Mitä nämä 10v yliopistossa nysväävät tekevät oikein?

Vierailija kirjoitti:

Yliopistolla työskentelevänä voin kertoa, että esimerkiksi perustavat perheen tai ovat töissä. Myös pitkiä sairauslomia voi tulla mielenterveyssyiden tai vaikkapa syövän, ms-taudin tms vuoksi mutta suurin syy opintojen pitkittymiseen on ihan tavallinen elämä. Yhteiskunnallehan tästä ei sen kummempia kustannuksia koidu kun opintotukikuukausia on joka tapauksessa rajallinen määrä.

Sitten varmaan tiedät myös sen, että joillakin aloilla joku kurssi järjestetään vain joka toinen vuosi. Ihmeesti pitenee valmistuminen, eiä ole opiskelijasta kiinni.

Itse olen ollut töissä kaikkina vuosina lukuun ottamatta aivan ensimmäistä. Lisäksi en ollut töissä enkä kunnolla käynyt koulua parina vuotena, jolloin sairastuin erääseen sairauteen. Sairaus on parantumaton, mutta nyt remissiossa eli mitään oireita ei ole.

Itse opiskelin aikanaan 8 vuotta. Syynä se, että kävin koko ajan töissä.

Kun valmistuin, mulla ei ollut opintolainaa vaan kiva potti rahaa pankissa.

Pystyin opintojen aikana myös elämään ihan kivasti, bilettämään ja matkustelemaan.

En ymmärrä, miksi pitäisi olla niin kova kiire valmistua.

Tieteen edistyminen ei toimi niin, että koulutetaan ihmisiä tiukoissa raameissa tietylle alalle. Tieteessä tarvitaan monialaisia ihmisiä, jotta läpimurtoja syntyy. Monialainen asiantuntijuus ei synny viiden vuoden valmistumisajan puitteissa.

Tottakai osa näistä myös ottaa rennosti. Toisaalta osa laiskottelijoista voi myöhemmin työskennellä suurena vaikuttajana. Luovuus ja keksiminen nimittäin eivät toimi ahkeruudella, vaan sillä että on aikaa ja tilaa ajatella.

Systeemiä käyttää aina joku hyväksi, mutta sen takia ei systeemiä kannata uhrata. Hyödyt ovat sen verran suuret. Useimmat kuitenkin aidosti haluavat pärjätä.

Mun kaveri teki kokopäivätöitä, siksi gradun teko kesti. Siellä koulussa ei ollut käynyt enää vuosiin.

Itselläni aikuisopiskelijana suurimmat syyt maisteriopintojen venymiseen ovat työskentely opiskelun ohella, toimeentulo opiskeluaikana sekä työllistymisnäkymät alalla. En ole nostanut opintotukea koko opiskeluaikana vaan olen työskennellyt joko koko- tai osa-aikaisesti sekä välillä saanut työttömyystukea.

Lisäksi opiskeluaikaa on venyttänyt opintojen täydentäminen (AMK-taustaisena piti täydentää kandia vastaamaan suorittamalla 46 op sisältäen kandityön), tutkintoon kuulumaton harjoittelujakso ulkomailla sekä ylimääräisen sivuaineen opiskelu. Opiskelukaupunki sijaitsee satojen kilometrien päässä asuinpaikkakunnastani, minkä vuoksi pakollista läsnäoloa vaativat kurssit oli mahdotonta suorittaa töiden ohessa. Olen suorittanut opintoja täysipäiväisesti 1,5 lukukauden ajan, kun tavoiteaika opinnoille on ollut 6 lukukautta täysipäiväisesti.

Nyt olen yksi monista, joilla on gradu jäänyt roikkumaan. Koin kuitenkin tärkeämmäksi turvata toimeentuloni sekä hankkia relevanttia työkokemusta ja lisäkoulutusta alalta. Viime vuodet olen työskennellyt määräaikaisissa pätkissä vanhalla, hyvin työllistävällä alallani. Minulla on vihdoin tiedossa opiskelualan osa-aikatyö, joten tavoitteena on gradun kirjoittaminen ja valmistuminen ensi vuoden aikana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saisi kyllä yliopistoonkin tulla ammattikorkeakouluja koskevat opintorajoitteet. Mielipuolista että yliopistossa voi roikkua vuosikymmeniä kirjoilla kun taas ammattikorkeassa 3,5 vuoden tutkintoon voi hakea maksimissaan 1,5 vuotta lisäaikaa tai lentää pihalle. Pitkät äitiyslomat tai sairaslomat vaikkapa vammautumisen vuoksi ovat tietenkin asia erikseen, mutta lähes kaikki yliopistolla luuraavat tuttavat tekevät todella verkkaiseen tahtiin kursseja koska tahtovat "elää". Asutaan sikahalvassa opiskelijakämpässä 10 vuotta ja käydään pari kertaa vuodessa lipastolla suorittamassa joku kirjatentti joka ei ole vaatinut edes läsnäoloa kurssilla. Samalla tapaa ammattikorkeastakin valmistutaan määräajan sisällä vaikka rahoja on supistettu ja kursseja järjestetään niin harvoin että luokassa istutaan toistensa päällä.

