Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitä nämä 10v yliopistossa nysväävät tekevät oikein?
15.11.2019 |
Onko näillä tyyliin vaan jotain 10h viikko vai ovatko oikeasti niin surkeita, että uusinnan kautta voittoon ja kurssit on 3 kertaa uusinnassa ja kerran vuodessa voi tenttiä vai mikä?
Kommentit (173)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli siis jos opiskellaan työn ohessa, niin silloin tehdään vain se 10h viikko jos siis sitäkään?
No jos tekee yli 40h/vko töitä ja muullekin elämälle pitäisi jäädä aikaa, niin kyllä se on aika maksimi ainakin itselleni. Vaativa ihmissuhdetyö josta pakko aivojen palautua että pärjää.
Ymmärrätkö, että se opiskelupaikka on sellaisia varten, jotka voivat opiskella 40h per viikko? Ei sinunkaltaisia siinä-sivussa-tyyppejä? Itsekäs kekki.
No eipä niihin töihin ilman opintoja ole asiaa. Sen jälkeen onkin siinä lirissä että maanitellaan aina jatkamaan, vaikka realistisesti ei jaksaminen tai vuorokauden tunnit riitä siihen 40h + 40h työmäärään, vaikka toki hieman liian optimistinen tulee aina tämän suhteen oltua. Työpaikat tarvii osaavia tekijöitä, jos maksaa veronsa ja tekee ne työt, mitä yksi hetken pidempään kestävä opinto-oikeus siinä rinnalla tekee hallaa yhteiskunnalle verrattaen tuohon rinnalla kulkevaan lisäarvoon?
Itse ajattelen rinnakkaisista opinnoista olevan myös se hyöty, että työ ja teoria oikeasti yhdistyy kokemuksellisesti, jolloin kummastakin saa enemmän irti. Muutenhan teoria voi aluksi jäädä aika irralliseksi, eikä niitä kursseja enää myöhemmin työn lomassa muistakaan ja tosiaan tieto voi olla vanhentunutta. Myös opinnäytetyöt voi mielekkäämmin yhdistää työn todellisuuteen, josta ei pelkästään opiskeluvaiheessa ole vielä tietoakaan.
Toki myös työn saanti (jatkuminen) on varmempaa kuin vastavalmistuneella jolla alan työvalmiuksista ei ole mitään näyttöä. Opintojen aikana on paljon helpompaa aloittaa harjoittelijan palkalla ja vastuilla kuin valmistuneena, vaikka työn substanssiosaaminen on käytännössä samaa tasoa. Sitten ollaankin akateemisia työttömiä kun työnantajat eivät uskalla ottaa riskiä näyttöjen puuttuessa ja perehdyttäminenkin syö resursseja, kallista etenkin täydellä palkalla palloilla siellä. Mielummin ottavat jo valmiiksi asiansa osaavan jolla on sitten myös ne samat paperitkin, oho.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli siis jos opiskellaan työn ohessa, niin silloin tehdään vain se 10h viikko jos siis sitäkään?
No jos tekee yli 40h/vko töitä ja muullekin elämälle pitäisi jäädä aikaa, niin kyllä se on aika maksimi ainakin itselleni. Vaativa ihmissuhdetyö josta pakko aivojen palautua että pärjää.
Ymmärrätkö, että se opiskelupaikka on sellaisia varten, jotka voivat opiskella 40h per viikko? Ei sinunkaltaisia siinä-sivussa-tyyppejä? Itsekäs kekki.
No eipä niihin töihin ilman opintoja ole asiaa. Sen jälkeen onkin siinä lirissä että maanitellaan aina jatkamaan, vaikka realistisesti ei jaksaminen tai vuorokauden tunnit riitä siihen 40h + 40h työmäärään, vaikka toki hieman liian optimistinen tulee aina tämän suhteen oltua. Työpaikat tarvii osaavia tekijöitä, jos maksaa veronsa ja tekee ne työt, mitä yksi hetken pidempään kestävä opinto-oikeus siinä rinnalla tekee hallaa yhteiskunnalle verrattaen tuohon rinnalla kulkevaan lisäarvoon?
