Lapsi huostaanotettiin älypuhelimen käytön takia (Perjantai-dokkari)

Liekö pelit olleet väkivaltaisia jos tuollaista oppinut, tai sitten tulee mieleen adhd tms ongelmaa

Tuo sijoitus vaan ei kyllä tässä auta yhtään vaan nyt lapselle jää elinikäiset traumat kun perhekin hylkäsi.

Luin tämän jutun Ylen sivuilta, perheessä oli ollut ongelmia kännykän käytön kanssa jo kun lapsi oli seitsemän. Silti puhelin on aina vaan annettu takaisin.

Ei v.... aivan hullua

Vierailija kirjoitti:

Luin tämän jutun Ylen sivuilta, perheessä oli ollut ongelmia kännykän käytön kanssa jo kun lapsi oli seitsemän. Silti puhelin on aina vaan annettu takaisin.

Jos asia on näin niin peiliin katsomisen paikka vanhemmilla. Ei älypuhelin ole kenellekkään mikään välttämättömyys, saati sitten lapselle!

Tuukka asuu sijoitettuna ryhmäkodissa älypuhelin- ja peliriippuvuudesta johtuvan ongelmakäyttäytymisen vuoksi.

Lauran mukaan Tuukan riippuvuusongelma kehittyi niin vähitellen, että vanhempien oli aluksi vaikea huomata ongelmaa. Ensimmäisiä merkkejä ilmaantui, kun lapsi alkoi 7-vuotiaana käyttää tietokonetta vanhemmiltaan salaa.

– Jos tietokonetta ei ollut illalla suljettu, Tuukka oli saattanut herätä aamuyöllä pelaamaan. Kun me vanhemmat heräsimme, löysimme hänet koneen äärestä istumasta, Laura kertoo.

Tuukka pärjäsi kuitenkin koulussa hyvin, eikä vakavia käytösongelmia ilmennyt vielä pariin vuoteen.

– Todellisen ongelman aiheutti vasta älypuhelimen käyttö.

...

Älypuhelin alkoi vähitellen viedä Tuukan kaiken ajan ja huomion. Koko perhe oli Lauran mukaan kireällä tuulella, koska älypuhelimen käytöstä riideltiin päivittäin.

– Tuukkaan ei enää saanut oikein minkäänlaista kontaktia. Kaikki tekeminen kesti. Jouduimme jatkuvasti huomauttelemaan, että nyt puhelin pitää pistää pois.

Lopulta vanhemmat ottivat Tuukalta älypuhelimen pois kokonaan. Ensimmäinen kokeilu vahvisti äidin aavistuksen oikeaksi: hetken kiukuttelun jälkeen lapsi alkoi muuttua takaisin omaksi itsekseen.

...

Vähitellen neljännen luokan aikana Tuukan käytös muuttui aggressiiviseksi. Samaan aikaan alkoivat myös itsetuhoiset puheet.

– Tuukka alkoi olla väkivaltainen minua kohtaan. Hän löi ja potki niissä tilanteissa, kun otin puhelimen pois tai menin sammuttamaan pelilaitteen. Tuukka myös kiristi meitä sillä, että hän tappaa itsensä, jos ei saa puhelinta.

...

Ryhmäkodissa Tuukalla on älypuhelin käytössään päivisin, mutta yöksi puhelin otetaan pois.

https://yle.fi/uutiset/3-11058527

Miksi ihmeessä tuon annetaan pitää älypuhelinta ollenkaan?

up

Vierailija kirjoitti:

Ryhmäkodissa Tuukalla on älypuhelin käytössään päivisin, mutta yöksi puhelin otetaan pois.

https://yle.fi/uutiset/3-11058527

Miksi ihmeessä tuon annetaan pitää älypuhelinta ollenkaan?

Enemmän mä ihmettelen sitä, miksei vanhemmat ottanu kännykkää pois yöksi kun se aiheutti noin suuria ongelmia.

Onko mitään tietoa nykyisestä tilanteesta? Kuvittelisin, että 1,5 vuodessa olisi löydetty juurisyyt ja ratkaisut ongelmiin. Voi EHKÄ olla adhd, joka altistaa helposti riippuvuuksille, tai sitten toinen vaihtoehto on mielenterveydelliset häiriöt ja yksinäisyys, joista molemmat ovat yleensä syytä ja seurausta.