No ei ole enää vuosiin ollut mahdollista venyttää opintoja kymmeneen vuoteen. Amk:ssa on löysempi meno lisäajan suhteen, koko tutkinto on lyhyempi, joten 1,5 vuotta lisäaikaa 3,5 vuoden tutkinnolle paljon, kun lopputyökin on kanditasoa. 5 vuotta yliopistossa pelkkiin kandiopintoihin olisi ihan älyttömän hidas tahti, vaikka kävisi vaihdossa välissä.

Ei se nyt niin älyttömän hidasta ole. Moni vaihtaa toisena tai jopa kolmantena vuonna

kokonaan pääainetta, jotkut pariinkin kertaan, jotkut ovat vuoden vaihdossa maassa josta ei saa juurikaan hyväksilukuja Suomen pakollisista kursseista, jotkut ovat töissä/harjoittelussa/sairaslomalla/välivuodella, miehistä osa käy armeijan, joillain kestää ihan vaan se opiskeluihin kiinni pääseminen varsinkin ekana vuonna ja sähläävät kursseja, joltain loppuu motivaatio tai ei keksi kandin aihetta tai sivuaine viekin mennessään... Minulla meni kandiin juurikin tuo 5v enkä ollut todellakaan ainoa. Opiskelin väärää ainetta 2v ennen kuin kolmantena vuonna pääsin sisään pääaineeseen johon oikeasti halusin. Monenlaisia syitä oli ihmisillä.

Kaikki mainitsemasi syyt edustavat jonkinlaist sähläystä ja asioiden huonoa selvittämistä. Oikean pääaineen voi valita ennen opintoja. Vaihtoon voi lähteä paikkaan, josta hyväksiluku onnistuu. Motivaation puutteelle toki on vaikea tehdä mitään, kun kaavitaan tynnyrin pohjia näillä koulutusmäärillä.

Vierailija kirjoitti:

Tieteen edistyminen ei toimi niin, että koulutetaan ihmisiä tiukoissa raameissa tietylle alalle. Tieteessä tarvitaan monialaisia ihmisiä, jotta läpimurtoja syntyy. Monialainen asiantuntijuus ei synny viiden vuoden valmistumisajan puitteissa.

Tottakai osa näistä myös ottaa rennosti. Toisaalta osa laiskottelijoista voi myöhemmin työskennellä suurena vaikuttajana. Luovuus ja keksiminen nimittäin eivät toimi ahkeruudella, vaan sillä että on aikaa ja tilaa ajatella.

Systeemiä käyttää aina joku hyväksi, mutta sen takia ei systeemiä kannata uhrata. Hyödyt ovat sen verran suuret. Useimmat kuitenkin aidosti haluavat pärjätä.

Maisterintutkinto ei ylipäätään ole mikään asiantuntijatutkinto. Itse ehdin väitellä ennen kuin kurssin hitaimmat saivat edes maisterin valmiiksi.

Kakkahattutäti kirjoitti:

Itse opiskelin aikanaan 8 vuotta. Syynä se, että kävin koko ajan töissä.

Kun valmistuin, mulla ei ollut opintolainaa vaan kiva potti rahaa pankissa.

Pystyin opintojen aikana myös elämään ihan kivasti, bilettämään ja matkustelemaan.

En ymmärrä, miksi pitäisi olla niin kova kiire valmistua.

Olisiko oikeampi verrokki ne, jotka ovat valmistuneet viidessä vuodessa ja tehneet sen jälkeen kolme vuotta töitä? Itselläni oli tuossa vaiheessa oma asunto ja kohtalaisen kokoinen osakesalkku. Lainaa en ottanut missään vaiheessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis mitä he tekevät oikein? Aika moni menee töihin, minusta se on oikeintekemistä suhteessa siihen, että elelee toimeentulotuella. Moni lähtee opiskelemaan ulkomaille ja huomaa jääneensä tutkimusprojektiin, jolloin opinnot kotimaassa viivästyvät. Onko se oikein vain väärin, hankala sanoa.

Nykyään yliopistojen perusrahoitus painottuu valmistumisnopeuteen, niin tuo on opetuksen kannalta huono asia. Valitettavasti OKM:ssä kehitettiin tuollainen mittari. Toki sitä on helppo mitata, mutta se ei palvele ketään.