Itse ajattelen rinnakkaisista opinnoista olevan myös se hyöty, että työ ja teoria oikeasti yhdistyy kokemuksellisesti, jolloin kummastakin saa enemmän irti. Muutenhan teoria voi aluksi jäädä aika irralliseksi, eikä niitä kursseja enää myöhemmin työn lomassa muistakaan ja tosiaan tieto voi olla vanhentunutta. Myös opinnäytetyöt voi mielekkäämmin yhdistää työn todellisuuteen, josta ei pelkästään opiskeluvaiheessa ole vielä tietoakaan.
Toki myös työn saanti (jatkuminen) on varmempaa kuin vastavalmistuneella jolla alan työvalmiuksista ei ole mitään näyttöä. Opintojen aikana on paljon helpompaa aloittaa harjoittelijan palkalla ja vastuilla kuin valmistuneena, vaikka työn substanssiosaaminen on käytännössä samaa tasoa. Sitten ollaankin akateemisia työttömiä kun työnantajat eivät uskalla ottaa riskiä näyttöjen puuttuessa ja perehdyttäminenkin syö resursseja, kallista etenkin täydellä palkalla palloilla siellä. Mielummin ottavat jo valmiiksi asiansa osaavan jolla on sitten myös ne samat paperitkin, oho.
Ehkä en ymmärrä akateemisia hienouksia, mutta omaan silmään aikamoista dadaa on kommenttisi. Työelämässä ei kukaan takaa sinulle papukaijamerkkejä pelkän tutkintosi perusteella. Sinun pitää oikeasti pärjätä ihmisten ja työelämän kanssa, ja tätä ei taas yliopistossa opeteta. Ai mistä tiedän? No kun oiln yliopistossa eikä siellä puhuttu asiasta mitään. Vain leijuttiin jossain kollektiivisessa fantasiassa paremmasta maailmasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli siis jos opiskellaan työn ohessa, niin silloin tehdään vain se 10h viikko jos siis sitäkään?
No jos tekee yli 40h/vko töitä ja muullekin elämälle pitäisi jäädä aikaa, niin kyllä se on aika maksimi ainakin itselleni. Vaativa ihmissuhdetyö josta pakko aivojen palautua että pärjää.
Ymmärrätkö, että se opiskelupaikka on sellaisia varten, jotka voivat opiskella 40h per viikko? Ei sinunkaltaisia siinä-sivussa-tyyppejä? Itsekäs kekki.
No eipä niihin töihin ilman opintoja ole asiaa. Sen jälkeen onkin siinä lirissä että maanitellaan aina jatkamaan, vaikka realistisesti ei jaksaminen tai vuorokauden tunnit riitä siihen 40h + 40h työmäärään, vaikka toki hieman liian optimistinen tulee aina tämän suhteen oltua. Työpaikat tarvii osaavia tekijöitä, jos maksaa veronsa ja tekee ne työt, mitä yksi hetken pidempään kestävä opinto-oikeus siinä rinnalla tekee hallaa yhteiskunnalle verrattaen tuohon rinnalla kulkevaan lisäarvoon?
Itse ajattelen rinnakkaisista opinnoista olevan myös se hyöty, että työ ja teoria oikeasti yhdistyy kokemuksellisesti, jolloin kummastakin saa enemmän irti. Muutenhan teoria voi aluksi jäädä aika irralliseksi, eikä niitä kursseja enää myöhemmin työn lomassa muistakaan ja tosiaan tieto voi olla vanhentunutta. Myös opinnäytetyöt voi mielekkäämmin yhdistää työn todellisuuteen, josta ei pelkästään opiskeluvaiheessa ole vielä tietoakaan.
Toki myös työn saanti (jatkuminen) on varmempaa kuin vastavalmistuneella jolla alan työvalmiuksista ei ole mitään näyttöä. Opintojen aikana on paljon helpompaa aloittaa harjoittelijan palkalla ja vastuilla kuin valmistuneena, vaikka työn substanssiosaaminen on käytännössä samaa tasoa. Sitten ollaankin akateemisia työttömiä kun työnantajat eivät uskalla ottaa riskiä näyttöjen puuttuessa ja perehdyttäminenkin syö resursseja, kallista etenkin täydellä palkalla palloilla siellä. Mielummin ottavat jo valmiiksi asiansa osaavan jolla on sitten myös ne samat paperitkin, oho.
