Mies 29v + 5v miettii; ajatuksia ruuhkavuosista
Ruuhkavuodet voivat olla myös työttömällä, työkyvyttömällä tai tukijärjestelmien ulkopuolella olevalla esim.perinnöllä tai peräkammarin tuella elävällä.
Yleensä ruuhkavuodet mielletään toki kuuluvan lapsiperheelliseen ja työelämäihmiseen.
Mutta ihan samalla tavalla ne voivat olla muillakin, jotka etsivät elämälleen merkitystä. Esim.yksinäisellä ja syrjäytyneellä miehellä saattaa nukkumaan mennessä jo kummitella mielessä seuraavan päivän punttitreeni, urheiluseuran harjoitukset, joku vapaan oppilaitoksen kurssi tai vaikka hammaslääkäri. Monenlaiset ihmiset voivat luoda itselleen haasteita ja jopa vankiloita.
Tavallisen perheellisen työelämässä olevan kiire-elämä voi olla jopa helpompaa, koska hänellä on konkreettiset ja selkeät vastuualueet, jotka raamittavat elämää tehokkaasti ja itsestä ei ole pakko huolehtia samalla tavalla kuin ihmisen (yleensä miehen), joka ehkä vielä odottaa ensimmäistä parisuhdetta, oikeaa työpaikkaa tai milloin mitäkin ja voi olla jopa vuosikausia limbossa, jossa ei tunne kuuluvansa mihinkään.
Kommentit (29)
Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä perheellisen täytyy huolehtia itsestään hyvin, että jaksaa lasten kanssa, sillä heistä ollaan vastuussa kuitenkin aika kauan.
Mutta perheellinen ei ehkä mieti vatsalihasten näkymistä niin paljon. Sellaista huolehtimista tarkoitin.
Meinaatko todella että noin täysin pinnalliset asiat kuin näkyvät vatsalihakset, jotka eivät ole edes terveyden kannalta mitenkään välttämättömät, olisivat jotenkin kiireellisempiä ja kuormittavampia kuin vaikkapa lapsiperheen arjen haasteet? Vai mitä ihmettä oikein tarkoitat?
Olen itse lapseton 38-vuotias nainen, enkä kyllä kehtaisi edes puhua samana päivänä jostain hemmetin näkyvistä vatsalihaksista pienten lasten vanhempien elämän kanssa. Voit lakata milloin tahansa huolehtimasta vatsalihastesi näkymisestä, mutta omien lasten tarpeet on huolehdittava vaikka miten kuormittavalta tuntuisi.
Työelämä ja lapset menee aika paljon autopilotilla. Lapsettoman työelämän ulkopuolisen pitää opiskella koko ajan jotain, jotta ei olisi aukkoja CV:ssä ja vallankäyttö olisi mahdollisimman vähäistä, kun yrittää päästä porukoihin. Opiskelu sisältää paljon turhanpäiväistä ja turhauttavaa metatyötä ja säätämistä ja vastaa vain pieneltä osin työelämän tarpeisiin, mutta on silti tärkeää.
Joka päivä kun perheihminen menee nukkumaan, tietää että lapset kasvavat ja keski-ikäisenä monella on jo pois muuttaneet lapset, joita voi auttaa puolella liekillä. Mutta kun yksinäinen painaa pään tyynyyn, miettii olisiko silti pitänyt mennä tanssilattialle pyörimään pään päällä vai mennä aikaisin nukkumaan, kun sieltä olisi voinut ehkä löytyä seuraa vai pitäisikö nukkua, jotta jaksaa mennä sinne haastatteluun, käydä kolmella tanssitunnilla, salilla, kirjoittaa esseetä, siivota, laittaa hyvää ruokaa (ravintolaan ei riitäkään rahat) jne. vai ei.
En tiedä millä alalla työskentelet, mutta kyllä omalla alallani työelämän haasteet ovat perheellisille samat kuin perheettömillekin. Ihan yhtä paljon pitää oheisopiskella ja ylläpitää ammattitaitoaan. Toki perheettömällä on yleensä enemmän aikaa siihen kuin ruuhkavuosia elävällä perheellisellä ihmisellä.
Lapsista sinä et näytä tietävän yhtään mitään, jos luulet että niistä selviää autopilotilla. Mutta juu, olihan sulla vielä se vatsalihasten näkymisestäkin huolehtiminen. Pientähän siihen verrattuna on setviä vaikka äkillisesti sairastuneen lapsen päikystä haku kun itse ei oikein voisi töistä lähteä just siinä hetkessä ja hädässä. Hyvä että sinä miettisit tuollaiset asiat autopilotilla kun kuitenkin tanssikurssit ja ravintolassa käynnit ovat niin haastavia asioita että öisin valvottaa.
Ymmärrän kyllä oikein hyvin sen, että perheettömälläkin voi olla kiireitä ja haasteita elämässään, mutta en ymmärrä sinun halukkuuttasi vähätellä lapsiperheen haasteita, kun et selvästi pysty edes kuvittelemaan mitä ne voisivat sisältää.
Siihen uskon itsekin että ei tarvitse lapsia elääkseen ruuhkavuosia. Mutta ei silti aloituksen kuvaus ole lähelläkään ruuhkavuosiksi kutsuttavaa arkea.