Eikös se ollut takavuosina valmistuneiden tutkintojen määrä? Jokaisesta tutkinnosta tipahti yliopistolle tyyliin 20 000 euroa tilille. Ammattikorkeakoulut saivat puolestaan rahaa sen perusteella, paljonko ottivat joukkoa sisään. Valmistuminen ei kiinnostanut ketään.

Opetusministeriön aivotuksista ei ota selvää edes se kuuluisa erkkikään.

Ja aikaisemmin se tuli suoritetuista opintopisteistä. Nykyään tosiaan valmistusmisnopeus on isossa roolissa. 

Kakkahattutäti kirjoitti:

Itse opiskelin aikanaan 8 vuotta. Syynä se, että kävin koko ajan töissä.

Kun valmistuin, mulla ei ollut opintolainaa vaan kiva potti rahaa pankissa.

Pystyin opintojen aikana myös elämään ihan kivasti, bilettämään ja matkustelemaan.

En ymmärrä, miksi pitäisi olla niin kova kiire valmistua.

Muuten ei olisikaan, mutta OKM rokottaa yliopistoja tuollaisesta valmistumistahdista.

Itse olen opiskellut monta vuotta. Syy: olen samalla töissä ja mt-ongelmien vuoksi saikulla. Nyt neljäs vuosi käynnistynyt ja yhä vain 59 op kasassa. Psykoosin takia meni pari vuotta hukkaan.

Vierailija kirjoitti:

Systeemiä käyttää aina joku hyväksi

Miten? Miten sitä käytetään hyväksi?

Pääsin oman alan töihin ennen kandin valmistumista. Tein kaksi vuotta töitä, vaikka pysyin samalla kirjoilla yliopistossa. Määräaikainen työ loppui ja olen uudelleen täysipäiväinen opiskelija.

Olen opiskellut virallisesti 7 vuotta, mutta todellisuudessa vain 5 vuotta.

Tämä on tätä nykyajan työelämän monimuotoisuutta. Työskentelen metsäalalla.

Meillä on firmassa eräs ikiteekkari, joka meni heti lukion jälkeen Teknilliseen Korkeakouluun (nykyään Aalto Yliopisto) ja opiskeli siellä 14 vuotta.

Hän valmistui ollessaan 33-vuotias. Siinä välissä hän kävi armeijan, teki yli 10 vuotta vakiduunia (samassa firmassa), eteni asiantuntijaksi ja firman osakkaaksi. Hän teki gradunsa yhteistyössä firman kanssa eli hän sai gradun teosta täyttä palkkaa. Kun gradu hyväksyttiin ja mies valmistui, hän vie tutkintopaperit pomolle. Pomo totesi, että "Tulipahan sitten sekin projekti valmiiksi" ja antoi palkankorotuksen. Täytyyhän sitä työntekijää palkita siitä, että hän sai lopulta tutkinnon valmiiksi.

En käsitä, miksi jengi ulisee täällä teknologian kehityksestä ja opintojen vanhenemisesta. Eihän osaaminen vanhene, kun opiskelija käy jatkuvasti töissä ja pysyttelee mukana työelämän kehitystahdissa. Joku mitätön yliopiston kurssisuoritus voi muuttua turhaksi (kurssin aika opittu tieto on nyt hyödytöntä) mutta kurssi on suoritettu ja arvosanat saatu. Se riittää. 

Ihmisen täytyy olla todellinen ääliö, että hän näkee vain kaksi vaihtoehtoa: nopea valmistuminen ja heti duuniin TAI hidas valmistuminen ja työelämän kelkasta putoaminen. Järkevä ihminen ottaa molemmista vaihtoehdoista parhaat puolet: hidas valmistuminan ja työelämän vauhdissa mukana pysyminen.

 Tuo ikiteekkari juhli valmistumistaan ostamalla itselleen uuden asunnon. Eikä mikään poikamiesboksi vaan 4h+k. Asunto on arvostetussa taloyhtiössä Helsingissä, Kehä Ykkösen eteläpuolelta.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on firmassa eräs ikiteekkari, joka meni heti lukion jälkeen Teknilliseen Korkeakouluun (nykyään Aalto Yliopisto) ja opiskeli siellä 14 vuotta.

Hän valmistui ollessaan 33-vuotias. Siinä välissä hän kävi armeijan, teki yli 10 vuotta vakiduunia (samassa firmassa), eteni asiantuntijaksi ja firman osakkaaksi. Hän teki gradunsa yhteistyössä firman kanssa eli hän sai gradun teosta täyttä palkkaa. Kun gradu hyväksyttiin ja mies valmistui, hän vie tutkintopaperit pomolle. Pomo totesi, että "Tulipahan sitten sekin projekti valmiiksi" ja antoi palkankorotuksen. Täytyyhän sitä työntekijää palkita siitä, että hän sai lopulta tutkinnon valmiiksi.

