Lue keskustelun säännöt.
Laajasta kehitysviivästymästä kärsivä 10 v lapsi tahtoo vain leikkiä-suren tytön tulevaisuutta
13.11.2019 |
Ei ole kiinnostunut saamastaan kännykästä mikä on tietysti hyvä juttu, moni tuon ikäinen kun on puhelin kasvaneena käteen mutta silti.. pitäisi olla muutakin kuin nuo lelut ! Pehmojensa kanssa kuljeskelee pitkin asuntoa ja kehittelee leikkejä puhuen eri äänillä, pehmo pitää saada myös mukaan esim. kauppaan. Veisi kouluunkin ,mutta se on kielletty. Koulussa opiskelu ei oikein maistu kun menisi mielummin leikkimään. Käy siis koulua pienryhmässä mukautetun opskelusuunnitelman mukaan ja eskarin aikoinaan kävi kahteen kertaan.
Ystäviä ei ole kuin naapurin 5v tyttö jonka kanssa leikkivät mm Pipsa Possun hahmoja.
Lapseni on kohta teini ja hirvittää millaiseksi reppanan elämä menee,jos kuljeskelee vielä silloinkin ympäriinsä jonkun pehmon kanssa ja kehittelee sille ääneen vuorosanoja. En halua lapsestani yksinäistä, kiusattua nuorta !
Kommentit (84)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et siis haluaisi, että muut teinit esim. kirjoittelisivat internetissä lapsestasi siihen sävyyn kuin sinä kirjoitat juuri nyt?
Ymmärrän hyvin. En minäkään haluaisi.
Et selvöstikään ymmärrä. Kuvittele ylä-asteen pihaa ja 15v tyttö leikkimässä nallella puhuen nallen äänellä. Kuvittele muiden nuorten kuiskailua ja naurua. Haluaisitko sinä oman lapsesi olevan pilkan kohde?!
Ap
Minä olen 42 ja puhun miehelleni meidän koiran vuorosanat. "Ihana kun tulit kotiin, oi hevvani ja mestavini! Toi emäntä, toi emäntä se on taas vaan kiusannut ja vääkännyt. Kyllä ei vuokaakan ole annettu ja nälässä pidetään. "
Kukaan ei ole toistaiseksi nauranut, paitsi hyväntahtoisesti mukana.
---
Jos lapsellasi on laaja kehitysviivästymä, hänestä ei koskaan tule normaalia. Ole sinä aikuinen, hyväksy asiantila ja tee tilanteesta paras mahdollinen. Tämä alkaa sillä että hyväksyt lapsesi sellaisena kuin hän on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
MInä en saanut mitään diagnoosia koska synnyin 1979 mutta luulen että mullakin on jokin kehitysviivästymä. Koulun alkuani olisi pitänyt lykätä vuodella, isä ei suostunut ja eihän siitä koulusta mitään tullut.
Mä leikin vielä 15vuotiaana barbeilla ja jouduin tosi pahasti kiusatuksi kun otin ne rippileirille, pappi koetti puhua muille nuorille että Tiina on omanlaisensa ja yhtä arvokas mutta kiusaaminen oli niin rajua että mun piti jättää leiri kesken. Meikit, pojat, pussailu ei kiinnostanut sitten yhtään!
Muutin omaan asuntoon 23vuotinaana kun äiti sanoi etten voi asua enää kotona. Noihin aikoihin aloin juoda ja polttaa. Nyt kun olen jo keski-ikäinen, minussa on voimakasta aukriteettivastaisutta "haista pas ka älä komenna, en tottele"-tyyliin. Semmoista mitä teineillä esiintyy. Että mähän teen mitä haluan. En koe olevani samalla viivalla muiden aikuisten kanssa.
Lapsia mulla ei ole. Eikä tule.
Toivon että ap:n lapsi saa mua paremmat eväät elämään. Terapiaa tai jotain.
Vaikka nykyään on tietoa ja taitoa, niin joillekin vanhemmille tekee kipeää ottaa vastaan lapselle fysio- tai puheterapiaa pelätessään leimaa.
