Mitä nämä 10v yliopistossa nysväävät tekevät oikein?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän yliopistossa opiskelevat valmistu pääosin tutkijoiksi mikä tarkoittaa koko elämän mittaista opiskelua ja haasteita tutkimusten parissa. Ihan sama minkä ikäisenä valmistuu kunhan kykenevät edistämään tutkimuksia ja löytää ratkaisuja.

Maisterintutkinnon päälle tarvitaan vielä tutkijakoulutus (nykypäivänä tohtorintutkinto), ennen kuin voidaan puhua oikeasta tutkijasta. Tutkimusuralla pätevät nykyään kutakuinkin seuraavat peukalosäännöt:

Väitös alle 30 v: hyvät mahdollisuudet päästä joskus proffaksi

Väitös 30-34 v: vielä voi ehtiä junaan, jos petraa tutkimustahtia jatkossa selvästi

Väitös 35-39 v: juna ajanut väistämättä ohi proffan hommista, mutta voi vielä pärjätä keskisarjan tutkijana, jos poikkeuksellista osaamista

Väitös yli 40 v: ajautuminen rupusarjaan, työttömyys todennäköistä

Voiko joku sanoa, että pitääkö tämä suurin piirtein paikkansa?

Siksi koska tämä elämä ei tule valmiiksi. Siksi että yliopistot ovat jonkinmoinen kehityksen kehto. Siksi että se on mielenkiintoista. Siksi että ei ole muuta tekemistä. Siksi että työ on harvoin mielekästä. Siksi että kotona ei odota kukaan. Siksi että tekee virheitä. Siksi että emme tiedä mitä teemme elämällä. Siksi että totuus on siellä jossain. Siksi että kukaan ei ole opiskellut koskaan riittävästi. Siksi että joku hoitaa lapsia. Siksi että joku niistäkin tajuaa ettei se kannata ja että aika kuluu muutenkin. Siksi että ne edellisten vuosien ihmiset eivät voineet. Siksi että ihmisen pitää tehdä jotain. Siksi että haluaa teeskennellä fiksua. Siksi että opiskelu omaksi iloksi on tärkeämpää kuin se tutkinto. Siksi että ihminen joka osaa laajoja asioita riittävän suppeasti voi keskustella melkein mistä vaan. 

Pilkut jätin tahallisesti pois, vaikka yliopistossa se olisi huonoa kieltä.

Selitys, että kun kävin töissä samalla, ei ole muuta kuin tekosyy. 

Harva siellä oikeasti opiskelee noin pitkään. Usein tutkinto jää roikkumaan työelämään siirtymisen myötä.

Itse tiedän tällaisen tapauksen. Yli 7 vuoden opintojen jälkeen ei ole valmistunut edes kandiksi. Ilmeisesti hänellä on jonkinlaisia oppimisvaikeuksia/häiriöitä. En usko, että valmistuu koskaan maisteriksi. Ei ole myöskään koskaan ollut töissä.

Suoritin kaksi tutkintoa kuudessa vuodessa, mutta lapsella roikkuu gradu kolmatta vuotta, kun pääsi oman alan työhön ensin lomasijaiseksi ja sitten vakinaistettiin. Olen yrittänyt potkia eteenpäin ja hakenut esimerkiksi kirjallisuuslähteitä avukseen. Mutta graduaan en rupea tekemään.

Vierailija kirjoitti:

Selitys, että kun kävin töissä samalla, ei ole muuta kuin tekosyy. 

Niin. Kyllähän tässä itsekin olen juuri valmistumassa. Opiskeluvuosia on takana neljä, yliopisto sijaitsee 400:n kim päässä kotoani, käyn kokopäivätyössä ja olen perheellinen. Toki teen toista tutkintoani ja sain kandin hyväksiluetuksi.

Olen "nysvännyt" yliopistolla tutkijan kammiossani yli 30 vuotta ja sinä aikana julkaissut pari kirjaakin. Melko yksinäistä puuhaa.

Suurin osa on ihan normaalissa työelämässä. Yliopisto-opiskelu ei ole sellaista koulumaista koulunkäyntiä kuten alemmilla opintoasteilla.

Mi kävin ihan normaalissa työssä päätoimisesti ja opiskelin siinä sivussa. Välillä tein sen päätyön lisäksi vielä toista työtä kakkostyönä ja opinnot jäivät vielä vähemmälle.

