Mies 29v + 5v miettii; ajatuksia ruuhkavuosista
Ruuhkavuodet voivat olla myös työttömällä, työkyvyttömällä tai tukijärjestelmien ulkopuolella olevalla esim.perinnöllä tai peräkammarin tuella elävällä.
Yleensä ruuhkavuodet mielletään toki kuuluvan lapsiperheelliseen ja työelämäihmiseen.
Mutta ihan samalla tavalla ne voivat olla muillakin, jotka etsivät elämälleen merkitystä. Esim.yksinäisellä ja syrjäytyneellä miehellä saattaa nukkumaan mennessä jo kummitella mielessä seuraavan päivän punttitreeni, urheiluseuran harjoitukset, joku vapaan oppilaitoksen kurssi tai vaikka hammaslääkäri. Monenlaiset ihmiset voivat luoda itselleen haasteita ja jopa vankiloita.
Tavallisen perheellisen työelämässä olevan kiire-elämä voi olla jopa helpompaa, koska hänellä on konkreettiset ja selkeät vastuualueet, jotka raamittavat elämää tehokkaasti ja itsestä ei ole pakko huolehtia samalla tavalla kuin ihmisen (yleensä miehen), joka ehkä vielä odottaa ensimmäistä parisuhdetta, oikeaa työpaikkaa tai milloin mitäkin ja voi olla jopa vuosikausia limbossa, jossa ei tunne kuuluvansa mihinkään.
Kommentit (29)
Vierailija kirjoitti:
Kyllä perheellisen täytyy huolehtia itsestään hyvin, että jaksaa lasten kanssa, sillä heistä ollaan vastuussa kuitenkin aika kauan.
Mutta perheellinen ei ehkä mieti vatsalihasten näkymistä niin paljon. Sellaista huolehtimista tarkoitin.
Noniin, sait huomiosi, sitä sinkkumiesvauvat aina on vailla. "Miksei minua huomioida erityiseisti päiväkodissa, koulussa, armeijassa, työelämässä, naismarkkinoilla, tinderissä, parisuhteessa, syrjäytyneenä, pahoinvoivana, vanhana...? Miksei kukaan puhu MINUSTA?"
Voi olla ruuhkaa kellä vain. Ei varmaan monikaan luule, ettei voisi olla. Ihmeellistä, että sanan "ruuhka" käytöstä voidaan olla mustasukkaisia...
Siis vertaat jotain tylsää ja odottelumaista limboa jossa seuraavan päivän tapahtumiin kuuluu hammaslääkäri ja punttitreeni kiireiseenkin elämään?
Ihmekös ettei puolisoa löydy jos on noin laiska asenne elämään. Jos tuo tuntuu ruuhkavuosilta niin ethän sä sitten ees oikeita ruuhkavuosia jaksaisi läpi.
Sanoisin, että on kuitenkin helpompi huolehtia vain omista tekemisistään, kuin pitää käsissään koko perheen aikatauluja.
Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä perheellisen täytyy huolehtia itsestään hyvin, että jaksaa lasten kanssa, sillä heistä ollaan vastuussa kuitenkin aika kauan.
Mutta perheellinen ei ehkä mieti vatsalihasten näkymistä niin paljon. Sellaista huolehtimista tarkoitin.
Ei vatsalihasten näkymistä tarvitse miettiä perheettömänäkään. En itse ainakaan ole koskaan miettinyt.
Minkäs takia se elämä olisi on hold ensimmäistä parisuhdetta odotellessa? Kyllä se on tässä ja nyt, kuluu koko ajan. Mun ruuhkavuoteni välillä 30-36 koostuivat sairaan puolison hoitamisesta, erityislapsesta, vuorotyöstä ja vanhan ok-talon peruskorjauksesta. Salitreeni on omaehtoista hupia.
Jollain on huoli niistä omista vatsalihaksista. Toisella työt, yksi lapsi piti viedä mummolaan kun oli aamulla kuumetta, toisella hammaslääkäri, pitää vahtia joka päivä harjaus kun hammasraudat kerää ruokaa, kolmas teiniangstinen notkuu kaupungilla iltamyöhään, mitä lie tekemässä, wilmassakin pukkaa viestejä, toinen mummo on kaatunut taas ja sille pitäisi alkaa etsiä hoitopaikkaa, mies ulkomailla töissä ja joka toinen viikonloppu kotona. Yhtä kuormittavaa? Otan silti mieluummin nämä omat ruuhkavuoteni kuin onnen odottelun omaa kroppaa peilaten.
Tunnetko yhtään lapsiperhettä? Ei se aina ole niin selkeää. Usein se on melkoista kaaosta. Ei kai se nyt mitenkään pahempaa ole, kun se on sitä elämää jota haluaakin elää, mutta eiköhän ne sinkkumiehen aikataulut ole helpompi sumplia uusiksi jos on haalinut itselleen liikaa harrastuksia. Päättää vaan että nyt en käy enää neljää kertaa viikossa salilla, vaan kolme.