Puhun ihan omasta kokemuksestani, muttei kukaan puhunut minusta nettiriippuvaisena alakoululaisena. Eihän edes nettiriippuvuutta ollut suomalaisessa tautiluokituksessa vuosina 2006-2009, mutta ei taida vieläkään olla nettiriippuvuus tautiluokituksissa. Joissain maissa tämä riippuvuus on jo virallisesti tautiluokituksessa. Alkoholismista ja huumeriippuvuudesta sentään puhutaan paljon ja tiedostamme, että se on käyttäjälle itselleen haitallista. Nettiriippuvuus on vielä maton alle lakaistu asia, vaikkei kyse ole pikku jutusta: nettiriippuvaisen aivoja on verrattu huume- päihderiippuvaisen aivoihin, joiden pintakerros voi kutistua 5-10 prosenttia.

Mitä enemmän olen lukenut nettiriippuvuudesta, sitä enemmän olen pitänyt kaikkia kohtia paikkansa pitävinä minuun liittyen. Tarkoitan näillä seikoilla peruskouluaikaista minää: olin yksinäinen vailla kavereita, ujon luonteen takia en uskaltanut aloittaa puheen aihetta ja pelkäsin, etten keksisi puheen aihetta, minua myös kiusattiin, joten senkin takia päätin eristäytyä muista. Sain aina iloa netin käytöstä, mutta ilman sitä valitin tylsyyttä. Valitin tyytymättömyyttä ja tylsyyttä kotonakin, kun ei päästy minnekään matkoille, kun esim. oma serkku pääsi ulkomaille, ja myös silläkin perusteella, että asuttiin hyvin syrjässä. Keskustassa taas olin hieman tyytyväinen, kun oli nuorisotalo, jonne pääsin kävellen, vaikka nettiriippuvuus vaivasi minua. Näytelmäkerhossa tietysti pärjäsin ilman tietokonetta, enkä vaatinut päästä kesken harjoitusten tietokoneelle eikä tullut edes sellaista ajatusta mieleen, että pakko päästä koneelle.

Minulla on diagnoosi autismin (puhun kyllä aspergerista) piirteistä, joiden on myös arveltu altistavan riippuvuuksia. On ollut helpottavaa löytää tämäkin tieto median kautta, koska sitä enemmän osaan olla rehellinen itselleni. Uskon nettiriippuvuuden tehneen minusta heikkolahjaisen, josta on oikeasti diagnoosi nimeltä laaja-alaiset oppimisvaikeudet. En missään nimessä vitsaile, vaan ihan mustaa valkoisella olen nähnyt, etten ole mikään älykkö, en edes keskiverto ja sillä sipuli. Ihme kyllä, etten ihan yleisopetuksen puolella ollut ihan vitosen oppilas, vaikka kuvittelisi liiallisen netin käytön haittaavan koulunkäyntiä. En tietenkään aina lukenut kokeisiin, koska "en jaksanut" ja "ei jäänyt päähän". Pienellä vaivalla saattoi tulla 7 ja hyvällä tuurilla 8. Yhteiskuntaoppiin ja äidinkieleen jaksoin panostaa saadakseni arvosanaksi todistukseen 8, kun taas historia, terveystieto ja kemia olivat 7. Arvosanat vaihteli 6-8 ja taitoaineet olivat 8 tai 9, keskiarvo oli laskujen mukaan 7,5.

Kyllä täytyy itse sanoa näin jälkikäteen, että olisin oikeasti tarvinnut apua riippuvuuteeni sekä juurisyihin. Podin jopa sosiaalisten tilanteiden pelkoa. Tämä kun ei ole mikään pikku juttu, vaan olen oikeasti tyhmentynyt riippuvuuden takia. Nyt kun on tämä älypuhelin-kausi, niin totta kai saan vale-ADHD:n kaltaisen tilan, mutta jos vaikkapa pelaan lautapelejä, niin silloin unohtuu koko puhelin. Samoin käy töissäkin. Tuntuu, että kaikkien pitäisi koko ajan tavoittaa minut Facebookin kautta. Sen takia koitan aina keksiä jotain tekemistä. Ruokaa laittaessa otan reseptikirjan esiin ja puhelin on jossain nurkassa sen ajan. Samoin toimin kevätsiivouksen aikanakin.