Eilenhän oli taas uutista Kuopion kouluhyökkääjästä, joka sai tapahtuneen jälkeen diagnoosin autismin piirteistä. Tämäkin voi joillain vanhemmilla vahvistaa olla ottamatta vastaan apua ja diagnoosia autismin kirjon lapselle, kun sen "ikävän" leiman lisäksi tulee vielä koulusurmaajan leima otsaan.
Kysyn muuten, että oletko käynyt nyt aikuisena tutkimuksissa tai lääkärissä, joka voisi laittaa lähetteen? Luulisin sinun saavan vain mielenrauhan, jos asioille, joita on pitkään ihmetellyt, löytyisi oikea selitys. Voipi olla ehkä älyllistä kehitysvammaa/heikkolahjaisuutta tai sitten nepsyä (add, autismi, Asperger, adhd). Toki se ei helppo nakki ole, kun voi sitten tutkivan psykologin kanssa tehdä salapoliisityötä löytääkseen vanhat lausunnot liittyen sinuun, jos niitä on olemassa.
En nyt lukenut koko ketjua, mutta mietin sitä, että et voi ap tietää millainen lapsesi on koulussa. Minulla on Asperger-poika 17 v. ja hän kuljettaa kotona yhä usein mukanaan lapsena saamaansa mollamaijaa, keksii tälle nokkelia repliikkejä ym. Kodin ulkopuolella hän opiskelee kuljetusalaa ja käy siellä "äijähommissa" töissä eikä mitään ongelmaa, rakastaa sitä kaikkea. Ja tarkemmin ajatellen minäkin vähän väliä "puhun kissamme suulla", mutta en ikinä tee mitään sellaista ns. ihmisten ilmoilla. Tiedä kuka tässä sitten on normaali ja kuka ei. En ymmärrä miksi "kehittymisenä" pidetään ainakin tytöillä sitä, että kiinnostuu meikeistä, juoruilusta, pojista jne. - siinäpä sitä älyllistä ja vaativaa puuhaa, oikein aivojen kehitys häikäisee! Tässä lähistöllä asuu tyttö, joka pitkään leikki pienempien lasten kanssa keppihevosilla, kun taas hänen entinen ystävänsä "muuttui ihan teiniksi" (tiedän nämä jutut, kun yksi lapsistani oli heidän kanssaan samalla luokalla). Koen jotenkin valtavaa sympatiaa sitä kepparityttöä kohtaan. En todellakaan osaa ajatella häntä mitenkään "jälkeenjääneenä", ehkä ennemminkin päinvastoin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta tyttöhän vaikuttaa tyytyväiseltä elämäänsä, ei muuten leikkisi. Kymmenenvuotias normaalikin lapsi leikkii, joten nyt katsot tyttöäsi vähän turhan huolestunein silmin. On syytä iloita, että on yksi ystävä ja mukavat leikit. Älä murehdi tulevaisuutta, voihan olla, että se sujuukin hyvin tuetussa asumisessa ja saavuttaa taidot, jotka ovat hänelle mahdollisia. Erilaisuus ei aina merkitse onnetonta elämää, jos on hyvät lähtökohdat ja rakkautta elämän alkutaipaleella. Se kantaa vammaisenkin elämässä.
Mutta normaali kymmenvuotias osaa myös olla leikkimättä ja omaa jo tilannetajua milloin on leikin aika ja milloin ei. Ap on ihan aiheesta huolissaan. Miten tyttö saa peruskoulunsa käytyä ja sieltä riittävät taidot että voi opiskella ammatin jolla elättää itsensä? Miten sosiaalistuu ja hankkii tilannetajua että voi pariutua aikanaan ja perustaa perheen? Ja miten kantaa perheestään vastuun? Turha yrittää mitään ruusuista kuvaa luoda tilanteesta.
Jos lapsi on kehitysvammainen, on erittäin suotavaa että hän EI pariudu. Eikä varsinkaan lisäänny.
Ammatin hankkiminen on erittäin epätodennäköistä nykyajan työelämässä, joten parasta on vain antaa lapsen olla onnellinen.
Ei kukaan oikea äiti puhuisi noin lapsestaan. Erilaisten lasten vanhemmuus kasvattaa. Aloitus on provo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todennäköisesti tyttäresi ei ole tavallisessa koulussa yläluokilla, vaan kaltaistensa parissa eli nalle tai nukke kainalossa ei haittaa.