Tämä on kyllä nyt sellainen aihe josta olisi mielenkiintoista puhua jaaritella ihan kasvokkain. Olen täydellisen eri mieltä.
Olen ollut sinkku, deittaillut, opiskellut, hoitanut projekteja, käynyt töissä ja harrastanut ja matkustanut "samaan aikaan" ja tuo ei ollut kyllä mitään verrattuna ruuhkavuosiin, jotka nyt töihin palanneena äitinä koen. On aivan eri asia huolehtia vain omista tarpeistaan ja asioistaan, kuin omista ja lastensa. On totta, että moni vanhempi joutuu jättämään itsensä ja tarpeensa taka-alalle, sillä vuorokaudessa ei vain riitä tunnit kaikkeen. Mitä pienemmät lapset, sitä enemmän ne nukkuvat, eikä 2v lasta voi jättää 3h päiväunien ja 10h yöunien ajaksi yksin kotiin, vaan kotona on silloin itsekin oltava. Lisäksi lasten kanssa kaikkeen menee huomattavasti enemmän aikaa, mitä yksin, että jo sekin vähentää käytettävissä olevaa aikaa. Esimerkiksi aamuisin jos ei tarvitse huolehtia lapsista, voin herätä 30 min ennen töitä ja ehdin ajoissa duuniin. Lasten kanssa herään 2h aikasemmin, heidät pitää pukea, ruokkia, pestä, pukea ulkovaatteet, saattaa päiväkotiin, riisua ulkovaatteet, pestä kädet ja heipata. Sitten vasta alkaa oma työmatka...
Ymmärrätkö ollenkaan miksi olen eri mieltä siitä, että lapseton ja työtön ei elä ruuhkavuosia?
Vierailija kirjoitti:
Jollain on huoli niistä omista vatsalihaksista. Toisella työt, yksi lapsi piti viedä mummolaan kun oli aamulla kuumetta, toisella hammaslääkäri, pitää vahtia joka päivä harjaus kun hammasraudat kerää ruokaa, kolmas teiniangstinen notkuu kaupungilla iltamyöhään, mitä lie tekemässä, wilmassakin pukkaa viestejä, toinen mummo on kaatunut taas ja sille pitäisi alkaa etsiä hoitopaikkaa, mies ulkomailla töissä ja joka toinen viikonloppu kotona. Yhtä kuormittavaa? Otan silti mieluummin nämä omat ruuhkavuoteni kuin onnen odottelun omaa kroppaa peilaten.
Kai sinä kuitenkin ymmärrät, että tässä on tarkoituksena valottaa ihmisille, että stressiä on monenlaista ja sinkkuelämä varsinkaan miehille ei ole mitään nautiskelua, vaan linkittyy yleensä alhaiseen sosiaaliseen asemaan, jonkinlaiseen syrjintään, monenlaiseen riskinottoon ja ahertamiseen, josta ei yleensä saa mitään kiitosta, millä olisi merkitystä.
Toki perheellisillä on rankkaa omalla tavallaan, mutta heillä on myös itsensä ulkopuoliset merkitykset valmiina elämässä, jota toisilla vastaa vain joku voimakas uskonnollinen vakaumus, joka useimmilta puuttuu. Ja vaikka se perheellinen menettäisi työnsä, hän saa silti tuntea itsensä arvokkaaksi hoitamalla niitä lapsia tai puolisoa sekä varsinkin naisille on monenlaista vapaaehtoistyötä tarjolla jos sellainen kiinnostaa.
Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jollain on huoli niistä omista vatsalihaksista. Toisella työt, yksi lapsi piti viedä mummolaan kun oli aamulla kuumetta, toisella hammaslääkäri, pitää vahtia joka päivä harjaus kun hammasraudat kerää ruokaa, kolmas teiniangstinen notkuu kaupungilla iltamyöhään, mitä lie tekemässä, wilmassakin pukkaa viestejä, toinen mummo on kaatunut taas ja sille pitäisi alkaa etsiä hoitopaikkaa, mies ulkomailla töissä ja joka toinen viikonloppu kotona. Yhtä kuormittavaa? Otan silti mieluummin nämä omat ruuhkavuoteni kuin onnen odottelun omaa kroppaa peilaten.
Kai sinä kuitenkin ymmärrät, että tässä on tarkoituksena valottaa ihmisille, että stressiä on monenlaista ja sinkkuelämä varsinkaan miehille ei ole mitään nautiskelua, vaan linkittyy yleensä alhaiseen sosiaaliseen asemaan, jonkinlaiseen syrjintään, monenlaiseen riskinottoon ja ahertamiseen, josta ei yleensä saa mitään kiitosta, millä olisi merkitystä.