Vierailija kirjoitti:

Tuukka asuu sijoitettuna ryhmäkodissa älypuhelin- ja peliriippuvuudesta johtuvan ongelmakäyttäytymisen vuoksi.

Lauran mukaan Tuukan riippuvuusongelma kehittyi niin vähitellen, että vanhempien oli aluksi vaikea huomata ongelmaa. Ensimmäisiä merkkejä ilmaantui, kun lapsi alkoi 7-vuotiaana käyttää tietokonetta vanhemmiltaan salaa.

– Jos tietokonetta ei ollut illalla suljettu, Tuukka oli saattanut herätä aamuyöllä pelaamaan. Kun me vanhemmat heräsimme, löysimme hänet koneen äärestä istumasta, Laura kertoo.

Tuukka pärjäsi kuitenkin koulussa hyvin, eikä vakavia käytösongelmia ilmennyt vielä pariin vuoteen.

– Todellisen ongelman aiheutti vasta älypuhelimen käyttö.

...

Älypuhelin alkoi vähitellen viedä Tuukan kaiken ajan ja huomion. Koko perhe oli Lauran mukaan kireällä tuulella, koska älypuhelimen käytöstä riideltiin päivittäin.

– Tuukkaan ei enää saanut oikein minkäänlaista kontaktia. Kaikki tekeminen kesti. Jouduimme jatkuvasti huomauttelemaan, että nyt puhelin pitää pistää pois.

Lopulta vanhemmat ottivat Tuukalta älypuhelimen pois kokonaan. Ensimmäinen kokeilu vahvisti äidin aavistuksen oikeaksi: hetken kiukuttelun jälkeen lapsi alkoi muuttua takaisin omaksi itsekseen.

...

Vähitellen neljännen luokan aikana Tuukan käytös muuttui aggressiiviseksi. Samaan aikaan alkoivat myös itsetuhoiset puheet.

– Tuukka alkoi olla väkivaltainen minua kohtaan. Hän löi ja potki niissä tilanteissa, kun otin puhelimen pois tai menin sammuttamaan pelilaitteen. Tuukka myös kiristi meitä sillä, että hän tappaa itsensä, jos ei saa puhelinta.

...

Ryhmäkodissa Tuukalla on älypuhelin käytössään päivisin, mutta yöksi puhelin otetaan pois.

https://yle.fi/uutiset/3-11058527

Miksi ihmeessä tuon annetaan pitää älypuhelinta ollenkaan?

Pystyy pitämään kavereihin yhteyttä, hoitamaan kouluhommia jne. Ehkäpä noiden seikkojen takia.

Minä huomasin lapsessani riippuvuusoireita jo silloin, kun ensimmäisen kerran kännykän oli saanut katsottavakseen.

Itki kun piti antaa pois, alkoi mankua lisää kännykkää, ja mielenkiinto aikaisempiin suosikkijuttuihin heikkeni.

Vierailija kirjoitti:

Onko mitään tietoa nykyisestä tilanteesta? Kuvittelisin, että 1,5 vuodessa olisi löydetty juurisyyt ja ratkaisut ongelmiin. Voi EHKÄ olla adhd, joka altistaa helposti riippuvuuksille, tai sitten toinen vaihtoehto on mielenterveydelliset häiriöt ja yksinäisyys, joista molemmat ovat yleensä syytä ja seurausta.

Puhun ihan omasta kokemuksestani, muttei kukaan puhunut minusta nettiriippuvaisena alakoululaisena. Eihän edes nettiriippuvuutta ollut suomalaisessa tautiluokituksessa vuosina 2006-2009, mutta ei taida vieläkään olla nettiriippuvuus tautiluokituksissa. Joissain maissa tämä riippuvuus on jo virallisesti tautiluokituksessa. Alkoholismista ja huumeriippuvuudesta sentään puhutaan paljon ja tiedostamme, että se on käyttäjälle itselleen haitallista. Nettiriippuvuus on vielä maton alle lakaistu asia, vaikkei kyse ole pikku jutusta: nettiriippuvaisen aivoja on verrattu huume- päihderiippuvaisen aivoihin, joiden pintakerros voi kutistua 5-10 prosenttia.

