomessa miehellä ja naisella on samanlaiset kihlasormukset ja nainen saa sitten kivisormuksen vihittäessä. Sormuksen kanssa kosiminen on amerikkalaista hapatusta.

Ja jos jenkkityyliin tahtoo väkisin lähteä, muista että sen sormuksen pitää maksaa miehen kuukauden palkan verran vähintään. Muuten ei jenkkinainen taivu.

Itse olen ollut 15 vuotta onnellisesti naimisissa ja uskon lujasti avioliittoon. Ja silti me vaan yhtenä iltana yhdessä juteltiin että pitäisikö mennä naimisiin? Ja sitten mentiin. Joku yllä väitti että haluaa tuntea olevansa miehelle spesiaali ja siksi kosinta olisi tärkeä. Itse olen sitä mieltä että jos tarvitsisin jotain tyllivaahtokarkkikosintaa tunteakseni itseni tärkeäksi, mies olisi väärä tai minulla aika tavalla kasvamista tehtävänä ennen kuin olen kypsä avioliittoon. Oikean miehen kanssa tuntee itsensä tärkeäksi ja rakastetuksi vaikkei se edes katsoisi päin.

Jos et ap ihan ehdottoman varmaksi tiedä millaisesta kosinnasta naisesi tykkäisi, älä kosi vaan keskustele aiheesta. Selvästi et tunne naista nimittäin kovin hyvin jos mieleesi edes tulee kysellä muiden mielipiteitä tästä asiasta.

Pidän rationaalisista miehistä, joten mikä hyvänsä romanttinen yllätyskosinta olisi täydellinen turn-off.

Mahdollisimman koruton ja yksityinen. Ei ainakaan mikään julkinen tyyliin polvistuminen ravintolassa.

Riippuu varmaan naisestasi, onko enemmän järki-ihmisiä, että haluaa ikäänkuin yhdessä sopia asian, vai vähän dramaattisempi ja haluaa jotain suureellista tai yltiöromanttista.

Mikään tapa ei ole huono, julkisessa kosinnassa on vaan aina riski saada aika karulla tavalla rukkaset tai "painostaa" toinen naimisiin, eli pitäisi olla tosi tosi varma että toinen sellaisesta ilahtuisi.