Toki perheellisillä on rankkaa omalla tavallaan, mutta heillä on myös itsensä ulkopuoliset merkitykset valmiina elämässä, jota toisilla vastaa vain joku voimakas uskonnollinen vakaumus, joka useimmilta puuttuu. Ja vaikka se perheellinen menettäisi työnsä, hän saa silti tuntea itsensä arvokkaaksi hoitamalla niitä lapsia tai puolisoa sekä varsinkin naisille on monenlaista vapaaehtoistyötä tarjolla jos sellainen kiinnostaa.
Juu niinhän mä sanoin että otan mieluummin tän perhe-elämän haasteineen, muistan kyllä vielä millaista sinkkuna oli. Nyt ei tarvitse miettiä elämän tarkoitusta, ei sillä että jaksaisin tai ehtisinkään. Mutta ruuhkavuodet sanana tarkoittaa mielestäni juurikin tätä tiettyä kiireistä elämänvaihetta lapsineen, jos olisin vaikkapa työtön äiti en sanoisi eläväni ruuhkavuosia.
Onko plussavuosia vasta viisi, vaikka kaljaa ja vatsalihaksia on jo kuusi?
Aika tuntuu rientävän.
Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä perheellisen täytyy huolehtia itsestään hyvin, että jaksaa lasten kanssa, sillä heistä ollaan vastuussa kuitenkin aika kauan.
Mutta perheellinen ei ehkä mieti vatsalihasten näkymistä niin paljon. Sellaista huolehtimista tarkoitin.
Meinaatko todella että noin täysin pinnalliset asiat kuin näkyvät vatsalihakset, jotka eivät ole edes terveyden kannalta mitenkään välttämättömät, olisivat jotenkin kiireellisempiä ja kuormittavampia kuin vaikkapa lapsiperheen arjen haasteet? Vai mitä ihmettä oikein tarkoitat?
Olen itse lapseton 38-vuotias nainen, enkä kyllä kehtaisi edes puhua samana päivänä jostain hemmetin näkyvistä vatsalihaksista pienten lasten vanhempien elämän kanssa. Voit lakata milloin tahansa huolehtimasta vatsalihastesi näkymisestä, mutta omien lasten tarpeet on huolehdittava vaikka miten kuormittavalta tuntuisi.
Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jollain on huoli niistä omista vatsalihaksista. Toisella työt, yksi lapsi piti viedä mummolaan kun oli aamulla kuumetta, toisella hammaslääkäri, pitää vahtia joka päivä harjaus kun hammasraudat kerää ruokaa, kolmas teiniangstinen notkuu kaupungilla iltamyöhään, mitä lie tekemässä, wilmassakin pukkaa viestejä, toinen mummo on kaatunut taas ja sille pitäisi alkaa etsiä hoitopaikkaa, mies ulkomailla töissä ja joka toinen viikonloppu kotona. Yhtä kuormittavaa? Otan silti mieluummin nämä omat ruuhkavuoteni kuin onnen odottelun omaa kroppaa peilaten.
Kai sinä kuitenkin ymmärrät, että tässä on tarkoituksena valottaa ihmisille, että stressiä on monenlaista ja sinkkuelämä varsinkaan miehille ei ole mitään nautiskelua, vaan linkittyy yleensä alhaiseen sosiaaliseen asemaan, jonkinlaiseen syrjintään, monenlaiseen riskinottoon ja ahertamiseen, josta ei yleensä saa mitään kiitosta, millä olisi merkitystä.
Toki perheellisillä on rankkaa omalla tavallaan, mutta heillä on myös itsensä ulkopuoliset merkitykset valmiina elämässä, jota toisilla vastaa vain joku voimakas uskonnollinen vakaumus, joka useimmilta puuttuu. Ja vaikka se perheellinen menettäisi työnsä, hän saa silti tuntea itsensä arvokkaaksi hoitamalla niitä lapsia tai puolisoa sekä varsinkin naisille on monenlaista vapaaehtoistyötä tarjolla jos sellainen kiinnostaa.
Sinkkuelämää miehet silti aina hehkuttavat ja puhuvat avioitumisesta käyttäen ilmaisua saada pallo jalkaan. Naimisissa ollessaankin muistelevat kaiholla sinkkuaikojaan, joten ihan heti en jaksa uskoa, että sinkkuelämä on miehille kurjaa ja merkityksetöntä aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä perheellisen täytyy huolehtia itsestään hyvin, että jaksaa lasten kanssa, sillä heistä ollaan vastuussa kuitenkin aika kauan.
Mutta perheellinen ei ehkä mieti vatsalihasten näkymistä niin paljon. Sellaista huolehtimista tarkoitin.