Kun olin lapsi 50-luvulla, meillä oli kesänaapurina perhe, jossa oli jo yli 20-vuotias kehitysvammainen tytär. Hän oli älyllisesti ehkä 5-vuotiaan tasolla, puhui huonosti eikä ymmärtänyt välttämättä kuulemaansa. Hän tuli usein meille näyttämään minulle nukkeaan. Kun aloin opetella pyörällä ajoa, hänkin halusi kokeilla, mutta eihän se onnistunut. Siihen aikaan ainakaan maalla ei kehitysvammaisia lähetetty minkäänlaiseen kouluun, vaan tämäkin tyttö tai siis jo nuori nainen vietti kaiket päivänsä kotona äitinsä kanssa. Hän osasi käydä läheisessä kaupassa, kun hänelle annettiin rahakukkaro ja ostoslista. Minä pelkäsin häntä jonkin verran, kun en käsittänyt, miten aikuisen näköinen ihminen saattoi olla enemmän lapsi kuin minä. Eikä oikein kukaan osannut selittääkään, mistä on kyse.
Monet kehitysvamaisethan suljettiin siihen aikaan laitoksiin. Kotikylällänikin oli kaksi siskosta, jotka viettivät talvet Vaalijalassa ja tulivat aina kesäisin vanhempiensa luo joksikin aikaa. Nykyään tilanne olisi aivan toinen. Nämäkin mainitut tytöt / naiset olisivat saaneet harjaantumista arkielämän taidoissa ja selviytyisivät ohjatussa tuetussa asumisessa hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta tyttöhän vaikuttaa tyytyväiseltä elämäänsä, ei muuten leikkisi. Kymmenenvuotias normaalikin lapsi leikkii, joten nyt katsot tyttöäsi vähän turhan huolestunein silmin. On syytä iloita, että on yksi ystävä ja mukavat leikit. Älä murehdi tulevaisuutta, voihan olla, että se sujuukin hyvin tuetussa asumisessa ja saavuttaa taidot, jotka ovat hänelle mahdollisia. Erilaisuus ei aina merkitse onnetonta elämää, jos on hyvät lähtökohdat ja rakkautta elämän alkutaipaleella. Se kantaa vammaisenkin elämässä.
Mutta normaali kymmenvuotias osaa myös olla leikkimättä ja omaa jo tilannetajua milloin on leikin aika ja milloin ei. Ap on ihan aiheesta huolissaan. Miten tyttö saa peruskoulunsa käytyä ja sieltä riittävät taidot että voi opiskella ammatin jolla elättää itsensä? Miten sosiaalistuu ja hankkii tilannetajua että voi pariutua aikanaan ja perustaa perheen? Ja miten kantaa perheestään vastuun? Turha yrittää mitään ruusuista kuvaa luoda tilanteesta.
Jos lapsi on kehitysvammainen, on erittäin suotavaa että hän EI pariudu. Eikä varsinkaan lisäänny.
Ammatin hankkiminen on erittäin epätodennäköistä nykyajan työelämässä, joten parasta on vain antaa lapsen olla onnellinen.
Eihän niitä töitä tahdo riittää edes terveillekään.
Sitä kyllä ihmettelen, että miten kovasti kehitysvammaisten oikeuksia puolustavat kannattavat oikeutta vanhemmuuteen, vaikka kykenisi edes itsestään huolehtimaan. Samat ihmiset ei kuitenkaan hyväksy teiniäitejä ja pakkoabortit pitäisi laillistaa, koska eihän alaikäinen vielä kykene ottamaan vastuuta pienestä ihmisen alusta. Teinivanhemmat sentään kehittyy normaalisti eivätkä ole koko ajan riippuvaisia viranomaisten tuesta. Yhtäkkiä jokaisen pysyvästi älyllisesti 10-vuotiaan tasolla olevan pitäisi saada oikeus lapsiperheeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nyt ongelmat ovat vielä pieniä. Valitettavan monen kehitysviiveisen tyttölapsen kohtaloksi on päätyä seksuaalisen hyväksikäytön kohteeksi. Tyttö rakastuu vielä usein hyväksikäyttäjäänsä aivan täysillä, eikä tajua todellista tilannetta.
Erityislapsista tulee isona erityisiä aikuisia.
