Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Avioliiton tila ahdistaa paljon, ja asiat menee vain huonommaksi. Muita?
13.11.2019 |
Lapsen syntymän jälkeen avioliittomme lähti menemään alamäkeä. Tuli paljon riitoja eikä niitä oikein ole selvitetty. Ennen lapsen syntymää asiat oli hyvin, ei riidelty juuri mistään ja arki sujui hyvin. Oltiin kuitenkin naimisissa pari vuotta ennen raskautta ja sitä ennen seurusteltiinkin useampi vuosi. Nyt lapsi täytti juuri kaksi vuotta ja riitoja on koko ajan. Tai ei edes riidellä, koska ollaan sovittu että lapsen kuullen ei riidellä, mutta molempien naamasta näkee että toinen vtuttaa ja lapsen mentyä nukkumaan aletaan väittelemään asioista kireessä tunnelmassa.
Minusta tuntuu että mitään eripuraa ei sovita, koska mies ei suostu keskustelemaan. Minusta tuntuu että kaikki jää selvittämättä, koska mies ei suostu keskustelemaan. Miehen mielestä taas asioista ei tarvitsekaan keskustella ja minä olen hankala ja rasittava kun haluan keskustella. Minun mielestä mies jätti minut ihan yksin vaikean synnytyksen jälkeen, josta fyysinen toipuminen oli hidasta ja vaikeaa, ja jouduin silloin jo hoitamaan vauvan ihan yksin kun mies oli kaikki pitkät päivät töissä. Miehen mielestä minä olin silloin hankala, kun olin "muka" huonossa kunnossa vaikka oikeasti kuulemma kaikki äidit pärjää hyvin yksin vauvan kanssa. Minulla ei aluksi maito noussut ja miehen mielestä olin vain hankala enkä osannut imettää, koska kaikki naiset kyllä tuottaa maitoa ihan heti. Olen tästä edelleen loukkaantunut. Minun mielestä taas mies osoittautui k-usipääksi lapsen synnyttyä. Tällaisia vastaavia riitoja tässä on ollut paljon ja joka kuukausi.
Minun mielestä mies ei muuttunut yhtään lapsen syntymän jälkeen eikä nyt pikkulapsiaikana. Ei jousta mistään mitä on aiemmin ennen lasta voinut tehdä eikä luovu mistään. Miehen mielestä taas minä muutuin täysin lapsen syntymän jälkeen, hän valittaa että minua ei enää kiinnosta samat vanhat harrastukset jne (kiinnostaisi, mutta ei minulla ole niihin koskaan aikaa, koska mies on kaikki päivät töissä eikä ole lapsen kanssa jotta pääsisin niihin harrastuksiin). Hän valittaa että olen väsynyt. Niin olenkin, koska lapsi on koko ikänsä heräillyt öisin ja minä ne joudun hoitamaan, koska mies sanoo että hänen pitää olla pirteä töissä. Ja lukuisia vastaavia esimerkkejä.
Miten kääntää tilanne paremmaksi? Terapiaan mies ei suostu, olen käynyt yksin lapsen kanssa terkkarissa juttelemassa kun tämä liitto ahdistaa, mutta ei ne minun yksinjuttelut asiaa korjaa.
Kommentit (174)
Moni päätyy eroon jo vauvavuonna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa siltä, että lapsen hoitoon liittyvä vastuu on jäänyt kokonaan sinulle. Olet yh, vaikka olet avioliitossa.
Erotkaa ja pitäkää lasta viikko-viikko systeemillä. Sillä tavalla isäkin joutuu tekemään osuutensa.
Missä on hippejä ja hamppua, siellä tarvitaan Nokian kumipamppua
Kakkahattutäti kirjoitti:
Kuulostaa siltä, että lapsen hoitoon liittyvä vastuu on jäänyt kokonaan sinulle. Olet yh, vaikka olet avioliitossa.
Erotkaa ja pitäkää lasta viikko-viikko systeemillä. Sillä tavalla isäkin joutuu tekemään osuutensa.
Ensisijaisesti en haluaisi erota vaan ratkaista asiat muulla tavalla. Ap
Onko teillä rahaa? Voisit palkata jonkun hoitamaan lasta ja kotia sillä aikaa kun olet palauttavissa harrastuksissa tai nukut jossain rauhallisessa paikassa. Tai jotain turvaverkkoihmisiä?