Ehkä en ymmärrä akateemisia hienouksia, mutta omaan silmään aikamoista dadaa on kommenttisi. Työelämässä ei kukaan takaa sinulle papukaijamerkkejä pelkän tutkintosi perusteella. Sinun pitää oikeasti pärjätä ihmisten ja työelämän kanssa, ja tätä ei taas yliopistossa opeteta. Ai mistä tiedän? No kun oiln yliopistossa eikä siellä puhuttu asiasta mitään. Vain leijuttiin jossain kollektiivisessa fantasiassa paremmasta maailmasta.
No et kyllä ymmärtänyt koko viestini sisältöä. Siis samasta asiasta puhuttiin, pelkät paperit eivät takaa pärjäämistä työelämässä, minkä vuoksi opiskeluaikana kerätty alan työkokemus on varsin relevantti juttu työnantajan kannalta. Verrattuna siis pikaisesti valmistuneeseen vailla kokemusta olevaan.
Puhuin itse kylläkin alasta, jossa tutkinto vaaditaan viran saamiseen eli sikäli papereilla on hyvinkin väliä. Monilla aloilla itse tutkinnolla ei varmaankaan ole väliä kuin palkkaan jos asiansa osaa. Mutta tässäkin ajaa varmasti edelle se, jolla sitä työkokemusta on. Eli kannatan ehdottomasti opintojen ja oman alan työnteon yhdistämistä, vaikka opintoaika venyisi.
Omalla alallani tutkinnot roikkuvat keskeneräisinä isolla joukolla siksi, että työllistyy oman alan töihin kesken opintojen. Tämä porukka ei lorvi korkeakoulussa vaan tekee täysipäiväistä työtä. Tutkinnon tekminen viivästyy, kun työ vie paljon aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli siis jos opiskellaan työn ohessa, niin silloin tehdään vain se 10h viikko jos siis sitäkään?
No jos tekee yli 40h/vko töitä ja muullekin elämälle pitäisi jäädä aikaa, niin kyllä se on aika maksimi ainakin itselleni. Vaativa ihmissuhdetyö josta pakko aivojen palautua että pärjää.
Ymmärrätkö, että se opiskelupaikka on sellaisia varten, jotka voivat opiskella 40h per viikko? Ei sinunkaltaisia siinä-sivussa-tyyppejä? Itsekäs kekki.
No eipä niihin töihin ilman opintoja ole asiaa. Sen jälkeen onkin siinä lirissä että maanitellaan aina jatkamaan, vaikka realistisesti ei jaksaminen tai vuorokauden tunnit riitä siihen 40h + 40h työmäärään, vaikka toki hieman liian optimistinen tulee aina tämän suhteen oltua. Työpaikat tarvii osaavia tekijöitä, jos maksaa veronsa ja tekee ne työt, mitä yksi hetken pidempään kestävä opinto-oikeus siinä rinnalla tekee hallaa yhteiskunnalle verrattaen tuohon rinnalla kulkevaan lisäarvoon?
Itse ajattelen rinnakkaisista opinnoista olevan myös se hyöty, että työ ja teoria oikeasti yhdistyy kokemuksellisesti, jolloin kummastakin saa enemmän irti. Muutenhan teoria voi aluksi jäädä aika irralliseksi, eikä niitä kursseja enää myöhemmin työn lomassa muistakaan ja tosiaan tieto voi olla vanhentunutta. Myös opinnäytetyöt voi mielekkäämmin yhdistää työn todellisuuteen, josta ei pelkästään opiskeluvaiheessa ole vielä tietoakaan.
Toki myös työn saanti (jatkuminen) on varmempaa kuin vastavalmistuneella jolla alan työvalmiuksista ei ole mitään näyttöä. Opintojen aikana on paljon helpompaa aloittaa harjoittelijan palkalla ja vastuilla kuin valmistuneena, vaikka työn substanssiosaaminen on käytännössä samaa tasoa. Sitten ollaankin akateemisia työttömiä kun työnantajat eivät uskalla ottaa riskiä näyttöjen puuttuessa ja perehdyttäminenkin syö resursseja, kallista etenkin täydellä palkalla palloilla siellä. Mielummin ottavat jo valmiiksi asiansa osaavan jolla on sitten myös ne samat paperitkin, oho.