En käsitä, miksi jengi ulisee täällä teknologian kehityksestä ja opintojen vanhenemisesta. Eihän osaaminen vanhene, kun opiskelija käy jatkuvasti töissä ja pysyttelee mukana työelämän kehitystahdissa. Joku mitätön yliopiston kurssisuoritus voi muuttua turhaksi (kurssin aika opittu tieto on nyt hyödytöntä) mutta kurssi on suoritettu ja arvosanat saatu. Se riittää. 

Ihmisen täytyy olla todellinen ääliö, että hän näkee vain kaksi vaihtoehtoa: nopea valmistuminen ja heti duuniin TAI hidas valmistuminen ja työelämän kelkasta putoaminen. Järkevä ihminen ottaa molemmista vaihtoehdoista parhaat puolet: hidas valmistuminan ja työelämän vauhdissa mukana pysyminen.

 Tuo ikiteekkari juhli valmistumistaan ostamalla itselleen uuden asunnon. Eikä mikään poikamiesboksi vaan 4h+k. Asunto on arvostetussa taloyhtiössä Helsingissä, Kehä Ykkösen eteläpuolelta.

 

Tiedän yhden jos toisenkin, jotka ovat tehneet opintonsa ajoissa ja olleet tuossa iässä manager- tai director-tasolla. Eräskin väitteli tohtoriksi ja kartutti liki miljoonan netto-omaisuuden ennen 35-vuotispäiviään.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on firmassa eräs ikiteekkari, joka meni heti lukion jälkeen Teknilliseen Korkeakouluun (nykyään Aalto Yliopisto) ja opiskeli siellä 14 vuotta.

Hän valmistui ollessaan 33-vuotias. Siinä välissä hän kävi armeijan, teki yli 10 vuotta vakiduunia (samassa firmassa), eteni asiantuntijaksi ja firman osakkaaksi. Hän teki gradunsa yhteistyössä firman kanssa eli hän sai gradun teosta täyttä palkkaa. Kun gradu hyväksyttiin ja mies valmistui, hän vie tutkintopaperit pomolle. Pomo totesi, että "Tulipahan sitten sekin projekti valmiiksi" ja antoi palkankorotuksen. Täytyyhän sitä työntekijää palkita siitä, että hän sai lopulta tutkinnon valmiiksi.

En käsitä, miksi jengi ulisee täällä teknologian kehityksestä ja opintojen vanhenemisesta. Eihän osaaminen vanhene, kun opiskelija käy jatkuvasti töissä ja pysyttelee mukana työelämän kehitystahdissa. Joku mitätön yliopiston kurssisuoritus voi muuttua turhaksi (kurssin aika opittu tieto on nyt hyödytöntä) mutta kurssi on suoritettu ja arvosanat saatu. Se riittää. 

Ihmisen täytyy olla todellinen ääliö, että hän näkee vain kaksi vaihtoehtoa: nopea valmistuminen ja heti duuniin TAI hidas valmistuminen ja työelämän kelkasta putoaminen. Järkevä ihminen ottaa molemmista vaihtoehdoista parhaat puolet: hidas valmistuminan ja työelämän vauhdissa mukana pysyminen.

 Tuo ikiteekkari juhli valmistumistaan ostamalla itselleen uuden asunnon. Eikä mikään poikamiesboksi vaan 4h+k. Asunto on arvostetussa taloyhtiössä Helsingissä, Kehä Ykkösen eteläpuolelta.

 

Ensinnäkin, tekniikalla ei ole gradua vaan diplomityö.

Toisekseen, en tunne ketään teekkaria, joka olisi tehnyt diplomityön palkatta.

En ymmärtänyt aloitusta ollenkaan. Mutta en ollenkaan arvosta kiljoonaroikkujia.

Mulla ainakin meni pari vuotta mietiskellessä omaa alaa ja kokeillessa sivuaineita. Sitten keksin oman juttuni ja piti aloittaa siihen sopivat sivuaineet (ekat pari vuotta menivät vähän sivuun siitä). Oma ala olikin tosiaan oma, koska pian sain töitä, joiden ohessa nyt yritän saada tutkintoa tehdyksi. Olen myös vähän venyttänyt valmistumista, jotta ehtisin käydä vielä pari hyödyllistä sivuainetta ja saisin kerralla sellaisen tutkinnon, joka mahdollistaa useampiakin kiinnostavia suuntauksia omalla alallani.

Minä lähdin ulkomaille pariksi kuukaudeksi, mutta siellä vierähtikin useampi vuosi. Tulin kuitenkin tekemään tutkinnon loppuun.