Pohjimmiltaan ruuhkavuodet on sitä, että olet vastuussa jonkun toisen ihmisen asioista oman itsesi lisäksi ja olet täyspäiväisesti työssäkäyvä samalla. Eli arkesi on kirjaimellisesti täynnä, et voi nukkua milloin huvittaa vaan on useita ulkopuolisia velvoitteita elämässä ja ns. omaa aikaa vain vähän.
Perinteisen pikkulapsi-työssäkäyntiarjen lisäksi siis lasken ruuhkavuosia eläviksi esim ne jotka siinä keski-iässä, ehkä itsekin jo ikääntyvinä, huolehtivat työssäkäynnin ohessa omista vanhemmistaan jotka jo tarvitsevat apua useamman kerran viikossa arkeensa.
Siihen autopilotille ohjelmoituun lapseen tulee tosi usein kaikkea vikaavikaa. Se sairastuu, sillä on oksennustauteja ja korvatulehduksia. Se ei nuku! Siihen iskee uhmaikä, ja voi kestää useamman vuoden. Sen kehityksessä tapahtuu jotain, se tarvitseekin enemmän kirjojen lukemista että puhe kehittyy, se tarvitseekin lisää liikuntaa että kehittyy liikkumisessa, se tarvitseekin enemmän kaltaistaan seuraa. Se syö huonosti, kasvaako se tarpeeksi? Se riehuu hoidossa, onko sillä adhd, mikä sitä vaivaa...
Lasten kans elämä on sellaista että kun luulet että nyt nämä rutiinit toimii, iskee päälle aina joku uusi juttu joka vaatii vähän extra huomiota. Ja tähän päälle ne työelämän jutut. Olit juuri poissa 1,5 vuotta hoitamassa lasta, nyt on pakko näyttää että osaat edelleen. Täytyy todistaa että olet yhtä joustava kuin se sinkkumies, koska kilpailette samasta vähän mielenkiintoisesta tehtävästä. Lapsella on kuitenkin korvatulehdus ja mies on työmatkalla, mitä teet, mieti mieti.
Samaan aikaan saat tietää että isältäsi on löydetty syöpä. Hän tarvitsee säännöllistä apua. Lääkkeet vievät muistin, yhtäkkiä hän muuttuu dementikoksi joka ei tunne sinua ja suuttuu kun yrität kysyä onko laskut maksettu.
Tällaista on ruuhkavuosina.
Sitten on sinä. Ensimmäisen kerran oikeastaan epäilen että olet vain kuvitteellinen hahmo, joka on kehitetty provoksi.
Tämä oli niin päätön juttu, että nostan. Uskotteko te muut vielä että kirjoittaja on todellinen henkilö? Onko noin syvälle itsesääliin mahdollista vajota?
Äläpä kuule ap esitä "autopilotti-asiantuntijskommentteja" täällä lapsiperhearjesta, kun et siitä mitään tiedä. Ihan sama kuin minä edittäisin asiantuntijana , miltä tuntuu prostatavaivat, vaikka olen nainen. Puhu vasta sitten kun tiedät. Tämä on tämmöistä palsta-ylien palsta ylinää....
Ap on mies, jolla ei ole minkäänlaista parisuhde-/ seksikokemuksia. Kuitenkin hän on omasta mielestään parisuhde-expertti ja varsinkin naisten seksuaalisuuden ja sielunelämän suuri asiantuntija. Autopilottikommentti osoittaa, ettei hän ole ollut yksin vastuussa yhdestäkään lapsesta edes puolta vuorokautta, mutta tottakai hän nyt kuvittelee tietävänsä lapsiperhearjestakin kaiken oleellisen.
Tämä tyyppi on oikeasti joko hieman hidasälyinen tai sitten vain sitkeä, mutta ilmeisen taitava trolli. Vaikea sanoa kumpaa. Mutta sanomattakin lienee selvää, että fiksut ihmiset eivät luule olevansa asiantuntijoita sellaisilla elämän osa-alueilla, joista eivät tiedä mitään eivätkä omaa vähäistäkään kokemusta.
Amen. Kyllä itse kukin voi olla elämässä aivan sinkkunakin niin kiireinen ettei voisi kuvitellakaan esimerkiksi treffailua, kun ei tiedä missä välissä moista ehtisi tehdä.
Mutta kyllä sitä aikaa saattaa jossain vaiheessa tulla enemmän.
Ruuhkavuodet-sana on tarkoitettu kuvaamaan tiettyä lapsiperheiden ajanjaksoa . Sinulle voi keksiä oman sanan. Aikuisiänkonfliktivuodet, 50 villitys, 30 ahdistus.
Nimenomaan eivät mene autopilotilla, joka viikko jos ei joka päivä tulee jotain uusia vinkeitä ja joudut unenpuutteisilla aivoillasi miettimään mitäs nyt tehdään? :D ja sitäpaitsi missä ne kumisaappaatkin taas ovat ja oliko se tänään kun piti olla eväät mukana koulussa? Ei mene rutiinilla ja rutiineja on oltava valmis muuttamaan, niistä joustamaan tai pitämään kiinni vastustuksesta huolimatta, lapsen ja tilanteen mukaan. Täyttä elämää mutta vaatii omistautumista.