Ehkä en ymmärrä akateemisia hienouksia, mutta omaan silmään aikamoista dadaa on kommenttisi. Työelämässä ei kukaan takaa sinulle papukaijamerkkejä pelkän tutkintosi perusteella. Sinun pitää oikeasti pärjätä ihmisten ja työelämän kanssa, ja tätä ei taas yliopistossa opeteta. Ai mistä tiedän? No kun oiln yliopistossa eikä siellä puhuttu asiasta mitään. Vain leijuttiin jossain kollektiivisessa fantasiassa paremmasta maailmasta.
No et kyllä ymmärtänyt koko viestini sisältöä. Siis samasta asiasta puhuttiin, pelkät paperit eivät takaa pärjäämistä työelämässä, minkä vuoksi opiskeluaikana kerätty alan työkokemus on varsin relevantti juttu työnantajan kannalta. Verrattuna siis pikaisesti valmistuneeseen vailla kokemusta olevaan.
Puhuin itse kylläkin alasta, jossa tutkinto vaaditaan viran saamiseen eli sikäli papereilla on hyvinkin väliä. Monilla aloilla itse tutkinnolla ei varmaankaan ole väliä kuin palkkaan jos asiansa osaa. Mutta tässäkin ajaa varmasti edelle se, jolla sitä työkokemusta on. Eli kannatan ehdottomasti opintojen ja oman alan työnteon yhdistämistä, vaikka opintoaika venyisi.
Does not compute. Eli tutkinto on se tärkeä juttu? Eli jos olla tutkinto, tulla työpaikka etc? Mutta postisi kun käsittelee sitä, että opintoaikana tehdään töitä. Tämähän ihan aiheen vierestä? Eli sinä olla loisiva sirkka, not?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yliopisto-opiskelun avulla osaa kirjoittaa lauseita, joiden sanajärjestys on selkeä ja vastaa esilläolevaa asiaa. Sen me teemme oikein: me tiedämme, miten sanat järjestetään myös kysymyslauseissa.
Vierailija kirjoitti:
Yliopisto-opiskelun avulla osaa kirjoittaa lauseita, joiden sanajärjestys on selkeä ja vastaa esilläolevaa asiaa. Sen me teemme oikein: me tiedämme, miten sanat järjestetään myös kysymyslauseissa.
No sehän se on tuottavaa. Ojat kaivaa ittensä ja toimistot siistiytyy ja monimutkaiset teknologiset koneet rakentaa itse itsensä, kunhan vain lause on oikein. Idari
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja kuten sanoin aiemmin, neljässä vuodessa valmistuvalla ja kymmenessä vuodessa valmistuvalla on ihan eri profiili. Edellä maonittu osoittanut saamaan asiat ripeästi loppuun ja voi työllistyä moniin paikkoihin, joihin 10 v junnaaja ei pääse edes haastatteluun (esim. kansainväliset konsultointifirmat). Työttömyys on ylipäätään huomattavasti yleisempää ikiopiskelijoiden keskuudessa.
Ylipäänsä 4 vuodessa valmistuneita on melkoi vähän ja vieläkin vähemmän tuolla mainitsemallasi työkokemuksella. Ja vieläkin vähemmän he yleensä kilpailevat samoista työpaikoista näiden ns. ikiopiskelijoiden kanssa. Niistä harvoista 4v valmistuneista + monen vuoden "laadukkaalla" työkokemuksella olevista harva ylipäänsä Suomeen jää. Joten esimerkkisi on melkoisen absurdi.
Mä tein melkein kahden tutkinnon verran opintoja ja kaks lasta parin vuoden ikäerolla (hoidin opintojen ohessa kotona 3-vuotiaiksi). Töitä tein opintojen ohessa 10-30h/vko ennen lapsia. 10 vuotta aloituksesta oli gradu tehty ja paperit kädessä. Sivuaineita tuli tosiaan paljon ylimäärästäkin,mutta kaikista on ollut hyötyä ja mahdollistaa suuntatumisen useammalle alalle. Samalla alettiin rakentamaan myös taloa, mkä vei iman osansa vapaa-ajasta. Kai sit oon vähän laiska kun meni noin kauan..