Meinaatko todella että noin täysin pinnalliset asiat kuin näkyvät vatsalihakset, jotka eivät ole edes terveyden kannalta mitenkään välttämättömät, olisivat jotenkin kiireellisempiä ja kuormittavampia kuin vaikkapa lapsiperheen arjen haasteet? Vai mitä ihmettä oikein tarkoitat?
Olen itse lapseton 38-vuotias nainen, enkä kyllä kehtaisi edes puhua samana päivänä jostain hemmetin näkyvistä vatsalihaksista pienten lasten vanhempien elämän kanssa. Voit lakata milloin tahansa huolehtimasta vatsalihastesi näkymisestä, mutta omien lasten tarpeet on huolehdittava vaikka miten kuormittavalta tuntuisi.
Työelämä ja lapset menee aika paljon autopilotilla. Lapsettoman työelämän ulkopuolisen pitää opiskella koko ajan jotain, jotta ei olisi aukkoja CV:ssä ja vallankäyttö olisi mahdollisimman vähäistä, kun yrittää päästä porukoihin. Opiskelu sisältää paljon turhanpäiväistä ja turhauttavaa metatyötä ja säätämistä ja vastaa vain pieneltä osin työelämän tarpeisiin, mutta on silti tärkeää.
Joka päivä kun perheihminen menee nukkumaan, tietää että lapset kasvavat ja keski-ikäisenä monella on jo pois muuttaneet lapset, joita voi auttaa puolella liekillä. Mutta kun yksinäinen painaa pään tyynyyn, miettii olisiko silti pitänyt mennä tanssilattialle pyörimään pään päällä vai mennä aikaisin nukkumaan, kun sieltä olisi voinut ehkä löytyä seuraa vai pitäisikö nukkua, jotta jaksaa mennä sinne haastatteluun, käydä kolmella tanssitunnilla, salilla, kirjoittaa esseetä, siivota, laittaa hyvää ruokaa (ravintolaan ei riitäkään rahat) jne. vai ei.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä perheellisen täytyy huolehtia itsestään hyvin, että jaksaa lasten kanssa, sillä heistä ollaan vastuussa kuitenkin aika kauan.
Joo mutta perheellinen mies saa píllua ja se antaa voimaa. Jos ei saa píllua niin kuolee sisältä.
Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä perheellisen täytyy huolehtia itsestään hyvin, että jaksaa lasten kanssa, sillä heistä ollaan vastuussa kuitenkin aika kauan.
Mutta perheellinen ei ehkä mieti vatsalihasten näkymistä niin paljon. Sellaista huolehtimista tarkoitin.
Meinaatko todella että noin täysin pinnalliset asiat kuin näkyvät vatsalihakset, jotka eivät ole edes terveyden kannalta mitenkään välttämättömät, olisivat jotenkin kiireellisempiä ja kuormittavampia kuin vaikkapa lapsiperheen arjen haasteet? Vai mitä ihmettä oikein tarkoitat?
Olen itse lapseton 38-vuotias nainen, enkä kyllä kehtaisi edes puhua samana päivänä jostain hemmetin näkyvistä vatsalihaksista pienten lasten vanhempien elämän kanssa. Voit lakata milloin tahansa huolehtimasta vatsalihastesi näkymisestä, mutta omien lasten tarpeet on huolehdittava vaikka miten kuormittavalta tuntuisi.
Työelämä ja lapset menee aika paljon autopilotilla. Lapsettoman työelämän ulkopuolisen pitää opiskella koko ajan jotain, jotta ei olisi aukkoja CV:ssä ja vallankäyttö olisi mahdollisimman vähäistä, kun yrittää päästä porukoihin. Opiskelu sisältää paljon turhanpäiväistä ja turhauttavaa metatyötä ja säätämistä ja vastaa vain pieneltä osin työelämän tarpeisiin, mutta on silti tärkeää.
Joka päivä kun perheihminen menee nukkumaan, tietää että lapset kasvavat ja keski-ikäisenä monella on jo pois muuttaneet lapset, joita voi auttaa puolella liekillä. Mutta kun yksinäinen painaa pään tyynyyn, miettii olisiko silti pitänyt mennä tanssilattialle pyörimään pään päällä vai mennä aikaisin nukkumaan, kun sieltä olisi voinut ehkä löytyä seuraa vai pitäisikö nukkua, jotta jaksaa mennä sinne haastatteluun, käydä kolmella tanssitunnilla, salilla, kirjoittaa esseetä, siivota, laittaa hyvää ruokaa (ravintolaan ei riitäkään rahat) jne. vai ei.
Varmasti kaikki uusia ihmistaimia kasvattavat uskovat, että lapset menevät aika pitkälti autopilotilla. Tai ehkä eivät sentään ihan niin tyhmää väitettä purematta niele.
Kyllä perheellisen täytyy huolehtia itsestään hyvin, että jaksaa lasten kanssa, sillä heistä ollaan vastuussa kuitenkin aika kauan.