Nykyäänhän on imo valloillaan, mikä tarkoittaa sitä, ettei edes hyväksikäyttötapauksiin saa puuttua! Kehitysvammaisen tasapäistäminen on erittäin haitallista kehitysvammaiselle itselleen.
Monia kehitysvammaisia tyttöjä/naisia käyttää hyväkseen myös lievästi kehitysvammaiset miehet vammattomien miesten lisäksi.
Eikä pelkästään naisia hyväksikäytetä, vaan myös hyvätasoisia kehitysvammaisia miehiäkin hyväksikäytetään. Teinitkin voi keksiä keinon, että tässähän on hyvä kohde lypsätä rahaa ja viinaa.
Lähipiirissä tapahtui tapaus, jossa lievästi kehitysvammainen mies seurusteli naisen kanssa. Kyseinen nainen sanoi tutulle, että anna rahaa ja tuttu ajatteli, että näin se nyt on, että pitää antaa rahaa. Nainen imi muutamassa kuukaudessa tilin tyhjäksi. Hän myös harrasti seksiä tutun kanssa ja tuttu oli siitä järkyttynyt. Vastuuseen naista ei saatu, koska tuttu on "aikuinen ja saa tehdä samoja asioita kuten muutkin aikuiset".
Vierailija kirjoitti:
Jos lapsen kehitys on viivästynyt, niin milloin sitä kirii ikätoverit kiinni?
Kehitysviive on aina mysteeri; lapsi voi kiriä ikätoverinsa tai sitten ei. Yleensä kyse on syystä ja seurauksesta. Hyvin pienelle lapselle ei vielä anneta keva-diagnoosia, vaan lasta tutkitaan taitojen heikentyessä tai kehittyessä.
Kehitysviive ei aina ole mikään "tuomio". Hyvällä tuurilla se voikin paljastua adhd:ksi tai lieväksi autismiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kylläpä ilkeästi suhtaudutaan ap:n huoleen. Ymmärrän huolen hyvin, minulla on 16-vuotias tyttö jolla diagnoosina laaja-alaiset oppimisvaikeudet. Monessa asiassa on todella ihana tyttö ja pärjää sosiaalisesti, mutta esim. matikan taidot on noin 3.-luokkalaisen tasolla ja englannin ehkä 5.-luokkalaisen. Kellon ja kalenterin hahmottaminen on vaikeaa.
Voin kertoa ap:lle, että meidän tyttö on kuitenkin valtavasti kehittynyt vähitellen ja me iloitaan siitä. Leikit on suurin piirtein jäänyt taakse, mutta kyllä kavereina on pääasiassa monta vuotta nuorempia. Huoli on ymmärrettävää, mutta pitää vaan keskittyä positiiviseen ja tukea lapsen/nuoren taitoja ja itsetuntoa mahdollimman paljon. Positiivisuus on tärkeintä.
Tuo laaja-alaiset oppimisvaikeudet tarkoittaa samaa asiaa kuin heikkolahjaisuus, jolloin älykkyys on lievän kehitysvamman ja normaalin rajalla.
Näillä ihmisillä on vielä kaikkein kurjin tilanne, koska teoriassa ovat terveitä, mutta käytännössä pihalla perusasioistakin! On onni, jos äo keikahtaa 65:en puolelle 80:en sijaan, koska yhteiskunta pitää silloin huolen ja on mahdollista saada tuki asuntoon ja jopa tavalliselle työpaikalle.
Valmistaudu siihen, että tyttäresi diagnoosilla ei myönnetä työkyvyttömyyseläkettä ja hänestä tulee väliinputoaja. Hänet laitetaan te-keskukseen älykkäiden ihmisten sekaan hakemaan töitä karenssin uhalla. Ei se tietenkään onnistu, kun ei nykyisessä työympäristössä omaksu heti annettavia työtehtäviä vaan heikkona jää muiden jakoihin.