Täytyy muuten sanoa, että työelämän epävarmuus ei myöskään houkutellut kovin nopeaan valmistumiseen. Myös mielenterveysongelmat taitaa olla tänä päivänä yleinen syy opintojen venymiseen, mikä on ymmärrettävää. Syitä on monia, kodka ihmisten elämäntilanteet vaihtelee tosi paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suoritin tutkinnon 13 vuoden aikana. Toki toimin aktiivisesti opiskelijajärjestössä 4 vuotta, sitten menin töihin, 4 vuotta töissä Suomessa, 3 vuotta ulkomailla. Sitten synnyin lapsen, ja sitten viimeistelin diplomityön ja valmistuin. Toisen tutkinnon olisin suorittanut alle kahdessa vuodessa, mutta äkillinen leikkaus ja siitä toipuminen venytti tutkintoa kanssa 3,5 vuoteen. Tutkinto vaati leikkauksen jälkeen enää 2 viikkoa töitä, mutta piti mennä taas vuodeksi töihin, ennen kuin inspis tuli.
Vierailija kirjoitti:
Suoritin tutkinnon 13 vuoden aikana. Toki toimin aktiivisesti opiskelijajärjestössä 4 vuotta, sitten menin töihin, 4 vuotta töissä Suomessa, 3 vuotta ulkomailla. Sitten synnyin lapsen, ja sitten viimeistelin diplomityön ja valmistuin. Toisen tutkinnon olisin suorittanut alle kahdessa vuodessa, mutta äkillinen leikkaus ja siitä toipuminen venytti tutkintoa kanssa 3,5 vuoteen. Tutkinto vaati leikkauksen jälkeen enää 2 viikkoa töitä, mutta piti mennä taas vuodeksi töihin, ennen kuin inspis tuli.
Ja tietenkin minulla on vielä kolmanteen tutkintoon opinto-oikeus, ja lisäksi nykyistä ammattia voisi laajentaa opinnoilla. Jotakin voisi alkaa taas opiskelemaan... Mutta kunnan eläkevirassa voi kyllä vaan oleskellakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaa-a, yksi korkeakoulututkinto suoritettu parikymppisenä, nyt lisää saman alan opintoja kesken yliopistossa.
Täysipäiväinen oman alan työ ja pienet lapset hidastavat opiskelutahtia. Kaikki kurssit on kuitenkin suoritettu, mutta gradu on roikkunut jo pitkään ajanpuutten ja pienten motivaatio-ongelmien vuoksi.
Nyt gradukin on tekeillä, valmistuminen menee varmaan ensi vuoden puolelle. Yhteensä olen ollut yliopistossa kirjoilla 6 vuotta.
Kumpi vie enemmän verorahoja - nopeasti valmistunut verokonsultti vai jonkun laitoksen kirjoilla nimellisesti oleva ikiopiskelija?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja kuten sanoin aiemmin, neljässä vuodessa valmistuvalla ja kymmenessä vuodessa valmistuvalla on ihan eri profiili. Edellä maonittu osoittanut saamaan asiat ripeästi loppuun ja voi työllistyä moniin paikkoihin, joihin 10 v junnaaja ei pääse edes haastatteluun (esim. kansainväliset konsultointifirmat). Työttömyys on ylipäätään huomattavasti yleisempää ikiopiskelijoiden keskuudessa.
Ylipäänsä 4 vuodessa valmistuneita on melkoi vähän ja vieläkin vähemmän tuolla mainitsemallasi työkokemuksella. Ja vieläkin vähemmän he yleensä kilpailevat samoista työpaikoista näiden ns. ikiopiskelijoiden kanssa. Niistä harvoista 4v valmistuneista + monen vuoden "laadukkaalla" työkokemuksella olevista harva ylipäänsä Suomeen jää. Joten esimerkkisi on melkoisen absurdi.
Sepä siinä olikin pointti. Täällä palstalla meinattiin vakavalla naamalla, että henkilö B on se unelma ja henkilö A tosi huono.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tieteen edistyminen ei toimi niin, että koulutetaan ihmisiä tiukoissa raameissa tietylle alalle. Tieteessä tarvitaan monialaisia ihmisiä, jotta läpimurtoja syntyy. Monialainen asiantuntijuus ei synny viiden vuoden valmistumisajan puitteissa.