Miehelläsi näyttää olevan aika vanhakantaiset asenteet. Neuvolaan jos edes saisit mukaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin että mies tekee pitkää päivää töissä saadakseen leipää pöytään SINULLE ja lapsellenne. Ja sinä kehtaat valittaa vielä. Ei tarvitse montaa vuosikymmentä mennä taaksepäin kun tällainen tilanne oli se optimaalinen, täysin normaali.
Ota ero juu, katso miten elämä sujuu kun mies ei enää rahoita elämääsi.
Vierailija kirjoitti:
Onko teillä rahaa? Voisit palkata jonkun hoitamaan lasta ja kotia sillä aikaa kun olet palauttavissa harrastuksissa tai nukut jossain rauhallisessa paikassa. Tai jotain turvaverkkoihmisiä?
Miehelläsi näyttää olevan aika vanhakantaiset asenteet. Neuvolaan jos edes saisit mukaan?
Ei ole rahaa eikä tukiverkkoja. Tai on rahaa perusasioihin kuten asuminen ruoka ja lapsen vaatteet mutta ei sen päälle ylimääräistä. Mies oli neuvolassa kerran mukana ja siellä se hoitaja piti hänelle luennon miten isän pitää osallistua enemmän ja mies suuttui siitä eikä suostu enää tulemaan. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin että mies tekee pitkää päivää töissä saadakseen leipää pöytään SINULLE ja lapsellenne. Ja sinä kehtaat valittaa vielä. Ei tarvitse montaa vuosikymmentä mennä taaksepäin kun tällainen tilanne oli se optimaalinen, täysin normaali.
Ota ero juu, katso miten elämä sujuu kun mies ei enää rahoita elämääsi.
Paitsi että mies käy töiden ohessa salilla ja muissa harrastuksissa ja tapaamassa ystäviä ja muuta eli on pitkät päivät töissä ei tarkoita todelkakaan tienaamista vaan esim kaksi tuntia töiden jälkeen ilman palkkaa työpaikan kuntosalilla. Ap
Vierailija kirjoitti:
Niin että mies tekee pitkää päivää töissä saadakseen leipää pöytään SINULLE ja lapsellenne. Ja sinä kehtaat valittaa vielä. Ei tarvitse montaa vuosikymmentä mennä taaksepäin kun tällainen tilanne oli se optimaalinen, täysin normaali.
Ota ero juu, katso miten elämä sujuu kun mies ei enää rahoita elämääsi.
Ja se mistä valitin ei ollut miehen työssäkäynti. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siinä vaiheessa, kun jokapäiväinen ärsytys muuttuu jatkuvaksi vit*tukseksi, on syytä viheltää peli poikki. Sovitte uusista pelisäännöistä. Mikäli miestä ei kiinnosta, on aika laittaa kannat vastakkain ja koota elämäsi palapeli uudelleen.
Ei tuollaista jaksa kukaan. Eikä tarvitse.
Eroa. Mies saattaa oppia jo asumiseron aikana että mitäs menettikään. Ehdottomasti viikko-viikko systeemi
Tai jos haluat miehestä eroon lopullisesti niin lapsi hälle sit vaa joka toinen vloppu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin että mies tekee pitkää päivää töissä saadakseen leipää pöytään SINULLE ja lapsellenne. Ja sinä kehtaat valittaa vielä. Ei tarvitse montaa vuosikymmentä mennä taaksepäin kun tällainen tilanne oli se optimaalinen, täysin normaali.
Ota ero juu, katso miten elämä sujuu kun mies ei enää rahoita elämääsi.
Ennen oli ennen ja nyt on nyt. Ennen ei todellakaan ollut paremmin, kuten omastakin esimerkistäsi huomaat.
Omassa lähipiirissä on erottu tällaisen takia. Jokainen äiti on todennut, että ekaa kertaa mies osallistuu lastenhoitoon, koska omalla viikolla on pakko. Kukaan muu ei sitä tee.
Rahaa saa töistä, nainen siinä missä mieskin. Lapsethan on tarhassa sen aikaa. Ei mitään ongelmaa.
T. Nykyaika
Kakkahattutäti kirjoitti:
Kuulostaa siltä, että lapsen hoitoon liittyvä vastuu on jäänyt kokonaan sinulle. Olet yh, vaikka olet avioliitossa.