Mitään "yhteiskunnan resursseja" en kuluttanut vaan eli normaalisti palkallani. Ja kun lopulta valmistuin, oli jo työkokemusta, mikä auttoi työllistymään edelleen. Yliopistosta harvemmin valmistutaan mihinkään ammattiin, joka jo sinällään auttaisi työllistymään.

Minä aloitin vasta uudet opinnot kun huomasin että nyt saa yli kolmikymppinen alennusta bussilipusta ja muitakin etuja kuten edullisen kuntosalikortin jne. Vähän hitaasti ovat opinnot lähteneet liikkeelle töitten vuoksi. Kun tässä aikaa löytyy niin pitää alkaa käydä luennoilla ja tenteissä. Käsittääkseni opintoihin voi saada myös aikuiskoulutustukea puolentoista vuoden ajan mikä helpottaa tilannetta todella paljon.

up

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän yliopistossa opiskelevat valmistu pääosin tutkijoiksi mikä tarkoittaa koko elämän mittaista opiskelua ja haasteita tutkimusten parissa. Ihan sama minkä ikäisenä valmistuu kunhan kykenevät edistämään tutkimuksia ja löytää ratkaisuja.

Maisterintutkinnon päälle tarvitaan vielä tutkijakoulutus (nykypäivänä tohtorintutkinto), ennen kuin voidaan puhua oikeasta tutkijasta. Tutkimusuralla pätevät nykyään kutakuinkin seuraavat peukalosäännöt:

Väitös alle 30 v: hyvät mahdollisuudet päästä joskus proffaksi

Väitös 30-34 v: vielä voi ehtiä junaan, jos petraa tutkimustahtia jatkossa selvästi

Väitös 35-39 v: juna ajanut väistämättä ohi proffan hommista, mutta voi vielä pärjätä keskisarjan tutkijana, jos poikkeuksellista osaamista

Väitös yli 40 v: ajautuminen rupusarjaan, työttömyys todennäköistä

Voiko joku sanoa, että pitääkö tämä suurin piirtein paikkansa?

Tuo kommentti oli siis tutkimusmaailmassa työskentelevältä. Itse tuossa 30-34 v korissa (väitös oli 31-vuotiaana) ja teen joka viikko 10-20 h ylitöitä, jotta saan alle 30 v väitelleet edes joten kuten kiinni. Menee silti todella täpärälle saanko koskaan professuuria.

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa on ihan normaalissa työelämässä. Yliopisto-opiskelu ei ole sellaista koulumaista koulunkäyntiä kuten alemmilla opintoasteilla.

Mi kävin ihan normaalissa työssä päätoimisesti ja opiskelin siinä sivussa. Välillä tein sen päätyön lisäksi vielä toista työtä kakkostyönä ja opinnot jäivät vielä vähemmälle.

Mitään "yhteiskunnan resursseja" en kuluttanut vaan eli normaalisti palkallani. Ja kun lopulta valmistuin, oli jo työkokemusta, mikä auttoi työllistymään edelleen. Yliopistosta harvemmin valmistutaan mihinkään ammattiin, joka jo sinällään auttaisi työllistymään.

Lääketiede, oikeustiede, tekniikka (pl. tietotekniikka), luonnontieteet -> työpaikasta voi vaan haaveilla ilman tutkintoa.

No minä nysväsin siellä, kun sain siitä hommasta palkkaa. Jatko-opiskelijana/tutkijana siis.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän yliopistossa opiskelevat valmistu pääosin tutkijoiksi mikä tarkoittaa koko elämän mittaista opiskelua ja haasteita tutkimusten parissa. Ihan sama minkä ikäisenä valmistuu kunhan kykenevät edistämään tutkimuksia ja löytää ratkaisuja.

Maisterintutkinnon päälle tarvitaan vielä tutkijakoulutus (nykypäivänä tohtorintutkinto), ennen kuin voidaan puhua oikeasta tutkijasta. Tutkimusuralla pätevät nykyään kutakuinkin seuraavat peukalosäännöt:

Väitös alle 30 v: hyvät mahdollisuudet päästä joskus proffaksi

Väitös 30-34 v: vielä voi ehtiä junaan, jos petraa tutkimustahtia jatkossa selvästi

Väitös 35-39 v: juna ajanut väistämättä ohi proffan hommista, mutta voi vielä pärjätä keskisarjan tutkijana, jos poikkeuksellista osaamista

Väitös yli 40 v: ajautuminen rupusarjaan, työttömyys todennäköistä

Voiko joku sanoa, että pitääkö tämä suurin piirtein paikkansa?