Tottakai osa näistä myös ottaa rennosti. Toisaalta osa laiskottelijoista voi myöhemmin työskennellä suurena vaikuttajana. Luovuus ja keksiminen nimittäin eivät toimi ahkeruudella, vaan sillä että on aikaa ja tilaa ajatella.
Systeemiä käyttää aina joku hyväksi, mutta sen takia ei systeemiä kannata uhrata. Hyödyt ovat sen verran suuret. Useimmat kuitenkin aidosti haluavat pärjätä.
Maisterintutkinto ei ylipäätään ole mikään asiantuntijatutkinto. Itse ehdin väitellä ennen kuin kurssin hitaimmat saivat edes maisterin valmiiksi.
Kyllähän maistereista tulee erityisasiantuntijoita monellakin alalla, eli.... työelämän kannalta taas joku tohtorintutkinto ei ole niinkään relevantti, varsinkaan työkokemukseen verrattaessa. Toki jos tavoitteena tutkijan ammatti niin sitten ehkä, mutta onhan ne käytännön työtkin jonkun hoidettava, pelkkä tutkimus on aika hyödytöntä jos tuloksia ei toteteta käytännöissä.
Riippuu missä hommissa pyörii. Jos pyörii entrytasolla niin väittelemisestä vähän hyötyä, jos laskuttaa omaa työtä tai on esim. pörssiyhtiön johtoryhmässä niin paljonkin hyötyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yliopisto-opiskelun avulla osaa kirjoittaa lauseita, joiden sanajärjestys on selkeä ja vastaa esilläolevaa asiaa. Sen me teemme oikein: me tiedämme, miten sanat järjestetään myös kysymyslauseissa.
No sehän se on tuottavaa. Ojat kaivaa ittensä ja toimistot siistiytyy ja monimutkaiset teknologiset koneet rakentaa itse itsensä, kunhan vain lause on oikein. Idari
Miten kuvittelet rakentavasi monimutkaisen koneen, jos et edes osaa kysyä ohjeita? Harvalla meistä on teknologia geeneissä.
"Missä on rakennusohjeen kone?" ei ole käypä kysymys, jos olet vasta konetta rakentamassa.
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän yliopistossa opiskelevat valmistu pääosin tutkijoiksi mikä tarkoittaa koko elämän mittaista opiskelua ja haasteita tutkimusten parissa. Ihan sama minkä ikäisenä valmistuu kunhan kykenevät edistämään tutkimuksia ja löytää ratkaisuja.
Maisterintutkinnon päälle tarvitaan vielä tutkijakoulutus (nykypäivänä tohtorintutkinto), ennen kuin voidaan puhua oikeasta tutkijasta. Tutkimusuralla pätevät nykyään kutakuinkin seuraavat peukalosäännöt:
Väitös alle 30 v: hyvät mahdollisuudet päästä joskus proffaksi
Väitös 30-34 v: vielä voi ehtiä junaan, jos petraa tutkimustahtia jatkossa selvästi
Väitös 35-39 v: juna ajanut väistämättä ohi proffan hommista, mutta voi vielä pärjätä keskisarjan tutkijana, jos poikkeuksellista osaamista
Väitös yli 40 v: ajautuminen rupusarjaan, työttömyys todennäköistä
Jep, onhan nuo työelämän lainalaisuudet aika erilaiset kuin 90-luvulla. Nykypäivänä tutkinnottoman lasikatto tulee tosi nopeasti vastaan eikä opintoja ole siten ainakaan rahallisesti mitään järkeä venyttää.
nämä on velvoitettava risu savottaan jos ei valmistu 3 vuodessa. humanistinen suljettava. Ugh olen puhunut!!?
Alue: Aihe vapaa
Onpa kauhea shokki, kun suurelta yleisöltä ei tule varautuksetonta ihailua ja tukea heidän itsensäetsimiskaudelleen (joka jatkuu itse asiassa hautaan asti, jos kiinnostuneita tukijoita vain löytyy).