Ymmärrän huolesi. Kiusaaminen voi olla todella raakaa yläkoulussa, jos tyttösi joutuu ns.normiryhmään, jossa muut etenevät valovuoden edessä lastasi! Tilanne on huolella kartoitettava ennen seiskaluokkaa. Vaadi erityisluokkaa, jos hän sitä tarvitsee. Rahapula ei ole hyväksyttävä syy kunnalta kieltää tuki lapselta, joka sitä tarvitsee!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta tyttöhän vaikuttaa tyytyväiseltä elämäänsä, ei muuten leikkisi. Kymmenenvuotias normaalikin lapsi leikkii, joten nyt katsot tyttöäsi vähän turhan huolestunein silmin. On syytä iloita, että on yksi ystävä ja mukavat leikit. Älä murehdi tulevaisuutta, voihan olla, että se sujuukin hyvin tuetussa asumisessa ja saavuttaa taidot, jotka ovat hänelle mahdollisia. Erilaisuus ei aina merkitse onnetonta elämää, jos on hyvät lähtökohdat ja rakkautta elämän alkutaipaleella. Se kantaa vammaisenkin elämässä.
Mutta normaali kymmenvuotias osaa myös olla leikkimättä ja omaa jo tilannetajua milloin on leikin aika ja milloin ei. Ap on ihan aiheesta huolissaan. Miten tyttö saa peruskoulunsa käytyä ja sieltä riittävät taidot että voi opiskella ammatin jolla elättää itsensä? Miten sosiaalistuu ja hankkii tilannetajua että voi pariutua aikanaan ja perustaa perheen? Ja miten kantaa perheestään vastuun? Turha yrittää mitään ruusuista kuvaa luoda tilanteesta.
Jos lapsi on kehitysvammainen, on erittäin suotavaa että hän EI pariudu. Eikä varsinkaan lisäänny.
Ammatin hankkiminen on erittäin epätodennäköistä nykyajan työelämässä, joten parasta on vain antaa lapsen olla onnellinen.
Piuhat vaan poikki. Ei lapsi ole mikään vanhemman oikeus, vaan lapsella on ensisijaisesti oikeuksia turvallisiin, vastuullisiin ja rakastaviin vanhempiin. Koiristakin välitetään paljon paremmin kuin lapsista eikä kukaan koiraa laittaisi mihin tahansa hoidettavaksi ja kasvatettavaksi.
Oho, leikin itse päivittäin lasteni kanssa. 11v. 14v. Ja äiti 45v.
Kellään ei kehitysviivästymää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No kai te tajuatte, että on ihan eri asia leikkiä joskus itseään huvittaakseen, kuin että ei mitään muuta osaa tehdä kuin leikkiä?
Mutta joo, naapurin tyttö menee yläasteelle, ja ainakin vielä ennen lumentuloa viritteli kepparirataansa tuonne pihalle. Ihaillen katson, valtavan korkeita hyppyjä tekee esteillä. Hänestä olisi vaikka yleisurheiluun.
Vierailija kirjoitti:
No kai te tajuatte, että on ihan eri asia leikkiä joskus itseään huvittaakseen, kuin että ei mitään muuta osaa tehdä kuin leikkiä?
Mutta joo, naapurin tyttö menee yläasteelle, ja ainakin vielä ennen lumentuloa viritteli kepparirataansa tuonne pihalle. Ihaillen katson, valtavan korkeita hyppyjä tekee esteillä. Hänestä olisi vaikka yleisurheiluun.
No onko tämä yläasteelle menevä naapurisi sitten kehitysviiveinen tai -vammainen?? Vai omaako tilannetajua, että jotkut ikätoverit voivat kummastella ja jopa pilkata "lapsellisesta" harrastuksesta? En mitenkään pahalla tätä kysele, ja pidän yleensä huolestuttavana ilmiönä, kuinka ihan alakoululaisetkin koittaa olla aikuisia lapsen koossa; etenkin tyttöjen vaatteet voivat muistuttaa naisten vaatteita - erona on vain koko. Leluistakin myös tehdään "seksikkäitä".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta tyttöhän vaikuttaa tyytyväiseltä elämäänsä, ei muuten leikkisi. Kymmenenvuotias normaalikin lapsi leikkii, joten nyt katsot tyttöäsi vähän turhan huolestunein silmin. On syytä iloita, että on yksi ystävä ja mukavat leikit. Älä murehdi tulevaisuutta, voihan olla, että se sujuukin hyvin tuetussa asumisessa ja saavuttaa taidot, jotka ovat hänelle mahdollisia. Erilaisuus ei aina merkitse onnetonta elämää, jos on hyvät lähtökohdat ja rakkautta elämän alkutaipaleella. Se kantaa vammaisenkin elämässä.
