Olen välillä ylimielinen ja välillä taas en

Saan hetkellisesti hyvän olon ja adrenaliiniryöpyn toisten mollaamisesta. Ja usein mieheni vähättelystä kun se monesti jää sanattomaksi. Ap

Olet ilkeä ihminen, mutta yrität peitellä sitä muilta.

En kai kokonaan ilkeä koska tekemäni tuntuu pahalta hetken päästä. Ap

Olet ilkeä luonnostasi, vaikka yritätkin muuttaa itseäsi. Jos haluat oikeasti eroon tuosta, niin suosittelen psykologilla asiointia.

Ei ole kukaan ansainnut tuollaista käytöstä sinulta. Jos oikeasti haluat muuttaa itseäsi, niin lopetat tuon suhteen ja menet hoitamaan pääsi kuntoon.

Sama täällä. Saan välillä ylimielisyyden puuskia. Asetan itseni jalustalle ja arvostelen, särmikkäin sanakääntein, kaikki ja kaikkea. Tunnen oloni vahvaksi, voimaantuneeksi ja itsevarmaksi. Artikuloin selkeästi ja nokkelasti, ns. vähemmän imartelevaan tyyliin arvostelun kohteesta. Siinä hetkessä olen armoton ja suora, en keskity kohteeni tunnemaailmaan, vaan annan palaa täysillä. Tunnen kuinka adrenaliini nousee ja vauhti paranee, raivopäissäni kiehun omassa ylivoimasuudessani. Olen varbaalisesti aika lahjakas, siinä tilanteessa en pidättele mitään.

Jälkeenpäin en tunne itsesyytöksiä. Päinvastoin, "paskamyrskyn" jälkeen olen tyydyttänyt tarpeeni ja saanut tasapainoni takaisin.

Ihminen on kaksijakoinen. Hyvä kun olet tunnistanut itsessäsi ilkeän puolesi. aikuinen ihminen ottaa sanoamistansa vastuun ja pyyttä loukkauksiaan anteeksi, toki aikuinen myös pyrkii hyvään ja varoaa loukkauksia. Tämä on luultavasti juuri se syy miksi ryvet itsesäälissä. Kun teet tai sanot pahaa saat pahaa eli voit huonosti. Kun teet hyvää myös saat hyvää. Jätä siis pahat sanomatta ja sano kun mielessäsi on jotakin hyvää sanottavaa. 

Vierailija kirjoitti:

Saan hetkellisesti hyvän olon ja adrenaliiniryöpyn toisten mollaamisesta. Ja usein mieheni vähättelystä kun se monesti jää sanattomaksi. Ap

Eli aivosi ovat päiväkotitasolla edelleen. Sääliksi käy miestäsi.

Olen aina ollu suurimmaksi osaksi muita ajatteleva ja toisten tarpeet täyttävä. Oma hyvinvointi siksi jäänytkin sivuosaan.nyt ilmeisetikärsin siitä ja tiuskin esim miehelleni.tunnen tästä kuitenkin syyllisyyttä. Ap

Joo, mäkin nukun välillä ja välillä taas en.

Vierailija kirjoitti:

Olen aina ollu suurimmaksi osaksi muita ajatteleva ja toisten tarpeet täyttävä. Oma hyvinvointi siksi jäänytkin sivuosaan.nyt ilmeisetikärsin siitä ja tiuskin esim miehelleni.tunnen tästä kuitenkin syyllisyyttä. Ap

Miehesi ei kuitenkaan pitäisi olla mikään likasankosi ja terapeuttisi.

Kuulostaa persoonallisuushäiriölle. Suosittelen terapiaa.

Eikä se (diagnoosi) ole mikään tuomio mikä tuntuu olevan vallitseva ajatus. Ennemminkin auttaisi sinua ymmärtämään ja muuttamaan ajattelumallejasi ja niistä johtuvaa käytöstäsi.

Tiedän lukuisia kaltaisiasi. Naisvaltaisilla aloilla töissä. Osa haukkuu selän takana, joten käytös ei ole kaikille näkyvää.

Kuulostaa huonolta itsetunnolta. Siihen voi kuulua valheellinen oman arvon kohottaminen toisia vähättelemällä, josta sitten taas romahdetaan täyttä päätä alas.