Mitä enemmän olen lukenut nettiriippuvuudesta, sitä enemmän olen pitänyt kaikkia kohtia paikkansa pitävinä minuun liittyen. Tarkoitan näillä seikoilla peruskouluaikaista minää: olin yksinäinen vailla kavereita, ujon luonteen takia en uskaltanut aloittaa puheen aihetta ja pelkäsin, etten keksisi puheen aihetta, minua myös kiusattiin, joten senkin takia päätin eristäytyä muista. Sain aina iloa netin käytöstä, mutta ilman sitä valitin tylsyyttä. Valitin tyytymättömyyttä ja tylsyyttä kotonakin, kun ei päästy minnekään matkoille, kun esim. oma serkku pääsi ulkomaille, ja myös silläkin perusteella, että asuttiin hyvin syrjässä. Keskustassa taas olin hieman tyytyväinen, kun oli nuorisotalo, jonne pääsin kävellen, vaikka nettiriippuvuus vaivasi minua. Näytelmäkerhossa tietysti pärjäsin ilman tietokonetta, enkä vaatinut päästä kesken harjoitusten tietokoneelle eikä tullut edes sellaista ajatusta mieleen, että pakko päästä koneelle.

Minulla on diagnoosi autismin (puhun kyllä aspergerista) piirteistä, joiden on myös arveltu altistavan riippuvuuksia. On ollut helpottavaa löytää tämäkin tieto median kautta, koska sitä enemmän osaan olla rehellinen itselleni. Uskon nettiriippuvuuden tehneen minusta heikkolahjaisen, josta on oikeasti diagnoosi nimeltä laaja-alaiset oppimisvaikeudet. En missään nimessä vitsaile, vaan ihan mustaa valkoisella olen nähnyt, etten ole mikään älykkö, en edes keskiverto ja sillä sipuli. Ihme kyllä, etten ihan yleisopetuksen puolella ollut ihan vitosen oppilas, vaikka kuvittelisi liiallisen netin käytön haittaavan koulunkäyntiä. En tietenkään aina lukenut kokeisiin, koska "en jaksanut" ja "ei jäänyt päähän". Pienellä vaivalla saattoi tulla 7 ja hyvällä tuurilla 8. Yhteiskuntaoppiin ja äidinkieleen jaksoin panostaa saadakseni arvosanaksi todistukseen 8, kun taas historia, terveystieto ja kemia olivat 7. Arvosanat vaihteli 6-8 ja taitoaineet olivat 8 tai 9, keskiarvo oli laskujen mukaan 7,5.

Kyllä täytyy itse sanoa näin jälkikäteen, että olisin oikeasti tarvinnut apua riippuvuuteeni sekä juurisyihin. Podin jopa sosiaalisten tilanteiden pelkoa. Tämä kun ei ole mikään pikku juttu, vaan olen oikeasti tyhmentynyt riippuvuuden takia. Nyt kun on tämä älypuhelin-kausi, niin totta kai saan vale-ADHD:n kaltaisen tilan, mutta jos vaikkapa pelaan lautapelejä, niin silloin unohtuu koko puhelin. Samoin käy töissäkin. Tuntuu, että kaikkien pitäisi koko ajan tavoittaa minut Facebookin kautta. Sen takia koitan aina keksiä jotain tekemistä. Ruokaa laittaessa otan reseptikirjan esiin ja puhelin on jossain nurkassa sen ajan. Samoin toimin kevätsiivouksen aikanakin.

Sanon vielä sen, että silmäni ovat myös kärsineet liiallisesta ruutuajasta. Kärsin valonarkuudesta, joka liittynee Sjögrenin oireyhtymään. Silmät ovat myös kuivat ja joudun ahkerasti käyttämään silmätippoja. Paljon koitan syödä A-vitamiinipitoisia ruokia kuten voita, kananmunia ja porkkanoita.

Tämä on ihan silmälääkärienkin huoli, eikä vain minunlaisen maallikon. Älypuhelin ei pelkästään aiheuta vale-ADHD:ta tai levottomuutta, vaan sen liikakäyttö vaikuttaa silmiin. Nykyään jokaisella vastaantulevalla näkee silmälasit.

Välillä mietin, että olenko itse tämän sairauden aiheuttanut. Ammattikoululaisena silmät olivat voineet hyvin, mutta nyt olen ollut kohta kaksi vuotta silmälasien käyttäjä. Kaihia tai vaikkapa kasvainta ei löytynyt silmistä silmätautien poliklinikalla, mistä sain mielenrauhan. Eipä sitä teininä osannut ajatella asioita näin pitkälle, vaan tunne määräsi enemmän kuin järki.