Mutta normaali kymmenvuotias osaa myös olla leikkimättä ja omaa jo tilannetajua milloin on leikin aika ja milloin ei. Ap on ihan aiheesta huolissaan. Miten tyttö saa peruskoulunsa käytyä ja sieltä riittävät taidot että voi opiskella ammatin jolla elättää itsensä? Miten sosiaalistuu ja hankkii tilannetajua että voi pariutua aikanaan ja perustaa perheen? Ja miten kantaa perheestään vastuun? Turha yrittää mitään ruusuista kuvaa luoda tilanteesta.
Jos lapsi on kehitysvammainen, on erittäin suotavaa että hän EI pariudu. Eikä varsinkaan lisäänny.
Ammatin hankkiminen on erittäin epätodennäköistä nykyajan työelämässä, joten parasta on vain antaa lapsen olla onnellinen.
Kyllähän kehitysvammainen voi pariutua toisen kanssa, mutta lapsia ei pidä siihen liittoon sotkea! Lapset ei ole mitään lelunukkeja.
Suotavinta olisi kehitysvammaisten pariutua omiensa parissa tai sitten niiden rajatapausten kanssa.
Tiedän yhden kehitysvammaisen naisen, joka on aika hyvätasoinen. Monien kehitysvammaisten keskuudessa hän on liian hyvätasoinen ja vammattomille hän on liian vammainen. Kuitenkin haluaa kovasti vammattoman miehen ja haukkuu kehitysvammaiset miehet liian rumiksi tai noloiksi.
Aika monesti myös törmää tämän tapaisiin kehitysvammaisiin miehiin; omanlaiset naiset ei miellytä ja koitetaan iskeä kauniimpia vammattomia naisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla 20 v lievästi kehitysvammainen tyttö, kävi erityisammattikoulun, on työllistynyt, on kavereita, harrastuksia ja pärjää hyvin ja ennenkaikkea on iloinen ja tyytyväinen ja hyvä itsetunto.
Pikkusisko 18 v lahjakas, lukion tokalla, todistuksessa pelkkiä kiitettäviä, kilpaurheilussa aiemmin menestyi. On tyytymätön itseensä, stressaa, huolehtii, Ylppärit pelottaa, pääseekö opiskelemaan, tekikö oikeet ainevalinnat lukiossa, Ahdistusta ja unihäiriöitä ja raivokohtauksia....toivottavasti on ohimenevää.
Hyvä Ja onnellinen elämä ei välttämättä ole lahjakkuus -ja älykkyystasosta riippuvaa.
Todellakin. Jos lapsella on rauhallinen temperamentti ja hyvä kotitausta, niin lievästi kehitysvammaisen tai kehitysvammaisen elämä sujuu yleensä ihan hyvin. He eivät joudu tai osaa murehtia sellaisia asioita, joita tavalliset nuoret joutuvat. Lisäksi, kun diagnoosi on tullut ajoissa ja on päästy mukautettuun opetukseen, niin siitäkään ei ole ehtinyt tulla traumoja, ettei ymmärrä asioita yhtä hyvin kuin muut. Ja vielä sekin etu, että nämä ajoissa diagnosoidut saavat monia tukimuotoja, mitä normaalit masentuneet nuoret eivät välttämättä saa. Kuten sen tuetun asumisen, jotka moni heikoilla oleva nuori tarvitsisi, ettei jää yksin neljän seinän sisään.
Palstalaisten mielestä ke ha rit on hieno juttu ja masentuneet taas epäonnistuneita ihmisinä.
Minä tykkäsin leikkiä leegoilla 14-vuotiaana mutta ikätoverien "painostus" pakotti lopettamaan ja menemään massan mukana ja olemaan jotain mitä en ollut tai tekemään mitä en halunnut. Lopputuloksena oli pahoja psyykkisiä ongelmia.
Antakaa lasten olla lapsia. Ilmeisesti tällä 10-vuotiaalla pitäisi olla jo poikaystävä ja työura valmiiksi katsottuna...
Aladdin nyt vaan on niinhyvä.😉