Tuo kommentti oli siis tutkimusmaailmassa työskentelevältä. Itse tuossa 30-34 v korissa (väitös oli 31-vuotiaana) ja teen joka viikko 10-20 h ylitöitä, jotta saan alle 30 v väitelleet edes joten kuten kiinni. Menee silti todella täpärälle saanko koskaan professuuria.

Jees. Itse väittelen varmaan tasan 30v (jos kaikki menee putkeen), niin kiinnostaa asia.

Olen näissä 10+ tilastoissa ja viimeisin suoritus lienee jostain 12 vuoden takaa.

Vastaus ap:n kysymykseen: olen kokopäivätöissä, ollut jo 20 vuotta.

Olen kuitenkin sitä ikäluokkaa jonka opinto-oikeus on rajoittamaton, joten näkynen tilastoissa kuolemaani asti. Ei ole mitään syytä oikeudesta luopuakaan.

Vierailija kirjoitti:

Ei kunnioiteta työtä, mitä ilmainen koulutus vaatii. Ikilapset laiskottelevat veronmaksajien piikkiin. Eikö teitä/niitä hävetä yhtään?

No sinä se et tiedä korkeakouluelämästä mitään.

Toimeentulotuelle joutuu jos vaan laiskottelee. Myös se yliopiston kävijä.

Useimmat siirtyvät enemmän tai vähemmän työelämään keskimäärin 3. opintovuoden aikana. Sitten on niitä, joille akateeminen opiskelutyyli ei vain sovi. Eivät pysty itse pitämään kiinni hopsista vaan kurssit jäävät suorittamatta ja viimeistään gradu tekemättä.

Tutkijat ovat myös oma lukunsa. Osa esimerkiksi valmistelee jo jossain määrin väikkäriaihiota jo gradua suunnitellessa.

- Kandia ensin 4v, koska työt ja opiskelijaelämä

- Kandi tutkielmaa vaille valmis, sitten syntyivät kaksoset

- 1,5v kotona lasten kanssa, tein kandin loppuun ja maisteria yhden kurssin

- Lapset päiväkotiin osa-aikaista viikkoa, palasin töihin ja 1,5v päästä gradua vaille valmis

- Sitten töissä kokopäiväisenä taas, graduun motivaatio nollassa

- Nyt opintovapaata vuosi, teen gradun kevääksi

Yht. 9v

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän yliopistossa opiskelevat valmistu pääosin tutkijoiksi mikä tarkoittaa koko elämän mittaista opiskelua ja haasteita tutkimusten parissa. Ihan sama minkä ikäisenä valmistuu kunhan kykenevät edistämään tutkimuksia ja löytää ratkaisuja.

Maisterintutkinnon päälle tarvitaan vielä tutkijakoulutus (nykypäivänä tohtorintutkinto), ennen kuin voidaan puhua oikeasta tutkijasta. Tutkimusuralla pätevät nykyään kutakuinkin seuraavat peukalosäännöt:

Väitös alle 30 v: hyvät mahdollisuudet päästä joskus proffaksi

Väitös 30-34 v: vielä voi ehtiä junaan, jos petraa tutkimustahtia jatkossa selvästi

Väitös 35-39 v: juna ajanut väistämättä ohi proffan hommista, mutta voi vielä pärjätä keskisarjan tutkijana, jos poikkeuksellista osaamista

Väitös yli 40 v: ajautuminen rupusarjaan, työttömyys todennäköistä

Voiko joku sanoa, että pitääkö tämä suurin piirtein paikkansa?

Tuo kommentti oli siis tutkimusmaailmassa työskentelevältä. Itse tuossa 30-34 v korissa (väitös oli 31-vuotiaana) ja teen joka viikko 10-20 h ylitöitä, jotta saan alle 30 v väitelleet edes joten kuten kiinni. Menee silti todella täpärälle saanko koskaan professuuria.

Jees. Itse väittelen varmaan tasan 30v (jos kaikki menee putkeen), niin kiinnostaa asia.

Riippuu vähän sukupuolestakin. Naiset eivät (pääsääntöisesti) käy armeijaa, joten 30-vuotiaana väittevä nainen on eri asia kuin 30-vuotiaana väittelevä mies.