Erotkaa ja pitäkää lasta viikko-viikko systeemillä. Sillä tavalla isäkin joutuu tekemään osuutensa.
Yrittäkää selvittää ongelmat ajan kanssa. Molempien pitää muuttua ja haluta sitä. Tuo viikko-viikko systeemi on varmasti lapselle hyvin stressaavaa kun puuttuu "pohja" elämältä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt kissa pöydälle ja itse istutte pöydän ääreen selvittämään asiat. Ei se noin voi eikä saa mennä.
Nyrkkiä pöytään. Mies tulee kanssasi neuvolaan tai terapiaan puhumaan arkenne uusista järjestelyistä jos vielä haluaa yhdessä jatkaa. Harrastaa saa, kunhan siihen on mahdollisuus teillä molemmilla. Sano että nyt on ihan viimeiset hetket korjata liitto ja säilyttää perhe.
Kannattaa mennä töihin. Saat selvitettyä onko paha olo lähinnä oman pääsi sisällä, laitat vaan sen miehen niskaan. Saat omaa elämääsi takaisin, ei äitien tarvitse omaa elämäänsä kokonaan menettää lasten vuoksi. Jos se ongelma on teidän parisuhteessa niin sitten kannattaa miettiä eroa.
Vierailija kirjoitti:
Kakkahattutäti kirjoitti:
Kuulostaa siltä, että lapsen hoitoon liittyvä vastuu on jäänyt kokonaan sinulle. Olet yh, vaikka olet avioliitossa.
Erotkaa ja pitäkää lasta viikko-viikko systeemillä. Sillä tavalla isäkin joutuu tekemään osuutensa.Yrittäkää selvittää ongelmat ajan kanssa. Molempien pitää muuttua ja haluta sitä. Tuo viikko-viikko systeemi on varmasti lapselle hyvin stressaavaa kun puuttuu "pohja" elämältä.
Tuota, jos se mies ei halua muuttua, niin miten pitkään puolison pitäisi tätä ihmettä odottaa? Onko vuosi, viisi vai 18 vuotta hyvä aika? Tarpeeksi pitkään, kun odottaa, niin silloin asia ratkeaa itsestään ja lapsi itsenäistyy, mutta katkeruus jää ja elämätön elämä harmittaa.
Hetkonen,olitte vuosia yhdessä ettekä sopineet lasten hoidosta?miehet on yksinkertaisia,niiden kanssa pitää olla pelisäännöt selvät.esim.lapsen kanssa kotona oleva hoitaa yöheräilyt,työssä käyvä hoitaa sitten töiden jälkeen jolloin molemmat saa levätä.tällaiset yksinkertaiset asiat pitää sopia ennen kuin lapsia tehdään.
Vierailija kirjoitti:
Hetkonen,olitte vuosia yhdessä ettekä sopineet lasten hoidosta?miehet on yksinkertaisia,niiden kanssa pitää olla pelisäännöt selvät.esim.lapsen kanssa kotona oleva hoitaa yöheräilyt,työssä käyvä hoitaa sitten töiden jälkeen jolloin molemmat saa levätä.tällaiset yksinkertaiset asiat pitää sopia ennen kuin lapsia tehdään.
Sovittiin me. Ihan suoraan ja selvästi ennen raskautta sovittiin miten hoidetaan lapsi yhdessä ja tietyt asiat puoliksi. Ja sovittiin miten minä voin yhä harrastaa. Ja sovittiin että mies pitää 2 viikkoa isyyslomaa syntymän jälkeen. Mikään noista sopimuksista ei vain toteutunut vaikka kuinka niitä vaadin ja muistutin. Miehen mielestä "tilanteet vain muuttuu ja pitää elää tilanteen mukaan" ja miehen mielestä minä muutuin hankalaksi ja nalkuttavaksi ja oudoksi lapsen syntymän jälkeen eli kun vaadin ja vaadin noita asioita ja "nalkutin" (miehen sana). Mies sanoo, että hänestä minä muutuin ihan sietämättömäksi ihmiseksi lapsen syntymän jälkeen. Ap
Alue: Aihe vapaa
Minulle on monessa paikassa sanottu, että pikkulapsiaikana ei kannata erota. Mutta miten tätä riitaa jaksaa eroamatta? Ap